Kerkesimpä vihdoin lukemaan kaikki viime kuun lopunkin jutut täältä.
Varhaisultra oli heti pääsiäisen jälkeen ja kahdella päivällä vaan heitti (11+5/ 11+3), eli samana pysyi la. Nyt olen niin tarmoa täys kun näki pikkuisen oikeasti olevan siel ja liikkuvan että pihaakin on haravoitu ja siivoiltu yms yms! :) Katsottiin ensin mahan päältä, sitten sisältä ja vielä päältä. Selkärankakin vilahti niin selvästi kun toinen käänti selän meille köllötellessää. Oli aikas itsepäinen mutta kyllä ne mitat sai jotenkin otettua, 4,4 cm ja niskaturvotus 1,1, eli OK. Aika hiljaseks veti minut ja jopa tuo ukko oli aika "järkyttynyt" mitä sen käytöksestä osaan päätellä näin jälkeenpäin, kun tuijotin vain sitä näyttöä kokoajan! =) Tällä viikolla olisi lääkäri tuossa omassa arvauskeskuksessa, mitä lie sielä sitten tehdäänkään..? Ja kesäkuun lopussa on se toinen ultra, rakenne? (joo, eka on kun en edes tiedä mitä missäkin ja koskakin tehdään/ tapahtuu) =/
Tuo mahaan koskettelu on alkanut minuakin mietityttämään, kun oma äitini koski mahaani katsellessaan että kyllä se alkaa pyöristymään... Ei se pahalta tuntunut, mutten nauttinutkaan, pikemminkin säpsähdin ja aloin vain miettimään miten jatkossa pitäisi toimia jos vieraammat alkaa hipelöimään...
Tällä viikolla pitäisi lähteä katsomaan housuja, tiedä sitten että "tavalliselta" vai äitiysosaltolta. Onneksi hyvä kaverini on tiennyt tästä jo alusta asti, niin ei tarvi yksin lähteä pyörimään pallo hukassa uudelle osastolle, ja on joku jonka kanssa ihailla/ vihailla äitiysvaatteita.
Kamalaa, te puhutte täälä jo vaunuista yms. kun me ei olla vielä edes puhuttu asioista, muuta kun viikkoja sitten että katsotaan sitten syksyllä!
Äitini hössöttää vaatteista yms. mutta sanoin että meille ei ainakaan tuoda vielä mitään tavaroita, niin piti sen sitten päästä mainitsemaan että "Ei ei, minä pidän kotonani ne kirppareilta ostamani vaatteet niin kauan kunnes saan ne tuoda"... Ja anoppi hoputtaa meitä kertomaan miehen siskolle kun se on nyt luopumassa reilu vuoden ikäisen poikansa tavaroista, mutta jos kerkiää luopumaan ni luopuu! (tosin, se ilmeisesti jo tietää meidän tulevasta)... Senverran innoissaan kuulema suku on (vaikkei olla kerrottu kun omille vanhemmille ehdolla ettei levitä eteenpäin)!!! että eiköhän noita tavaroita tule enemmän kun olis tarvis.
(Ajateltiin alunperin antaa se äitienpäivänä, mutta tuleva anoppi on sillon toisella puolella Suomea.) Ensin se luuli että se muki piti viedä mun miehen mummulle, mutta kuvasta sitten tajus mikä on homman nimi... onnitteli ja halasi. Mua siis, ei miestä... sama homma kun kerrottiin mun veljelle, sekin halas ja onnitteli ilosena kyllä mua mutta ei hoksannu miehelle sanoo mitään! Kyllähän se vauva on sillekin tulossa vaikka minä sen kannankin... onko kellekään muulle käyny tolleen? 
on vaan surullista, kun näkee että tyttö ei oo yhtään lähentyny mun miehen äidin kanssa, vaikka 5 vuotta jo oltu miehen kanssa yhdessä ja miehen äitiäkin tyttö on nähnyt viime vuosina kerran 1-2 kuukaudessa. Suurin syy on juuri tuo ettei häntä kuunnella, ja hyvänä kakkosena tulee se, että varsinkin tytön ollessa pienempi olivat aina lääppimässä ja suurinpiirtein pakottamassa halaamaan... mun piti sillonkin tehä selväksi että ei mun lapsen ole pakko halata ketään, riittää kun tervehtii sanallisesti ja sanoo hei hei lähtiessä. Ei miehen äiti jaksa pelatakaan, saati piirtää tai leikkiä tytön kanssa, joten en ihmettele, ettei tyttö siellä viihdy. Eihän se haluais sinne hoitoonkaan, mutta n. kerran vuodessa on pitäny näin tehdä, että edes joskus päästään johonkin kahdestaan (miehen äiti asuu 100km päässä, mun omat vanhemmat 250km:n päässä ja tällä paikkakunnalla ei ketään hoitajaa ole). No, parempi kai vaan yrittää olla välittämättä... vaikeeta vaan välillä käydä semmosessa paikassa jossa omaa lasta ei ollenkaan arvosteta. Mä ainakin otan sen aika henkilökohtasesti. 
Ja kukaan tuskin tulee ja palkitsee vuoden työntekijäksi vaikka kuinka raataisi selkäkipuisena jättimahan kanssa mummoja kääntämässä! 
Hassua.
