Toukokuun touhupeput

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Pikkune
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Voi himpura taas noita peekayn ja rockpeijpen miehiä. Lähettäkää ne vähäksi aikaa tänne koulutukseen. Pistän ne päiväksi vahtimaan näitä meidän alle kouluikäisiä niin huomaavat, miten leppoisaa se lapsen kanssa olo onkaan ja kuinka helppoa se on samalla tehdä kotitöitä. Varsinkin Peekayn mies tarvitsisi oppitunnin. (Esim. meidän kaksivuotias karkaa nyt koko ajan ulos... lukitut ovetkaan eivät aina pidätä, joten pojan perässä saa oikeasti juosta koko ajan.) 
....... No nyt tuolta eteisestä taas kuului kolahdus, eli palaan kun poika 2v on päiväunilla, jos ehdin.
 
Heippatirallaa!

Mä kyllä käyn täällä parikin kertaa päivässä lukemassa juttuja. Ja aina, kun jonkun kaverin kanssa keskustelen, alkaa mun lauseet: "Siellä keskustelupalstalla on yksi äiti, jonka vauva..." tms. :)

Mulla ei vain jotenkin ole mitään sanottavaa. Ja SE, jos jokin, on kummallista.
Laitoin juuri Facebookin VAUn Mammat-ryhmään linkin äitienpäivän kuvagalleriaani, jos jotakuta kiinnostaa käydä katsomassa minua ja Pikku-Iitä. Siellä selviää myös tuo vauvan oikea nimi.

Syy siihen, miksi en täällä julkisella palstalla käytä tytöstä hänen oikeaa nimeään on se, että nimi on melko harvinainen (vaikkakin ihan kalenterinimi) ja sen nimen googlettamalla päätyisi varmasti aika äkkiä tänne palstalle mun kirjoituksiini. Olen töissä julkisessa ammatissa (en siis julkkisammatissa, vaan kaupungin työntekijänä :D), missä voi joskus maailmassa saada palveltavakseen ihmisen, joka voisi saada ikäviä aikaan tonkimalla yksityisasioitani.

Mitäs me Iin kanssa touhutaan...No, likka herää 10-12 tunnin yöuniltaan yleensä 7-8:30 välillä. Nyt ihan viimepäivinä on alkanut aamusellakin olla hereillä jopa 3h ennen aamupäiväunia. Ennen jaksoi vain noin 90min. Sitten aamupäiväunet, noin 90min-2h. Nyt, kun tuo aamu on venähtänyt ja sitä myötä tosin myös aamupäiväunet, niin enää ei iltapäivällä sitten ihan sitä 6-7h unia vetele. Nyt iltapäiväkin on vähän katkonaisempi ja saattaa nukkua kahdet unet siinä 12-18 välillä. Uniin on vaikuttanut sekin, että vaunuissa ei ole enää tiiviisti topattuna vaan aika väljästi.

Mielestäni on ihan kiva, että tyttö on enemmän hereillä, niin ehditään vähän seurustellakin, eikä kaikki hereilläoloaika mene syömiseen ja vaipanvaihtoon.

Ii ei osoita mitään mielenkiintoa kääntymiseen. Hän on oikein tyytyväinen selällään. Oikeastaan mikään lelukaan ei kiinnosta niin paljoa, että jos se putoaa kädestä, sitä viitsisi yrittää tavoitella takaisin käteen. Olen yrittänyt laittaa leluja vauvan viereen, enkä suoraan käteen, mutta jos hän ei saa niitä suoraan käteensä, niin "kohauttaa harteitaan" (tai tekisi niin, jos osaisi) ja antaa olla. "Olen ihan iloinen näinkin, kun vain katselen ympärilleni."

Itseasiassa tyttö viihtyy niin hyvin, että tänäkin aamuna hän pötkötteli leikkimatollaan kiljumassa sillä aikaa, kun kävelin pari minuuttia koiran kanssa tuossa kotikadulla ja vein sen takapihalle remmiinsä ulkoilemaan. Kun tulin takaisin riemun kiljahdukset ja potkimiset vain jatkuivat. Kävin myös suihkussa tukkapesulla niin, että Ii oli turvakaukalossa kylpyhuoneen lattialla, eikä edes nähnyt mua suihkukaapin tumman oven läpi. Siinä hän leikki ja kiljui.

Kiljuminen on kivaa ja se, jos mikä, on opittu kunnolla. Välillä hän kiljuu niin korkealta ja kovaa, että hänen pitää itsekin siristää silmiään. Ii osaa myös veikistellä ilmeillään ja houkutella mua vitsailemaan kanssaan. Ja heti, kun saa mut katsomaan itseään tai sanomaan jotain, nauraa kiljahtaa iloisesti ja alkaa kujertaa. Ihana tyttö!

Hampaita ei ole vielä tullut ja ihan hyvä niin. :) Kovasti tuo jäystää kaikenlaista, mitä vain käsiinsä saa, mutta ei ole mitenkään vimmainen sen suhteen, joten ilmeisesti ikenet eivät edes kutia vielä.

Vaunujen kantokopasta poistin yläosan ja kovan pohjan ja laitoin sen rattaisiin jalkapussiksi. En ole enää sitä kanttakaan käyttänyt, kun tuntuu, että Ii on aina ihan kuumissaan. Kun tyttö on hereillä, niin pidän selkänojaa hieman koholla, että hän voi olla puoli-istuvassa asennossa ja katsella maailmaa.

Ulkona ollaan aika paljon nyt, kun on ihanat säät. Joko ihan vain käveleskellään koiraa lenkittäen tai sitten ollaan puutarhassa ja Ii katsoo, kun äiti kyykkii kukkapenkeissä ja puskissa.

Vieraita käy paljon, sillä moni ystävänikin on joko äitiyslomalla, hoitovapaalla, lyhennetyllä työviikolla tai vuorotyössä niin, että lähes jokapäivälle riittää ohjelmaa. Myös me käymme kylässä tai kaupungilla.

Viime viikolla Ii ja minä ryynättiin koira hammaslääkäriin, missä siltä poistettiin katkenneita hampaita (sillä on rajut keppileikit ja se on fanaattinen jättimäisten luiden suhteen) ja hammaskiveä. Tuolla koiraraukalla on hyvin heikko psyyke ja sen tulevaisuus on sen takia ollut monesti mietinnän alla jopa niin, että eläinlääkäri on heittänyt ilmaan vaihtoehdon lopettaa koira. Viime syksynä aloitettiin mielialalääkitys, joka loppui helmikuun lopussa. Se auttoi koiraa todella paljon sen lisäksi, että itse olen ollut kotona.

Nyt tuntuu, että tuo viime tiistainen anestesia teki kaiken sen tyhjäksi, mitä oltiin koiran mielenterveyden hyväksi saatu aikaan. Herättyään se näki demoneja ja ulisi, vinkui, läähätti tikahtuakseen ja oli todella pelokas ja hermostunut koko illan. Läähätys jatkui seuraavana päivänä ja nyt vielä viikonkin päästä se on ihan sekaisin, raukka -ei kestä sellaisia arkipäivän muutoksia, kuin että mennään sisältä ulos tai tullaan ulkoa sisälle! Hirveä kohellus päällä, ympäriinsä juokseminen, läähättäminen, hinkuminen ja kaikenlainen kouhotus jatkuu parikin tuntia ulkoilun jälkeen niin, että lopulta koiralla on naama ihan riutuneen näköinen, silmäpussit roikkuu, samoin kieli. Voi morjens! Ulkonakaan ei voi kävellä normaalisti, eikä alkuintoilu lopu ollenkaan, kuten ennen. Joudun käyttämään kuonopantaa, ettei koira kisko itseään hengiltä. Viikon päästä on kontrolli hampaista. Lisäksi yksi hammas (tai siis sen juuret) pitäisi vielä hoitaa, mutta se on ollut poissa jo pari vuotta (juuret ovat ihan siistin ikenen sisällä), mutta se on kyllä ihan varmaa, että tota koiraa ei nukuteta, niin kauan, kuin se suu on ihan ok. Pelkään, että se on lopullisesti jäänyt "pahalle tripille". Toivottavasti saadaan uusi kuuri mielialalääkettä!

Noniin, meni vähän vauvajuttujen ohi, mutta tollasta meille kuuluu. :)

Mitä tulee lapsen tarvikkeisiin ja kalusteisiin, niin Ii nukkuu edelleen mun tekemässä kehdossa (josta kuva, tee-itse-keskustelussa) ja mun vanha pinnasänky odottaa sen omassa huoneessa. Se on sellainen klassinen vanha Brio, jonka äitini on ostanut vuonna -78 käytetyn tavaran myymälästä, kuten myös Brion vanhan, taitettavan syöttötuolinkin. Molemmat on veljeäni varten maalattu oikein suloisella vaaleansiniturkoosilla maalilla.

Viikon päästä maanantaina on 5kk neuvola. Toivon, että siellä jo lupailtaisi, että istumista voisi alkaa harjoitella. Ii on pääsiäisestä asti vain jäkittänyt ja jäkittänyt. Sylissä ei voi muuten olla, kuin istuen, sitterissäkin jäkitetään kokoajan pystympään asentoon, samoin rattaissa.

Ostin kirpputorilta Iille puisen vauvakeinun. Meillä on hyvät kattoparrut, joihin sen voi ripustaa ja luulen, että kunhan tyttö vain saa alkaa istua, niin se on iso hitti! Tuo on niin vauhtia rakastava vauva, joka ei pelkää mitään vauhdikkaitakaan leikkejä.

Voipi olla että täällä mennään ihan pelkällä rintamaidolla sinne 6kk asti. Ii ei ole vieläkään alkanut vaatia enemmän rintaa kuin aiemminkaan. Nyt tosin jos iltapäivällä nuku niitä pitkiä uniaan, niin silloin tulee syötyä se viides ateria. Mutta neljällä on muuten tähän asti pärjätty.

Nytpä tuo likka heräilee aamupäiväuniltaan. Se on moikka nyt!
 
Ai teillä on peekay kanssa kaksio-idylli. :/ Mä voisin nipinnapin kuvitellä meidän tässä asumassa kolmestaan vauvan kanssa, mutta nämä 3 eläintä lisäksi niin eiii.... ja teillä taas toinen vauva! Joo, ei mitenkään järkevästi saa mitään järkättyä kaksiossa ja jatkuvasti kompuroidaan. Vaikea saada siivottuakaan kun lattiat on täynnä tavaraa.

enna: meitä ohjeistettiin sairaalasta juottamaan vettä vauvalle. Annetaan siis sitä nokkamukista, mutta vettä ei tosiaankaan mene kuin pikku tippa kerralla. Maitoa ollaan myös yritetty nokkamukista, mutta ei siinä mene kuin max 10 ml. Sitä korvikettakin yritin nokkamukista, hörpyttämällä ja pullosta, mutta millään konstilla ei saa menemään kuin tipan. Ehkä jos Mette hiljalleen oppii juomaan enemmän tuota vettä nokkamukista niin sitten voisi maitoakin juottaa siitä.

Me oltiin aamu avoimessa päiväkodissa. Olipa mukavaa olla siellä toisten äitien ja lasten kanssa. :) Tosi hyvin toimivat systeemit. Siellä oli ohjattu vauvojen laululeikkituokio klo 10.30. Mun mielestä vaan aika hölmö aika kun tosi moni on silloin menossa yleensä päiväunille. Kaikki vauvat kitisi väsymystään siinä. Lisäksi mun mielestä ne leikit oli sopivia paljon näitä vauvoja isommille. Mutta ei voi silti valittaa kun ilmaiseksi tuollaista on tarjolla. :)

Nyt on kyllä tosissaan lämmin täällä. Kiittelen taas kovasti meidän vaunuja kun niissä voi takaosan irrottaa ja vaunu tuulettuu paremmin. Alle jää hyttysverkko. Nyt avasin toista puolta vähän kun Mette tuntui olevan kovin kuumissaan.

 
Jaa, Pajunkissan päivitys oli ehtinyt väliin. :)

Apua apua Pajunkissa: mä en löydä sitä sun linkkiä!!! :D Ihanaa kuulla teidän kuulumisia. Mä oon kanssa kovasti miettinyt, että uskaltaisko nostaa vaunuissa puoli-istuvaan asentoon kun jatkuvasti pönkee itseään pystympään.

Jaa täytynee mennä kun ei tuo nukukaan...
 
Olipa mukava kuulla Pajunkissan ja Pikku-Iin elämästäkin. :) Mun rakasta kummityttöäni kutsuttiin vauvana Pikku-Iiksi ja Iiksi, ja hänellä nimi on myös aikas harvinainen kalenterinimi. Lieköhän sama.. :)

Me asutaan myös kaksiossa. Enkä todellakaan voi kuvitella tänne lemmikkieläintä tai toista lasta. Juuri ja juuri mahdutaan kolmisin. Kasperin myötä tavaramäärä on lisääntynyt ihan valtavasti, joten meilläkin vallitsee kestokaaos. Mutta kyllä tän kestää, kun tietää että kohta päästään isompaan. (Sitten varmaa valitan, että meillä on liian vähän tavaraa, kun ei edes riitä joka huoneeseen.. :D ) Muuton jälkeen voi mieskin hommata sen kauan kaipaamansa koiran.

Me kökitään taas kotona, kun pojalla flunssa vaan pahentunut. Tänään oli aamulla ääni ressukalla ihan käheänä. Ja nenä vuotaa. Ei onneks oo kuumetta kuitenkaan ollut. Ei viitsi sitä tuossa kunnossa minnekään retuuttaa, vaikka pitkästä aikaa ois ollu auto käytettävissä. Noloa valittaa jostain flunssasta, mutta pelkään sen menevän taas korviin. :/
 
Meillä kanssa 51 neliön kaksio ja isompaa ja edullisempaa etitään. Vielä tähän hyvin mahutaan, vaikka tosiaanki vauvan tullessa taloon tavaramäärä lisäänty kummasti. Kuitenki se hyvä puoli tässä, et ei tuu haalittua liikaa tavaraa. Nytki mulla on siivousvimma päällä; kaikki turha kierrätykseen vaan. Noita vaatekaappeja sun muita järkkäilen, ku pakko saada lisää tilaa. Ja huonekaluja me ei olla pahemmin osteltu, inhoon sitä et joka paikka täynnä tavaraa ja on ahdasta. Hyvä vaan ni ei mee rahaa...mietin, et sit ku ja jos on ismpi ni tosiaan sitä tyhjää tilaa sit on ja sit miettii mitä hankkis ja miten sisustas. Meillä siis nyt ihan suht tilavaa ja siistiä, ei ainakaan tarvi kompastella tavaroihin. Silti kaipaan isompaan, vaikka ei mikään kiire ookkaan. Oon kanssa aika järjestysihminen, ni ei pääse es kovin sotkua syntymään.

Olikohan se Fantti, joka kerto et ku mies sotkee ja saa sit siivota sen jälkiä. Meillä vähän sama homma. Mies vois elää paljon epäsiistimmässä kämpässä, missä tavarat sikin sokin ja vaatteet ym kamat pitkin lattioita.. Et empä sit tiiä, et kummin ois kivempi, et on mies joka huomauttelee, ku en oo siivonnu, vai sit semmonen, joka ei pahemmin arvosta et siivoon...tai jos arvostaa, mut ei ite välitä eikä tee sen eteen juuri mitään. Paras, ku ois ottanu miehen, jolla suht sama siisteyskäsitys...:) No kompromisseja tässä on täytyny tehä ja itekki oon vähä muuttunu rennompaan suuntaan. Ja onneks mies tajuaa, et ku on vauva, joka pyörii ja hyörii lattialla ja kohta liikkuuki ties minne, niin on hyvä siivotakki välillä ja kattoo mitä siellä lattialla oikein on...

Sit Rockpeijpe otti aika ajankohtaisen asian esille, seksin. Miten miehillä voiki kaikki kulminoitua tuohon yhteen asiaan, niin, et jos sitä ei oo suunilleen joka päivä, niin sit ollaan pahalla tuulella ja kiukutellaan ja mökötetään? En käsitä...ja tosiaanki pitäs olla aina valmiudessa ku vähänki on kahdenkeskistä aikaa, ja aina pitäs haluttaa. Jos ei haluta, niin oon aseksuaali tai en rakasta miestä ja ja....kuulema on naisia, joilla haluttaa usein. Ja on varmasti nainen jossai joka haluaa yhtä paljo ku hän (siis puhun nyt mun miehestä). Emminä vaan jaksa aina...ku vauva menee nukkuu, menen itekki et ehin es vähä nukkua ja sit taas ku vauva päiväunilla, ni vois tehä muutaki. No on joskus kiva touhuilla mut en tajua miten sen asian pitää olla kaikessa niin ykkösenä, et joka päivä saa kuulla siitä tai osakseen semmosia lähentelyjä et jokos nyt...ja tosiaan pitäs hommailla vaikka monta kertaa päivässä. Ja väsyneenäkin ennen nukkumaan menoa...vaikka mies hoidella jos ei ite tee mieli...huh. Tosiaan ei auta paljo selittelyt, et on väsyny tai ei vaan aina jaksa ja haluta (johtupa imetyksestä sun muista hormoneista tai mistä nyt johtuuki), ku miehen mukaan on aseksuaali tai ei rakasta tai tai...eikä hän tosiaankaa halua, et hänen mielikseen joskus haluan...ku mulla pitää itellä tehä mieli usein. Piste.

Ja vielä, mun mies kans aika helposta vetää herneen nokkaan ja sit jos niin tapahtuu, ni voi olla koko päivä pilalla. Jos vaikka ollaan jonnekki lähössä, ni voi lähtö sit hyvinki peruuntua ja ollaan vaan kotona. Miehen mielestä minä nalkutan, ja omasta mielestä joskus sanon jostai asiasta tai haluan hyvässä hengessä keskustella. Ja sit ei miestä kiinnosta es hoitaa vauvaa, jos se mököttää, kai se kostaa mulle sillai..... tyhmää. On kai mussaki vikaa, mut empä oo ennen törmänny moiseen, et nui helposti suuttuu.  Mietin vaan, et miten sitä naimisiin asti ollaan päästy...:s

Mun mies muute joskus lukee näitä...jospa ei nyt vähään aikaan :)

 
Heip

Vaikka välillä ärsyttää suunnattomasti tuo omakin ukko, niin en voi onneksi kuin huokaista helpotuksesta, kun luen tarinoitanne täällä! On se sentään ihan tolkun mies. Ja jopa romanttinenkin :) Aivan järkyttävää esim. tuo Rock^peijpen miehen FB-kirjoittelu! Ja Peekayn mies... Huh. Syyhyttäis suuta niin sanoa miehillenne parit valitut sanat!
Siivoaminen ja raha on ne aiheet mistä meillä tapellaan. Onneksi rahasta viime aikoina vähemmän (ihme kyllä, vaikka minäkin saan vanhempainrahalla huomattavasti vähemmän käteen kuin töissä ollessani!).

Pukeutumisesta vielä. Eilen oli niin kuuma, että mietin koko vaunulenkin ajan, että pitäiskö tytön vaatetusta vähentää. Päällä oli siis edellä mainitut body+potkarit+villapuku+pipo. Nyt pidin vaunun auki mutta toisaalta koko ajan mietin, että pitäiskö vetää vilttiä päälle! ;) Tuuli kuitenkin varsinkin rannalla, missä käveltiin. Eli mielessäni vatvoin, onkohan kylmä, onkohan kuuma... Pöhkö mama :D  Partsilla nukuttiin (ja nukutaan nytkin) ihan bodyssa ja potkareissa. Mietin muuten, että miten Meemin vauvalle ei mahdu vanupuku enää päälle, kun teidän vauva on pienempi kuin meidän. Ei siis meilläkään mene lahjeet ja hihat enää pussille, mutta muuten oikein hyvin mahtuu.

Ostettiin eilen tytsylle aurinkolasit. Päädyin kuitenkin ostamaan ne optikolta, vaikka halvemmalla ois saanu lastentarvikeliikkestä. Aattelin, että ehkä niissä on kuitenkin parempi uv-suoja. Outoa oli se, että samat lasit maksoi keskustan Silmäasemalla 49e ja Prisman silmäasemalla 39e..! Kalliithan ne oli suhteessa, mutta toivottavasti hyvät. Nyt pitäis vaan miettiä, että miten ne saadaan pysymään päässä... Meidän neidin mielestä kun kaikki päähän tai pään ylikin laitettava on aivan kamalaa.

Auringolta suojautumisesta kysymys: miten kokeneemmat mammat ootte toiminu kesällä? Pidättekö vauvan koko ajan varjossa? Käytättekö uv-suojattuja vaatteita/hattuja? Ootteko käyttäny aurinkovoiteita? Fysikaalisen aurinkosuojan sisältäviähän saa käsittääkseni käyttää jonkin verran jo vauvallakin, vaikka vaatteilla ja varjolla suojautuminen onkin paras. Mutta jos kesä on kovin kuuma, niin ei viitsisi vauvallakaan koko ajan pitää pitkää hihaa ja lahjetta. Ostin uv-suojatun hatun, mutta siihen pätee tuo sama kuin laseihin: miten pysynee päässä tyttösellämme... Pitänee ainakin ommella siihen nauhat leuan alle, sillä ne puuttuvat.
 
Tän palstan lukeminen tekee Todella hyvää meidän parisuhteelle! :D Siis joka päivä tajuan entistä paremmin tätä lukiessa kuinka äärettömän ihana ja hyvä mies mulla on! Se ei ikinä marise meidän sotkuista, pyykeistä tai tiskeistä. Se siivoaa aina kun vain ehtii ja jaksaa. Hoitaa vauvaa kiitettävästi, eikä kitise seksin puutteesta. Sille on tärkeintä, että mulla ja vauvalla on hyvä olla. Se todella kärsii siitä kun näkee mun olevan väsynyt, huonovointinen ja itkuinen. Sillä todella olis välillä aihettakin valittaa. Esim. seksiä ollaan harrastettu kokonaiset 2 kertaa synnytyksen jälkeen! :D Ja nekin mun alotteesta. Kyse ei ole siitä, etteikö miehen tekisi mieli, aiheesta kyllä puhutaan paljon - mun aloitteesta, mutta se kunnioittaa mun tuntemuksia ja on valmis odottamaan siihen, että mulla taas on energiat kohdillaan. En tiedä, kun mulla on tällanen mies täällä niin on todella vaikea ymmärtää teidän joidenkin miehiä...

En tiiä Pajunkissa onko niin, ettei se Vaun fb sivu vaan tykkää musta. ;)

Edit:
Jiu: samaa mä oon miettinyt tuon vanupuvun suhteen: miten ihmeessä se ei meillä mahdu. Siis hihat ja puntit riittäis vaikka kuinka, mutta selkä jäi liian lyhyeksi jo kauan aikaa sitten. Kiristi olkapäistä, ihan sama oliko kertavaippa vai kesto. Käväs mielessä sekin, että onko meillä joku maanantaikappale siitä kun tosiaan hihat ja puntit silti saattoi edelleen olla käännettyinä!
 
Tosiaan, kiva kuulla Pajunkissankin kuulumisia. Tapahtuuhan teilläkin siis jotain, ei pelkästään nukkumista ja syömistä! :)

Meillä ei Olivia myöskään vielä käänny. Se kyllä pääsee kyljelleen, mutta ei vielä oo kiinnostunut juurikaan sen pidemmälle pääsemisestä. Mahallaan työntää jo ittensä tosi pystyyn ja yrittää myös joka kerta päästä suorempaan istumaan.

Kaiken muun sähläämisen vuoksi, multa unohtu vissiin kertoa, että me alotettiin viime viikolla (ke) perunansyömiskokeilu. :D Ei mee kaupaks, ei sitten millään! Ilmeet on ihan kertakaikkisen mahtavia ja kaikki, mitä saan lusikalla suuhun, tulee samantien takaisin kauheen huitomisen ja sätkimisen kera. Jotain hauskaa sentään! :DDDD

meemi: täytyy kyllä sanoa, että on todella ihanaa, että sä oot löytäny noin ihanan miehen itelles! Se nyt vielä puuttuis, että joutuisit jonkun taliaivon kanssa taistelemaan kaikkien muiden koetusten keskellä! Onneksi sentään tää asia on teillä kunnossa :)

Ai niin, mä oon kans unohtanu täysin mainita, että ostin kans Olivialle aurinkolasit tässä viime viikolla (muistaakseni). Ostin ne sit Instrusta, kun satuin kaupungilla menemään sen ohi. Mun äiti sano mulle muutama viikko sitte, ku meinasin jostain marketista just ostaa lasit, että pitää ostaa optikolta, että saa just ne paremmat uv-suojat. Nää meidän lasit makso muistaakseni 39e, mutta en nyt muista että oliko se se oikea hinta ja siitä sai alennuksen, vai oliko tuo se alennuksen kanssa oleva hinta. Alennusta sai 10 tai 20 % Stockmannin kantiskortilla.

Huomaattekohan jostain, kuinka mulla on TODELLA paha raskausdementia...??? Mies ei millään suostu uskomaan, että se on ihan oikeasti totta, että pää vaan toimii jotenki heikommin näin raskaana ollessa ja suuttuilee mulle silloin tällöin kun en muista jotain. Oon huomannu, että kun juttelen Oliviallekin, niin en muista tavaroitten nimiä, kun siis selitän sille koko ajan, että mitä teen tai mihin meen. Saatan puhua päiväpeitosta kun tarkotan pussilakanaa, tai jotain muuta vastaavaa. Ja tätä sattuu ihan päivittäin! :D Itteä lähinnä naurattaa koko juttu.

Ja Rock^peijpen miehen fb-kirjoittelut kuulostaa kyllä TODELLAKIN semmosilta, että vetäisin minäkin hernettä nenään! Jestas sentään!!

Ja vielä siitä seksistä: meillä heilutellaan peittoa silloin tällöin. Nyt viimeks ihan viime viikolla (muistaakseni!:)), mut sitä ennen vissiin kuukautta aiemmin. Tosin mä olin matkoilla pari viikkoa, joten silloin ei luonnollisestikaan voinu mitään puuhailla. Mähän ehdin siis olla suurinpiirtein normaaleilla hormooneilla (eli tuli ne yhet menkat synnytyksen jälkeen) ennen ku tulin uudestaan raskaaksi, eli siinä ehti jo halut palautua normaaleiksi. Sit ku tulin taas raskaaksi, niin kävi niinku viime vuonnakin, eli halut katos lähestulkoon täysin olemattomiin, eikä vähiten tän jatkuvan väsymyksen vuoksi. Muistelisin, että viimeks kävi niin, että jossain tässä toisen kolmanneksen paikkeilla oli vähän enemmän hinkua mullakin ja sit taas viimeisellä kolmanneksella ei jaksanu mitään.

Kun tää väsymys nyt vaan helpottais... Niin ja ei sillä, ettäkö nyt justiinsa muutenkaan tekis mieli mitään seksiä, kun tuo mies on ollu tommonen ääliö... :/

Taas tulee maratonjuttua... Pitäisköhän munkin avata joku blogi jonnekki...

vielä piti jotain kommentoida, mut enhän mä enää muista mitä se oli!! :DDD

EDIT: ai niin: tosiaan, missäs Pääskynen oikein piilottelee!?
 
mä myös kävin tänään ostaa aatulle arskat, tosin ostin ne prismasta, sellaset vaaleensiniset muumilasit. :) oli sellasest materiaalist tehty ettei mikään mee helposti poikki kun on sellasta taipuvaa muovia. :)

ootko peekay miettiny jos antaisit bataattia? meilläkään ei uppoo peruna ei sitten millään, mutta bataatti menee paljon paremmin koska on makeempaa kun perna.. ja kumminki valmistetaan samalailla ku peruna ja siitäki voi tehä vaikka muussii. ja Bataastista on helpompi tehä sosetta kun perunasta kun siitä ei tuu sellasta liisteriä kuten perunasta. :)

mun mielest on ihanaa kun te käytte kirjottelee tänne, koska tuun paljon paremmalle tuulelle kun pääsen lukee teijän juttuja. välillä oikein ootan että joku on käyny kirjottelee jotain.. käyn tosi usein täällä lukemassa. :)
 
Pääskystä minäkin olen miettinyt - huhuu...! :)

Ei mee hyvin ei... alan tässä hiljalleen tajuta, mikä on iso osasyy mun valtavaan väsymykseen tällä hetkellä. Mä en syö... Siis kun on tää dietti Meten takia, niin kun oon väsynyt jo valmiiksi ja sitten en jaksa miettiä mitä söisin niin jätän syömättä kun se on helpompi vaihtoehto. Just kelasin, että mä oon koko päivänä syönyt vain vähän riisiä ja lihakastiketta kaveriksi. Ex-anorektikkona mulla ei ole tuota näläntunnetta, joten on helppo jättää syömättä. Nyt sitten olin niin yliväskä, että sängyssä vain itkin ja mietin miksi särkee joka hiivatin jäsentä. Aloin sitten miettiä näitä syömisiä. Samaa mä olen harrastanut jo viikon. Jos ei ole helppoa syötävää, jätän syömättä. En todellakaan jaksa aina tehdä itse ruokaa ja valmisruokia ei juuri ole mulle sopivia. Enkä voi syödä jogurtteja tms. Nyt meillä ei ole edes mulle sopivaa leipää kotona... Nousin sitten tekemään ruokaa nyt yöllä kun en saa nukuttua. Hyvin menee...
 
Mitenköhän tuohon FB-ryhmään pääsis liittymään? Eikö se ollu salainen. Joskus laitoin viestiä, siihen osoitteeseen, johon piti laittaa oma sähköpostiosoite, mutta ilmeisesti sitä ei enää kukaan käy aktiivisesti tarkastamassa. Ois ihan kiva nähä kuvia teiän vauvoista, ja sinne vois mahollisesti Kasperistakin kuvan linkittää. En halua laittaa julkisesti pojan kuvia nettiin.

Mä ostin pojalle ihan jotku halvat markettiaurinkolasit. Ja ehdin jo hukata ne. :/ Onneks ei tosiaan ollu mitkään kalliit, niin ei harmita niin paljon. Muutaman kerran niitä ehdittiin käyttää ja alun kitinän jälkeen poika ei tuntunu niistä paljon välittävän.

Juttelin äitin kans kiinteitten alottamisesta ja sormiruokailusta, ja äiti sano sitä, että jos soseita alkaa antaa, niin ei kannata alottaa pelkällä perunalla. Se uppoaa kuulemma huonosti. Enkä kyllä ihmettele, eipä sitä itekään viitsi syödä pelkkää perunaa.. Äiti on kuulemma alottanu meille kiinteet porkkanalla tai peruna-porkkanasoseella. Bataatti on varmaan kans hyvä, ku on perunaa makeampi. Mutta niin, en oo vieläkään päättäny alotetaanko meillä perinteisesti soseilla, vai kokeillaanko sormiruokailua. Aika näyttää.

Siitähän mun vielä piti mainita, että meiän kaljupääpoika on alkanu kasvattaa itelleen hiuksia. Tuohan tiputti syntymätukkansa lähes kokonaan sen takaraivon kaljun läiskän lisäksi, mikä kai tulee melkeen kaikille vauvoille. Nyt näyttää pahasti siltä, että pojasta on tulossa punapää. :) En kyllä tiedä, mistä se on moisen värin perinyt. Meillä miehen kans on molemmilla ruskeet hiukset. Lähin punapää on tieten mun mummon veli, joten aika kaukaa tuo geeni tulee, jos poika tosiaan punapääksi lopulta paljastuu.
 
Tuo on kyllä varmaankin iso syy väsymykseen!! Tosi harmillista kun on niin vähän mitä voi syödä mutta sun kyllä kannattaa varmaan tehdä isompia annoksia kerralla ja vaikka pakastaa, niin poistuu ainakin se painolasti väsystä!! Tsemppiä!

Mä voin puolustukseksi tuohon sanoa senkin, että oon ite syöny pari viikkoa Dieetin mukaan jossa syödään HYVIN, terveellisesti ja säännöllisesti ja mä en meinaa välillä itekkää tajuta sitä kuinka paljon energiaa mulla sen myötä on ollut. Aikaisemmin jo aloin nukkua yhet päikkärit likan kanssa mut nyt jos meen sen viereen niin oikein tuntee kun veri virtaa ja huvittaa vaan tehdä jotain (eilen suursiivous jne..) Kokeile tehdä lista ruuista joita saat syödä ihan siihen muotoon että koska syöt mitäkin ja muistutat itteäs syömään n. 3 tunnin välein niin varmasti auttaa (ite laitoin ensin muistutuksen ;) nyt jo tuohon tottunut!! 

Mulla on jääkaapin ovessa lista mitä jokaisen aterian tulee sisältää (siis määriä ei ruoka-aineita, kun ei ole rajoitteita), että tulee kaikki protskut ja hiilarit täytettyä!! Ihana mennä kohti kesää kun jaksaa yöhäiriöistä huolimatta!! =)

Onko muilla liikkeellelähtö harjoituksia?? Meillä noustaan korkeelle suorille käsille ja sitten tipautetaan yläkroppa alas ja samantien kauhee polkeminen jaloilla!! Vielä kun maha nousis alustasta edes vähän =) Niin hauskaa seurattavaa!! =D

Asiasta poiketen: Taitaa pian päikkärit loppua, kuului itkuhälyttimestä, että tuli oikein ISOSTI vaippaan =D

Ihanaa keskiviikkoa kaikille!!!
 
Laitoin FB-ryhmän ylläpitäjälle viestiä, että käy kurkkaamassa sen sähköpostin. Kysyin myös, mikä se osoite oli, niin jos joku haluaa siihen liittyä, niin voi laittaa sinne viestin, kunhan  hän sen ilmoittelee.

Se ryhmä on salainen, eikä sen jäsenyys esimerkiksi näy muille profiilissa. Sinne laitetut jutut näkyvät vain ryhmän jäsenille.
 
Aurinkoista ja kuumaa...huh huh.

Käytiin vaunulenkillä, päällä ainoastaan pitkähihanen body ja vaipat sekä ohut puuvillanen peitto jalkojen suojaksi. Hatunkin jouduin ottamaan pois päästä, oli pää niin hikinen ja märkä. Kopassakaan en käyttänyt enää sitä vaunun suojaa vaan pelkästään hyttysverkko.

Meemi: Nyt syömään ...mars mars. Itte teen isomman annoksen kerralla. Yleensä  mun ruokavalio koostuu perunasta ja jauhelihasta. Varsinaista Gourmeeta. Toki sitten toisinaan syön grillattua kanaa ja makkaraa. Mut leipää, makkaraa ja kurkkua sekä salaattia uppoaa päivän mittaan paljon. Tuntuu että mulla olis aina nälkä.

Mulla on osittaisimetys, joten nuo allergisoivat ruaat kulkeutuvat sitten mun omien ruokakokeilujen kautta lapseen.  Pidän ruokapäiväkirjaa, johon kirjaan ylös mitä syön ja  oireet,  minä päivänä oli lapsella mitäkin (ihottuma, puklaus, ilmavaivat yms.) Tarkotus oli aloittaa kesäkurpitsalla, mutta...kolmen päivän kokeilun tuloksena oli pulauttelua, ihottumaa poskissa, pahoja pieruja ja lopulta kolmantena päivänä aivan tosi kärttyisä lapsi. Että se siitä sitten...:(

 

Jatketaanpa sitten kirjoittelua... Vihdoinkin pikkumies suostui käymään päivä unille. JIPII.
Nyt on  mennyt muutama päivä, niin että häntä pitäisi ainoastaan pitää sylissä ja kuljetella edes takaisin paikasta toiseen. Paikallaan pysyminen ei kiinnosta yhtään tai jos sit meinaa istumaan käydä, niin johan hän hermostuu.

Olis kiva jo, jos lähtisi liikkeelle. Mut vielä ei ole elettäkään moisesta. Toki kääntyy selältä mahalleen ja toisten päin. Mutta ei vielä liikuta itteänsä ns. akselin ympäri pyörien. 

Meillä on ens viikolla puolivuotis neuvola ja luvassa olis sit toinen rokotus siitä vitosrokote-sarjasta. Eli luvassa olis sit taas muutama känkkäränkkä päivä :(  Toivottavasti ei tulis mitään hirveitä kuume juttuja. Pelottaa, koska mun veljen lapsella on pienempänä ollut useampia kuumekouristuksia. Vaikka ei kai ne mitenkään perinnöllisiä ole.

Mutta nyt toivottelen kaikille tasapuolisesti  iloista keskiviikkoa emoticon

 
Takaisin
Top