Toukokuun turinat :)

Käsittääkseni se tarkoittaa sitä, että vauva/sikiö on syntyessään pienikokoinen raskausviikkoihin nähden. Tämä voi johtua esim. raskausmyrkytyksestä tai sitten istukassa on ollut jotain vikaa. Minulla ei löydetty kumpaakaan, vauvan pienikokoisuus paljastui pari päivää ennen syntymää, kun jouduin osastolle tarkkailuun sikiön liikkeiden vähyyden vuoksi. Tosin istukasta sanoi synnytyksessä mukana ollut kätilö, että pienikokoinen. Liekö se syy vai mikä.

Poika oli siis syntyessään 39 +0 viikolla 2750 g ja 48 cm, eli viikkoihin nähden pieni. Edelleen pieni ikäisekseen, 64,4 cm ja 6595 g oli 6 kk neuvolassa. Maksa-arvoissa ja hemoglobiinissa pientä heittoa ollut mutta muuten terve poika. :) ehdin vaan jo vähän huolestua, kun kävin lukemassa tuosta sga :sta.
 
Huomenna mies lähtee aamulla junalla äidilleen, ajaa sen kanssa iltapäivällä Pohjanmaalle ja palaa illalla anopin ja MEIDÄN KOIRANPENNUN KANSSA :) Ja viikon päästä lähdetään katteleen Michael Monroeta ja Slashia. Huu! :D
 
Empä minä ainakaan olisi Justiina huolissaan :) Voisiko pienikokoisuus syntyessä johtua geeneistä? Mulle sanottiin sillon jossain vaiheessa kun kävin ultrassa että vauva on pienikokoinen ja varmaan 3kg painaa syntyessään (syntyi 39+0 2970g ja 47cm ) kysyi sitten minkä kokoisia vanhemmat ovat olleet ja mähän olen ollut ihan pikkuinen, olisinko ollut 2300g ja 45cm ja syntynyt 38-39 raskausviikoilla, en muista tarkkaan. Niin sanoi vaan että on varmasti perinnöllistä, kun kuitenkin ultrassa kaikki mitat (lonkan pituus, vatsanympärys yms.) oli sopusuhtaisia mikä viittaa siis siihen pienikokoisuuteen perinnöllisyytenä :) Ja ihan normaali mustakin on tullut, kai ? :D Tosin koko lapsuuden ja nuoruuden olin kovin hoikka.
 
Tänään tuo meidän hymytyttö on jo puolivuotias. Mihin ihmeeseen tämä aika oikein menee? Välillä tulee hetkiä, kun kaipaa sellaista pienen pientä nyyttiä, jollainen tyttö oli vastasyntyneenä. Mutta suurimmaksi osaksi on ihanaa, että hän kehittyy huimaa tahtia, jutustelee paljon, on kiinnostunut ympäristöstään ja kehittää fyysisiä taitojaan.
 
No eihän tuossa justiina89 ole sitten mitään hätää! :) teillä on pieni terve poju :) :Heartred Aina kuulostaa pelottavalle tuommoset termit, mutta kaikesya seleviää :)

Oeeh, lilliputtis oon kateellinen! Mä niiiiinnnn tykkään slashista! Siinä on jotai mysteeriä :Heartred

Kahtelin itekki miehen kanssa eilen illalla videota kun poika on muutaman päivän ikänen, että miten on muuttunu nii kamalasti! Hirvee kehitys, pienessä ajassa. Ja olin ollu fiksu poikaa oottaessa, olin ottanu videota kun hän myllertää mahassa. :Heartred itku tuli kun kattoin !!! Ja vähä tuli kyllä vauvakuume! :D
 
Minäkin lähinnä ihmettelin että miksi pitää tuollaisia diagnooseja antaa ja ei mitään kerrota asiasta. Minä olen pienikokoinen, mutta syntyessä olin normaalikokoinen. Mies on pitkähkö ja syntyessään oli normaalikokoinen. Mutta voi olla geneettistä. :)
 
Täällä ollaan kylppärirempan pölyjen keskellä oltu tämän viikonlopun jälkeen neljä viikkoa ja voin sanoa että on ollut kovin vaikeata elää ilman suihkua ja omaa pesukonetta. Oltiin sukulaisten luona evakossa ekat 2 viikkoa, kun se oli eka arvio remontin kestosta. Kun tultiin takaisin arvio muuttui lisää viikolla, ja sitten taas viikolla kosteuden vuoksi mitä lattian alta löydettiin. Nyt oottelen josko raksamiehet tulis mittaamaan kosteuden tällä viikolla kun ei heitä oo näkynyt sitten viime perjantain. Käytössä on ollut vain meidän pieni wc, jossa on vain pieni käsienpesuallas ja jossa ei ole lattiakaivoa joten peseytyminen siellä on aika minimissä.
Onneksi asutaan kerrostalossa ja ollaan voitu käyttää pesutuvan pesukoneita pyykin pesuun (jota kertyy puolivuotiaalta hurjasti) ja pikku neiti on kätevästi saatu kylvetettyä keittiön lavuaarissa (laminaatille kun ei voi laittaa pientä roiskijaa ammeessa kylpemään). Eniten risoo toi suihkuttomuus. Mies voi käydä töissään suihkussa ja neiti tosiaan mahtuu kylpemään lavuaarissa, mutta mamma kärvistelee ja pesee vain välttämättömimmän lavuaarin ja käsisuihkun avulla. YÖK! Just äsken pesin tukkani keittiön lavuaarin päällä, niin että mies kaatoi kannulla vettä mun päähän. Onneks pääsin naapuritaloon ystäväperheen luo pikaiseen suihkuun tällä viikolla edes kerran.

Kunhan toi remppa joskus hamassa tulevaisuudessa valmistuu, mä meen samantien suihkuun ja viivyn siellä tunnin!
 
Oe nuita kylppäri rempan ihanuuksia :Heartred Murr.... iha perseestä! Onneks meillä oli viime kesänä kun vielä ootti vaavelia. Mää kuskasin pyykkiä siskon luokse (30km suuntaa) ja miehen porukoilla käytii suihkussa sillon tällöin. Mutta! Onneks me asutaan vaaaanhassa paritalossa jossa on ennen vanhaa ollu yhteiset suihku/sauna tilat kellarissa, niin sielä vanhassa suihkussa päästii käymään kans. Mutta se oli semmosta säätämistä aina sielä :D ja minä ison mahan kanssa jyrkät rappuset lyllertää.... ja se suihkutila näytti myös jollekki kauhuelokuvalle...
 
Eilen oltiin tyttöporukalla + poitsu Ikeassa käymässä. Taas tarttui kaikkea "tarpeellista" mukaan :D Pojalla meni lopussa miehekkäästi hermot, onneksi vasta kassalla. Kotio päin mennessä huusikin sitten autossa pää punaisena vartin kunnes nukahti ! Tuli selväksi hänen mielipiteensä shoppailun ihanuudesta :P
 
Mä tässä kattelin Veerasta vauva kuvia, ja imetys kuvia synnäriltä... Oikein tuli haikea fiilis siitä, että en jaksanut tapella imetyksen kanssa joka ei tuntunut onnistuvan ja puolentoista kuukauden jälkeen imetys loppui oikeestaan kokonaan, hetken pumppailin vielä kipeillä rinnoillani, kyynel simässä, ensimmäistä lasta hoitaessani, tuntien itseni avuttomaksi, huonoksi äidiksi, epäonnistujaksi ja pian tulivatkin kehiin pullon lisäksi korvike.. Korvissa kaikui neuvolan tädin hokema imetä, imetä, imetä, yritä, yritä, yritä... Mutta enemmän olisin tukea ja neuvoa tarvinnut.. Nyt tiedän paremmin mistä sitä saa. Sanoin miehelle että todella toivon onnistuvani (mahd.) seuraavan vauvan kanssa.
 
eeella, oletko huomannut että imetyksen tuki ry :n sivuilta löytyy Imetyksen lohtukirja, siinä on mm. Kertomuksia imetyksen "epäonnistumisesta ", toisin sanoen äitien kokemuksia omista imetystaipaleistaan ja niiden haasteista. Imetyksestä luopumista saa surra, mutta onneksi se ei ole se asia, joka meitä määrittelee äitinä tai rakkautta mittaa :Heartred olet juuri hyvä äiti noin.

Itse olen saanut valtavasti tietoa ja tukea, erityisesti itseluottamusta imetyksen tuki Facebook ryhmästä. Valitettavasti neuvoloiden tarjoama tuki on yleensä olematonta / niukkaa. Olisin taatusti lopettanut jo aikoja sitten ilman sieltä saamiani vinkkejä, suosittelen lämpimästi kaikille :)

Olet hienosti jaksanut yli 1,5 kk heruttaa niitä arvokkaita tippoja lapsellesi, jokainen pisara on tärkeä, mutta sinä olet vielä tärkeämpi :)
 
Imetyksen tuen facebook sivut ollut myös täällä kovassa käytössä, suosittelen minäkin lämpimästi :-) 8 vuotta sitten kun sain esikoiseni ei tietoa ja apua imetykseen tuntunut löytyvän mistään. Osittaisimetin silloin n. 3kk. Nytkin olisin toivonut enemmän tukea ja apua vaikka synnäriltä sai hyvät ohjeet ja kerran kävin imetyspolilla. Tuo facesivu ois pitänyt saada selville jo raskausaikana. Nyt sen löysin vasta tytön ollessa n. 3kk. Imetys sujunut nyt kuitenkin paljon paremmin ja imetän edelleen! N. 4 kk ikään täysimetys :-)
 
Kiitos Justiina. Täytyykin mennä lueskelemaan, kun on taas sellanen hetki kun ajattelee että vaan minä oon epäonnistunut. Kaikki mun ystävät imetti/imettää vähintään 6kk asti. Vähän liikaa pohdin ja suren asioita ja saan ne päässäni paisumaan suotta ihan valtaviksi. Tää on kyllä ihana palsta kun aina saa tukea :)

Ja asiasta kukkaruukkuun neidille puskee eka hammas, ja sen huomaa!! :D kiukkupussi :Heartred
 
Kiva jos oli apua :)

Ja onnittelut ekasta hampaasta :D meillä ei vielä näy merkkejä purukalustosta. Tietääkö joku, että pitääkö heti alkaa käyttää tahnaa hampaiden harjaukseen? En hoksannut neuvolasta kysyä viimeksi :)

Meillä on pojalla halvat huvit... Raukkaparka joutuu usein äidin suihkuseuraksi, eikä sinne kosteisiin tiloihin viitsi oikein leluja viedä... No, poika leikkii oikein mielellään äitin terveyssidepaketilla :D se on sopivan kevyt, pehmeä ja rapisee kivasti. :D

Ja vaikuttaa siltä, että poika oppii ekana sanomaan meidän koiran nimen, katsoo koiraa ja hokee koiran nimen kuuloista sanaa :D mitä sitä turhaan äitiä tai isiä opetella...
 
Vois ottaa hymynaaman pois tuolta turinoitten perästä. Soitin nyt sosiaalietuuksien veroprosentista. Sikäli hyvä että soitin, kun mätkyjä olis vissiin tullu muuten. Mutta en odottanut, että se nousee. Ihan järkky verotus kelan paskarahoissa. Hain kodinhoidontuen elokuusta marraskuuhun 2016. Se raha menee suoraan mein vuokraan, jota maksan sit vähemmän kun tähän asti. Pitää vissiin asumistuki sit tsekata uudestaan. Lapsilisät menee opintolainaan. Tai jää niistä 20 euroa. Muuta rahaa mulle ei tuu, ja mies on työtön.

Se on jännä, että on OIKEUS olla kotona, mutta sitä ei tueta mitenkään. Mulla on työpaikka joo, mutta kun mä haluan olla lapseni kanssa kotona, se on mun paikka. No, haetaan sit rahaa sossusta. Perusosasta jää ainakin 400 euroa vajaaksi. Jee. Ja mulla on käteistä kyllä keittiön purkista, mutta tiukkaa tulee. Pitää mennä kuukausi kerrallaan. Huhhui. Pitäskö tehä toinen lapsi? :P
 
Justiina, toi hammastahna asia on taas yksi niitä mihin on niin monta vastausta kun on vastaajaa. Netistä kun asiaa selvitin niin oli ohje että käytetään heti ekasta hampaan puhkeamisesta alkaen. Neuvolasta sanottiin että viimeistään sitten kun poskihampaat puhkeaa, sitten ku taas luin jostain ni oli että tuo ohje perustuu siihen et lapsi oppii sylkemään samoja aikoja kun ne poskihampaat puhkeaa. Mutta taas toisaalta lasten tahnaahan ei vissiin oo välttämätön sylkeä pois? No, mä alkuun käytin mutta jätin nyt vielä hetkeksi pois, nyt kolmas hammas puhjennut.

Ja noi etuudet voi argh ja apua. Mä en oo uskaltanut vielä edes ajatella mitä meidän tulot ja menot tulee olemaan, mutta töihin ei oo kyllä mikään kiirus. Syön ite sit vaikka kaurapuuroa (vaikkei sekään halvaks tuu ku pitää gluteenitonta olla :p)
 
Argh! Meillä alko nyt se vaihe että revitään aurinkolasit ja hattu pois päästä heti kun mahdollisuus :eek: Aikasemmin antanut olla ihan rauhassa... Varsinkin autoillessa ikävää sitten kun aurinko häikii silmiä :sad001
 
Lilliputtis, noi etuudet ja niiden kanssa tappelu on kyllä kurjia!!! Mulla on yks tuttu, joka ei oo ollu päivääkään töissä (ei oo koskaan hakenutkaan) ja mieskin ollut viimeksi joskus vuonna miekka ja kirves muutaman kuukauden eikä käsittääkseni sen jälkeen oo ollu kovinkaan innokas töihin menijä. No oon sitten joskus kysellyt, että miten niillä on vara olla kotona, kun monta lastakin ja vuokrakin suht korkea kun paljon neliöitä. Hyvin kuulemma pärjäävät, jää säästöönkin rahaa... Oon kyllä aina ihmetellyt. Ehkä ne saa jotain tukia mistä ei muille kerrota. :D eihän se toinen lapsi välttämättä huono idea ole, saa ainakin lisää aikaa töiden hakuun ja hetkellisesti paremmat tuet. :D on käynyt itselläkin mielessä, kun kuitenkin toinenkin lapsi ois haaveissa, ei olis niin repaleinen työhistoria kun ei olis joka toinen vuosi äitiyslomalla. Mullakaan ei tule riittämään edes vuokran puolikkaaseen raha, mutta onneksi mies on töissä. Tiukkaa tulee silti tekemään. Niin kai se on, että kuukausi kerrallaan.

Jonsku, kiitos tiedosta :) pitääpä vielä varmistaa neuvolasta. Luulis kyllä että ne lasten tahnat on sellaisia, ettei haittaa vaikka menee mahaan asti vähän..
 
Meille sanottiin neidin hampilääkärissä että lähempänä vuoden ikää voi alkaa käytellä tahnaa, mutta harjaus hyvä ottaa aamu- ja iltarutiineihin jo ekasta hampaasta lähtien. :)
 
MaMa toi teidän ohje kuulostaa sitten vastaavalta mitä meille sanottiin (poskihampaat kai vuoden iän tienoilla tulee). Harjaamaan nyt ilman muuta kannattaa ekasta hampaasta ruveta :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top