Toukokuun touhupeput

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Pikkune
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Mulla tuli jonkinlainen ahdistuksen raja vastaan tällä viikolla "oman vapaa-ajan" totaalisen puuttumisen suhteen. Enhän muuta odottanutkaan kun tähän ryhdyin, mutta kun mies harrastaa edelleen samoja asioita kuin ennenkin. On musiikkia, tekniikkaa, venettä, autoa ja kavereidenkin projekteissa pitää olla apuna... Minä taas olen luopunut kaikista rakkaista harrastuksista ja osittain jopa normaalista kodin huoltorutiinista kun ei aika ja energiat aina tahdo riittää, joskus jopa hampaanpesukin unohtuu välistä kun mennään vauvan ehdoilla. Kyllä miehen puolustukseksi täytyy sanoa, että kantaa oman vastuunsa vauvasta hienosti ja monet harrastukset sijoittuvat kotipihalle ja autotalliin eli on kyllä käytettävissä tarpeen vaatiessa. Mutta kun en osaa vaatia! Miehisen ajatuksen mukaan suurinta rakkautta perhettä kohtaan on varustaa vene lämmitysjärjestelmällä, lämpimällä käyttövedellä, vessanpöntöllä ja septitankilla, jotka kaikki pitää tehdä itse alusta lähtien. Ihan kiva, mutta jos siinä prosessin aikana (joka kestää koko kevään ja alkukesän) äiti kiehuu raivosta, niin ei tule kesällä veneilystä pian mitään... Ajatteli tietysti, että enhän muuta elämältä enää toivokaan kuin hoitaa lasta yöt ja päivät läpeensä. Tottakai niinkin on, mutta alkoi kuitenkin tuntua siltä, että en enää ole oma iloinen itseni kun omat henkireikäharrastukset ovat jääneet pois kokonaan.

Koitin aikani murjottaa ja vihjailla, mutta eihän vinkki mene perille kun kaikki menee "hormoonien piikkiin". Yhden yön valvottuani herätin miehen aamulla aikaisin ja sanoin, että nyt on tosi kyseessä. Sovittiin sitten, että hellittää hieman veneenlaskutavoitetta ja minä saan tehdä kahtena iltana viikossa mitä haluan. Maanantaina lähden vesijumppaan ja keskiviikkona kuntosalille!! Tulin siihen tulokseen, että kunnolle on tehtävä ensimmäisenä jotakin, että jaksaa paremmin ja tuo vatsan röllykkä sulaa edes vähän pienemmäksi. Sitten on parempi mieli kesävaatteissakin. Samalla kun minulle avautui tämä vapaus, huomasin ettei välttämättä tarvitse lähteäkään kotoa mihinkään, vaan riittää että saan tehdä haluamani itselle mielenkiintoisen asian rauhassa alusta loppuun ilman että tarvitsee keskeyttää kun pojan päiväunet ei jatkukaan 20 minuuttia pidempään.

Nyt meillä on sitten myös yksi yhteinen perheen harrastus eli se vauvauinti vihdoin ja viimein kipsin poiston jälkeen. Voi kun sekin oli mukavaa! Poika oli ensialkuun aika varautunut, mutta ohjaaja kehui ettei ole poikaa pidetty pumpulissa kun ei pelkää ääniä ja toisten loiskuttelua ympärillään. Lopuksi jo hymyjäkin alkoi irrota. Muut olivat jo paljon kokeneempia, joten saimme ihan yksityisopastusta aluksi vaikka vielä ihan veteen totutteluna meni tämä eka karta. Kokeneempia jo sukellutettiin monta metriä ja tiputettiin altaan reunalta veteen!
 
Hellou evripadi, pitkästä aikaa. =)
Kyllähän taas meni puol päivää lukies kaikkia teidän juttuja sitten viime käyntini palstalla :P Ahkeria ootte :D

Mammax, mä niin tiedän ton tunteen. Meillä kans isäntä on rassannu venettä (ja millon mitäkin) koko kevään. Sillä oli vakaa tahto saada vene vesille tänä kesänä, hän siis osti sedältään viime syksynä tuon veneen. Ymmärrän kyllä meidän tapauksessa tuon veneen oston, sillä on isännälle niin suuri tunnearvo, vene on kuulunut hänen jo edesmenneelle (toiselle) sedälleen. Mutta siis pointtina juuri tämä "uhraan kaiken vapaa-aikani veneelle" mentaliteetti on täälläkin kiristäny hermoja... Onneks meillä mies ymmärs vihdoin ja viimein et hän ei kerkii täks kesäks saada tuota purkkia vesille, on siinä Niiiin paljon laitettavaa.

Mulla on viikon ainoot varmat vapaa-hetket tiistaisin, kun käyn meidän nuoremman koiran kanssa näyttelyharjotuksissa. Leevi on sen aikaa mummolassa (aka anoppila) hoidossa, ja kyllähän se näin menee että vaikka en ole pojasta erossa kun tunnin - puoltoista ,riippuu käynkö kaupassa ennen pojan hakua ja kauanko siellä kaupassa menee aikaa, ni kyllähän mulla on jo kova kiire lapsen luo, vaikken sitä siel koiran kans treenatessa koko lasta välttämättä "muista" (eli keskityn niin kovaa koiran kans tekemiseen). Se mikä mua meidän arjessa suunnattomasti ärsyttää, on se että mies on äitinsä pilalle hemmottelema. Ei tuo osaa korjata jälkiään millään tapaa, olettaa vaan mun aina tekevän ja siivoovan kaiken. Ja jos minä mainitsen jostain asiasta, että voisitko tehdä edes joskus jotain, ni hän lukee sen heti nalkuttamiseks. Niin ja sit tietty se että tuo ukko ei vaan tajuu kuinka luksoria mulle on edes sillon tällön käydä yksin kaupassa, saatika pesulla. Aina pitää kaikki tuollaset asiat tehdä yhdessä, tai vähintään mun ottaa aina poika kauppaan yms mukaan. Monesti pääsis niin paljon helpommalla ja nopeemmin kun sais jättää pojan kotiin kauppareissulta, kun ei tartte pukee ja vaihtaa vaippaa jne. Siin ajas mikä menee valmisteluihin, mä olisin kylällä jo.....

Syöttiksistä, meillä on Hauck Alpha merkkinen penkki. Tripp Trapp:in kopio, halusin alkuperäsen mutta myös kauhistelin hintaa, ja löysin sit tuollasen en muista mistä nettikaupasta. Nyt muutaman kerran siinä istuttu syömäs ja hyvältä vaikuttaa. Mä kun kans halusin penkin jota voi käyttää kauemmin kun pelkkää normi-syöttistä.

Edelleenkään Leevi ei käänny mahalta selälleen tarkotuksella. Jonkun kerran se on kepsahtanu vahingos, joskus jopa useemman kerran peräkkäin kun on oikeen ollu vauhdissa. Toissapäivänä se keksi ekan kerran miten pakitetaan. Pitkään jo ollu menossa kovasti joka suuntaan, mutta kun ne kädet ja jalat viuhtoo ilmassa ni eihän ne maisemat vaihdu ;) Pyörii myös "akselinsa ympäri" mahallaan kovasti. Vajaa viikko sit saatiin pojan kummitädiltä lainaan hyppykiikku ja ai hitto et se on huippu-juttu Leevin mielestä!! Mua vaan pelottaa se  kiinnitys tällä hetkellä, kun on sellanen oven karmiin hauenleuka tyyppisellä kiinnityksellä tuleva malli. Piti tänään ostaa lisää ketjua ja kiinnitys-koukut ja ketjun jatkopala mut enhän mä sit siin agri-marketissa koiranruokasäkkiä ootellessani muistanu et mitä muuta mun sieltä kaupasta piti... :/

Mitäköhän muuta mun vielä piti... Leevin peukun imeminen loppu onneks yhtä nopeesti kun alkokin. Vielä se sitä välillä järsii muiden sormien lomassa, ja mä sen peukun yhä nappaan suusta pois ettei oppiskaan sitä imemään, mut parempi tilanne silti niiltä osin.
Sitä oon ihmetelly kun tuo poika on alkanu puklaileen melko paljon useemmin kun ennen. Asiaan kyl vaikuttaa se ettei hän enää viihdy makuultaan kun lattialla ja nukkumaan mennessä. Sylissä sen aikaa puoli-istuvassa asennossa kun juo maidon ja sit pitää heti päästä isumaan kun Isot pojat konsanaan. Sitterissäkin Leevi alkaa yleensä heti kampeemaan pystympään asentoon kun se on värkki yhä edelleen puoli-istuvaan asentoon laitettuna, ja siitähän yleensä jäkityksestä seuraa puklu. Onneks puuro ja soseet on helpottanu meillä puklailua, vaikkei sitä meillä ole ole ongelmaks asti ollukaan.

No mutta, eiköhän tässä tullu enemmän kun tarpeeks omaa napaa multa, Oikein hyvää, iloista ja toivottavasti aurinkoista tulevaa äitienpäivää kaikille meille! =)
 
Minä se en ikinä totu siihen, että tämä foorumi ei toimi lauantaiaamuisin!
Tulin vain toivottamaan kaikille oikein hyvää äitienpäivää huomisen johdosta. (Poika teki teille kortin, kun ajatteli, että vauvat eivät vielä osaa askarrella, se on tuolla blogissa, käykää katsomassa.)
 
Voi kuinka kaunis ajatus (ja kortti!) tättärän pojalta, kiitos! :)

Minuakin välillä ahdistaa tuo, ettei omaa aikaa ole jne. Mutta kyllä mies sitä pyrkii järjestämään parhaansa mukaan. Tänä aamuna kävin rauhassa koiran kanssa pitkällä lenkillä aamuauringossa ja oli ihan huippuihanaa. Kesken lenkin kyllä oli pakko soittaa miehelle, että mikä tilanne - onko nälkäoireita. On kyllä ihan luksusta sekin jos mies leikkii kotona Meten kanssa ja mä saan vaikka laittaa rauhassa pyykit kuivumaan. Tai ommella verhoja jne. (tai surffata netissä :D)

Tänään käytiin ostamassa Metelle uimavaippa ja myös mulle uimapuku. Uimavaippa löytyi melko helposti, mutta mun uimapuvun löytäminen teetti ihan tosissaan työtä. Ihan järkkyä kuinka paljon haittaa on tällasesta megarintamuksesta. Oikeesti kun ei rinnat meinaa mahtua minkään uimapuvun sisäpuolelle. Saati sitten, että mitään tukea saisi rinnoille. Kävin jopa erikoisliikkeessä kysymässä. Vihdoin löytyi yksi uimapuku, jossa on ihan suht säädyllistä mennä vauvauintiin. Huomenaamulla siis eka kerta. :) Vitsit kun jännittää sinne meno.

Dieetti tuntuu hankalalta. Hennyn vinkkaamat Moilas pakasteet kävin bongaamassa ja sainkin oikein hyvää leipää sieltä. :) Toiveikkaana kattelin sitten niitä muita pakasteita, lähinnä herkkupuolta. Ne oli gluteenittomia, mutta kaikissa oli joko maitoa, soijaa tai kananmunaa... Ostettiin sitten edes pieni karkkipussi, että saan herkutella äitienpäivänä. Oli muuten vaikea löytää edes sopivaa karkkipussia.

Miten teillä Melinmar (muistinkohan nm oikein?) allergiat tulee esiin? Teillähän oli tosi laaja se allergialista. Onko teidän vauva täysimetyksellä?

Mua harmittaa kun mulla on tuossa lähes täysi purkillinen sitä älyttömän kallista Neocate korviketta, enkä tee sillä mitään. Eteenpäin en voi oikein myydä kun se on avattu. Pitäis 4 viikon sisällä muistaakseni käyttää. Kunpa tietäis jonkun jolle sen voisi antaa, että tulisi hyötykäyttöön.
 
Huomenta!
Vielä kerran hyvää äitienpäivää kaikille.
Oikeastaan pitäisi nukkua, kun tenavat halusivat herättää... mutta ei nukuta, alan kohta teeskennellä nukkuvaa.
Taas kerran mietin, miten eri käsitys meillä onkaan omasta ajasta... minulle kun omaa aikaa oli taas eilen se, kun mies otti nuo kolme "välimuksua" mukaan ja painui kauppaan ja ulkoilemaan ja minä jäin teinin ja vauvan kanssa kotiin. Teini siivosi (!!!!!!!!!!!!) huonettaan ja pääsin lenkille koiran ja vaunujen kanssa, minkä jälkeen sain sitten ihan rauhassa imuroida ilman, että kukaan roikkui letkusssa kiinni. Ja siis se tuntui oikeasti luksukselta. Surkeaa, varmaan pitäisi mennä jollekin kurssille, jossa kerrotaan, mitä se oma aika oikeasti on.
Nyt menen leipomaan piirakan , että on evästä mökille tänään. Meillä ei ole edes äitienpäiväkakkua, kun joku oli syönyt kaikki banaanit ja en saa kananmunatonta kakkua ollenkaan kohoamaan ilman banaania. Osaisiko joku neuvoa! Ja tavallista kakkua en voi tehdä, kun en ole varannut kermaa enkä viitsi sitten alkaa maidotonta creemiä laittamaan sellaiseen kakkuun jota tyttö ei saa syödä. On sitten vain läsähtäneitä muffineita (nekään eivät kohonneet kunnolla ilman kananmunaa/banaania), jotka aiotaan koristella edes jotenkuten syötävän näkoisiksi sillä creemillä. Ja perjantaina leipomani toscakakku, jossa on reikä keskellä, kun se unohtui pöydälle jäähtymään ja kaksivuotias sokerihiiri löysi sen...
Nyt kuitenkin äitienpäivän viettoon, vaikka kai tästä aika fiasko tulee, onneksi ei ole vieraita tulossa!
 
Olen kantanut häntä mahassa, nukuttanut hänet rinnallani. Olen suudellut pieniä varpaita, olen kuivannut kyyneleet. Olen saanut pissat ja oksennukset päälleni, valvonut öitä saadaksen hänet nukkumaan. Mutta en vaihtaisi tätä mihinkään muuhun. Minulla ei ole mallin keho, mutta kun katson itseni peilistä näen äidin ja sitä suurempaa kunniaa ei ole kuin olla ÄITI. ♥  Hyvää äitienpäivää
 
Kello on 16.30 ja istun kotona itkemässä. Hyvää äitienpäivää vaan mulle. :(
Olivia heräs aamulla klo 04:45, kun mies oli viime yön kotona, eikä töissä ja sen kuorsaus tuohon aikaan oli niin valtavan äänekästä, että siihen herää, jos ei ole syvässä unessa. Miehellä on uniapnea ja sillä on semmonen laite, joka auttaa hengittämisessä ja estää kuorsaamista yöllä, mutta se jossain vaiheessa yötä taas otti sen pois. Mä sit aamulla Olivian herätessä tökin miestä hereille ja sanoin sille, että kuorsaaminen on tosi äänekästä. Hän itse on käskenyt mun herättää ja kertoa, jos näin käy.
No tällä kertaa hän sitten otti kertomisen henkilökohtaisena loukkauksena ja on mököttäny koko aamupäivän. Mä yritin vaan olla huomioimatta koko mökötystä ja olla niinku mitään ei ois tapahtunutkaan ja toivoin, että se siitä menee ohi. No helpotti se, mutta mies sit 12:30 päätti lähtee ulos pyörällä käymään tuossa jonkun matkan päässä jalkapalloasioita hoitamassa. Mä sanoin (jo aikaisemminkin) että mentäis käymään jostain hakemassa ruokaa, niin mun ei tarvitsis tänään kokata ja kun meillä on nyt mun vanhempien autokin viikon käytössä (ne meni Kreikkaan lomalle).
Kyselin mieheltä, että kuinka kauan sillä menee, ja se vaan vastas jotain epämääräistä. Mä sanoin sit, että no jos semmonen pari tuntia menee, niin selviän vielä, mutta sit pitää jo päästä syömään. Mies ei sanonu oikeen mitään selvää, mutta ymmärsin, että tulis takas parissa tunnissa.
Se ei oo vieläkään täällä. Soitti klo 15 ja sano, että on just lähdössä ja mä siihen, että mulla on TOSI nälkä ja tuu jo. Sit 16:15 miestä ei vieläkään näkyny, joten soitin sille, ja hän oli silloin vieläkin lähdössä! Äsken se soitti ja kyseli suorinta reittiä tänne... Eli oli vieläkin siellä.
Mä oon yrittäny syödä banaania, pilttiä, myslipatukkaa, jotain pientä, että jaksan sit syödä oikean aterian kun mennään hakemaan jotain... Jos oisin tienny, että näin kauan menee, niin oisin tietenki syöny vaikka puuroa tai jotain oikeeta lounasta täällä kotona jo ajat sitte! Että turhauttaa!!!!
Kaiken tämän lisäksi, ennen ku mies lähti, mä soitin mun vanhemmille ja kerroin niille, että Oliviasta tulee isosisko. Odotinkin jotensakin pöllämystyneitä reaktioita, mutta ne, etenkin mun isä, kuulosti NIIN järkyttyneiltä, eikä ollenkaan niin iloisilta kuin olisin toivonu. Jäi siitäki paha mieli.
Eilen soitin mun siskolle ja kerroin sille, ja se sentään oli ihan aidosti iloinen meidän puolesta. Se on töissä (laivalla), eikä sen kanssa oikein voi puhua just nyt, joten laitoin sille tänään viestiä, mutta se ei oo vielä varmaankaan ehtiny vastata.
Olivia on ollu oma ihana itsensä, mut nyt sekin on nukkunu parvekkeella vaunuissa jo 3 tuntia, eli herää tietty just kun se mies tulee ja pitäis lähteä hakemaan sitä ruokaa. Tarkoittaa tietty sitä, että ensin pitää vaippa vaihtaa ja syöttää Olivia, ennen ku päästään mihinkään, eli lähteminen siirtyy entisestään...
Ja kun oon edelleen siis raskaana ja mua muutenki itkettää helposti, niin ei kyllä tämä äitienpäivä oo ollu yhtään semmonen ku ajattelin. En saa itkua nyt loppumaan...

Kaikesta huolimatta ihanaa äitienpäivää teille kaikille! <3 Kiitos kun saan purkaa tänne. Ehkä mullakin ens vuonna on jo parempi äitienpäivä.

P.S. ai niin, mies keksi eilen illalla "loistavan" lahjaidean mulle: uus mikroaaltouuni! Oh great! :/
 
Ressukka peekay!
Jos voisin, lähettäisin sellaisen korvaan kimittävän Samu-Sirkan istumaan sun miehesi olkapäälle, niin eiköhän oppisi olemaan murjottamatta, kuin kakara ja ajattelemaan myös ihanaa vaimoaan itsensä sijaan. 

Toivottavasti päiväsi tästä paranee!

Pikku-Iin äitienpäivälahja oli vauvan 12 tunnin (1h normaalia pidemmät) yöunet ja herätys vasta 8:35. :)

Ja tää on nyt taas se Pajunkissan "hyvin menee"-päivitys. Kaikki ennallaan, ei mitään uutta. Paitsi et päästiin kesäkuun alusta vauvauintiin.
 
voi että mikä äitienpäivä konsanaan.. mies ei muistanu koko äitienpäivää ennenkun ite soitin mun äitille ja se sattu kuulee.. :/ ja miehen piti nousta aatun kanssa mut sillä on aina niin kiire hoitaa omia juttuja, oon niin vihanen sille aina. ihan eka joudun potkii sen ylös ennen ku ees reagoi aatun itkuun.. ärsyttää kyllä tosi paljon, mä sitten syötin pojan että isi pääsee keittää itelleen kahvii ja tupakalle. pari kertaa tuli kyllä tippalinssiin, olisin ollu tosi ilonen jos olis vaikka saanu vaikka vaan kimpun valkovuokkoja mutta ei.. oon ehkä itsekäs, mutta ite näin niin paljon vaivaa isän päivänä ja leivoin kakun ja kaikkee ja sitten ite ei saa mitään.. just ja just hyväää äitienpäivää. :/ sitten mies ihmettelee miks oon niin kiukkusen näkönen ja alkaa ite mököttää.. äh..

mutta onneks kaiken pelasti se että mun kaveri oli voittanu liput idolsin finaaliin ja otti mut sinne mukaan. :) sai ees hetkeks päästä eroon miehestä.

peekay, sullaki tosi kurja äitienpäivä. :/ toivottavasti muilla oli ihana äitienpäivä.

HYVÄÄ ÄITIENPÄIVÄÄ!! <3 <3
 
Voi helkkari noita joitain ukkoja, ihan pistää vihoiksi! Minä olen omalleni sanonut, ettei tarvi äitienpäivänä sen kummemmin muistaa vaan antaa lasten tehdä sen ja auttaa lapsia toteuttamaan suunnitelmansa, mutta silloin kun lapset ovat pieniä eivätkä vielä itse osaa niin voisi sitä lastensa äitiä sen verran muistaa, että jotenkin osoittaa asian. Ja olen kyllä sitä mieltä, että lukutaitoinen ja korvat ja silmät muutenkin omaava ihminen ei mitenkään voi UNOHTAA, milloin äitienpäivä on. Johan sitä itsekukin on askarrellut äidilleen kortteja siitä asti, kun tolpillaan pysyi.
Etenkin Peekayn tapaus kyllä on aika inhottava. Käsittämätöntä, millaisista asioista aikuinen (!???)mies voi vetää herneet nenään. Kun itsekin kerran tietää vaivansa niin sitten on ihan pakko kiusata raskaana olevaa vaimoaan, joka joutuu kantamaan kaiken vastuun pienestä vauvasta... Voihan nyt...................
Meillä oli ihan leppoisa ja mukava äitienpäivä, mitä nyt meinasin aiheuttaa tytölle allergiareaktion, kun syömään mentiin. Tilattiin tytölle pelkät ranskalaiset, kun se peruna nykyään kuuluu ruokavalioon ja siinä tohinassa (meitä oli siis kahdeksan henkeä, kun anoppi oli mukana) minä UNOHDIN sanoa ettei sitten mausteita paitsi tavallista suolaa (juuri moitin unohtelevia miehiä ja sitten itse unohdan tuollaisen asian!) ja tietysti ne panivat niihin ranskiksiin jonkun aromisuolan. Onneksi maistoin itse yhtä ja huomasin asian välittömästi ja sain annoksen vaihtoon... Tyttö ehti pari siitä syödä ja pienessä paniikissa sitten olin jonkin aikaa (epipenkin jäi tietenkin kotiin) onneksi kuitenkin selvittiin liki säikähdykselläja ilman punaiseksi lehahtanutta naamaa pahempia reaktioita. Lisäksi anoppi oli syönyt liikaa kakkua päivän mittaan ja tuli huonovointiseksi ja oksensi ruoat pöytään, missä vaiheessa olin ihan tyytyväinen siitä, että mennessämme ei ollut isoja pöytiä vapaana vaan minä istuin lasten kanssa eri pöydässä kuin mies ja äitinsä. Mutta luulenpa, että ensi vuonna meillä tehdään äitienpäiväateria ihan itse... Olisi vain eilenkin kannattanut ottaa saareen mukaan joku makkarapaketti miehille ja maissia minulle ja tytölle ja grillata siellä, mutta kun mies halusi viedä meidät syömään niin käytiin ensin mökillä ja ajettiin sitten kotiin hakemaan anoppia ja kylälle ruokailemaan. 
Muuten siis äitienpäivä meni ihan kivasti, aamulla sain sänkyyn tarjottimen ja kasan kortteja ja lahjoja. Lahjat olivat juuri toivottuja - eli kastelukannu ja jotain pientä pihaan... ja sitten jotain itsetehtyä. Sitten livahdin koiran kanssa lenkille - kerrankin ilman vaunuja. Päivemmällä pääsin saareen haravoimaan lehtiä toiveideni mukaan. Siellä sitten nautittiin auringosta ja juotiin äitienpäiväkahveet syöden piirakkaa ja toscakakkua. Teinikin oli koko ajan kitisemättä ja näytti jopa nauttivan pienempien kanssa puuhailusta. Iltamassa, kun kotiuduttiin vähän mutkaiselta ruokailureissulta, teini yllätti askartelemalla hänkin kortin (ei ollut koulussa saanut omaansa valmiiksi jostain syystä) ja katseltiin Googlen karttamaisemia (siis siitä autosta kuvattuja) eri puolilta maailmaa yrittäen bongailla koiria...
Niin ja olihan vielä yksi juttu. Aamupäivällä, kun oltiin lähdössä saareen naapurin likka säntäsi meidän autoon eikä taas meinannut lähteä millään pois. Moneen kertaan yritin sanoa, että varmaan oma äiti kaipaa häntä äitienpäivän viettoon, mutta kuulemma ei, kun äidin pitää hoitaa vauvaa. Alkaa taas mennä hieman yli nuo vierailut... viime viikolla soitin kerran vanhempansa hakemaan tytön meiltä, eikä tuo meinannut silti lähteä vaan vänkäsi sitten isänsä kanssa meidän eteisessä ettei JAKSA lähteä kotiin vaan jää tänne. Voi sitä mekkalaa, mikä ulkoa sitten kuului, kun molemmat huusivat täyttä kurkkua mennessään. 
 
Tälläinen pikainen kysymys  yritän saada ikkunoita pestyä neidin unien aikaan.
Mitä laitatte vauvoille päälle nyt lämpimillä(+10astetta) ilmoilla kun viette nukkumaan ulos?
 
nyt tulee omaa napaa, vaikka kovasti tekis mieli kommentoida muidenkin juttuja. en vaan nyt just jaksa. :(

mä vaan itken täällä... oon ihan mielipuolisen väsynyt. mette heräs viideltä ja mulla on särkenyt mielettömästi päätä koko aamun, oksettanut, pyörryttänyt jne. Lisäksi meidän kollipoika on pitänyt hirveää ulvomisorkesteria koko aamun. Ei millään jaksais tässä tilassa kuunnella. Kaikki energia menee siihen, että jaksan leikkiä hymyilevää ja rauhallista äitiä metelle. Se pelkästään todellakin vaatii tällä hetkellä niin paljon energiaa, etten kykene edes leikkimään saati puhumaan juurikaan sille. Oksennus tulee heti jos alan edes puhua lisäksi.

Menin eilen kasilta nukkumaan kun mettekin meni. simahdin heti. sain ekaa kertaa puoleen vuoteen nukuttua yli kaks tuntia putkeen. Itseasiassa jopa 2 ½ tuntia ja se on todella hyvin. Seurauksena siitä, mun kroppa ilmeisesti ymmärsi olevansa äärimmäisen väsynyt. Kierrokset ehti laskea noin pitkän unipätkän aikana. Olo on kuin olisi ääripaha krapula, vaikkei mitään vettä vahvempaa ole juonut.

Mua suututtaa ihan älyttömästi tämä asuntotilanne. Ollaan siis edelleen täällä kaksiossa ja näyttää siltä, ettei tästä päästäkään vähään aikaan mihinkään. Meidän muutto riippuu erinäisistä syistä miehen veljen talonostoaikataulusta. Jos se ei osta sitä taloa tänä vuonna tai ensi vuonnakaan, niin me ei päästä muuttamaan. Siis päästään vasta kun se on tehnyt ne kaupat. Mies ei suostu ajattelemaan muita vaihtoehtoja, koska sen vanhempien mielestä tämä kämppä on meille aivan riittävä toistaiseksi. Lapsi kun voi kuulemma aivan hyvin nelivuotiaaksi olla samassa huoneessa vanhempien kanssa. Joo, voisin ehkä hikisesti kuvitella jos olisin kotiäitinä siihen asti kun lapsi on nelivuotias... Lisäksi meillä tosiaan on 3 eläintä täällä kaksiossa eikä mun ajatusmaailmaan mahdu, että eläimistä luovuttais sen takia, että asunto alkaa olla ahdas. Nyt väsyneenä mä kompuroin kaikkiin tavaroihin kun ei energia riitä väistelyyn. Ahdistaa niin mielettömästi. Väsyneenä tämä tilanne toki tuntuu megapaljo pahemmalta kuin muuten.

Ai niin, anoppi muuten tuosta refluksitaudista kommentoi, että tämähän on sellainen tapaus (refluksitauti) että on siinä rajoilla onko kyse ylimedikalisoinnista. Että refluksitauti ja sen tuomat kivut olis ihan normaalia?? Mun mielestä vauvojen kipujen helpottaminen ja kenties jopa hengen pelastaminen ei ole ylimedikalisointia.

Äh, sori taas valitus, mutta kyllä helpottaa kun saa edes teille purkaa...
 
Kylläpäs olitte ahkeroineet, kun en oo hetkeen täällä päässyt käymään. Kaikki aika on mennyt opparin viimeistelyssä, raksalla ja kaiken huipuksi sairastin oksennustaudinkin. Niin ja tietysti suurin osa ajasta menee Kasperia hoitaessa ja sen kanssa seurustellessa. :) Opinnäytetyö on vihdoin tehty, palautettu ja arvioitu. Niin iso helpotus, kun se projekti on ohi, ja kaveri, jonka kans sitä tein valmistuu ajallaan. Meillä vähän tuo opinnäytetyön tekeminen venähti mun raskauden ja Kasperin syntymän vuoksi, joten mulla on ollu hirvee stressi siitä, ehtiikö kaveri valmistua aikataulussa. Ois tosi tympeetä, jos jonku valmistuminen ois mun takia siirtyny. Vähän on haikea fiilis, kun luokkatoverit valmistuu ja ite joudun ens vuonna uuden luokan mukana tekemään loput opinnot. No onneks niitä ei enää paljon ole jäljellä, ja kyllä Kasperi sentään on mulle paljon valmistumista tärkeämpi. :)

Kurjia kokemuksia äitienpäivästä teillä jollakin. Mulle ensimmäinen äitienpäivä oli kiva kokemus. En kyllä odottanut mitään, enhän mä miehen äiti ole ja Kasperi on vielä liian pieni ymmärtämään koko hössötystä. Mutta olisin mä kieltämättä varmasti loukkaantunut, jos mies ei olisi lapsensa äitiä mitenkään ensimmäisenä äitienpäivänä muistanut. Ei meillä mitään suurellista ollut. Mies nousi aamulla pojan kans ylös, että sain nukkua vähän pidempään ja oli  mun nukkuessa tehnyt meille aamupalaa kakun kera. Kakku tosin oli kaupasta ostettu pakastekakku, mutta ajatushan se on tärkein. :) Päivällä käytiin sitten anoppilassa ja mun kotona mummua ja mummia juhlimassa. Ja tavattiin siinä sivussa serkkuja, tätejä, setiä ja enoja taas hetken tarpeiksi. Ihan mukava päivä oli.

Olipa taas meemin anoppi möläyttäny. Siis oikeesti, jos on tollaisia mielipiteitä, niin pitäisi mölyt mahassaan. Pakkoko niillä on muitten mieltä pahoittaa. Varmasti Meten tilanteessa on muutenkin tarpeeksi huolta ja kestämistä , saati että joku tulee kommentoimaan jotain ylimedikalisoinnista. Voi taivas. Anna tollaisten mielipiteiden mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Meten parastahan tässä ajatellaan. Ei refluksitauti oo mikään pikkujuttu. Voimia!

RK78: Mä oon laittanu näillä keleillä Kasperille sisävaatteet (body, puolipotkarit, päällyshousut ja sukat)+ fleecekerraston+kypärämyssyn, villasukat ja tumput. En oo laittanu ollenkaan peittoja. Äitiyspakkauksen makuupussi on pojalla ollut alla, mutta senkin vetoketjun oon jättänyt auki. Samoin vaunusuojuksen oon jättäny pois, pelkkä hyttysverkko on ollu vaunujen päällä. Silti tuntuu olevan liikaa vaatetta.. Ja tuntuu, ettei uskaltas paljo vähentääkään, etenkään kun Kasperilla on TAAS nuha. Tuo poika on ollut elämässään enemmän flunssassa kuin terveenä.
 
Voi inha, onpa ollut ikäviä äitienpäiviä muutamilla. Harmittaa teidän puolestanne! Ja antaisin kyllä ukkonne kuulla kunniansa jos pystysin! ;)
Nyt on tietysti vähän tylsää hehkuttaa, mutta meillä mies oli järjestänyt kivan aamun äitienpäiväksi: sain sänkyyn kuohujuomaa ja mansikoita, ja varsinainen aamiainen oli katettu parvekkeelle! Ja ruusujakin sain. Aikas mukavaa :) Ja kauniissa säässä sitten vaunuteltiin melkein kolme tuntia pitkin kaupungin rantoja. Illalla sain vielä toivomaani ruokaa. Muuten täydellinen päivä, mutta rakas tyttäreni ajatteli, ettei totuus saa unohtua ja päätti että pitkät päiväunet on aivan turha keksintö. Eli päivää säesti kokoajan joko pieni kitinä tai kova kiljuminen (ja meillä todellakin kiljutaan kovaa!). Ainoastaan vaunulenkillä oli rauhallinen, tosin siitäkään ei nukkunut kuin puolet ajasta.

Sitten arkipäiväisiin asioihin. Syöttötuoli vieläkin hankkimatta. Enkä tiedä vieläkään millainen hankitaan. Äh.
Ja pukeutuminen on täälläkin ongelma. Minä varmaan olen vähän liiankin arka kylmälle (äidiltä perittyä, tosin äitini hössää tässä asiassa vielä monta kertaa pahemmin). Nyt vauva nukkuu partsilla, jossa on lasit (eli sitämyötä 20 lämpöastetta) puettuna bodyyn, puolipotkareihin ja äitiyspakkauksen villapukuun (se harmaa) + pipoon. (Iltapäivällä, kun parvekkeelle paistaa enemmän, olen nukuttanut sisävaatteissa eli body, potkarit ja housut + paita.) Päällä ei ole kopan päällystä. Samalla villapuvulla on menty ulkona näillä 15-20 asteen aurinkoisilla keleillä, mutta vaunun koppa on ollut kiinni ja/tai ohut virkattu peitto vauvan päällä. Joo ja villikset jalassa ja lapaset käsissä. Jos asteita on noin 10, olen käyttänyt äitiyspakkauksen vanupukua. Ja pipo tosiaan aina päässä, paitsi ihan kuumimmilla keleillä parvekkeella.
 
Just kun pääsin sanomasta tuosta pukemisesta.. En ollut katsonut vielä tänään lämpömittariin. +22 astetta varjossa! Tosin tuulee melko paljon, mutta oli kyllä tosi lämmin ulkona. Kasperi nukkuu nyt terassilla vaunuissa pelkissä sisävaatteissa+kypärämyssy päässä. Uskon, että tuo vaatetus riittää, kun vaunut on tuulelta suojassa ja lämpötila on tosiaan ihan kesälukemissa. :)
 
Palaan vähän paremmilla mehuilla nyt kommentoimaan muiden juttuja. (mies tuli lopulta kesken työpäivän töistä kotiin ja löysi mut kasasta itkemästä... päivä jatkui vähän paremmin kun pääsin lepäämään)

Peekay, voi en oikeesti edes tiedä mitä sanoisin. Haleja sinne. <3 Mä en oikeasti voi ymmärtää sitä sun miestä. Varmasti hänessä on paljon hyviä ja ihania asioita, koska hänen kanssaan haluat elämäsi jakaa, mutta nämä kertomasi asiat tuntuvat jotenkin tosi kurjilta. Miten kukaan mies voi olla noin itsekäs!? Olisiko aika/mahdollista palauttaa hänet tilanteen tasalle ja ymmärtämään, että sinun voimavarasi eivät ole entisellään raskauden ja pienen vauvan kanssa. Voisi hän edes hieman sinua kunnioittaa, ymmärtää, tukea ja yrittää auttaa osaltaan. Edes äitienpäivänä! Muistaakseni teille oli tulossa perhetyöntekijä. Oliko siitä apua?

Ja siis toi tättärän naapurinlikka-kuvio saa kyllä aina kananlihalle...jo on kasvatusta. Miten naapurin äidillä voi olla niin kiire vauvan kanssa, ettei ehdi toisesta omasta lapsestaan huolehtimaan!? Luulisi sinulla tättärä olevan kiireempää kun oma vauvasi on pienempi ja lisäksi 4 muuta lasta ihan omasta takaa. Ei vaan jotenkin saata käsittää...

Zoelle onnittelut valmiista opparista. :)

Ihanaa, että edes osalla on ollut hyvä äitienpäivä. Omani oli ihan ok, mutta pieni pettymys kaihertaa. Mies on tosiaan siitä puhunut jo hyvissä ajoin, mutta äitienpäivän aamuna hän ei sitä muistanut. Etukäteen hän oli luvannut, että äitienpäivänä hän nousee tytön kanssa, että äiti saa nukkua. Ja vielä mitä... olin kuunnellut jo lähes puoli tuntia Meten jokellusta pinniksestä siinä vaiheessa kun tuupin miehen hereille, että viittiskö se nousta. Vastahakoisesti nousi sitten. Oli se moneen kertaan siinä ollut hereillä ja "häiriintynyt" jokelluksesta, mutta ilmeisesti odottanut mun nousevan. Mä sitten köllin sängyssä vielä jonkin aikaa ja nousin sitten. Petyin kovasti kun ei tullut edes onnitteluita. Ei hän muistanut kuin vasta viiveellä. En saanut lahjaa, kukkia tai edes korttia. Jotain olisin ehkä odottanut. Vaikka tosiaan pelkkä itsepoimittu valkovuokkokimppu. Päivän paras juttu oli vauvauinti. Siellä oli meillä tosi kivaa ja loppuleikkien yhteydessä laulettiin yhdessä äideille onnittelulaulu. :) Mies taisi ymmärtää jossain kohtaa pettymykseni ja lähti koiran kanssa lenkille. Palatessaan sillä oli mukana pihalle laitettava amppelikukka. Se piristi mieltä, vaikkakin tuli vähän sellanen fiilis, ettei ihan oma-aloitteisesti mennyt tämä muistaminen. Mentiin mun äidin luo äitienpäivän viettoo illemmalla. Mette piirsi mummille ihan ite kortin. :) Tuli tosi hieno. Annoin sille käteen erivärisiä puuvärejä ja niillä se piirteli viivoja ja käppyröitä paperille. Meten eka piirustus 4kk.

Niin tuosta pukemisesta vielä. Jos on 10-17 astetta niin laitan bodyn + kokopotkarit (puolipotkarit ei meillä pysy jalassa) ja siihen päälle lämpötilasta riippuen äp:n valkoisen puuvillahaalarin tai harmaan villahaalarin. (vanupuku ei ole meillä mahtunut aikoihin!) ja alusmyssyn. Kädet ja jalat jäävät harmaan tai valkoisen haalarin lahkeisiin, joten en laita tumppuja ja villasukkia erikseen. Päälle laitan äp:n peiton. Olen huomannut, että pelkkä päällä oleva peitto on paljon vilpoisempi kuin makuupussi. Ja mette nukkuu paremmin kun on kuitenkin joku peitto päällä. Jos on 17 astetta tai yli niin pelkät sisävaatteet + myssy ja peitto. Kopan päällä ei ole suojusta enää päällä. Täysin avonainen siis. Jos kovasti tuulee niin laitan päälle ratassuojan. Se kiinnitetään nepeillä ja päästää paremmin ilmaa kiertämään kuin kopan kansi joka laitetaan tiiviisti vetoketjulla. Näin pukien ei ole ollut kylmä eikä kuuma. On muuten ihanaa kun ei enää mene niin kauaa ulos pukiessa! :)

Pajunkissa: kiva kuulla sinusta taas. Ja kiva kuulla, että hyvin menee! Mitäs kaikkea pikku-ii jo osaa? Joko on hampaita puskenut? Kerro nyt jotain teidän touhuista. :D Millasta syöttistä te ootte miettineet? Voihan täällä muustakin jutella kuin ongelmista. Ja kivempi tietysti niin onkin. Vaikka ymmärrän senkin, että välttämättä aina huvita täällä norkua ja pohtia. :)
 
Hei Meemi, mulle tuli tossa päivällä jostain asiayhteydestä mieleen, että ootko sä kokeillu antaa lypsettyä maitoa Metelle siitä nokkamukista jos se osaa siitä jo juoda (ja olisihan se opettelu varmaan parempi sit tehdä maidolla kuin vedellä ettei ihan menisi suolot sekaisin elimistössä jos sitä vettä sinne kuitenkin menee)?? Kun pakkohan sun ei ole yrittää opettaa sille pullosta syömistä jos se menee itkuksi ja toisekseen jos alkaa jo oppia sen nokkamukin niin miksi pakittaa ns. edelliseen "kehitysvaiheeseen"!!?! Voishan olla, että suostuisikin siitä juomaan ja näin ollen onnistuisi vaikka isukin hoitaa joku syöttökerroista ja voisit vähän "tuuletella" =) 

Ihmeellinen tämä ihmismieli kun tämä ajatus vain putkahti jostain mieleen, enkä mielestäni ole tehnyt/ajatellut mitään tähän liittyvää koko päivänä, mutta pakko oli jakaa ajatus, ettei jää mieleen pyörimään ;) Voihan olla, että idea on ihan onneton mutta ehkä kokeilemisen arvoinen?!?
 
Kiitos sympatioista. :)
Jatkan vielä sen verran, että kun sit mies saapui viimein kotiin noin klo 17, niin alkoi tietty heti mulle valittaa tiskeistä ja pyykeistä ja likaisesta lattiasta ja herra ties mistä muusta. Mä olin TODELLA nälkäinen ja pettynyt ja ärtynyt jo valmiiksi, joten päästelin samaan tyyliin takasin. Eli riitelyhän siitä saatiin aikaan. Joka tapauksessa olin just edellisenä päivänä miehelle sanonu, että en aio nostaa sormeanikaan MINKÄÄN asian hyväksi äitienpäivänä. Mun suunnitelma oli koko ajan ollut, että teen mitä jaksan ennen äitienpäivää, ja sit loput teen tänään.
No eihän sen sanominen uudestaan tietenkään mitään auttanu, vaan valitusta vaan tuli ja tuli. Riidellen kerättiin Olivia mukaan ja lähettiin autolla käymään jostain hakemassa mulle ruokaa. Mun oli tarkotus käydä jossain ruokakaupassa kans, mutta eihän sit enää sillon klo 18 aikaan minnekään päässy. Enkä enää jaksanu ettiäkään mitään paikkaa. Hain lähimmästä Hesburgerista mega-aterian isona, ja siitäkin sain tietty valitusta (ei raskaana oleva saa syödä semmosta moskaa!!). Mä totesin vaan, että mitäs et tullu aiemmin, oltais voitu käydä jossain oikeassa ravintolassa. En mä enää jaksanu oottaa mitään ravintola-annoksia.
Tultiin kotiin ja söin VIHDOINKIN ruokani (vasta 9 tuntia aamiaiseni jälkeen!!), jonka jälkeen istuin sohvalla ja pelleillin Olivian kanssa. Käytiin O:n kanssa suihkussa ja kun laitoin hänet nukkumaan, menin itse samaa suoraa sänkyyn. Mies tuli joskus myöhemmin ja mä teeskentelin nukkuvaa, vaikka heräsin kyllä siihen kun se kolisteli makkariin.
Tänä aamuna sit oli edelleen valitus päällä (sillä hetkellä tiskeistä) ja mies sit päätti ite kiukuissaan tiskata ne astiat, kun ne oli kuulemma JO neljä päivää olleet tuossa pöydällä. Mulle sopi kyllä! Ja kuten olin kaiken aikaa suunnitellutkin, niin kun Olivia nukahti aamun pikkunokosille, mä iskin kylppärin kimppuun ja siivosin vessanpöntön ja altaan ja peilit ja latasin pyykkikoneen päälle.
Sit touhusin vielä keittiössä ja pesin lieden ja sivupöydät (mies ei niitä KOSKAAN pyyhi, vaikka itse aina ne sotkee järkyttävään kuntoon kokatessaan) ja tiskasin miehen jättämät muovirasiat ja Olivian tuttipullot.
Kun Olivia alko väsähtää iltapäivän pitkille unille, lähdin sen kanssa Prismaan (kun meillä kerrankin on siis se auto käytössä) ja ostin ISON irtokarkkipussin ja muutakin hyvää ja kivaa syötävää. Mies jäi nukkumaan, kun sen piti mennä tänään yöksi töihin. Tässä vaiheessa tuli sit jo halia ja pusua, kun mä kerta siivosin, mutta se että eilen sanoin, että siivoan tänään, ei auttanu mitään... ggggrrrrrrrrr!!!!!!!!
Ja siis on tässä miehessä hyviäkin puolia, mut just nyt niitä on vähän hankala muistaa. Mielessäni päätin, että isänpäivänä on sit ainaki ihan turha oottaa yhtään mitään... Katotaan miten käy, kun saattaa olla se toinen pallero silloin jo kainalossa.
meemi: joo meillä kävi se perhetyöntekijä, mut eihän siitä juuri mitään hyötyä ollu, kun mies nukkui koko käynnin ajan ja siis mä olin jo saanu ite puhuttua kaikki asiat neuvolassa, niin toistin siis vaan itseäni. Se nainen sanoikin vaan, että meille olis varmaan eniten apua jostain parisuhdeneuvonnasta tms (mies ei semmosiin suostu) ja ehkä lapsenvahtia kantsis joskus harkita palkkaavansa avuks, vaikka vaan muutamaks tunniks. That's it.
Ja sympatiat täältä siihen kaksiotilanteeseen! Mekin mukamas muutettiin tänne kaksioon ihan siks, että ois enemmän tilaa, mutta tavaroihin kompastelee jatkuvasti ja paikka on ku hävityksen kauhistus, kun kamat ei kertakaikkiaan mahdu kaikki tänne. Ja karsittu ollaan jo vaikka kuinka ja paljon... Ja uusi vauveli tulossa... että katotaan miten meidänkin asumisen käy.
Ja tättärän naapurin tytön tilanne kyllä pistää täällä kans ihon kananlihalle. Kyllä on melkosta touhua!!
Ja ihania äitienpäiviä on ollu toisilla :) kiva lukea, että edes jollain on ollu kivaa! :)
Ja vielä vaatetuksesta täälläkin: Meillä on ihan avonainen parveke ja Olivia on nyt pari päivää nukkunu ihan sisävaatteissa (body+puolipotkarit+mekko tai body+potkarit) äp:n makuupussissa vaunuissa. Mulla on ollu vielä se kopan päällinen siinä, mut oon kyllä jo aatellu, että se pitää varmaan poistaa. Ai niin onhan sillä tietty joku kypärämyssy tms lakki kans päässä, mutta tumput ja villasukat oon jo jättäny pois. Ihan lämmin se on ollu, kun oon käyny kattomassa, ehkä jopa vähän kuuma. Tarttis varmaan kokeilla tuota meemin mainitsemaa peittoratkaisua.
Nyt syön ja meen nukkumaan. Onneks mies on nyt sit töissä, niin saadaan nukkua rauhassa Olivian kanssa ;)
 
tuli mieleen tosta kun meemi sanoi ettei ne puolipotkarit pysy päällä. Mä saan ne pysyy päällä silleen että laitan ne bodyn alle. hyvin pysyy meillä. :)

mä puen aatulle ulos vaan bodyn ja potkarit ja hatun. muuten on sitten äp makuupussissa ilman vaunu pussii.. siin on päällä vaan se vaunun peite. tai se en osaa selittää. :D heh! harson heitän pyykkipojilla kiinni suojaksi. :) silti aatu on aihan hikinen vaikka olis vähän viileempiki.

Meillä oli taas miehen kanssa tänään ihan järkyttävä riita. Se oli jutellu mun kaverin kanssa facebookis jotain nukkumisesta ja tokassu siihen että sitä kiukuttaa iltasin ku vieressä nukkuva (eli minä) ei anna seksii.. ei terve. se mun kaveri sitten soitti mulle ja kerto mitä se oli laittanu. nooh, sitten kävin lukee mun miehen keskusteluita facebookista nii sieltä sitten pomppas esille sen jutut niiden harjottelijan kanssa, siellä oli vaikka mitä "hyvää päivää rakas <3 " ja mun ei kuulu kuulemma suuttuu tollasesta, mies alko ite mököttää ja mököttiki koko päivän ku olin sille nii vihanen ja oon kuulemma koko ajan sille vaa vihanen. mistähän johtuis, kysyin sitten mieheltä että miltä siitä tuntuis jos kirjottelisin samallailla jonku miehen kanssa ja se sais tietää.. no siihen se sano että pahaltahan se tuntuis.. NII mikä täs on sitten ongelma.. se että oon koko ajan kiukkunen, eli taas se laitto kaikki syyt mun niskoille. huhuhu, kyl on ollu taas parisuhde koetuksella ja kovin. olin jo niin valmis viskaa sormuksen sille ja sanoo että me lähetään nyt aatun kanssa  MORO! mut taidan olla nii vätys etten pysty tekee sitä. :/

oon mun miehessä paljon hyvääki mutta kuten peekay sano on kauheen vaikee niitä muistaa kun mies on koko ajan niin kiukkusella tuulella. ihan ku mä jaksaisin sitä peittoo heilutella montakertaa päivässä ja joka päivä... EI  VOI KÄSITTÄÄ!!

anteeks taas purkaukset, mutta teille on nii ihana kertoo että saa jollekki purettuu tätä pahaa oloo..

joo ja mul ei oo vielkää alkanu menkat, ne on koht jo 3 viikkoo myöhäs.. oon tehny jo kaks raskaus testii mut ne on negatiivisii.. pitää varmaan jutella neuvola tädille huomenna kun on aatun 5kk neuvola.

Kiva että joillaki on ollu ihana äitienpäivä. :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top