Toukokuisten synnytystarinat

Keskustelun 'Laskettu aika toukokuussa 2011' aloitti Sofi, 14 huhti 2011.

Vaihda nimimerkki! | Näin pääset alkuun/apua! | Top 100
  1. Sofi Tuttu foorumilla

    Kirjoitellaan tänne miten kaikki tapahtui, kunhan kynnelle kyetään (ja kunhan jotain ensin tapahtuu :D)!
  2. pipatzu Aloittelija

    Lauantaina 9.4.11 oli vihdoin rv 37 täynnä ja kahden viikon vuodelepo sai päättyä. Päivän siinä siivoilin, käytiin lenkillä, saunottiin ja illemmalla sitten kolmaskin S oli kehissä. Juuri ennen nukkumaan menemistä huomasin limatulpasta osan irronneen.

    Sunnuntaina oltiin perheen kesken kotosalla ja pakkailin vanhemmille lapsille vaatekasseja valmiiksi, jos maanantainen äitiyspoliklinikka reissu muuttuisikin synnytysreissuksi.

    Maanantaina 11.4. veimme lapset aamulla hoitoon 6.30 ja lähdimme ajamaan Vaasaan kohden, jossa äippäpolilla oli aika 8.20. Päästyämme sairaalalle oli outo tunne alavatsassa ja menin suoraan vessaan. Yllätykseksi loputkin limatulpasta tuli ulos. Äippäpolilla olin ensiksi verenpainemittauksessa, punnituksessa ja sen jälkeen käyrällä 20 minuuttia. Paikan lääkäri tuntui olevan ylibuukattu mies ja pääsimme vasta hänen vastaanotolle vähän yli 10.00. Kerroin lääkärille limatulpanirtoamisesta ja siitä että minulla on tunne, et paikat ovat valmiit. Lääkäri päätti tehdä sisätutkimuksen ennen ultraa. Lääkäri totesi “ aivan oikeassa olet, paikat ovat aivan valmiit ja kohdunsuu 2cm auki Oletko valmis synnyttämään jos irrottelen kalvot?” Eihän minulla sitä vastaan tietenkään ollut. Ultrauksessa painoarvioksi saatiin 3200g. Lääkäri toivotti hyvää kotimatkaa ja sanoi että kyllä se vauva tällä viikolla syntyy.

    Pääsimme kotiin 12.00 ja otin 2 panadolia, kun alavatsa alkoi sattua. Sain nukuttua niiden avulla puolituntia. 13.00 alkoi supistukset tulla kotona 2 minuutin välein ja sanoin miehelleni et musta alkaa tuntumaan et saamme lähteä takaisin Vaasaan. Soitin synnytyssaliin 13.40 ja käskivät heti lähteä sinne. 14.00 olimme jo matkalla autossa supistuksia tuli n. 3 minuutin välein ja voin kertoa, että ne olivat elämäni pisimmät 95km. Päästiin synnärille 15.00 ja siinä kohtaa olin 3cm auki ja supistuksia tuli 6-7 10 min sisällä. Kätilö oli hiukan epävarma siitä onko synnytys Käynnistynyt vai johtuiko se vaan kalvojen irrottelusta . Kävimme mieheni kanssa ulkona kävelemässä ja portaita edes takas et hommaan tulis vauhtia. supistukset jatkuivat edelleen 6-7 supistusta 10 minuutissa. 19.00 aikoihin supistukset alkoivat olla kipeitä ja olin edelleen vain sen 3cm auki. Minulle ehdotettiin ammetta kivunlievitykseen , koska lääkkeet voisivat lopettaa supistukset. Ammeessa olin tunnin verran ja supistukset tuntuivat siedettäviltä siellä. Ammeesta nousin supistukset kovenivat vaan ja olo tuntui todella tukalalta. Kätilö kokeili paikat ja ne olivat 3,5cm auki. 20.35 sain kipupiikin reiteen ja sen jälkeen olin jossain muissa maailmoissa. Tunsin supistukset, muttei ne sattuneet yhtään. 21.45 tuli yövuoro ja kipulääkityksestä alkoi teho loppua. Pyysin saada lisää jotain, kätilö kokeili paikat ja olin 6,5cm auki. Hän puhkaisi kalvot ja sanoi ettei enää voisi antaa mitään lääkitystä, et vauva syntyisi pian. Suoraan sanoen huusin, koska se kipu oli siinä kohdassa aika kauheaa. 22.25 kätilö käski minun kääntyä kyljelleni ja ottaa jalastani kiinni. Kätilö sanoi et se vauva syntyy nyt ja käski miestäni soittaa kelloa että paikalle saapuisi toinen kätilö avuksi. Sain luvan ponnistaa ja saman tein käskettiin lopettaa ponnistaminen et anna lapsen liukua ulos. En tajunnut että vauva syntyi jo, yhdellä minuutin ponnistuksella. 22.28 syntyi siis meidän täydenkympin poika, rv 37+2 3130g ja 47,5cm Vaasan keskussairaalassa.

    Synnytyksen kokonaiskesto 9h 34 min I- vaihe 9h 27min II-vaihe 1min III-vaihe 6min

    Apgar: 10/10/10

  3. morkai Peruskäyttäjä

    Nonii... täällä ollaan kättärillä edelleen toipumassa, mutta jokanen päivä on edellistä parempi.

    Mulle tuo synnytys ei sitten ollutkaan niin kivuton kokemus kun odotin. Henkisestikin se oli hiukan rankka mutta kuitenkin kaikki on hyvin. Mulla on kaks ihanaa poikaa.

    Eli niinkun aiemmin olikin jo puhetta että synnytys käynnistettään ja näin tapahtuikin. Eli käynnistys oli 21.4 klo 8:00 jolloin ilmottauduin kättärin päivystyspolille. Sieltä sitten kun tilaa tuli niin minut siirrettiin synnytyssaliin jossa multa puhkastiin kalvot että saataisiin supistuksia aikaseksi. Koska pariin tuntiin ei supistuksia kuulunu niin laitettiin tippa (oksitosiini?) joka edisti supistuksia.. Pikku hiljaa supistuksia alko tulemaan ja sitten ennekun kun huomasinkaan olin kinuamassa kivunlievitystä. Ensin sain jotain morfiinin johdannaista jota annettiin suun kautta ja sit seurattiin ehkä puoli tuntia että alkaako se vaikuttamaan. Ei vaikutusta joten laitettiin epiduraalikatetri selkään ja sitä kautta kipulääkettä (ei siis epiduraalia vielä koska ei ollut paikat tarpeeks auki vielä).. No eipä ollu tästäkään lääkkeestä mitään apua ja tunnin kuluttua jo pyysinkin epiduraalin että helpottai, alkoi supistuskivut olemaan jo sen verran sietämättömät.. No ei menny kauaa epiduraalin laitosta niin paikat oli kokonaan auki.. kuitenkin vielä yriteltiin viivytellä ponnistamista.. Yhtäkkiä huoneessa olikin enemmän porukkaa ja ennekun kerkesin edes tajuamaan kivuiltani niin A-vauvaa jo yritettiin saada ulos. Ekan vaavin ponnistusvaihe kesti noin tunnin verran ja ei hetkeekään kun ukko sen sai jo syliin. Sitten nopeaa ultraamista että aletaan ponnistamaan heti supistuksen tultua B-vauvaa ulos. Olin tässä vaiheessa aivan lopussa ja vittuuntunu kaikkiin huoneessa olijoihin että jos oisin pystyny niin oisin varmaan lyöny kaikkia. B oli sen verran korkeella että se ei ilmeisesti oikein meinannu aluksi mennä synnytyskanavaan. Ilmeisesti se kuitenkin sinne meni, koska kätilö laitto imukuppia valmiiksi ja sanoi että nyt pitäisi ponnistaa niin että vauva saadaan ulos, nyt on pakko. Tämä siksi että vauvan sydän äänet lähti laskuun ja ilmeisesti olikin sitten hetkeksi loppuneet jolloin lähettiin kiikuttamaan heti sektioon. Tästä 6min ja B-vauva oli maailmassa hyvissä voimissa. Matkalla sektioon oli kuulemma sydän äänet palautuneet. No koska oli hätäsektiosta kyse niin minähän tajusin maailmanmenon vasta parin tunnin päästä heräämössä kun mulle siitä kerrottiin.

    Kaiken taiston jälkeen loppu hyvin kaikki hyvin. Nyt istun kättärillä päivittelees poijjaat vierellä. Päivä päivältä alkaa liikkuminen sujumaan paremmin ja eilen illalla juttelin hoitajan kanssa ja aloin elättelemään toiveita kotiin pääsystä. Vauvat kuitenkin syö hyvin ja mullakaan ei oo oikeestaan ongelmia muun kun sängystä nousemisen kanssa, mutta siinä voi ukko kotona autella sitten. Särkylääkkeittäkään ei oo tarvinu muuten syödä kun parasetamolia, ei mitään vahvempaa. Että kyllä tässä jo voiton puolella ollaan.. :D :D
  4. Samakata Aloittelija

    Nyt kun PikkuNeiti nukkuu niin jos ehtisi kirjoitella synnytys tarinaakin

    Monen viikon väsymyksen jälkeen alkoi energiat palata...ja alkoi masukin häätö projekti. Siivosin koko kämpän ja kun sekään ei riittänyt, siivosin autot ja sen jälkeen vielä kävin vuokraamassa vesipaine imurin ja pesin sohvat, nojatuolit, auton penkin ja naapurin sohvat. Sain aikaiseksi vain kivuttomia supistuksi. Sitten kun ei ollut enää mitään tekemistä niin keskiviikkona 13.4 lähdettiin miehen kans ystävien luo iltakahville, kun vielä päästään kahdestaan. No melkein vartin ehdittiin olla kylässä kun tuli pissahätä ja nousin sohvalta ylös...niin niin lorahti housuun ja pahasti kello oli silloin 19.40...olin varma että kuset tuli housuun ja menin wc:n sitten pöntöllä hokasin et nyt vasta tuli pissa...nousin ylös ja ja niin kuin olisi hana aukaistu....lorisi niin paljon et housut ja lattia aivan märkänä...haistoin vielä varmuudella housuja et eihän ne sittenkään ole vaan pissaa mut se ei haissut millekään....siinä sit mietiskelin et mitä nyt...vaihtovaatteet kotona...sairaala kassi pakkaamatta....kaverilta sain pyyhkeitä lainaksi et sain itseni niihin käärittyä et kotia selviän...mies käveli heti kahvipannulle et ehtii edes yhden kupin kahvia juua ennen ku lähetään (tosi ärsyttävä )

    Kotona pakkasin laukun kiireesti ja vaihdoin vaatteet ja päivystykseen tarkastaan tilanne. Käyrillä makasin vähän aikaa ja vettä valui runsaasti. Koska vedet oli menneet niin eivät antaneet lähteä omalla autolla  oys:n vaan ambulanssilla (matkaa 220km) ambulanssissa tuli ensimmäiset supistuksen, olivat aika pieniä ja vain kolme neljä supistusta.

     

    Oys:ssa olimme puolen yön jälkeen ja sisätutkimus, tulos: oljen korrelle auki. Ei muutako osastolle 11 ootteleen et käynnistyy. Osastolla olimme klo.3 yöllä. Siinä meni yö valvoessa ja kävellessä kun ei malttanut mennä nukkumaan kun kävelytti niin paljon. Torstain kävelin. To-pe yön kävelin. Välillä vähän torkahtelin ja supistuksia tuli mut tosi harvoin ja lähes kivuttomia. Perjantaiaamuna lääkäri tutki ja sanoi että kahdelle sormelle auki ja kohdun kaula hävinnyt et synnytys saliin heti ku mahtuu. olin ihan mielissäni kunnes selvisi että kaikki salit on täynnä ja en ole kiireellisten joukossa. No siinä meni sitten perjantaipäiväkin kävellessä ja supistuksia tuli enenevässä määrin mut lähes kivuttomia. Perjantai-iltana klo.19 vapautui sali ja päästin käynnistelleen synnytystä. Mutta synnytys salissa alkoi rytinällä omat supistukset saman tien kun sinne päästiin. laittoivat kuitenkin oksitosiini tipan kun lääkäri oli niin määrännyt pienimällä annoksella. Supistukset kestivät 4min ja vain 1-2 min väliä huokaista. Aika meni nopeasti kun ei ehtinyt ajatella muutako et supistaa ei supista supistaa supistaa supistaa ei supista jne. yllättävän kivuliaita nuo supistukset. Ilokaasun sain heti käyttööni, mut en tiedä oliko niistä mitään apua…salissakin minulla vielä kävelytti ja istuen tai makuulla en kestänyt supistuksia joten kävelin sitten sielläkin tippa telineen kanssa. Kätilö tarjosi epiduraalia ja sen ilomielin otin vaikka olin ajatellut pärjääväni ilman. Epiduraalin jälkeen alkoivat nostamaan oksitosiini annosta, koska olin auki vasta 3cm. epiduraalin sain klo.23.30 ja se vei supistukset lähes kivuttomiksi mutta kohdun suulla tunsin supistukset mutta ne oli siedettäviä. epiduraalin jälkeen minulla alkoi horkassa kuume nousemaan ja väsymys iski. Torkuin synnytyspöydällä aina ponnistus vaiheeseen saakka. Vauva ei liikkunut juuri yhtään synnytyksen aikana joten joutuivat ottamaan pikkusen päästä kaksi kertaa verikokeen Ph tai jotain, arvot kuitenkin hyvät. Vauvan sydän ääniä seurattiin pinnillä ja sekin lähti kerran irti, joten vauvaa pistettiin päähän neljä kertaa jo enne syntymää. klo.3 alkoi puudute hävitä ja silloin oli enää toisella puolen jotain reunoja jäljellä niitä sitten siinä odoteltiin ja ilokaasua naukkailtiin. Vähän jälkeen neljän mitattiin kuume ja se oli 39.4 ja sain luvan alkaa ponnistamaan. Ensin harjoittelin kyljellään ja lopuksi selällään viimeiset kolme supistusta joilla vauva tuli sitten maailmaan. Kätilö kielsi jossain vaiheessa ponnistamisen ja auttoi vauvan pään ulos, sattui ihan hirveästi ja ponnintutti mut onneksi maltoin niin en revennyt eikä tarvinnut leikata välilihaa. kun pää oli syntynyt loppu olikin helppoa, vaikka kivun lievitystä ei ollut enää ollenkaan. Vauva nostettiin vatsan päälle klo. 5.11 ja se oli maailman ihanin tunne. Vauva vaan ei huutanut, itkasi vain vähän. Isä ehti kuitenkin leikata napanuoran ja sitten vauvaa vietiin. Oli raukalla kuumetta 38.9 ja niin väsynyt että ei jaksanut heti aukaista keuhkojaan. Oli päässyt lämpökaappiin ja siellä vasta lähtenyt virkoamaan. Seurasivat vauvaa tunnin verran siellä ja sitten minä sain sen syliini. Pistetä vauva sai vain 6/6/7.

    Jälkeiset tuli helpolla ja minun vointini lähti kohisemalla nousemaan synnytyksen jälkeen. Puolessa tunnissa olin jo jalkeilla ja kävelin itse vauvan luo tarkkailu huoneeseen.

    Osastolle päästiin koko perhe aamulla seitsemän jälkeen. Vauvalta seurattiin osastolla verensokereita, tulehdusarvoja ja pilirupiinia, mutta onneksi kaikki arvot pysyivät hyvinä. raukkaa vaan pisteltiin niin paljon sairaalassa olo aikana.

    Nyt olemme vauvan kanssa kotona ja kakki on hyvin. Meillä on perhe koossa ja olen niin onnellinen. Synnytyksestä jäi hyvä kuva ja ajattelin tehdä sen uudelleenkin. Tekstiä tuli aika paljon. Ja ilman miestäni en olisi synnytyksestä selvinnyt.

  5. Minisanni Peruskäyttäjä

    Jos ehtisin tänne kirjoitella sillävälin kun poika on nukkumassa.
    21. päivä olin tosiaan neuvolassa ja siellä oli arvot koholla. Terveydenhoitaja kun soitti niistä kättärille, sanoivat, että voi johtua alkavasta synnytyksestä. No, siitähän ne sitten johtuikin, vaikka itse asian suhteen skeptinen olinkin.

    Menin päikkäreille siinä kuuden maissa illalla, kahdeksalta huomasin, että supistuksia oli tullut vähän enemmän kun normaalisti päikkäriaikaan. Kävin suihkussa ja menin takasin unille. Kymmenen aikaan mietin, että ei hitto, tänäänkö se syntyy. Siinä vaiheessa supistuksia tuli 15 min. välein. Kahteentoista  mennessä supistuksia tuli 10 minuutin välein säännöllisesti ja soitin kättärille ihan vaan kyselläkseni mikä niillä on politiikka. Siellä sanottiin, että odotan kunnes ei enää kestä kotona olla ja sitten kun oon valmis soitan ensin synnytyssaliin. Neljän aikaan herätin miehen kun supistuksia oli tullut pari tuntia 5 min välein. Se rupesi sitten eväitä tekemään ja haalimaan tavaroita kasaan, sanoin että ei mitään kiirettä. Heti kun olin mennyt sen herättämään, supistukset alkoi harventumaan. Mietin, että ei helvetti, oliko noi kärsimykset ihan turhia! Lähetin miehen takas lepäämään, mutta ennen kun se oli makkarin ovea saanut kiinni supistukset tuli takasin kovempina ja nopeemassa tahdissa kun aikaisemmin. Soitettiin saliin ja lähdettiin matkaan.
    Oltiin tasan kuudelta aamulla kättärin ovilla ja painuttiin suoraan synnytyssaliin. Supistuksia tuli 3 min välein ja olin 3 cm auki. Kivunlievityksiä en ollut ottanut edes kotona, ja salissakin ensimmäiset kaksi tuntia meni pelkällä suihkulla. Mulla se toimi todella hyvin! Kun olin supistuksen aikaan suihkussa, en tuntenut sitä ollenkaan. No, jossain vaiheessa oli pakko poistua suihkusta ja sit alkoikin tuntumaan jo tosi pahalta ja makoilin sängyllä ilokaasua naukkaillen. Kun tuntu etten enää kestä, pyysin epin. Kätilö tarkasti paikat ja antoi luvan. Lääkäri joka tuli antamaan piikin oli kiireinen ja äreä, murahteli jotain ja suunnilleen juoksi ulos. Epin jälkeen nukuin kaks tuntia. Sitten alkoikin vaikutus lakata ja supistukset tuntua taas ikäviltä. Naukkailin taas ilokaasua ja lykkäsin toista epiä hetkellä. Supistukset oli nyt aivan kestämättömiä, vaikersin vaan eikä mikään lantion liike tai jumppapallo auttanut. Sanoin kätilölle, että taidan olla aika auki jo. Pyysin toisen epin, ja kätilö tulikin melkein heti sen antamaan. 
    Viisi minuuttia toisen epin jälkeen alkoi ponnistuttamaan. En tiennyt sainko ponnistaa, joten yritin pidätellä. Luulin, että vielä olisi ollut monta tuntia edessä. Kätilö kuitenkin huikkasi, että jos ponnistuttaa niin ponnista ihmeessä. Mihinkään ei sattunut yhtään, tuntui vaan, että pitää ponnistaa oikein kovasti. Ponnistelin siinä sitten sellaiset parikymmentä minuuttia. Miehen kanssa hymyiltiin ja naureskeltiin, että kohta nähdään meidän oma pikkuinen! Vähän ajan jälkeen rupesi ärsyttämään kun mitään ei tuntunut tapahtuvan. kätilö kuitenkin totesi, että hienosti menee, tukka näkyy jo. Pari ponnistusta siitä ja poika oli maailmassa :)
    Pojalla oli napanuora kaulan ympärillä ja käsi poskella, minkä takia sain kolme tikkiä välilihaan. Synnytys meni mun mielestä helposti ja hienosti! Mitään traumoja ei tullut, päinvastoin. Kätilötkin naureskeli, kun synnytyksen jälkeen poika mahalla totesin, että olipas helppoa. 
    Ponnistusvaiheessa olin kontillani, vatsa säkkituolin päällä. Se oli oikein loistava asento! Vauva tuntui tulevan omalla painollaan ulos. Jumppalin avautumisvauheessa myös pallon päällä ja keinuttelin lantiotani. Mulla nää kaikki auttoi kyllä. Paikallaan oleminen sen sijaan oli lamaannuttavaa ja tuskallista.
     Henkilökunta, varsinkin se vanhempi kätilö oli huippuja! Myös kätilöopiskelija oli tosi isoksi avuksi, se ehdotteli eri asentoja ja hieroi selkää. Mies oli aika lamaantunut, sanoin sille että lue kirjaa ja lepäile. Ponnistusvaihetta ennen se kuitenkin tuli pitämään kädestä kiinni ja rohkaisemaan. 
    Synnytyksen kesto oli n. 12 tuntia, ponnistusvaihe 20 min ja jälkeiset  15 min. Poika sai pisteitä 9, miinusta tuli väristä. Sokereita seurattiin lapsivuodeosastolla ja ne olikin aika alhaalla. Poikaraukkaa pisteltiin jatkuvasti ja ruokittiin lisämaidolla kunnes mun oma maito nousi. (ja nousikin kohisten, ai hitto!)
    Morkai, oltiin sitten samaan aikaan sisällä :) 
    • Tyhmä Tyhmä x 1
  6. morkai Peruskäyttäjä

    Joo just kattelin samaa että ollaan samaan aikaan siellä oltu.. Mulla vaan valitettavasti ei ihan yhtä helppo synnytys ollu..mutta sitäkin ihanammat pojat kotona.. :D :D
  7. Johi82 Aloittelija

    Jos sitä jaksais nyt kirjoittaa oman tarinansa, kun nyytti on nukkumassa.
    Maanantaina 18.4 haravoin nurmikkoa, heittelin sulamatonta lunta ympäri pihaa ja kävin koirien kanssa normaalit lenkit. Olo oli aivan tavallinen. Vajaa viikko aiemmin lääkärintarkastuksessa oli todettu, että kohdunsuu on kiinteä, kiinni ja 3cm. Vauva ei myöskään ollut juurikaan laskeutunut. Supisteluja oli ollut vain pari kertaa viikossa, eli todella vähän. Illalla klo.23 olo oli jotenkin tukala, en osaa sitä paremmin selittää. Ei supistellut, mutta oli vaikea olla. Menin normaalisti nukkumaan klo.24. Mies oli töissä, joten olin yksin kotona. Mies on aina vuorokauden kerrallaan töissä, joten tulisi vasta seuraavana aamuna. Klo. 00.30 olin juuri nukahtanut ja heräsin viiltävään vatsakipuun ja samantien jotain lorahti housuun. Lähdin vessaan ja siinä matkalla vettä valui iso lätäkkö lattialle. Vedethän siinä meni. Soitin synnärille, jossa käskettiin lähteä sinne päin. Soitin miehelle töihin (onneksi sain sen kiinni!!!) ja sanoin, että nyt tuli lähtö. En ollut pakannut miehen lukuisista kehotuksista huolimatta sairaalakassia valmiiksi, joten aloin sitten keräämään tavaroita kasaan. Voin kertoa, että pikkusen jännitti, kun en ollut osannut yhtään odottaa!
    Mies tuli töistä ja klo.01.15 lähdimme kohti synnäriä. Matka kesti vajaa tunnin, eikä matkan aikana juurikaan supistellut, jotain pienen pientä menkkakipua saattoi olla. Jäätiin heti sisälle ja kätilö kehoitti nukkumaan vielä hetken, koska kaulaa oli vielä 1.5cm jäljellä ja kohdunsuukin vain sormelle auki. Noin klo.04.00 alkoi supistukset, eikä nukkumisesta tullut mitään.
    Säännölliset supistukset alkoivat klo.06.30. lääkäri ehti jo ehdottaa käynnistystä, mutta en ollut siihen halukas. Avautuminen tapahtui hitaasti ja oli kivuliasta. Sain aluksi parasetamolia kipuun ja yritin kävellä käytävillä kivun helpottamiseksi. Noin klo.11 aloin hengitellä ilokaasua, mutta siitä ei mielestäni ollut kipuun juurikaan apua, pää vain meni sekaisin. Puolen päivän aikaan kipu oli jo sietämätöntä, olin auki vasta vajaa 3cm. Sain kuitenkin epiduraalin, joka meni jatkuvana katetria pitkin. Se auttoi todella paljon!
    Epiduraalin jälkeen supistukset harvenivat ja muuttuivat vaimeammiksi. Sain oksitosiinia supistusten lisäämiseksi. Lisäksi mulla alkoi nousemaan kuume ja valkosoluarvot olivat koholla. sain kahta eri antibioottia suoneen. Pitkän ja uuvuttavan avautumisvaiheen jälkeen sain ruveta ponnistamaan klo.16.50. Ponnistusvaihe kesti 23 minuuttia ja sen jälkeen saimme ihanimman pikku nyytin syliimme. Väliliha puudutettiin ponnistusvaiheessa, mutta repesinkin toisesta suunnasta ja tikkejä jouduttiin laittamaan virtsaputken suulle ja häpyhuuliin. Jälkeiset tulivat 10min kuluttua täydellisinä. Vaavi sai 8 pistettä, väristä ja jäntevyydestä meni pisteitä. Syntyi siis viikolla 37+2.
    Mulle jäi synnytyksestä hirveä olo. En osannut edes kuvitella kivun määrää. Henkilökunta oli mahtavaa ja se auttoi jaksamaan. Palkinto on kuitenkin mitä parhain ja ehkä aika kultaa muistot ja on valmis tekemään toisen sitten joskus...
  8. joval Tuttu foorumilla

    Nyt on meilläki saatu nyytti syliin ja kaikki tuska ja kipu on kyllä sen arvosta <3

    Perjantaiaamuna klo 5 meni vedet ja siinä ihmettelin jonku aikaa että oliko se ne vesi mikä meni ja parin tunnin päästä siitä alkoi lorahtelemaan koko ajan vettä. 11 aikaan päivällä mentiin sitte sairaalaan ja käyrille. Supistuksia ei vielä piirtynyt käyrille mutta tuli ihan muutamia pieniä vaan. Siirrettiin odottelemaan siitä sitten huoneeseen ja päivän aikana ei alkanut mitään tapahtumaan ja sovittiin että aamulla saan käynnistyspillerin, lähtee käyntiin nopeasti tai joutuu vielä odottamaan. Nooh, tuli yö. Yön aikana tuli muutamia supistuksia, tosi kipeitä. Sain oxynormi piikin mikä rentoutti vähän ja helpotti oloa. Nukuin yön aikana muutaman tunnin siinä. 4 aikaan yökkä tuli katsomaan kohdunsuun tilannetta ja oli reilu sentin auki. Nooh, kello tuli 6 ja sain puolikkaan pillerin ja 6.30 alkoi voimakkaat supistukset 5min välein. Sain miehen soitettua sairaalaan mukaan ja kivut vain koveni ja koveni, Sain jonkun pikkin uudestaan 8 jälkeen mikä ei auttanut yhtään. 10 jälkeen kätilö katsoi tilannetta ja 4-5cm auki, siitä mentiin saliin suoraa. Salissa alkoi aivan järkyttävät poltot ja välit tiheni pariin minuuttiin. Muistan kuinka kätilö odotti anestesialääkäriä tekemään puudutusta, mutta kesti ja kesti. Lopuksi lääkäri tuli ja laittoi spinaali compin joka vei sitten kaikki kivut pois. Muistan kuinka juuri ennen puudutusta sanoin että nyt lähtee taju! Ja kaikkien puhe oli hidasta ja matalaa.. Sitten puudutus vaikutti ja aloin ihan normaalisti taas olemaan. Odoteltiin hetken aikaa taas ja puudutus loppui, sain epiduraalin ja alkoi melkein heti sen jälkeen tuntumaan että pitää saada ponnistaa, kätilö katsoi tilanteen ja sanoi että täysin auki, saa alkaa ponnistamaan. Siinä sitä ennen ko 14 alettiin ponnistamaan ja neiti oli pihalla 14.18 :) Täytyy kyllä myöntää että tuo spinaali oli kyllä aivan paras vaikka veikin kaikki voimat jaloista. Synnytysajaksi laskettiin avautuminen 8h, ponnistus 18min ja jälkeisvaihe 22min.

    Rankka kokemus mutta palkinto mitä mahtavin ja syntyi 10 pojon tyttö joka tuhisee omassa sängyssään nyt. Eli lauantaina syntyi ja tänään päästiin kotiin :) 
  9. Tatjuska Ihastunut foorumiin

    Onnittelut Joval! Ihanaa ootte jo maalissa :)
  10. KaiKo Tuttu foorumilla

    Heräsin aamulla klo 05:30 käymään pissalla. Palattuani takaisin sänkyyn tuli supistus, ei mitenkään kovin kipeä. Noin kymmenen minuutin päästä seuraava. En saanut nukuttua, joten ajattelin hetken lukea lehteä. Klo 6:20 kävin herättämässä miehen, todeten kyllä, että tää on varmaan väärä hälytys, kun vaikka koko ajan supistukset tihenee, pärjäilen ihan hyvin, ei satu paljoa. 0in6:45 päätin soittaa mummin hoitamaan esikoista, ihan vaan varmuuden vuoksi. Mummi tuli 07:30 ja mies yritti hoputtaa, kun supisti jo 5 minuutin välein. Mulla ei ollut kiire, kun kivut siedettäviä, enkä vieläkään uskonut todeksi.

    Lähdettiin kuitenkin sairaalaan ja saavuttiin n. 08:15. Loppumatkasta oli jo vähän inhottavaa, kun en päässyt liikkumaan kunnolla supistusten aikaan. Päästiin taas suoraan synnytyssaliin, tosin tällä kertaa meille sentään ehdittiin näyttämään taukotilat. Salissa vaatteiden vaihto. Eka sydänanturi oli rikki, joten kätilö joutui vähän säätämään. Sain ilokaasua ja se helpotti vähän, vaikka tekikin pöhnäisen olon. Kun kätilö ehti tehdä sisätutkimuksen, olin 7 cm auki. Sanoi sitten, että mitään kivunlievitystä en enää ehdi saamaan. Olin kyllä varautunut siihen henkisesti jo.

    Pari-kolme supistusta ja sain ponnistaa. Aika pian tuli lievästi epätoivoinen olo, kun halusin vaan ponnistaa koko ajan, kun sattui niin. Suht pian oli poika kuitenkin maailmassa, klo 09:12. Jälkeisiä jouduttiin vielä puolisen tuntia odottamaan. 

    Koko homma siis ohi 4 tunnissa, pelkällä ilokaasulla ja ilman yhtään tikkiä. Apgar-pisteet 10/10/10. 51 cm ja 3330g, viikkoja 37+1.

    Nyt hengaillaan osastolla, molemmat hyvinvoivina. Kotiin tahtoisin viikonlopuksi, toivottavasti päästään.

    Sain luettavaksi synnytyskertomuksen, joten pikapäivitys aikoihin.
    1. vaihe: kesto 3h30min. alkoi siis kotona 05:30. Sairaalaan kirjauduttiin klo 08:25. Klo 08:45 auki 8 cm, klo 09:00 10 cm. Lapsivedet meni klo 09:00.
    2. vaihe: kesto 12 min. Syntyi siis klo 09:12.
    3. vaihe: kesto 18 min.
    kokonaiskesto 4h.
  11. Sofi Tuttu foorumilla

    KaiKo kuulostaa "kivalta" synnytykseltä! :D Lepäile nyt rauhassa. Kun kerkiät niin kerro miten TYKSissä hommat toimi - vaikka et ehtinytkään vissiin pitkästi tutustua synnärin toimintaan...
  12. Loveuhoney Aloittelija

    Jaahas..
    Eli:
    Sunnuntaina klo 8.00 kirjoittauduimme sisälle Vaasan keskussairaalan synnytysosastolle käynnistystä varten. Noh, siel sit oltiin ja saatiin käynnistystabletit kolmesti sunnuntaina. Ei vaikutusta. Illalla tuotiin miehelle peti tarkkailuhuoneeseen ja vietettiin yö seillä, välillä oltiin käyrällä ja välillä yritettiin nukkua..
    Maanantaina aamupäivällä lääkäri päätti laittaa Ballonki emättimeen laajentamaan ja kypsyttämään paikkoja.. Supistuksia tuli aika reippaaseen tahtiin ja olivat melko kipeitäkin..
    Yhtäkkiä se pallo tuli pihalle kun kävin vessassa! Ei muuta kun ilmoittaa kätilölle et näin kävi ja siirryttiin synnytyssaliin puhkaisemaan kalvot. Lääkäri teki sisätutkimuksen ja totesi että neljä cm auki paikat. Kalvot puhkaistiin klo 13. Samalla laitettiin vauvan päähän kiinni sydänseuranta anturin. Oksitosiinitippa laitettiin käteen ja puolen tunnin välein lisättiin määrää..
    Siinä sitten oltiin ja odoteltiin.. Välillä istuin jumppapallon päällä, välillä pyörittelin lantiota jotta avautuminen lähtis kunnolla käyntiin.
    Illalla alkoi olla niin tukalat olot että pyysin miestäni hakemaan riisipussia.
    Klo 23.20 oli kivut jo niin kovat että anestesialääkäri tuli laittamaan epiduraalikanyylin selkään. Kyllä pelotti!! Ohi meni tietenkin eka kerta mutta toisella kerralla osui hyvin selkäytimeen ja tunsin olevani aivan jossain muualla :) Sain hyvin pari tuntia nukuttua, mieheni istui keinutuolissa tarkkailen vointiani koko ajan välillä hieroi selkää ja höpötti ihania minulle :)
    Klo 04.00 Annettiin taas epiduraalia koviin kipuihin.. Todettiin että 6 cm auki... Tässä vaiheessa oksitosiintipan annostus oli 150 ml/h..
    kaksi tuntia sai taas nukuttua :)
    Klo 06.50 Sain uudestaan epiduraalin (pieni annos) ja yritettiin venyttää paikkoja vähän auki, ilman tulosta..
    Klo  09.00 lääkäri päätti että yksi pieni annos epiduraalia lisää, oksitosiinimäärä pysyi ennallaan.. Seitsemän senttiä auki :)
    Kymmeneltä tarkistivat taas tilanteen.. Kahdeksan senttiä auki, paksu ja pitkä kaula..
    Klo 11.54 annettiin kohdunkaulanpuudutusta, joka ei muuten auttanu sitten yhtään... Ei ainakaan selkäkipuihin..  Alapäässä ei muutosta..
    klo 13.30 olin niin kipiä jo etten tolpillani pysynyt eikä sängyssäkään pystynyt makaamaan... Muistan hämärästi aamupäivän tapahtumia (oli nin väsy jo..) Mieheni on onneksi ottanut valokuvia ja hymyä jaksoin näköjään vielä vääntää silloin.. Outoa.. :D
    Klo 13.40 päättivät lähteä viemään minua leikkaussaliin kiirreellisenä.. Mieheni oli aivan paniikissa ja itki siinä. Itse en pystyny ajattelemaan mitään muuta kun että jes, kohta saan taas kanyylin kautta epiduraalia :D
    Karu totuus kuitenkin paljastui siellä salissa kun aloittivat valmistella minua. Spinaalipuudutusta ei voi laittaa samasta kanyylista! Paniikkihan siinä iski.. Kiroilin ja manasin kaikki hoitajat vuorotellen läpi.. Onneksi anestesialääkäri sai nopeasti tilanteen haltuun ja laittoi spinaalipuudutuksen. letkuja ja johtoja meni joka paikasta.. Paine oli kova vatsassa kunnes yhtäkkiä kuului kova itku! Saamari! Se syntyi!!!!
    itkin siinä pöydällä ihan hysteerisesti.. Se tunne kun näki oman pojan oli jotain aivan uskomatonta!

    Poika vietiin takaisin synnytyssaliin missä mies sai katkaista osan napanuorasta ja sai pukea ja syöttää prinssiä.
    Minut ommeltiin kiinni ja vietiin heräämöön. N. tunnin päästä mieheni tuli heräämöön ja näytti valokuvia pojasta :)
    Siel sit hetken oltiin jonka jälkeen minua vietiin osastolle missä poika jo odotti :)

    Eli Sunnuntaina aloitettiin, tiistaina syntyi ja tänään perjantaina päästiin kotia!
    Sairaalakammo paheni sektiotapahtuman vuoksi mutta nyt ollaan turvallisesti kotona. :)
    Mies pitää nyt kolme viikkoa isyyslomaa putkeen koska enhän minä saa tämän haavan takia tehdä mitään.. (tylsää)

    Toivottavasti saatte jotain selvää tekstistä.. Aika pitkähän tästä tuli vaikka kuinka yritti kirjoittaa lyhyesti.. No, olihan synnytyskin pitkä :)



  13. Sofi Tuttu foorumilla

    Onnea vaavista! Musta on ainakin kiva lukea näitä pitkiä tarinoita, antaa tulla vaan. :)
  14. Tsipuli Aloittelija

    Tässäpä tarinaa :D

    Elikkäs 3.5. illalla n. klo 17 lirahti lapsivettä ihan vähän. No siinä odottelin, että alkaako supistella, mutta ei. Illalla kymmeneltä kuitenkin soitin synnytysvastaanotolle jos pitää lähteä antibioottia hakemaan ellei supparit ala. Sovittiin sitten, että menen aamuseiskalta sinne. No heti puhelun jälkeen alkoi supistella ja kipu koveni koko ajan. Kahden aikaan yöllä väli oli n. 5 minuuttia joten eikun mies matkaan ja menoks.

    Synnärillä klo 03.15 sitten käyrällä puol tuntia ja supparit 3-4 minuutin välein ja aikas kovia. Kaks senttiä paikat auki mutta kalvot ehjät joten vesi oli tullut jostain ylempää. Sain oxinestiä piikin, mutta se ei vienyt kipua pois, laittoi vaan pään sekaisin.Kätilö oli oikein mukava ja sanoi että aamulla pääsette synnyttämään. No mutta Aamua kohden ei mitään edistystä muuta kuin kivun tasossa. Kahdeksalta toinen (varsin ärsyttävä) kätilö lähetti kotiin ja sovittiin, että viimeistään kello 16 takasin, mutta saa tulla aikaisemminkin jos tuntuu siltä.

    Kotona kärvistelin jonkinlaisessa horroksessa ja supistukset tuli välillä jo kahden minuutin välein. Olin niin kyrpiintynyt siihen aamun kätilöön, että suostuin lamaannuttavasta kivusta huolimatta vasta klo 15 takas lähtemään. Osittain anopin pakottamana :)

    Käyrälle taas, supistukset 3 minuutin välein ja todella voimakkaat, mutta edelleen vaan 2 senttiä auki paikat. Se samainen ärsyttävä kätilö oli laittamassa takasin kotiin. Sillon mies kilahti ja sano, että kuule jos me nyt lähetään kotiin niin tulee sitten kotisynnytys :D eikun taas pää piikillä sekasin ja lepoa. Vaikka se oxinest ei vienytkään kipua pois niin se tosiaan auttoi rentoutumaan aina siinä supistusten välillä. Piikin vaikutus oli noin tunnin ja sitten lähettiin kävelemään ympäri sairaalaa. No sehän auttoi asiaa aika hyvin! Supistukset oli jo niin kovia, että piti pysähtyä aina kun supisteli ja todella keskittyä asiaan.

    Klo 20 sisätutkimus ja neljä senttiä auki WOW! Siispä saliin mars! Ja tässä vaiheessa sen kätilön asenne muuttui kun salamaniskusta. Oli maailman ystävällisin ja huolehtivaisin ja me oltiin miehen kanssa, että HÄH!? Tais vaan olla se niin kypsä tekemään töitä siellä vastaanotolla.....

    Klo 21 vaihtui kätilö ja tässä kohtaa tuli miehelle varsinainen henkilökohtainen yllätys: Kätilönä toimi vanhempi nainen, joka on asunut miehen seinänaapurissa silloin, kun mies oli ihan pieni ja toiminut kätilönä jo silloin :) Oli ainakin mulla täysi luotto että homma tulee hoitumaan ammattitaidolla.

    Tässä vaiheessa supistukset jo ihan älyttömiä, joten klo 21.30 laitettiin kohdunkaulanpuudutus ja samalla puhkaistiin kalvot. Ja siitä se sitten alkoi....meinaan puudutus ei auttanut yhtään! Paikat aukes puolessa tunnissa neljästä seitsemään senttiin ja reunat oli jo melkein kokonaan pois. Laitettiin epiduraali tilaukseen ja siinä meni anestesialääkäriä odotellessa muutama tuskainen tovi. Supistuksia tuli ihan koko ajan ja niiden aikana ei voinut liikkua yhtään, eli ei voinut lieventää oloa yhtään mitenkään.

    22.45 saatin lääkäri laittamaan katetri selkään. Kun se sitten lopulta oli paikoillaan olinkin täysin auki ja pakko oli alkaa ponnistaa. Siinä vaiheessahan ei epiduraalia enää kait laiteta, mutta lääkäri teki jonkun laimennetun version ja sain huimat 50 ml sitä. Se auttoi ihan tarpeeksi eli vei pahimman supistuskivun pois.

    Ponnistusvaihe alkoi virallisesti 23.00 ja kesti 1h 14 minuuttia minkä seurauksena saatiin maailman ihanin pieni tyttö <3
    Ihan lopussa, kun päälaki oli jo ulkona niin sykkeet romahti ja paikalle tuli toinen kätilö ja tehtiin episiotomia. Romahdus johtui lyhyestä napanuorasta ja kätilö sanoikin, ettö jos olis vauva vielä kasvanut vähääkään tuolla yksiössään, niin ei olis synnytys mennyt näin hienosti. Joten tässä tapauksessa taisi luonto hoitaa aika hienosti hommansa, kun synnytys käynnistyi itsestään näin aikaisin.

    Jälkeiset tuli 11min päästä ja oli täydelliset.

    Kaiken kaikkiaan aikas mahtava kokemus, kivusta huolimatta. Ja se ponnistusvaihe ei ollut enää yhtään kivulias päinvastoin alkoi jo jossain vaiheessa ärsyttämään, kun tuntui että eikö sieltä tule mitään ;) supistuskipu oli pahin mutta siitäkin selvittiin.

    Pääsin osastolle sitten puol neljä aamulla ja tyttö oli koko ajan vierihoidossa. Imetys onnistui jo salissa ja jatkui 2-3 tunnin välein ja seuraavana päivänä pyysi jo itse rinnalle.

    Kotiin pääsin lauantai-aamuna kahden vuorokauden jälkeen. Normaalisti pidetään se 3 vrk:ta ensisynnyttäjiä, mutta koska meiltä luonnistu tuo imetys ja vaipanvaihto niin hyvin ja lääkäri sanoi silloin aamulla, että lapsi saa kotiutua niin mitäpä sitä sinne pidemmäks aikaa jäämään. Hoitaja oli vähän sitä mieltä että pitäiskö kuitenkin jäädä, koska mulla meni nännit rikki. Kysyin sitten, että no mites niitä hoidetaan täällä sairaalassa niin sanoi vaan että bepanthenilla, joten tultiin siihen tulokseen, että enköhän mä kotonakin osaa rasvata nännejäni :)  vasen nänni on jo kunnossa, oikea tosi kipee ja verestää, mutta siitänyt sitten lypsän kun ei tunnu niin pahalta kuin imetys. Eiköhän me selvitä.

    Ennen kotiinlähtöä synnytyksen hoitanut kätilö tuli vielä osastolle kiittämään meitä lahjasta, joka oltiin viety sinne. Kaiken huipuksi tää rouva jää ensviikolla eläkkeelle. Kertoi, että meidän synnytys oli niin mahtava yllätys sillekin ja muutenkin niin hyvä kokemus, että jätti sen uransa viimeiseksi synnytykseksi ja tekee ne viimeiset työvuorot vastaanoton puolella.

    Vähän ollaan vieläkin miehen kanssa sekaisin. Vaikka tätä monta kuukautta onkin odotettu, niin silti tuli jotenkin ihan puun takaa, kun oltiin asennoiduttu että vasta sitten ihan loppukuusta on meidän aika synnyttää.

    Mahtavaa ihanaa onnellista äitienpäivää kaikille äideille!!!
  15. Nansu Aloittelija

    Tässäpä meidän tarinaa...

    Eli 29.4. perjantai-iltana alkoi tulla kivuliaita supistuksia. Puolen yön jälkeen supparit alkoi tulla säännöllisesti 8 min välein, mut aattelin, että ne loppuu pian, kun aiemminkin samalla viikolla oli käynyt niin. Vähän myöhemmin vessassa tuntu siltä, kun pissan lisäksi musta olis valunu jotain muutakin, mutta aattelin, että kuvittelen vaan. Kahden aikaan aloin jo miettiä, että voisko sittenkin olla mahdollista, että homma olis alkanu. Mun mieheni tuli töistä puoli kolmen aikaan ja soittelin sitten Taysiin, josta sain vaan ohjeeksi, että tule vasta, kun ei kotona enää pärjää. Olinhan tietty kuullu ton aiemminkin, mutta jotenkin ensisynnyttäjänä pelottaa olla vaan kotona... Kärvistelin kotona - välillä suihkussa, mikä vähän helpotti - puolille päivin, eli siinä vaiheessa oli tullu supistus 8 min välein jo 12 tuntia.

    Synnytysvastaanotossa mut laitettiin käyrille, mutta tietenkin siinä vaiheessa supistusten väli piteni.. Sisätutkimusta tehdessä multa kuitenkin valui lapsivesiä jonkun verran ulos ja ne supistukset mitä mulla oli, oli todella kivuliaita, joten jäin seurantaan svo:lle. En ollu kun vasta yhdelle sormelle auki ja kohdunkaulaakin oli vielä hyvin jäljellä. Soitin miehelle, että menee ihan rauhassa töihin vaan. Puoli kolmen aikaan sain jonkun kipupiikin, niin että sain nukuttua, kun en ollu edellisenä yönä nukkunu ja to-pe yönäkin vaan 5 tuntia. Sen piikin avulla nukuin kaks tuntia. Siinä yön aikana ei juuri kehitystä kohdunsuulla tapahtunu, vaikka todella kivuliaita suppareita tuli vaikka kuinka. Sain vielä toisen sellasen piikin, jonka avulla nukuin toiset pari tuntia. Mies pääsi yöllä puol viis töistä ja käskin sen mennä kotiin nukkuun, kun ei vieläkään mitään kummempaa kehitystä.

    Vähän ennen kuutta aamulla mut lähetettiin synnytyssaliin, kun en pystyny nukkuun, eikä svo:lla voitu antaa enempää kivunlievitystä.... Olin siinä vaiheessa siis ollu sen n. 18 h svo:lla, jossa EI SAA RUOKAA!! ..ja eihän mulla ollu eväitä mukana... Onneks oli sen verran kolikoita, et sain illalla leivän pääaulan automaatista.. Synnytyssalissa sain ekaks ilokaasua ja syötävää. Geelipusseja käytin myös mahalla ja selällä vuorotellen. Oksitosiinitippa laitettiin vauhdittamaan hommaa. Seitsemän jälkeen mulle ehdotettiin aquarakkuloita ja valitettavasti suostuin - ne oli jotain aivan kamalaa, eikä auttanu muihin kipuihin kyllä yhtään. Ekan epin sain kasin jälkeen ja toisen puol ykstoista. Ja sitä ilokaasua vedin ekaan ponnistukseen asti niin paljon kun vaan ehdin.

    Olin sanonu synnärille mennessä kätilölle, että jos nyt sit jotain alkaa tapahtua, niin soittais ajoissa mun miehelle ja samaa hoin ilokaasupökkerössä koko ajan. No, lopulta kävi niin, että kätilö tajus vähä myöhään, et oon jo melkein kokonaan auki ja lopulta olin jalat ristissä ja pidättelin sitä ponnistamista niin pitkään kun pystyin, jotta mies ehtis paikalle. Ja siis varmaan viimesen tunnin ajan itkin koko ajan, kun olin niin sekasin, kipee ja väsyny. Näin jälkeenpäin harmittaa, etten käskeny miestä aiemmin mun tueks, vaan annoin sen nukkua.... Sit kun en enää pystyny pidätteleen, alettiin ponnistaan ja sain sen miehenkin siihen sopivasti vierelle parin ponnistuksen jälkeen. Ponnistusvaihe kesti 20 min ja jälkeiset 14 min. En kauheesti muista niistä mitään.. Väliliha leikattiin ja tikattiin ja muutama muu pieni haava tuli.

    Meidän pulleaposkinen poika oli syntyessään vähän kalpea ja sinertävä, joten pisteitä tuli 8/9/-. Jouduttiin myös oleen leikkaussalissa vähän pidempään, kun sokerit oli pikkusella kovin matalat. Osastolle kun päästiin, sokereita mittailtiin niin paljon, että toisella oli kantapäät ihan reikiä täynnä. Kaikki se mitä mulle lupailtiin ton murtuman takia et synnytyksessä otetaan huomioon - ei paljo näkyny. Mut olin niin sekasin, et en todellakaan tiedä, vaikuttiko se murtuma kuinka paljon vai ollenkaan. Nyt on kuitenkin ihana Jimi-poika kainalossa ja kaikki hyvin. :)
  16. Sofi Tuttu foorumilla

    Nansu sait kuitenkin punnerrettua alakautta! Ilmeisesti siihen ei murtuma ainakaan vaikuttanut - niinkun kipumielessä? Onnea vaavista. :D (Ja muille kans)
  17. Ballo Peruskäyttäjä

    maanantaina oli neuvola 40+6 jonka jälkeen lievästi kiristi vanne lantiolla lähes koko päivän ja rusehtavaa limaa tuli iltaan asti ulos. Menin normaalisti esikoisen kanssa nukkumaan 22.00 ja esikoinen herätti minut n. 1aikaa yöllä kasvukipuihinsa. Kävin pissalla ja rusehtavaa limaa tuli aika tavalla ja kävin toisen ja kolmannenkin kerran pissalla limojeni kanssa eikä mihinkään oikeestaan sattunut (tai ei ainakaan tuntunut). 02.30 kävin viimisen kerran vessassa ja siteeseen oli tullut verta n.0,5dl jolloin ilmoitin miehelleni että nyt lähetään. Lähimme synnärille eikä ollut muuta kipua kuin hieman menkkamaista jomotusta joka ei sattunut sen kummemmin. Synnärillä käyrille ja vaatteiden vaihtoon ja 03.00 menin vessaan ja suoli tyhjeni luomuna jonka jälkeen alkoi supistukset. 03.15 Kätilö teki sisätutkimuksen ja olin auki 4cm kohdunkaula hävinnyt :O Ja mitään kipeitä supistuksia ei edes ollut vielä. Siirryimme synnytyssalin puolelle ja supistukset voimistui tunnin sisällä ja ,04.00 pyysin epiä. Kätilö ehdotti spinaalia ja kalvot puhkaistiin 04.30,jotta spinaali saataisiin, olin tuolloin 5cm auki. Supistukset voimistui niin että ajattelin kuolevani ja rukoilin anestesialääkäriä tulemaan nopeammin,kunnes ilmoitin 04.45 että nyt se tulee ja kätilö teki sisätutkimuksen ja olin 10cm auki 15 minuutissa ja rupesin ponnistamaan. Kun poika oli ulkona 04.49 anestesialääkäri saapui paikalle, mutta eipä häntä enään tarvittu. Kipu oli helvetillinen,mutta nopeasti kuitenkin ohi. Näin ollen sain näköjään luomusynnytyksen, vaikken ikimaailmassa sitä oisi halunnut :) Synnytyksen kesti siis 1h 45min ja ponnistusvaihe 4min. Itse olen vieläkin hieman järkyttynyt ihan kuin synnytys olisi jäänyt kesken tai jotain :D Repeämiä ei tälläkertaa tullut laisinkaan vain muutama hiertymä nopeuden takia. Poika joutui nopean synnytyksen taki hetkeksi happikaappiin, mutt on jo vierelläni osastolla.
  18. niiva Peruskäyttäjä

    Tässä ois mun synnytyskertomus :
    Eli 10.5 siinä n.klo:15 tuli eka kipea ja vooimakas supistus,seuraava tuli 45min päästä ja miehellle sanoin et supistelee,en taija jaksaa keskittyä leffaan et mee sie pojan kans.
    No mies lähti ku sai luvan...en uskonut et mitään tapahtuu...
    Seuraava supistus tuli vasta klo:19 ja sen jälkeen 2,5 min välein ja olivat niin voimakkaita et ajan taju meni.(onneksi 10v poika jäi mun kans kotiin, oli soittanu mun äidille et äiti on tosi kipee.olin kiroillut,äiti oli lähettänyt papan meille.)pappa vei meiät sairaalalle.Oltiin siellä 19.55 pihassa ja pappa haki apua.en päässy autosta pois...
    Synnytys saliin kerettiin ja kirjattiin et olin 5min ennen vauvan syntymää sielllä.Ponnistin eka kerran  tuli veet ja seuraavalla ponnistuksella syntyi tyttö.20.02... Eli tosi nopea mutta ei jäänyt traumoja...
    1.vaihe kesti 1h
    2.vaihe 2min
    3.vaihe 13 min...Mies saapui siinä vaiheessa...kattomaan valmista pakettia :D

    Nyt kotona ja voin hyvin samaten tytär...nyt opetellaan sit neidin hoitoa ku ennestään 4 poikaa...
  19. Sofi Tuttu foorumilla

    Niiva on jo tehokasta toimintaa! :D Itte oon ajatellut että ois kiva jos 24 h sisään syntyis supistusten alusta... :)
  20. tatjusa Aloittelija

    niiva kirjoitti:
    Tässä ois mun synnytyskertomus :
    Eli 10.5 siinä n.klo:15 tuli eka kipea ja vooimakas supistus,seuraava tuli 45min päästä ja miehellle sanoin et supistelee,en taija jaksaa keskittyä leffaan et mee sie pojan kans.
    No mies lähti ku sai luvan...en uskonut et mitään tapahtuu...
    Seuraava supistus tuli vasta klo:19 ja sen jälkeen 2,5 min välein ja olivat niin voimakkaita et ajan taju meni.(onneksi 10v poika jäi mun kans kotiin, oli soittanu mun äidille et äiti on tosi kipee.olin kiroillut,äiti oli lähettänyt papan meille.)pappa vei meiät sairaalalle.Oltiin siellä 19.55 pihassa ja pappa haki apua.en päässy autosta pois...
    Synnytys saliin kerettiin ja kirjattiin et olin 5min ennen vauvan syntymää sielllä.Ponnistin eka kerran  tuli veet ja seuraavalla ponnistuksella syntyi tyttö.20.02... Eli tosi nopea mutta ei jäänyt traumoja...
    1.vaihe kesti 1h
    2.vaihe 2min
    3.vaihe 13 min...Mies saapui siinä vaiheessa...kattomaan valmista pakettia :D

    Nyt kotona ja voin hyvin samaten tytär...nyt opetellaan sit neidin hoitoa ku ennestään 4 poikaa...

    Wow... Melekonen! Onneksi sulla oli kotona fiksu poika! On kyllä vauhdilla avautunut!

Jaa tämä sivu