Toukokuun hölinät

Mulla esikosta oli kylmää vadelmalitkua mut nyt ku kävin ni huoneenlämpöstä, hyi! :S
 
Hyiii lämmin makea vadelmalitku kyllä kieltämättä kuulostaa ällöltä! :inpain:
 
Joo siis esikoisesta oli kylmää vadelmaa, olin itsekin ihan yllättynyt miten ok maku se oli. Nyt oli sitruunaa, ei mielikuvia oliko kylmää vai lämmintä mut ihan s**tanan pahaa, ihan tosi hirveetä verrattuna edelliseen :sad001 kyllä sai nieleksiä sen kanssa
 
Kuulostaa pahalta. Ei niinkään tuo litkun juominen mutta se että täytyy olla syömättä niin pitkään ennen rasitusta.
 
Mua hirvittää tuo sokerirasitus etukäteen. En muutenkaan ole makean ystävä, en tykkää mehuista ja limsoista lainkaan ja sitten vielä pitäisi paastonneena tempaista jotain tuollaista naamaan ensi töikseen aamulla. Pelkkä ajatuskin kuvottaa.
 
Voisin juoda vaikka useammankin litkun, kunhan välttyisin niiltä piikeiltä! En ole edes ajatellut, että se kammottava juttu tuossa rasituksessa olisi e litku, vaan koko rasituksesta tulee mieleen vaan piikit. Yhden verikokeen ottaminenkin vaatii todellista henkistä kamppailua, saati sitten useamman. Kauhulla odotan. Alkurakaudesta puhuttiin että joutuisin rasitukseen iän vuoksi (26), mutta nyt asiasta ei ole puhuttu enää mitään ja seuraava neuvola on vasta rv 25, jonka jälkeen olen kuukauden poissa. En sitten tiedä onko koko asia unohtunut vai mitä, ei kyllä haittaa :D
 
Ihan kevennyksenä, joskus kauan sitten luulin, että sokerirasitukseen liittyisi jonkinlainen fyysinen ponnistus :grin Itse tuumin asiasta niin, että parempi kun testataan kuin jätetään testaamatta, litkut ja parit verikokeet kestää kyllä. Enemmän kammoan sitä, jos arvot ovat päin prinkkalaa, ruokavaliomuutokset ei auta ja joutuukin sitten piikittämään useita kertoja päivässä insuliiniä.
 
Mä luulin joskus kans, että poljetaan kuntopyörää joissain letkuissa ja joutuu rasittamaan itseään.
 
Mua vähän pelottaa toi sokerirasitus, kun en pysty aamulla juomaan ensimmäisenä mitää nestettä vaan on pakko syödä jotain kiinteää, kun nesteet tulee samantien ylös :yuck:
 
Mua pelottaa nyt vain siitä syystä et mulla tosiaan on nälkä ihan koko ajan! Sellainen kamala kurniva, vatsanpohjasta asti. Miten tuun ikinä selviin 12h syömättä... Varmaan vetää melko heikoksi. Siihen sitten tuo hullu määrä sokeria niin avot! :depressed:
 
Mä en aamuisin meinaa pysyä tajuissani ennen aamupalaa ja olo on ihan hirveä. Mut muakin eniten hirvittää ne tulokset, jotenkin sellainen kutina että ne ei voi olla normaaleja, kun syön niin epäterveellisesti, vaikka eihän se ole ainoa tekijä joka vaikuttaa. 20.6 ois sokerirasitus.
 
Se ois kyllä pahinta että radi napsahtais, joutus mittaileen sokereita ja yöööäh. En kestä sellasta "holhoamista" syömisien kanssa.
Toivotaan Tiiiu et ei olis mitään niissä arvoissa! :) Mullakin vaan sellainen kutina että napsahtaa.
 
Mäki oon mättäny nyt menemään kaikkea epäterveellistä ja sokerista :sad001 Mulla kyllä ei ole koskaan ollut sokeriarvot huonot mutta kaipa se raskaus vaikuttaa niin paljon. Saa nähdä kuinka meijän käy :nailbiting: Miten kestän kesän ilman perinteisiä kesäherkkuja, jos radi napsahtaa. Jäätelöä ja mansikoita, huoh..
 
Mä taas en nyt osaa pelätä radia, kun viimeksi arvot olivat niin hyvät. Vaikka eihän sitä ikinä tiedä ja oon syönytki paljon kaikkea epäterveellistä. Varmaan nyt napsahtaa, kun oon näin huoleton :D
 
Oon mä ainakin jo syöny mansikoita ja vähän jäätelöäkin, vaikka mulla on taas radi ja lääkkeetkin piti jo aloittaa. Tietty ruokavalion ja kalorimäärän ois hyvä pysyä pääasiassa kunnossa, mutta mulla ainakin menee niin että paastosokeri on korkea aamulla, söi illalla mitä vaan (pahin jos jättää syömättä) ja sit myöhemmin raskaudessa myös aamupala, ihan pienikin, sitä nostaa. Puuro ihan pahin nostattaja.. Mutta myöhemmin päivällä ei hetkahda yleensä enää mihinkään. Raskaus lisää elimistön insuliiniresistenssiä kaikilla että jos se on pikkusen heikentynyt jo valmiiks, se menee liian huonoks raskauden aikana. Ja mites se oli, aamuyöstä erittyvät hormonit kans nostaa sokeria/vähentää insuliinin tehoa joten aamusta se sokeri tahtoo nousta vaikka myöhemmin päivällä pysyis hyvänä. Sokerin mittaamiseen iteltä tottuu ihan yllättävästi.
 
Mulla taas on tullut nyt se ongelma et en haluis millään painaa sitä nappia mikä laukasee sen piikin. Ei mua mitkään verikokeet yms ahdista yhtään eikä muuten se sokerien mittailu, mut se et itse pitää painaa sitä nappia ja tietää et se nippasee niin siitä on kyllä tulossa ongelma :/ joka kerta jännittää..
 
Mä en tiedä myöskään miten voisin ite mittailla niitä sokereita kun ahdistaa se pistely. :/
En oo mitenkään neula kammonen tai mitään, mutta itse en pysty sitä tekemään.
 
Mulla alkaa ahdistaa koko ajatus et täytyisi ite painaa sitä nappia josta tietää et piikki iskeytyy ihon läpi. Kävisin varmaan joka mittauskerralla käpi kiljumiset ja tuskan hiet ja kaiken muun kirjon ja lopulta sitten en pystyisi siihen. Jos sieltä sokerirasituksesta reilun kuukauden päästä radi napsahtaisi, voisi olla et multa jäis silti mittaamaatta ellei joku muu sitä tekisi mulle :/
 
Olishan se ilkeetä itsetään pistellä! Eikä mullakaan varmaan yhtään auttais se painettava neulamalli, joka napsahtaa. Silloin ei haittaa, jos joku muu sen napsauttaa mun sormeen, mutta itse jos joutuis tekemään, niin voi olla, että joutuisin tappelemaan itseni kanssa. En siis ole neulakammoinen muutenkaan, eikä veren näkeminen aiheuta mitään tuntemuksia, mutta ajatuksena se itsensä pistäminen ei ole mukava.

Tokihan olen tässä vuosien varrella joutunut piikittämään itseäni jonkin verran, kun on ollut leikkausten jälkeen verenohennuslääkitys, joka pistetään vatsanahkaan, ja joitakin hormonilääkityksiä lapsettomuushoitoihin liittyen olen myös joutunut pistelemään. Onneksi ne neulat on todella pieniä ja ohuita, mutta kyllä kun semmoisenkin sopivaan hermokohtaan vatsassa laittaa, niin melkoisen ikävältä tuntuu!

Jotenkin kyllä tuntuu, että mulle se radi paukkuu :sad001 Sen näkee sitten jossain vaiheessa, kun nyt pääsee sinne testiin asti.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top