Treenaaminen raskaana

[Sarsabutt]

Onko täällä muita jotka treenaa aktiivisesti salilla tai harrastaa muuta urheilua?
Itselle sali on elämäntapa ja tärkeä harrastus ja jännittää kovasti pystynkö treenaaman kuinka pitkään ja millä intensiteetillä.

Onko kokemusta aiemmista raskauksista, miten pystyit jatkaa treenaamista?

 

[Mrs Willow]

Mä oon treenannut raskaudet läpeensä ja urheilu jopa mun mielestä auttoi pahoinvointiin aika hyvin, tai ainakaan treenin aikana ei ehtinyt asiaa miettiä Ekassa raskaudessa otin paljon varovaisemmin ja loppua kohden liikkuminen oli vain lähinnä mammapilatesta ja kävelyä, kun supisteli sen verran koko ajan. Seuraavissa sitten uskalsin supisteluista huolimatta treenata paremmin loppuun saakka. Toki mitään isoilla painoilla tehtävää treeniä nyt en muutenkaan harrasta ja esim laskettelu ja ratsastus jäi pois aika pian ekan kolmanneksen jälkeen.

 

[Kaislanen]

Mä en käy salilla, mutta juoksemassa kyllä! Ekassa raskaudessa pystyin juosta rv17 asti ja sen jälkeen oli pakko lopettaa, sillä juokseminen ei tuntunut enää hyvältä ja tuli niin kovia harjotussupistuksia.

Veikkaan, että tälläkään kertaa en kauhean pitkälle pysty juosta, sillä palautuminen on vielä kesken esikoisesta. Mutta onneksi aina voi kävellä

Mulla päti kyllä viime raskaudessa hyvin sanonta, että liike on lääke. Liitoskivut oli toisinaan niin hurjat, että joutui iltaisin vetää itseään pitkin seiniä, mutta niin ne vaan helpotti, kun piti itsensä liikkeellä. (Toki ei tullut testattua miten pelkkä lepo olisi vaikuttanut)

 

[Jadine]

Ennen esikoista kävin vielä salilla, mutta lopetin sen raskausaikana melko pian, kun ei vain tuntunut enää hyvältä. Synnytyksen jälkeen aloitin pilateksen, ensin synnytyksestä palautumiseen tarkoitetun ja sitten ihan normaalin. Se on tehnyt minulle kyllä tosi hyvää, ja aion kyllä jatkaa sitä jossakin muodossa (erityisesti raskaana oleville tarkoitetuilla treeneillä) mahdollisimman pitkään. Koronan takia kuntosalit olivat täällä tosi pitkään kiinni ja sen jälkeen auki vain maskit päällä, niin ei ole kauheasti innostanut lähteä sinne tässä välissä.

Mulla päti kyllä viime raskaudessa hyvin sanonta, että liike on lääke. Liitoskivut oli toisinaan niin hurjat, että joutui iltaisin vetää itseään pitkin seiniä, mutta niin ne vaan helpotti, kun piti itsensä liikkeellä. (Toki ei tullut testattua miten pelkkä lepo olisi vaikuttanut)

Minulla taas ihan jo kävelykin pahensi liitoskipuja ihan hirveästi. Yritin pysyä liikkeessä, mutta lopulta oli pakko lähinnä levätä neljän seinän sisällä, kun kivut olivat niin pahat. Tällä kertaa toivon niin kovasti, että saan esimerkiksi pilateksella ennaltaehkäistyä tai helpotettua kipuja, vaikka varmaan ne tulevat tälläkin kertaa, kun ne johtuvat ennen kaikkea hormonaalisista syistä.

 

[Kaislanen]

Minulla taas ihan jo kävelykin pahensi liitoskipuja ihan hirveästi. Yritin pysyä liikkeessä, mutta lopulta oli pakko lähinnä levätä neljän seinän sisällä, kun kivut olivat niin pahat. Tällä kertaa toivon niin kovasti, että saan esimerkiksi pilateksella ennaltaehkäistyä tai helpotettua kipuja, vaikka varmaan ne tulevat tälläkin kertaa, kun ne johtuvat ennen kaikkea hormonaalisista syistä.

Voi ei, onpa kurja! Mulla kivut oli pahimmat illalla ja yöllä, joten päivän pysty vetämään illan kipuja odotellessa

Toivottavasti päästäisiin tällä kertaa molemmat ilman! Mutta vähän kanssa epäilen, että eiköhän liitokset taas ala ilmoittelemaan itsestään, kun ovat sen jo aiemminkin tehneet!

 

[Jadine]

Voi ei, onpa kurja! Mulla kivut oli pahimmat illalla ja yöllä, joten päivän pysty vetämään illan kipuja odotellessa

Toivottavasti päästäisiin tällä kertaa molemmat ilman! Mutta vähän kanssa epäilen, että eiköhän liitokset taas ala ilmoittelemaan itsestään, kun ovat sen jo aiemminkin tehneet!

Yöt olivat kyllä myös kamalia (kylkeä kääntäessä meinasi itku tulla), mutta päivisinkin olin välillä siinä kunnossa, että piti pysähtyä lepäämään matkalla sängystä vessaan, kun jokainen askel sattui niin paljon. Nyt kyllä nautin liikkumisesta niin pitkään kuin voin, ja myös yritän tehdä kaikkeni, jotta pysyisin mahdollisimman pitkään kivuttomana ja liikuntakykyisenä.

 

[Kaislanen]

Yöt olivat kyllä myös kamalia (kylkeä kääntäessä meinasi itku tulla), mutta päivisinkin olin välillä siinä kunnossa, että piti pysähtyä lepäämään matkalla sängystä vessaan, kun jokainen askel sattui niin paljon. Nyt kyllä nautin liikkumisesta niin pitkään kuin voin, ja myös yritän tehdä kaikkeni, jotta pysyisin mahdollisimman pitkään kivuttomana ja liikuntakykyisenä.

Siis joo apua tuo kyljen kääntäminen! Joutui siirtämään jalkojakin niin, että nosti niitä käsillä Onneksi liitoskivut ei ole pysyvä olotila

Ja tosiaan, nautitaan vielä kun voidaan!

 

[Sarsabutt]

Hui miten hurjilta noi liitoskivut kuulostaa!
Mä vaan niin toivon et pystyn treenaamaan ja liikkumaan ihan loppuun asti, vaikka eipä se siitä toivomisesta ole kiinni.

 

[Mrs Willow]

Siis joo apua tuo kyljen kääntäminen! Joutui siirtämään jalkojakin niin, että nosti niitä käsillä Onneksi liitoskivut ei ole pysyvä olotila

Ja tosiaan, nautitaan vielä kun voidaan!

Kyljen kääntämiseen vinkkinä se, että satiiniset tai vastaavat liukkaat yöhousut on pop Mulla ainakin kääntyminen sujui sellaiset jalassa paljon liukkaammin, kirjaimellisesti

 

[Mrs Willow]

Mä en käy salilla, mutta juoksemassa kyllä! Ekassa raskaudessa pystyin juosta rv17 asti ja sen jälkeen oli pakko lopettaa, sillä juokseminen ei tuntunut enää hyvältä ja tuli niin kovia harjotussupistuksia.

Veikkaan, että tälläkään kertaa en kauhean pitkälle pysty juosta, sillä palautuminen on vielä kesken esikoisesta. Mutta onneksi aina voi kävellä

Mulla päti kyllä viime raskaudessa hyvin sanonta, että liike on lääke. Liitoskivut oli toisinaan niin hurjat, että joutui iltaisin vetää itseään pitkin seiniä, mutta niin ne vaan helpotti, kun piti itsensä liikkeellä. (Toki ei tullut testattua miten pelkkä lepo olisi vaikuttanut)

Mulla on kolme raskautta takana ja harjoitussupparit on aikaistuneet joka kerta. Viimeisimmässä ne alkoi jo heti ekan kolmanneksen lopulla. Jumpat onnistui silti, mutta juokseminen on jotenkin sellaista tauotonta rasitusta, että se ei tuntunut hyvältä sit enää.

Mulla muuten on ollu liitoskivut paljon pahemmat synnytysten jälkeen kuin raskausaikana.

 

[Kaislanen]

Kyljen kääntämiseen vinkkinä se, että satiiniset tai vastaavat liukkaat yöhousut on pop Mulla ainakin kääntyminen sujui sellaiset jalassa paljon liukkaammin, kirjaimellisesti

Nyt tulee kyllä timanttista vinkkiä, en kestä jatkoon ehdottomasti!

Mulla on kolme raskautta takana ja harjoitussupparit on aikaistuneet joka kerta. Viimeisimmässä ne alkoi jo heti ekan kolmanneksen lopulla. Jumpat onnistui silti, mutta juokseminen on jotenkin sellaista tauotonta rasitusta, että se ei tuntunut hyvältä sit enää.

Mulla muuten on ollu liitoskivut paljon pahemmat synnytysten jälkeen kuin raskausaikana.

Tätä mä kanssa vähän pelkään Hui apua, en tiennyt että liitoskivut voi jatkua synnytyksen jälkeenkin

 

[Mrs Willow]

Nyt tulee kyllä timanttista vinkkiä, en kestä jatkoon ehdottomasti!

Tätä mä kanssa vähän pelkään Hui apua, en tiennyt että liitoskivut voi jatkua synnytyksen jälkeenkin

Joo tuo housuhomma on kyllä moneen kertaan testattu ja hyväksi todettu Normaalisti pidän talviaikaan paljon jotain flanellipyjamia ja vastaavia (koska aina on vilu), mutta niiden kanssa kyljen kääntäminen oli ihan toivotonta. Liukasta sen olla pitää

Lantiohan on aika löysä pitkään synnytyksen jälkeen (mulla ollut ainakin), niin helposti varsinkin jossain äkillisissä liikkeissä ne liitokset muistuttelee itsestään. Esim kun koira on nykäissyt remmistä niin on kyllä vihlonut kunnolla. Vielä itse asiassa kaksi vuotta kuopuksen synnytyksen jälkeen ihan satunnaisesti jossain omituisessa asennossa tai liikkeessä on saattanut vihlaista samaan tyyliin niin oon olettanut, että liitoksiin liittyviä kipuja on ollut.

 

[#Leppis]

Luulen, että on aika yksilöllistä, kuinka liikkuminen onnistuu. Itsellä ensimmäinen raskaus oli helppo eikä aiheuttanut juurikaan vaikeuksia. Toki juoksemista en viimeisellä kolmanneksella edes kokeillut. Sen sijaan kävin silloin voimapainotteisessa äitiysjumpassa, jossa tehtiin yllättävän rankkaakin treeniä (toki aina omien tuntemusten mukaan). Viimeisen kerran osallistuin kaksi viikkoa ennen synnytystä ja eipä paljon muita samoilla viikoilla olevia enää näkynyt

 

[Mrs Willow]

Joo siis tokihan se riippuu äidistä ja varmaan eri raskaudetkin on erilaisia. Mä myös kuopusta odottaessa olin päivää ennen synnytystä vielä tekemässä ihan kohtuullisen kovatasoista treeniä ja hyvin meni. Varmaan olisin mennyt vielä myöhemminkin, mut sit vauva jo syntyi

 

[Jadine]

Hui apua, en tiennyt että liitoskivut voi jatkua synnytyksen jälkeenkin

Minulla oli myös liitoskipuja vielä synnytyksen jälkeenkin, tosin siitä ne sitten alkoivat helpottaa. Olin vain tosi pettynyt, kun joka paikasta oli toitettu, että liitoskivut jäävät synnärille. Olin odottanut kuin kuuta nousevaa, että kivut häviäisivät synnytyksen myötä, mutta niin ei käynytkään. Lisäksi minulla oli lantionpohja suunnilleen puoli vuotta synnytyksen jälkeen tosi kipeä, mutta niitä kipuja ei toivottavasti tule tällä kertaa ainakaan niin pahoina, kun treenaan lantionpohjalihaksia säännöllisesti.

 

[Kaislanen]

Mulla kävi juuri tämä, että liitoskivut jäivät synnärille! Sen takia tulikin ihan uutena infona, että voi kestää pidemmänkin aikaa

 

[Hrrr]

Valitettavasti mun liikunta on olematonta enkä usko että tässä raskauden aikana aktivoidun. Kesällä varmasti kuitenkin pyöräilen ja tehdään lapsen kanssa metsäreissuja. Tosin mulla alkoi viimeksi supisteleen jo tosi aikaisin ja kävely teki kipeetä niin saas nähdä miten käy. Pyöräily onnistui viimeksi paljon pidempään. Viime raskaudessa kuljin työmatkat pyörällä/kävellen, mutta nyt asutaan vähän kauempana ja meillä on auto niin on toi arkiliikunta vähentynyt

 

[Mrs Willow]

Mulla kävi juuri tämä, että liitoskivut jäivät synnärille! Sen takia tulikin ihan uutena infona, että voi kestää pidemmänkin aikaa

Kaikki on mahdollista...

Mut muuten yllätti jälkisupistukset kuopuksen synnytyksen jälkeen. Esikoisesta ei ollut juuri lainkaan ja kuopuksesta oli ihan kauheet monta päivää, paljon pahemmat kuin itse synnytys, tai ainakin silloin se siltä tuntui.

 

[#Leppis]

Kaikki on mahdollista...

Mut muuten yllätti jälkisupistukset kuopuksen synnytyksen jälkeen. Esikoisesta ei ollut juuri lainkaan ja kuopuksesta oli ihan kauheet monta päivää, paljon pahemmat kuin itse synnytys, tai ainakin silloin se siltä tuntui.

Oon kans miettinyt, että mitenhän käy toisella kerralla, kun ekalla kerralla ei ollut minkäänlaisia jälkisupisteluja. Vähän jäsnkättää jo nyt

 

[Viikuna91]

Mä treenaan ihan normaalisti toistaiseksi. Hirveän rankalta kyllä liikunta tuntuu vaikka esim. kevyet painot vaan käytössä. Hiki virtaa ja sykkeet on korkealla. Nyt siis rv5 vasta menossa.