Toukokuun tohinat

Viimeisen kolmanneksen rasittavimmat oireet, en taivu. Mihinkään. En näe varpaitani, hygienian pito on haastavaa ja vain toivot, että ajaessa et osu "huulille", jalat on kipeät ja turvoksissa, vatsa painaa ja on alhaalta kipeä, lapsi punkee niin, että tuntuu että nahka räjähtää. Tää raskausaika tuntuu olevan yhtä kipua. Nukkua en pysty, uneton olen siis, siksi töissä alkaa olla jo hankalaa. No positiivista on se, että arpia ei ole vielä tullut ja odotan toki innolla papusen syntymistä ja oman kropan takaisin saamista omaan hallintaan. Niin ja ainainen huoli siitä, että "liikkuuko se" "liikkuu se" "liikkuuko se tarpeeksi"....
 
Tervetuloa mukaan ja onnea yllätysraskaudesta Surprise15! Kaikkea hyvää sullekin ja vauvalle, isosti onnea! Mäkin oon just 34v. täyttänyt ensiodottaja, mutta oon kyllä erittäin helpolla raskaudella päässyt, verrattuna muihin, mitä täällä oon kuullut ja lukenut! Nyt kun laskettuun aikaan on enää reilun pari viikkoa on erilaisia oireiluja hiljalleen alkanut vasta tulla enemmänkin..
 
Mä oon laittanu talkkia nivusiin ja mahan alle ja rintojen alle, se on ollut loppuraskauden yksi suurimpia pelastajia. :thumleft
 
Tervepätuloa vaan Surprise15, mukava että rohkaistuit kirjoittamaan. Mukava kuulla että viimein kuitenkin onnistuit raskautumaan vaikka ikävien asioiden kautta.
Itse olen 39v. En kyllä yhdy tuohon raskauden ajan vaivoihin noin suurella mittakaavalla. Ilmeisesti kuulunkin niihin onnisiin jotka ei liiemmin kärsi sen suuremmista raskausajan vaivoista. Toki kaikkee pientä on mutta ei kuitenkaan niin suurta että valittaisin. Neljäs lapsi siis tulossa minulle. Nämä kaksi ensimmäistä on tehty varsin nuorena ja nämä iltatähdet 37 ja 39v :)
 
Multa on kyllä jäänyt kanssa tämä yleinen puoli tosi vähälle viime aikoina, ei vaan ole jaksanut keskittyä seuraamaan 'kaikkea' ja salaisella puolellakin on ehkä 5ketjua joita jaksaa lueskella aktiivisesti.. :oops:

Jaa-a pitäisiköhän sitä käydä hakemassa daaliaruukut tuohon ulos vihdosta viimein, ei kai nyt enää ala pakastaa... :wideyed: Puutarhassa on muuten ollut nyt kovin hiljaista. Viime vuonna tähän aikaan taisi olla jo ruukkuistutuksetkin tehtynä... Nyt on jo kolme kukkasta tuossa odottamassa paikkaansa, mutta nekin vielä seisovat rappusella odottamassa. Noloa.
 
Mulla on kans tää yleinen puoli jäänyt kovin varjoo tuon salaisen puolen takia. Ja ehkä osittain, kun tämä puoli on hiljenyt niin kovin niin ei ole tullut seurattua yhtä tiiviisti.

Mulla onnistuu alapään pesut ym tosi hyvin edelleen, ainoo, että nyt alkaa alapään siistiminen olemaan vähän hankalaa. Mutta mulla ei tää maha roiku niin kuin monella, kuten neuvolassakin sanoi, mulla on sen verran pitkä selkä, että kasvaa selkää pitkin ja maha ei pullahda eteen samanlaisesti. Muuten on ihan hyvä fiilis, mutta nää alapään kivut alkaa olee ihan hirveitä.

Ja tervetuloa Surprise mukaan. :)
 
Juu, tervetuloa vaan mukaan surprise! Täällä 35v. esikoisen odottaja, ja pitkään on tätä ihmettä odoteltu tulevaksi. Eikä oikein vieläkään ymmärrä, että kyllä tuo vauva nyt vihdoin n. kuukauden kuluessa sylissä taitaa olla :D
 
Kiitos MiuMiu80. Kieltämättä olo on hämmentävä. Huomenna konkretisoituu lisää, kun alkaa äippäloma (20 vuotta putkeen töissä, ikinä en kesälomaa pidempää pätkää ole poissa ollut), tosin täytyy rehellisyyden nimissä sanoa, että taisi olla tää viimeinen viikko vähän liikaa, oli mielenkiintoista pitää tänään koulutusta, kun pari tuntia yrität istua/seistä sen minkä pystyt pienokaisen rummuttaessa yhtaikaa rakkoa ja tissejä, siinä voi olla että koulutettavat pääsi näkemään monenlaista epämääräistä mukamas huomaamatonta ilmettä :D. Mulla maha on jäätävän kokoinen mun muuhun kroppaan nähden, olen melko lyhyt. Radi tuomio napsahti ja painoarvioo odotellaan..tosin nyt sitten toisesta syystä, kun SF mitta kuulemma hippasen pieni. En jaksa panikoida kumpaakaan, Radi tuomio kun tuli pykälän ylittävästä paastoarvosta ja sf mitta menee alakäyrillä, mutta käyrillä kuitenkin. Lapsi on eloisa tapaus ja liikkuvainen. Mutta kaipa sitä pitää noissa ylimääräisissä käydä, saapahan itsekkin vähän mielenrauhaa samalla.
 
Mä haluun vauvan niin että se olis klo 13 mennessä syntynyt, että isä ehtisi mukaan h-hetkeen ja saisi kuitenkin esikoisen tarhaan vietyä ja haettua. Tai vaikka nyt hetikin kävisi :D välillä toivon että käynnistyisi NYT, välillä taas pelkään et käynnistyy just mahdollisimman huonoon aikaan :(
 
Mulla alkoi äippäloma. Työkaverit oli järjestänyt ihanan yllärin ja pienen lahjan <3 nyt vain yritän sopeutua uuteen tilanteeseen. Sokeriarvot aamuisin hieman nousussa, ensiviikolla lääkäriin kokoa tutkailemaan. Kova tuo on liikkumaan ollut viimepäivät ja liikkeet jo sattuu :O Rv 36 ja uskomattomalle tuntuu ajatus äitiydestä.

Hormoonit meinaa vaan ottaa ylivaltaa. Eilen käytiin Prismassa miehen kanssa..virhe. Se oli täynnä ostoskärrytuuppareita, törmäileviä ihmisiä ja käytävät tukkivia meettenkiä pitäviä. Iski totaalinen kiukku päälle ja normaalista poiketen purskahdin kotiin päästyä itkuun XD. Oli siinä mies helisemässä, kun iski päälle vielä "Ei musta ole kotiäidiksi, voiko tän perua, mä en mene enää ikinä kauppaan, musta tulee huono äiti" parku...siis mulle, joka kouluttaa isojakin miehenköriläitä ja muutoin on rationaalinen tyyppi XD
 
Viikkoja on jo kertyny sen 38+4 mutta vasta eilen nukkumaan mentäessä sitä tajus et ens viikolla on jo laskettupäivä pitäs vissiin usiammin tarkastella kalenteria niin hoksais paremmin :D Nyt iski paniikki pitäs keretä vielä juttuja tehä, äidin muuttoki kesken joten esikoisen perään katsojia ei oikein ole ja näitähän ei saa ehtyä tasan rauhassa ja teettää työtä kaksin verroin jos sen kans etes kahestaan yrittäis... ristiriitasin tuntein ollaa toisaalta saisi tulla jo mutta toisaalta voi pysyä ihan rauhassa vielä omassa yksiössään että jossakin vaiheessa kerkeis tehä rästi tehtävät :wideyed:
 
Mä nautin äitiyslomasta täysin rinnoin. Olisi pitänyt aloittaa aiemmin eikä sitkeesti olla loppuun asti. Nyt, kun voi liikkua silloin kun tuntuu ja siten, kuin tuntuu ja maata tarpeen vaatiessa = ei väsymystä eikä mitään kipuja :) Eilenkin istutin kukkapenkkiä, leikkasin ison 2000 neliön tontin nurmikon, grillasin, kävin hevosen kanssa lenkillä ja lepäilin kun sille tuntui...eikä kipuja, ihanaa <3. Makkaripuuhatkin on alkanut maittaa ja muutenkin hyvä olo. Näin jos olisi koko raskaus sujunut, niin ei olisi ollut henkisesti niin rankkaa..eli vinkkinä niille, jotka synnyttää myöhemmin ja vierailevat kesäkuun kuulumisia lukemassa ja ovat työelämässä, ottakaa saikkua jos vähänkää tuntuu sille ja jääkää ajoissa lomalle.
 
Mä yritin tänään pestä vaunujen patjaa ja reunasisäsuojusta käsin ja eihän siitä hitto tullut mitään, kun ne oli märkinä niin painavia. Liian pienessä vadissa yritin niitä käsin pesuainevedessä puristella. Mä en ole aiemmin huomannut suurempia hormoonimyrskyjä, mutta nyt alkoi niin v****taa oma fyysinen heikkous tällä hetkellä, ettei koskaan aiemmin. Mahaa alkoi krampata ja toinen jalka meni ihan lukkoon, kun ihan vähän koitin nostaa märkiä tekstiilejä.

Laitoin ne sitten märkinä ja pesuaineessa villapesuohjelmalle, jonka sit keskeytin heti huuhtelun jälkeen ennen linkousta ja ilmeisesti eivät kuitenkaan menneet pilalle. Tuolla ne on ulkona valumassa puhtaina :)

Mua ärsyttää, kun mä en osaa olla puuhaamatta. Mä oon lähes joka päivä ihan puhki ja siitä on tosi huono omatunto, kun tiedän, että silloin oon mennyt liian paljon touhuamaan. Mä oon ehkä hiukan paniikissa, kun oon kuitenkin jo niin lähellä synnytystä, että koitan jotenkin saada ajatukset muualle ja tehtyä kaiken "tarpeellisen" ja mitä olen suunnitellut. Tiedän, että tässä olen vain minä, joka asetan itselleni paineita. Muutenkin olen sellainen tekijä ja toteuttaja ja raskaus vaan näköjään pahentaa tilannetta... :depressed:

Kuitenkin haluan vauvan turvallisesti ja terveenä maailmaan eli pakkohan mun on höllätä tahtia ja vaikka nyt miettiä vaan, että laittaisin sen sairaalakassin kuntoon ja kattoisin vauvan kotiutumisvaatteet valmiiksi turvakaukaloon. Eipä sitä kai muuta enää tarvisi tehdä... jotenkin mua ärsyttääkin nyt, kun en niin organisoijana voi ollenkaan vaikuttaa, että koska se lähtö tulee. Jännittää ihan kauheena, mutta toisaalta toivoisin, että tulisi pian se synnytys, että loppuisi tää odottelu ja pääsisi tästä jännityksestä ja vihdoin tutustumaan siihen pikkuiseen, mutta toisaalta taas kiva vielä, kun on vaan oma napa johon tuijottaa.. huhhei!
 
Kiva et täällä on muitakin kolmosella alkavia odottajia, surprise15 joukkoon mahtuu vielä!! Ite oon tän vuoden puolella 32 täyttävä esikoisen odottaja. Mäkin tuolla salaisella puolella enemmän vaikutan. Oon nyt kun on aikaa lueskellut myös tätä yleisen puolen keskustelua pitkästä aikaa!!
 
Kiitoksia. Voi kun kiva, etten ole ainoa " muumio" ikäinen :). Mä tuskin ehdin salaiselle puolelle enää, mutta puran sitten loppuajan tuntoja täällä ja lueskelen mielenkiinnolla muiden tuntoja. Ehkä joku samanlainen salassaseuraaja saa jotain munkin jutuista irti. Itse olen saanut vertaistukea täältä marraskuusta..vaikkakin salaa :P
 
Minä olin 38 kun tämä raskaus sai alkunsa ja nyt ehdin jo täyttää 39,että et ole Wilmiina lähimainkaan muumioikäinen, koska minäkään en ole!Tai näin ainakin itselleni uskottelen...
 
Milloin teillä on otettu streptokokki näyte? Onko se vikalla lääkärikäynnillä vai onko hoitaja sen napannut?
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top