Follow along with the video below to see how to install our site as a web app on your home screen.
Note: This feature currently requires accessing the site using the built-in Safari browser.
Lauantaina 9.4.11 oli vihdoin rv 37 täynnä ja kahden viikon vuodelepo sai päättyä. Päivän siinä siivoilin, käytiin lenkillä, saunottiin ja illemmalla sitten kolmaskin S oli kehissä. Juuri ennen nukkumaan menemistä huomasin limatulpasta osan irronneen.
Sunnuntaina oltiin perheen kesken kotosalla ja pakkailin vanhemmille lapsille vaatekasseja valmiiksi, jos maanantainen äitiyspoliklinikka reissu muuttuisikin synnytysreissuksi.
Maanantaina 11.4. veimme lapset aamulla hoitoon 6.30 ja lähdimme ajamaan Vaasaan kohden, jossa äippäpolilla oli aika 8.20. Päästyämme sairaalalle oli outo tunne alavatsassa ja menin suoraan vessaan. Yllätykseksi loputkin limatulpasta tuli ulos. Äippäpolilla olin ensiksi verenpainemittauksessa, punnituksessa ja sen jälkeen käyrällä 20 minuuttia. Paikan lääkäri tuntui olevan ylibuukattu mies ja pääsimme vasta hänen vastaanotolle vähän yli 10.00. Kerroin lääkärille limatulpanirtoamisesta ja siitä että minulla on tunne, et paikat ovat valmiit. Lääkäri päätti tehdä sisätutkimuksen ennen ultraa. Lääkäri totesi “ aivan oikeassa olet, paikat ovat aivan valmiit ja kohdunsuu 2cm auki Oletko valmis synnyttämään jos irrottelen kalvot?” Eihän minulla sitä vastaan tietenkään ollut. Ultrauksessa painoarvioksi saatiin 3200g. Lääkäri toivotti hyvää kotimatkaa ja sanoi että kyllä se vauva tällä viikolla syntyy.
Pääsimme kotiin 12.00 ja otin 2 panadolia, kun alavatsa alkoi sattua. Sain nukuttua niiden avulla puolituntia. 13.00 alkoi supistukset tulla kotona 2 minuutin välein ja sanoin miehelleni et musta alkaa tuntumaan et saamme lähteä takaisin Vaasaan. Soitin synnytyssaliin 13.40 ja käskivät heti lähteä sinne. 14.00 olimme jo matkalla autossa supistuksia tuli n. 3 minuutin välein ja voin kertoa, että ne olivat elämäni pisimmät 95km. Päästiin synnärille 15.00 ja siinä kohtaa olin 3cm auki ja supistuksia tuli 6-7 10 min sisällä. Kätilö oli hiukan epävarma siitä onko synnytys Käynnistynyt vai johtuiko se vaan kalvojen irrottelusta . Kävimme mieheni kanssa ulkona kävelemässä ja portaita edes takas et hommaan tulis vauhtia. supistukset jatkuivat edelleen 6-7 supistusta 10 minuutissa. 19.00 aikoihin supistukset alkoivat olla kipeitä ja olin edelleen vain sen 3cm auki. Minulle ehdotettiin ammetta kivunlievitykseen , koska lääkkeet voisivat lopettaa supistukset. Ammeessa olin tunnin verran ja supistukset tuntuivat siedettäviltä siellä. Ammeesta nousin supistukset kovenivat vaan ja olo tuntui todella tukalalta. Kätilö kokeili paikat ja ne olivat 3,5cm auki. 20.35 sain kipupiikin reiteen ja sen jälkeen olin jossain muissa maailmoissa. Tunsin supistukset, muttei ne sattuneet yhtään. 21.45 tuli yövuoro ja kipulääkityksestä alkoi teho loppua. Pyysin saada lisää jotain, kätilö kokeili paikat ja olin 6,5cm auki. Hän puhkaisi kalvot ja sanoi ettei enää voisi antaa mitään lääkitystä, et vauva syntyisi pian. Suoraan sanoen huusin, koska se kipu oli siinä kohdassa aika kauheaa. 22.25 kätilö käski minun kääntyä kyljelleni ja ottaa jalastani kiinni. Kätilö sanoi et se vauva syntyy nyt ja käski miestäni soittaa kelloa että paikalle saapuisi toinen kätilö avuksi. Sain luvan ponnistaa ja saman tein käskettiin lopettaa ponnistaminen et anna lapsen liukua ulos. En tajunnut että vauva syntyi jo, yhdellä minuutin ponnistuksella. 22.28 syntyi siis meidän täydenkympin poika, rv 37+2 3130g ja 47,5cm Vaasan keskussairaalassa.
Synnytyksen kokonaiskesto 9h 34 min I- vaihe 9h 27min II-vaihe 1min III-vaihe 6min
Apgar: 10/10/10
Nyt kun PikkuNeiti nukkuu niin jos ehtisi kirjoitella synnytys tarinaakin
Monen viikon väsymyksen jälkeen alkoi energiat palata...ja alkoi masukin häätö projekti. Siivosin koko kämpän ja kun sekään ei riittänyt, siivosin autot ja sen jälkeen vielä kävin vuokraamassa vesipaine imurin ja pesin sohvat, nojatuolit, auton penkin ja naapurin sohvat. Sain aikaiseksi vain kivuttomia supistuksi. Sitten kun ei ollut enää mitään tekemistä niin keskiviikkona 13.4 lähdettiin miehen kans ystävien luo iltakahville, kun vielä päästään kahdestaan. No melkein vartin ehdittiin olla kylässä kun tuli pissahätä ja nousin sohvalta ylös...niin niin lorahti housuun ja pahasti kello oli silloin 19.40...olin varma että kuset tuli housuun ja menin wc:n sitten pöntöllä hokasin et nyt vasta tuli pissa...nousin ylös ja ja niin kuin olisi hana aukaistu....lorisi niin paljon et housut ja lattia aivan märkänä...haistoin vielä varmuudella housuja et eihän ne sittenkään ole vaan pissaa mut se ei haissut millekään....siinä sit mietiskelin et mitä nyt...vaihtovaatteet kotona...sairaala kassi pakkaamatta....kaverilta sain pyyhkeitä lainaksi et sain itseni niihin käärittyä et kotia selviän...mies käveli heti kahvipannulle et ehtii edes yhden kupin kahvia juua ennen ku lähetään (tosi ärsyttävä )
Kotona pakkasin laukun kiireesti ja vaihdoin vaatteet ja päivystykseen tarkastaan tilanne. Käyrillä makasin vähän aikaa ja vettä valui runsaasti. Koska vedet oli menneet niin eivät antaneet lähteä omalla autolla oys:n vaan ambulanssilla (matkaa 220km) ambulanssissa tuli ensimmäiset supistuksen, olivat aika pieniä ja vain kolme neljä supistusta.
Oys:ssa olimme puolen yön jälkeen ja sisätutkimus, tulos: oljen korrelle auki. Ei muutako osastolle 11 ootteleen et käynnistyy. Osastolla olimme klo.3 yöllä. Siinä meni yö valvoessa ja kävellessä kun ei malttanut mennä nukkumaan kun kävelytti niin paljon. Torstain kävelin. To-pe yön kävelin. Välillä vähän torkahtelin ja supistuksia tuli mut tosi harvoin ja lähes kivuttomia. Perjantaiaamuna lääkäri tutki ja sanoi että kahdelle sormelle auki ja kohdun kaula hävinnyt et synnytys saliin heti ku mahtuu. olin ihan mielissäni kunnes selvisi että kaikki salit on täynnä ja en ole kiireellisten joukossa. No siinä meni sitten perjantaipäiväkin kävellessä ja supistuksia tuli enenevässä määrin mut lähes kivuttomia. Perjantai-iltana klo.19 vapautui sali ja päästin käynnistelleen synnytystä. Mutta synnytys salissa alkoi rytinällä omat supistukset saman tien kun sinne päästiin. laittoivat kuitenkin oksitosiini tipan kun lääkäri oli niin määrännyt pienimällä annoksella. Supistukset kestivät 4min ja vain 1-2 min väliä huokaista. Aika meni nopeasti kun ei ehtinyt ajatella muutako et supistaa ei supista supistaa supistaa supistaa ei supista jne. yllättävän kivuliaita nuo supistukset. Ilokaasun sain heti käyttööni, mut en tiedä oliko niistä mitään apua…salissakin minulla vielä kävelytti ja istuen tai makuulla en kestänyt supistuksia joten kävelin sitten sielläkin tippa telineen kanssa. Kätilö tarjosi epiduraalia ja sen ilomielin otin vaikka olin ajatellut pärjääväni ilman. Epiduraalin jälkeen alkoivat nostamaan oksitosiini annosta, koska olin auki vasta 3cm. epiduraalin sain klo.23.30 ja se vei supistukset lähes kivuttomiksi mutta kohdun suulla tunsin supistukset mutta ne oli siedettäviä. epiduraalin jälkeen minulla alkoi horkassa kuume nousemaan ja väsymys iski. Torkuin synnytyspöydällä aina ponnistus vaiheeseen saakka. Vauva ei liikkunut juuri yhtään synnytyksen aikana joten joutuivat ottamaan pikkusen päästä kaksi kertaa verikokeen Ph tai jotain, arvot kuitenkin hyvät. Vauvan sydän ääniä seurattiin pinnillä ja sekin lähti kerran irti, joten vauvaa pistettiin päähän neljä kertaa jo enne syntymää. klo.3 alkoi puudute hävitä ja silloin oli enää toisella puolen jotain reunoja jäljellä niitä sitten siinä odoteltiin ja ilokaasua naukkailtiin. Vähän jälkeen neljän mitattiin kuume ja se oli 39.4 ja sain luvan alkaa ponnistamaan. Ensin harjoittelin kyljellään ja lopuksi selällään viimeiset kolme supistusta joilla vauva tuli sitten maailmaan. Kätilö kielsi jossain vaiheessa ponnistamisen ja auttoi vauvan pään ulos, sattui ihan hirveästi ja ponnintutti mut onneksi maltoin niin en revennyt eikä tarvinnut leikata välilihaa. kun pää oli syntynyt loppu olikin helppoa, vaikka kivun lievitystä ei ollut enää ollenkaan. Vauva nostettiin vatsan päälle klo. 5.11 ja se oli maailman ihanin tunne. Vauva vaan ei huutanut, itkasi vain vähän. Isä ehti kuitenkin leikata napanuoran ja sitten vauvaa vietiin. Oli raukalla kuumetta 38.9 ja niin väsynyt että ei jaksanut heti aukaista keuhkojaan. Oli päässyt lämpökaappiin ja siellä vasta lähtenyt virkoamaan. Seurasivat vauvaa tunnin verran siellä ja sitten minä sain sen syliini. Pistetä vauva sai vain 6/6/7.
Jälkeiset tuli helpolla ja minun vointini lähti kohisemalla nousemaan synnytyksen jälkeen. Puolessa tunnissa olin jo jalkeilla ja kävelin itse vauvan luo tarkkailu huoneeseen.
Osastolle päästiin koko perhe aamulla seitsemän jälkeen. Vauvalta seurattiin osastolla verensokereita, tulehdusarvoja ja pilirupiinia, mutta onneksi kaikki arvot pysyivät hyvinä. raukkaa vaan pisteltiin niin paljon sairaalassa olo aikana.
Nyt olemme vauvan kanssa kotona ja kakki on hyvin. Meillä on perhe koossa ja olen niin onnellinen. Synnytyksestä jäi hyvä kuva ja ajattelin tehdä sen uudelleenkin. Tekstiä tuli aika paljon. Ja ilman miestäni en olisi synnytyksestä selvinnyt.
Tässä ois mun synnytyskertomus :niiva kirjoitti:
Eli 10.5 siinä n.klo:15 tuli eka kipea ja vooimakas supistus,seuraava tuli 45min päästä ja miehellle sanoin et supistelee,en taija jaksaa keskittyä leffaan et mee sie pojan kans.
No mies lähti ku sai luvan...en uskonut et mitään tapahtuu...
Seuraava supistus tuli vasta klo:19 ja sen jälkeen 2,5 min välein ja olivat niin voimakkaita et ajan taju meni.(onneksi 10v poika jäi mun kans kotiin, oli soittanu mun äidille et äiti on tosi kipee.olin kiroillut,äiti oli lähettänyt papan meille.)pappa vei meiät sairaalalle.Oltiin siellä 19.55 pihassa ja pappa haki apua.en päässy autosta pois...
Synnytys saliin kerettiin ja kirjattiin et olin 5min ennen vauvan syntymää sielllä.Ponnistin eka kerran tuli veet ja seuraavalla ponnistuksella syntyi tyttö.20.02... Eli tosi nopea mutta ei jäänyt traumoja...
1.vaihe kesti 1h
2.vaihe 2min
3.vaihe 13 min...Mies saapui siinä vaiheessa...kattomaan valmista pakettia :D
Nyt kotona ja voin hyvin samaten tytär...nyt opetellaan sit neidin hoitoa ku ennestään 4 poikaa...