Heippatirallaa!
Mä kyllä käyn täällä parikin kertaa päivässä lukemassa juttuja. Ja aina, kun jonkun kaverin kanssa keskustelen, alkaa mun lauseet: "Siellä keskustelupalstalla on yksi äiti, jonka vauva..." tms. :)
Mulla ei vain jotenkin ole mitään sanottavaa. Ja SE, jos jokin, on kummallista.
Laitoin juuri Facebookin VAUn Mammat-ryhmään linkin äitienpäivän kuvagalleriaani, jos jotakuta kiinnostaa käydä katsomassa minua ja Pikku-Iitä. Siellä selviää myös tuo vauvan oikea nimi.
Syy siihen, miksi en täällä julkisella palstalla käytä tytöstä hänen oikeaa nimeään on se, että nimi on melko harvinainen (vaikkakin ihan kalenterinimi) ja sen nimen googlettamalla päätyisi varmasti aika äkkiä tänne palstalle mun kirjoituksiini. Olen töissä julkisessa ammatissa (en siis julkkisammatissa, vaan kaupungin työntekijänä :D), missä voi joskus maailmassa saada palveltavakseen ihmisen, joka voisi saada ikäviä aikaan tonkimalla yksityisasioitani.
Mitäs me Iin kanssa touhutaan...No, likka herää 10-12 tunnin yöuniltaan yleensä 7-8:30 välillä. Nyt ihan viimepäivinä on alkanut aamusellakin olla hereillä jopa 3h ennen aamupäiväunia. Ennen jaksoi vain noin 90min. Sitten aamupäiväunet, noin 90min-2h. Nyt, kun tuo aamu on venähtänyt ja sitä myötä tosin myös aamupäiväunet, niin enää ei iltapäivällä sitten ihan sitä 6-7h unia vetele. Nyt iltapäiväkin on vähän katkonaisempi ja saattaa nukkua kahdet unet siinä 12-18 välillä. Uniin on vaikuttanut sekin, että vaunuissa ei ole enää tiiviisti topattuna vaan aika väljästi.
Mielestäni on ihan kiva, että tyttö on enemmän hereillä, niin ehditään vähän seurustellakin, eikä kaikki hereilläoloaika mene syömiseen ja vaipanvaihtoon.
Ii ei osoita mitään mielenkiintoa kääntymiseen. Hän on oikein tyytyväinen selällään. Oikeastaan mikään lelukaan ei kiinnosta niin paljoa, että jos se putoaa kädestä, sitä viitsisi yrittää tavoitella takaisin käteen. Olen yrittänyt laittaa leluja vauvan viereen, enkä suoraan käteen, mutta jos hän ei saa niitä suoraan käteensä, niin "kohauttaa harteitaan" (tai tekisi niin, jos osaisi) ja antaa olla. "Olen ihan iloinen näinkin, kun vain katselen ympärilleni."
Itseasiassa tyttö viihtyy niin hyvin, että tänäkin aamuna hän pötkötteli leikkimatollaan kiljumassa sillä aikaa, kun kävelin pari minuuttia koiran kanssa tuossa kotikadulla ja vein sen takapihalle remmiinsä ulkoilemaan. Kun tulin takaisin riemun kiljahdukset ja potkimiset vain jatkuivat. Kävin myös suihkussa tukkapesulla niin, että Ii oli turvakaukalossa kylpyhuoneen lattialla, eikä edes nähnyt mua suihkukaapin tumman oven läpi. Siinä hän leikki ja kiljui.
Kiljuminen on kivaa ja se, jos mikä, on opittu kunnolla. Välillä hän kiljuu niin korkealta ja kovaa, että hänen pitää itsekin siristää silmiään. Ii osaa myös veikistellä ilmeillään ja houkutella mua vitsailemaan kanssaan. Ja heti, kun saa mut katsomaan itseään tai sanomaan jotain, nauraa kiljahtaa iloisesti ja alkaa kujertaa. Ihana tyttö!
Hampaita ei ole vielä tullut ja ihan hyvä niin. :) Kovasti tuo jäystää kaikenlaista, mitä vain käsiinsä saa, mutta ei ole mitenkään vimmainen sen suhteen, joten ilmeisesti ikenet eivät edes kutia vielä.
Vaunujen kantokopasta poistin yläosan ja kovan pohjan ja laitoin sen rattaisiin jalkapussiksi. En ole enää sitä kanttakaan käyttänyt, kun tuntuu, että Ii on aina ihan kuumissaan. Kun tyttö on hereillä, niin pidän selkänojaa hieman koholla, että hän voi olla puoli-istuvassa asennossa ja katsella maailmaa.
Ulkona ollaan aika paljon nyt, kun on ihanat säät. Joko ihan vain käveleskellään koiraa lenkittäen tai sitten ollaan puutarhassa ja Ii katsoo, kun äiti kyykkii kukkapenkeissä ja puskissa.
Vieraita käy paljon, sillä moni ystävänikin on joko äitiyslomalla, hoitovapaalla, lyhennetyllä työviikolla tai vuorotyössä niin, että lähes jokapäivälle riittää ohjelmaa. Myös me käymme kylässä tai kaupungilla.
Viime viikolla Ii ja minä ryynättiin koira hammaslääkäriin, missä siltä poistettiin katkenneita hampaita (sillä on rajut keppileikit ja se on fanaattinen jättimäisten luiden suhteen) ja hammaskiveä. Tuolla koiraraukalla on hyvin heikko psyyke ja sen tulevaisuus on sen takia ollut monesti mietinnän alla jopa niin, että eläinlääkäri on heittänyt ilmaan vaihtoehdon lopettaa koira. Viime syksynä aloitettiin mielialalääkitys, joka loppui helmikuun lopussa. Se auttoi koiraa todella paljon sen lisäksi, että itse olen ollut kotona.
Nyt tuntuu, että tuo viime tiistainen anestesia teki kaiken sen tyhjäksi, mitä oltiin koiran mielenterveyden hyväksi saatu aikaan. Herättyään se näki demoneja ja ulisi, vinkui, läähätti tikahtuakseen ja oli todella pelokas ja hermostunut koko illan. Läähätys jatkui seuraavana päivänä ja nyt vielä viikonkin päästä se on ihan sekaisin, raukka -ei kestä sellaisia arkipäivän muutoksia, kuin että mennään sisältä ulos tai tullaan ulkoa sisälle! Hirveä kohellus päällä, ympäriinsä juokseminen, läähättäminen, hinkuminen ja kaikenlainen kouhotus jatkuu parikin tuntia ulkoilun jälkeen niin, että lopulta koiralla on naama ihan riutuneen näköinen, silmäpussit roikkuu, samoin kieli. Voi morjens! Ulkonakaan ei voi kävellä normaalisti, eikä alkuintoilu lopu ollenkaan, kuten ennen. Joudun käyttämään kuonopantaa, ettei koira kisko itseään hengiltä. Viikon päästä on kontrolli hampaista. Lisäksi yksi hammas (tai siis sen juuret) pitäisi vielä hoitaa, mutta se on ollut poissa jo pari vuotta (juuret ovat ihan siistin ikenen sisällä), mutta se on kyllä ihan varmaa, että tota koiraa ei nukuteta, niin kauan, kuin se suu on ihan ok. Pelkään, että se on lopullisesti jäänyt "pahalle tripille". Toivottavasti saadaan uusi kuuri mielialalääkettä!
Noniin, meni vähän vauvajuttujen ohi, mutta tollasta meille kuuluu. :)
Mitä tulee lapsen tarvikkeisiin ja kalusteisiin, niin Ii nukkuu edelleen mun tekemässä kehdossa (josta kuva, tee-itse-keskustelussa) ja mun vanha pinnasänky odottaa sen omassa huoneessa. Se on sellainen klassinen vanha Brio, jonka äitini on ostanut vuonna -78 käytetyn tavaran myymälästä, kuten myös Brion vanhan, taitettavan syöttötuolinkin. Molemmat on veljeäni varten maalattu oikein suloisella vaaleansiniturkoosilla maalilla.
Viikon päästä maanantaina on 5kk neuvola. Toivon, että siellä jo lupailtaisi, että istumista voisi alkaa harjoitella. Ii on pääsiäisestä asti vain jäkittänyt ja jäkittänyt. Sylissä ei voi muuten olla, kuin istuen, sitterissäkin jäkitetään kokoajan pystympään asentoon, samoin rattaissa.
Ostin kirpputorilta Iille puisen vauvakeinun. Meillä on hyvät kattoparrut, joihin sen voi ripustaa ja luulen, että kunhan tyttö vain saa alkaa istua, niin se on iso hitti! Tuo on niin vauhtia rakastava vauva, joka ei pelkää mitään vauhdikkaitakaan leikkejä.
Voipi olla että täällä mennään ihan pelkällä rintamaidolla sinne 6kk asti. Ii ei ole vieläkään alkanut vaatia enemmän rintaa kuin aiemminkaan. Nyt tosin jos iltapäivällä nuku niitä pitkiä uniaan, niin silloin tulee syötyä se viides ateria. Mutta neljällä on muuten tähän asti pärjätty.
Nytpä tuo likka heräilee aamupäiväuniltaan. Se on moikka nyt!
