Uskaltaudn sitten minäkin tänne kirjoittelemaan. Listasin itseni jo, mutta muuten olen seuraillut hetken aikaa keskusteluja vain taustalta. Meillehän tulee siis ensimmäinen lapsi, jos kaikki menee hyvin. Vauva on ollut pitkään haaveissa ja yritystäkin on ollut jo ihan epätoivoon asti (lähemmäs vuosi). Olin ihan valmis jo varmaamaan aikaa tutkimuksiin, mutta kas kummaa - viikko tästä päätöksestäni tuli testiin kaksi viivaa! Tänään alkoi 9. viikko ja vaikka itkuja on itketty mm. erinäisten vuotojen takia, olen silti luottavaisin mielin. Ensi viikolla on ylimääräinen lääkärikäynti, jossa ultrataan mahdollista syytä viikkokausia kestäneille vuodoille ja melkein heti sen perään ensimmäinen neuvola.
Meillä on sinänsä hyvä ja turvallinen tilanne, sillä kävin pari viikkoa sitten päivystyksessä runsaan kirkkaan verisen vuodon takia ja päivystävä lääkäri totesi gynekologisessa tutkimuksessa kaiken olevan, kuten pitääkin ja halusi vielä ultrata varmuuden vuoksi. Kohdusta löytyi pieni möykky ja syke. Sen enempää lääkäri ei osannut sanoa mistään mitään, kun oli yleislääkäri, mutta sykkeestä hänkin oli aivan varma. Neuvoi vain jäämään odottamaan neuvolalääkärin aikaa ja neuvolakäyntiä, sekä ottamaan rauhallisesti ja seurailemaan vuotoja, jotka ovatkin nyt pysyneet erittäin niukkoina ja kivuttomina. Raskausoireet ovat lisääntyneet potenssiin kymmenen tässä parin viikon aikana ja myös pahoinvointia on alkanut olla ihan huolella.. Täytyy siis vain uskoa, että kaikki on hyvin ja homma etenee. :)
Uskomattomin asia tässä kaikessa on se, että minulle selvisi myös erittäin hyvän ystäväni olevan raskaana lähes samoilla viikoilla itseni kanssa! Parhaassa tapauksessa olemme yhtä aikaa synnärillä. Ihanaa, kun on joku, jonka kanssa odottaa ja jakaa kokemuksia. Hänelle lapsi on jo toinen, joten saan häneltä paljon tukea ja neuvoja. On ollut hyvin yksinäinen olo kaiken tämän uuden kanssa, sillä emme ole kertoneet raskaudesta vielä kenellekään (paitsi odottava ystäväni tietää). Mies ei tietenkään pysty ymmärtämään kaikkia olotilojani jne. kun raskaus ei ole hänelle vielä mitenkään konkreettinen asia. Onneksi siis kävi tällainen iloinen sattumus yhteisestä odotusajasta hyvän ystävän kanssa. Kaikki sormet ja varpaat ristissä vain, että molemmilla menee hyvin ihan loppuun asti. Yritystä on molemmilla ollut pitkään ja lapsi on molemmille hyvin hyvin toivottu. Pitkä yritysaika ehkä tekeekin tästä vielä hassumman yhteensattuman..
Meillä on sinänsä hyvä ja turvallinen tilanne, sillä kävin pari viikkoa sitten päivystyksessä runsaan kirkkaan verisen vuodon takia ja päivystävä lääkäri totesi gynekologisessa tutkimuksessa kaiken olevan, kuten pitääkin ja halusi vielä ultrata varmuuden vuoksi. Kohdusta löytyi pieni möykky ja syke. Sen enempää lääkäri ei osannut sanoa mistään mitään, kun oli yleislääkäri, mutta sykkeestä hänkin oli aivan varma. Neuvoi vain jäämään odottamaan neuvolalääkärin aikaa ja neuvolakäyntiä, sekä ottamaan rauhallisesti ja seurailemaan vuotoja, jotka ovatkin nyt pysyneet erittäin niukkoina ja kivuttomina. Raskausoireet ovat lisääntyneet potenssiin kymmenen tässä parin viikon aikana ja myös pahoinvointia on alkanut olla ihan huolella.. Täytyy siis vain uskoa, että kaikki on hyvin ja homma etenee. :)
Uskomattomin asia tässä kaikessa on se, että minulle selvisi myös erittäin hyvän ystäväni olevan raskaana lähes samoilla viikoilla itseni kanssa! Parhaassa tapauksessa olemme yhtä aikaa synnärillä. Ihanaa, kun on joku, jonka kanssa odottaa ja jakaa kokemuksia. Hänelle lapsi on jo toinen, joten saan häneltä paljon tukea ja neuvoja. On ollut hyvin yksinäinen olo kaiken tämän uuden kanssa, sillä emme ole kertoneet raskaudesta vielä kenellekään (paitsi odottava ystäväni tietää). Mies ei tietenkään pysty ymmärtämään kaikkia olotilojani jne. kun raskaus ei ole hänelle vielä mitenkään konkreettinen asia. Onneksi siis kävi tällainen iloinen sattumus yhteisestä odotusajasta hyvän ystävän kanssa. Kaikki sormet ja varpaat ristissä vain, että molemmilla menee hyvin ihan loppuun asti. Yritystä on molemmilla ollut pitkään ja lapsi on molemmille hyvin hyvin toivottu. Pitkä yritysaika ehkä tekeekin tästä vielä hassumman yhteensattuman..
Ja kyllä ne parit menkat mitkä ehti tulemaan sai mielen aina hetkeksi matalaksi. Kun tosiaan mitään muuta ei toivonut niin paljoa kuin raskautta, niin eipä siinä lohduttanut mitkään kesän terassisuunnitelmat tai jotkut tulevat ryyppyjuhlat... Ja kai raastavinta on se epätietoisuus. Musta ainakin tuntui mahdottomalta tehdä tulevaisuuden suunnitelmia kun ei voinut tietää onko raskaana viikon, kuukauden, vuoden vai 5 vuoden päästä.
Taidan tyytyä vaan yrttien laittamiseen ruukkuihin ja parvekkeelle. Tervetuloa uusille jäsenille! :)
On suunnitellut mitä leipoo omalle äidilleen, kun menevät sisarustensa kanssa äitienpäivää viettämään. Isäntä alkoi sitten yhtenä iltana panikoimaan, että mitäs hän nyt mulle, niin tuumasin että jos samantien paistat lettuja niin se riittää. Ja su aamuna voi tuoda mulle takapihalta yhden tulppaanin jos haluaa kukkia tuoda... En siis niin piittaa (tästäkään) "juhlasta"..