Sanos muuta, onneksi mun mies ei kokonaan unohtanut. Olisin huutanu ja raivonnu nii kovin, ettei ois ollut vähän aikaan takaisin tulemista.
Olin kyllä eilen superhankala, että sain oman osani ihan aiheesta, mutta ois ne mun perheenjäsenet voineet kysyä otanko jotain kahvipöydästä, muuta ku sen kokislasillisen minkä join samalla ku imetin.
Taitaa oma univelka ja se, ettei ole päässyt ulos, painaa aika lailla.
Vaikka olisi tosiaan mies voinut sanoa, että nukuhan nyt... Mutta hällä on niin hyvät unenlahjat, että ei oikein ymmärrä varmaan asiaa mun näkökulmasta. Ehkä tuohon äitienpäivään kuten muihinkin juhlapäiviin kulminoituu se, että odotukset on korkealla ja kun kaikki ei menekään niin kun haluaisi, petytään. Mä ainakin tunnistan sen itsessäni. Mut jospa tänään parempi päivä. Vauva nukkuu mun paikalla sängyssä ja mies omalla paikallaan
Mut on syrjäytetty, taas
Odotan, et vitisee niin kovin, että saan vauvan kannettuna tänne tissille ja mies hoitaa aamupesut!