Toukokuun turinat

Ei mun mielestä oo tarpeellista lähtee mammatreffeille jos ette itse sitä kaipaa! Mulle ainakin kaveri sanoi että harmittelee sitä kun itse aikanaan vauvan ollessa pieni niin juoksi mammakerhoista toiseen ja jälkeen päin ajateltuna olis kannattanut vaan keskittyä siihen vauvaan. Tietenkin sit jos vertaistukea ja aikuista jutteluseuraa kaipaa niin on eri asia.

Meilläkin on paikkakunnalla sellanen perhekahvila ja tarkoitus on sinne kyllä mennä tutustuun jo ihan kannatuksen vuoksi mutta toistaseks pojan rytmi on niin epäsäännöllinen etten ole vielä halunnut lähteä. Toisaalta sinne voi kyllä olla helppo mennä koska siellä pystyy varmasti syöttämään tarvittaessa poikaa ja muutoinkin paikka on vaan 15 min kävelymatkan päässä. :)
 
Meillä on molempien vanhemmat ottaneet pienokaista ilolla syliin ja juttelee hälle. Ainut mikä välillä pistää ruuvit kiristyy omassa kuupassa on anopin lässyttävä puhetyyli ja se,että jos tulee kylään niin mieluusti tulee aina ilta-aikaan ja me taas tykätään rauhoittaa ilta ja aloittaa yöunille laittaminen rauhassa eikä sit kun typy huutaa jo kurkku suorana väsymystä.
 
Anoppi ja äitini ottaa vauvaa mielellään syliin ja anoppi varsinkin on jo kovasti pyytäny saada hoitoon poikaa. Ihan vielä en kuitenkaan nää tarvetta hoidolle, arki menee niin hienosti ja miehen kanssa saadaan pieniä hetkiä myös nauttia toistemme seurasta.
Ei mekään olla käyty missään treffeillä tuntemattomien mammojen kanssa, en oo nähny tarvetta sille. Ennemmin pyydän kavereita käymään tai lähden pojan kanssa jonnekin :)
 
Mäkään en oo käyny esikon kanssa enkä nyttenkään missään kerhoissa. Mulla on kavereita lapsineen mitä treffata jos seuraa kaipaan ja noi kerhot on aina yleensä 10-12 ni se sattuu viel olemaan meidän päikkäriaikakin...
 
Ei mekään olla käyty kerhoissa ja täällä tuppukylällä ne nyt loppuu kin kesäksi et syksyllä sit uudestaan ja sit vois ajatella menevänsäkin.
 
Minä aloin käymään esikoisen kanssa kerhoissa kun hän oli puolivuotias.. syntyi 2v sitten helmikuussa niin sitten syksyllä. Ekan kevään vaan olin kotona ja harjoittelin vauvanhoitoa.. Kesällä jo ehdin alkaa kaivata muiden äitien tapaamista ja vaihtelua arkeen. Syksyllä kun kerhot alkoivat, menin tutustumaan kunnan vauvalaan, srk:n muskariin ja kerhoon ja aloin käymään vauva-zumbassa. Ne oli viikon kohokohtia, ja mukava syy vaihtaa päivävaatteet päälle jo aamusta (toisin kuin muina päivinä saattoi käydä, että vaihdoin juuri ennen kuin mies tuli ip töistä!) Noista ainut maksullinen oli se zumba, eli ns. "pakko-mennä" mut se olikin ainoa liikuntamuoto mitä tuli harrastettua niin teki hyvää.
Nyt näistä kerhoista löytyneitä mammakavereita on kaksi läheistä joilla molemmilla 7vk vanhat vauvat. Toisen kanssa, joka asuu saman kadun varressa, lähdetään kympiltä vaunulenkille yhdessä (kolmen vartin päästä). :-D Ajattelen siis että todellakin kannatti mennä kerhoon ja siellä tutustua oman kylän mammoihin. Lukiokaverit asuu nimittäin kaikki Espoossa tai kauempana, eli meiltä väh. 30km päässä!
 
Mun isä ei ota vauvoja syliin, koska sille on sattunut joku traumaattinen kokemus nuoruudessa jonkun vauvan kanssa. En tiedä miksi pitäisi edes. Ei se kyllä lirkuttelekkaan niille. Valokuvia ottaa ja kysyy kuulumisia. Mulla on omiin vanhempiini nykyään jotenkin etäiset välit eikä he ole mitenkään tuppaamassa itseään kylään. Ei soittele, eikä laittele lahjoja. Lapsen puolesta toivoisin hyvät välit isovanhempiin koska kahdelle vanhimmalle lapselle mummi oli todella tärkeä. Haluaisin saman kokemuksen myös tälle pienimmälle. Vähän myöhemmin olis itsellekin kiva kun saisi lastenhoitoapua ja muuta.
Appivanhempia mulla ei ole. Välillä tuntuu, että olen onnellisessa asemassa. Miehen puolesta se tietty harmittaa. Jäähän sinä lapsikin ilman toisia isovanhempia.
Mä jäin miettimään, että jos menen itse katsomaan jonkun vauvaa, niin otan sen syliin jos siitä on äidille apua tai se pyytää. Muuten on mielestäni kohteliasta antaa vauvan olla ja päästä niiden syliin kenet se tuntee.
 
Mä olin mun ystävistä eka joka sai muksun, joten olin paljon yksin alkuun vauvan kanssa. Toki oli opiskelut kesken ym. Mutta päätin sitten kokeilla noita mammapiirejä kun esikko yli 6kk: kerran viikossa Herttoniemessä vauvajumppa. Oli se ihan kivaa mutta ei löytynyt yhtään samantyyppisiä mammoja, jäi jutut small talkin tasolle kunnes kausi loppui. Sitten kun tuo kkakkonen syntyi niin lähin rohkeasti kokeilemaan noita mammakerhoja/avoimia päiväkoteja ja niihin lasten kanssa leikkimään ja hengailemaan. No ei ollut mun juttu valitettavasti...siellä jengi turisi samat jutut aina läpi ja kun puheen aihe oli vain lapsissa ja kakan värissä niin ei kiinnostanut sitä jatkaa. Onneksi löytyi vanhan kodin pihalta sitten kavereita itselle ja lapsille :angelic: nyt toki asutaan omakotitalossa niin ei löydy pihalta enää kavereita...ja pojat tarhassa 4pvää/vko.
Mutta nyt vihdoin omilla ystävillä myös lapsia ja näen niitä paljon, meillä oma mammakerho missä ei puhuta juuri vauvoista/lapsista! Itse kaipaan juuri seuraa, omankaltaista sellaista, jossa puhutaan kaikesta muusta kuin lapsista :D pääsee "irti arjesta"...ja tän sanottuani ansaitsenkin taas luultavasti Vuoden Äiti palkinnon laughing7
 
Ei oo AadaEveliina mitään väärää haluta puhua muustakin kuin lapsista. Kävin mäkin tänään pyörälenkillä, oli ihanaa olla yksin siinä ja miettiä muutakin kuin vaipanvaihtoa.

Mä aloittelen töitä "keikkaluonteisesti" ensi viikolla. Olen lukenut kyllä työsähköpostia nytkin. Eka kansainvälinen kokouskutsu tuli kesäkuulle ja aiheutti kyllä pienen hämmennyksen omassa mielessä; toisaalta ootan kovasti ja toisaalta IIIK pitää lähteä kotoa turvapaikasta pois! Meidän tyttö nukkui tänäänkin päiväunia yhteensä 7 h, ehdin aika hyvin niiden aikana puuhastelemaan. Arvostelua olen saanut osakseni tästä osa-aikaistyöjutusta paljon, mutta en jaksa enää välittää. Eikös kaikki tee kuten itse kokee parhaaksi.
 
Noi muiden asioiden tekeminen vauva-arjen keskellä on ollut ainakin mulle iso henkireikä, joten ymmärrän hyvinkin jos muut mammat esim.työskentelee jo piankin synnytyksen jälkeen :)
Mä siis yrittäjän vaimo, yrityksen osakas, ja "en ikinä lomalla" myöskään täysin. Eikä ahdista, päinvastoin. Uusia projekteja taas pian pukkaa joten töitä mullakin riittäis niin paljon kuin jaksaa tehdä. Nyt just on pakko ottaa rennommin, mutta kyllä tää pikku neitikin tarhaan joutuu osa-aikaisesti jo vuoden päästä syksyllä..
 
Oon samaa mieltä että kaikki tekee niinku itse parhaaksi näkee. Mä en oo tehnyt vielä mitään omia juttuja vauvan syntymän jälkeen enkä oo kaivannutkaan. Varsinkaan niitä töitä :grin Ihan vauvan ympärillä kaikki. Oon ollut työelämässä ihan riittävän kauan ilman mitään taukoo niin tää on erittäin tervetullutta vaihtelua :) Eikä meille ole luultavasti tulossa lisää lapsia niin täytyy keskittyä nyt tähän aikaan ja "vapaaseen" sit täysillä :)
 
Mäkään en kaipaa kyllä töihin ollenkaan! Niitähän kerkeää tosissaan tehdä :) keskityn nyt vain tähän mussukkaan ja nautin pienen pojan kasvattamisesta :Heartred mutta tosiaan kampaajalla olen käynyt ja kehittelen kyllä muutakin omaa tälle vuodelle, jotta pysyy päänuppi kunnossa :)
 
Mulle töistä irrottautuminen oli tosi vaikeaa kun tykkään niin työstäni, mutta sain sijaisen ja kun töistä jäin pois niin ne ei kyllä enää ole olleet yhtään mielessä. Ja samoin kuin Kittykin sanoi niin olen ollut myös kauan jo työelämässä että tää on ihan kaivattua vaihtelua. Lisäksi teen myös työtä jota ei voi tuoda kotiin joten sitten ois tehtävä aivan säännöllistä osa aikaisuutta esim. 50 % että siitä tulisi mitään.
Jollen jää hoitovapaalle äitiysloman jälkeen niin sitten teen tuota osa aikaista jonkin aikaa.
 
Kaikissa töissä ei tosiaan onnistu niiden tekeminen kotona, mulla on sellainen työ jossa se on mahdollista hyvin pitkälle. Mutta pitäisi muistaa, että me ollaan kaikki hyvin erilaisia ja mikä sopii yhdelle, ei sovi toiselle. Onneksi! :)

Sain tänään kaupattua mun äitiysfarkut eteenpäin, tai no lauantaina vasta vaihtaa omistajaa, tuli tosi hyvä mieli. Sai kaappiin tilaa ja vähän rahaa, kun pitää tuolle tytölle ostaa taas lisää vaatteita. Miten se kasvaa noin nopeasti??

Ootteko muuten kaupittelemassa itse vauvanvaatteita jonnekin eteenpäin sitten? Mä oon miettiny noita valkoisia bodyja (miks sellasia edes tehdään?), kun on tullut niskapaskaa tai ohivuotoja vaipasta ja eihän ne pesussa lähde täysin kokonaan vaan jää sellaisiksi länteiksi. Niin ei kai niitä kehtaa myydä minnekään, kehtaako ees antaa?
 
Mammafarkut menee mulla suoraa roskiin, on nii kuluneet:grin
vauvanvaatteista osan säästän tulevaisuuteen, rikkinäiset/muotonsa menettäneet roskiin ja osan annan pois jos niitä joku kaveri tahtoo tai sitten keräykseen. Olen myös kuullut yhden kaverini värjäävän laikukkaita vaatteita, niin jos joku niitä tahtoo ni mikäs siinä. Vauvan ulkovaatteet/villaset säästän tai myyn. Kyllähän paljo myydään kirppiksillä, minä en jaksa ruveta bodyjä,potkareita ym päivittäin käytössä kuluneita hinnottelemaan. :)
 
Mä varmaan kans annan niitä eteenpäin. En jaksa alkaa roudaamaan kirppikselle ja takasin. Varsin työlästä hommaa pienen vauvan kans. Toinen hyvä tapa myydä olis kyllä Facebookin kirppikset. Jos laittaa koko satsin pakettina myyntiin ja könttäsummalla. En ole itse myynyt mutta olen ostanut. Mä mietin siinä vaan sitä että tuleeko joku "ostamaan", mutta sitten tutkii ja valikoi vaatteet eikä sitten kelpaakaan..
 
Pikkumyy, niinpä. En mäkään jaksa mitään kirppispöytoä alkaa säätämään, tota pakettijuttua mietin. Toisaalta pieniksi jääneitä vaatteita on aika vähän, ja just toi valkosten bodyjen ongelma. Voi olla, että pistän jonnekin uffin keräyslaatikkoon tms. Jotain vaatteita säästän ja teen oman "äitiyspakkauksen", niinkuin mun äiti oli tehnyt mulle.
 
Täällä sama ongelma noitten vauvanvaatteiden kanssa!!
Esikoisen jälkeen oli pari kaveria raskaana ja sen vaatteet onkin käynyt jopa kolmella vauvalla tässä välissä, ennen kuin palasivat näille pikkukakkosille. Nyt niitä ei sitten tarvii kukaan tällä hetkellä, eikä oo tilaa säilytellä mahdollista tulevaa tarvitsijaa varten (meille ei siis enää tule mutta tarkoitan lasten mahd. tulevia serkkuja).
Olis kiva päästä kirppikselle myymään mutta millä ajalla??? Vaatteet pitäs lajitella ja hinnotella ja kuskata ja käydä siistimässä pöytää päivittäin. Ei vaan aika eikä voimat riitä! Hyvä kuntosia vaatteita on paljonkin...

Tulipa muuten tässä mieleen samalla kun kirjotan: pitäskö kysyä ens kuussa synnyttäviltä täällä foorumilla? Jos kesäkuisten ryhmään alottas keskustelun, missä tarjotaan vaatteita niin lähteekö joku muukin täältä mukaan hommaan? Siinähän tarttee vaan kertoo minkä kokosta ja väristä vaatetta olis tarjolla ja missä päin Suomea? Oisko mitään ideaa?:anyone
 
Ja Sanoja, tuo oma äitiyspaketti on ihan mielettömän hieno ajatus! :notworthy
Onko paketti siis tarkoitus säilyttää omaksi iloksi vai annettavaksi lapselle sitten kun hän on aikuinen? Kummin vaan, tuo on hyvä. Olen minäkin pistänyt pari esikoisen vaatetta ja vauvatavaraa säilöön, mutta ilman sen kummempaa ajatusta, kunhan vaan en ole raaskinut joitain tiettyjä heittää poiskaan.
 
Why not...

Mulla meinaa välillä mennä hermo noissa fb-kirppiksissä. Oon myynyt esim. kenkiä ja mekkoja siellä ja tosi paljon tehdään ohareita, sanotaan että ostetaan mutta sitten ei tullakana hakemaan. Ja nyt yksi korkosaappaiden ostaja haluisi sovittaa niitä kenkiä ja ilmoitti missä on töissä, että voinko tuoda sinne. No haloo, mulla on vauva enkä mä tossa ala bussilla vaihtelemaan kolmeen kertaan vaunujen ja ison kenkäpaketin kanssa. Tulkoon itse hakemaan ja sovittamaan, jos kiinnostaa. Ärsyttävää!
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top