Täällä oli tänään ensimmäinen neuvolakäynti (rv 7+0) eikä jäänyt kyllä järjin positiivinen olo itselle tuosta käynnistä. :( Minulla siis on ollut hyvinkin vähäoireinen alkuraskaus, lähinnä vaan väsymystä, vessassa juoksemista erityisesti iltaisin ja yöllä, rintojen ja nännien arkuutta sekä paineentunnetta ja vihlontaa alavatsassa. Pahoinvointi, jota alussa oli, liittyi todennäköisesti rajuun vatsatautiin, kun se on kadonnut toipuessa. Kerroin sitten näistä tuolle neuvolantädille, joka sitten kylmän viileästi vaan totesi, että "mitä huonommin voiva äiti, sitä paremmin voiva raskaus" ja kertoi sitten, että hänellä on ollut paljon asiakkaita, jotka ovat olleet huolissaan
oireettomuudesta ja usein ensimmäisessä ultrassa onkin sitten selvinnyt,
että raskaus on mennyt kesken...Minä tuijotin siinä sitten suu auki enkä osannut oikein sanoa sanaakaan. Nyt kotona sitten vasta tajusin oikeasti mitä tuo on puhunut ja olen täällä yksin itkua tihrustanut, kun mieskin lähti heti neuvolan jälkeen työreissulle. Voiko olla oikeesti niin, että ainoa "terve" tapa olla raskaana on se, että oksennellaan 24/7?
Mitään noita papereitakaan en ole juuri selaillut, vaikka vino pino kirjasia ja lappusia sieltä tuli mukaan. Ei nyt vaan jotenkin uskalla edes ajatella koko raskautta.
Varasin nyt sitten torstaille ajan yksityiselle lääkäriasemalle varhaisultraan, maksan mieluusti sen 100 euroa ainakin hetkellisestä mielenrauhasta...