Viikonloppu anoppilassa vietetty ja voi niitä "kohteliaisuuksia", mitä anoppi laukoi ja asioita, mitä uteli! "Sulla ei ole tuvotusta jaloissa ja käsissä? Sulla ei ole suonikohjuja, kun mulla on niitä näin paljon! (Ikä ja perintöherkkyyshän ei tunnetusti yhtään vaikuta tilanteeseen). Pierettääkö raskaana normaalia enemmän?? Onko paino jo kovasti noussut? Miten ihmeessä nämä asiat kuuluu anopille, joka kertoo kaikki kuulemansa asiat ympäri kyliä. Hän oli kuullut eräästä keskenmenosta (henkilö, jota en ilmeisesti edes tunne) ja piti hänen sitten minulle siitä käydä kertomaan, koska olimme matkalla vieraisille perheeseen, jonka sukulaisiin tämä keskenmenon kokenut kuuluu. Kuulemma mun oli hyvä tietää, jos vaikka sattuvat samaan aikaan kylään. (?) En vaan ymmärtänyt, miten se ois muuttanut mun olemista siellä kylässä, kun en olisi kuitenkaan voinut piilottaa tätä vauvamahaa, vaikka kuka olisi tullut samaan aikaan kyseiseen kyläpaikkaan. Ja ne yöt kylässä, en taaskaan osannut nukkua siellä, vaan molempina öinä heräsin ja lueskelin toista tuntia. Esikko sitten heräsi jo seitsemään, siis kyllä vähän väsytti. Ja ne tyttösen nukutusongelmat, lapsi kokeili molempina iltoina, onko pakko käydä nukkumaan samalla tavalla kuin kotona. Lakanat repi sängystään, enkä viitsinyt enää takaisin laittaa. Ja anoppi sitten neuvomaan, ettei lasta saa huudattaa, sehän käy änkyttämään ja tärisemään. No mun mielestä, jos kiukkuaan karjuu, niin karjukoon rauhassa. Piti anopin sitten sotkeutua asiaan ja ravata siellä makuuhuoneessa, vaikka kiellettiinkin. Siitä sitten seurasi se, että huutoa vain jatkui ja jatkui. Lauantai-iltana ja sunnuntaiaamuna muistin kyllä "ripittää" naisen asian suhteen. Kuulemma heillä ei ikinäkoskaan ole moista karjuntaa kuullut. Ilmeisesti siis hänen kaksi lastaan ovat olleet niitä "herranterttuja", jotka ovat vain tyytyneet kohtaloonsa. Ja nyt rupeaa vähitellen pelottamaan tuo pienen herran syksyinen syntymä, kun kuulin, mitä jo 3-vuotias poika saa anoppilassa tehdä. Kuulemma sen ikäiselle voi antaa jo puukon käteen, että vuole tuosta. Ja nytkään en ole ihan varma, pärjäisivätkö tämän meidän liki 3v kiipeilevän neitosen kanssa, ainakin mummonsa valvonnassa äidillä oli sydän kurkussa monenmonta kertaa, kun oli putoaminen lähellä!!! Ja kun ei ollut rankan vesisateen vuoksi mitään asiaa edes ulos, niin kyllä oli kierroksia neitosella ja anopilla uteluikä. Kuulemma on huolissaan siitä, miten pärjään kahden lapsen kanssa syksyllä, kun esikko käyttäytyy noin. Ei mennyt perille se, että esikko testasi, toimiiko täällä samat säännöt kuin kotona, vai saako mummolassa tehdä jotain eritavalla. Ei uskonut, että kotona on ihan eri tyttö, eikä tällaista huutoa tarvitse kuunnella. Ja unohti tietysti myös oman poikansa olemassa olon, siis olisin "yksinhuoltaja", kun mies on jossain muualla. Vähän tällaista oiretta meillä kyllä on kotona ollutkin, mutta syksyllä tilanteeseen on tultava muutos, kun sylinkaipuuta onkin kahdella lapsella. Lauantaina appiukko ja mun mies kävi katsomassa jotan metsäjuttua ja ihan märkinä tulivat takaisin. Samaan aikaan anoppi vei miehen siskon junalle ja sain pienen huokaisutauon, noin vartti ja utelu jatkui. No jospa tästä taas vähitellen elolle tuon viikonlopun jälkeen. Olinpa sitten "hieman" pahalla päällä kotimatkalla, kun olin miehelle sanonut, etten anopin kanssa kaksin aio olla hetkeäkään, kun sillä on se uteluikä, että voi ympäri kyliä kertoilla toisten asioita. Silloin se ei utele, kun mun mies on kuulolla, mut kun ei ole siitä pelkoa, niin sitten tulee kyllä kysymystä toisen perään. Jospa seuraavan kerran tavattaisiin vasta ristiäisissä joskus loppusyksystä.
Eilen käytiin tyttösen kanssa ravintolassa syömässä ja sieltä sitten leikkipuistoon reiluksi tunniksi. Tämän jälkeen päikkärit rattaissa ja leikkiä (ja kiukkuhuutoa) kotona. Pikkuihminen potkii masussa välillä hyvinkin napakasti, mutta pyörii vielä täysin voltteja ympäri ja ympäri. Mutta jospa tämän vuodatuksen jälkeen olisi jo parempi mieli. :) Ensi viikolla hammaslääkärille ja seuraavalla viikolla neuvolaan.
