Toukokuisten höpinäketju

[Jennimaa]

Hei kaikki! Ihanan aktiivista keskustelua täällä.

Epätodellisin fiiliksin liityn porukkaan.. Mieheni kanssa ensimmäistä toivotaan. Taustalla varhainen keskenmeno 09/2020 rv 6. Sen jälkeisestä kierrosta alkoi kohdunulkoinen raskaus, joka todettiin 11/2020 rv 9. Sen jälkeen ei sitten tärppiä kuulunutkaan ja saatiin loppukesästä 2021 lapsettomuuspolille lähete. Mies kerkesi käydä antamassa siemennestenäytteen ja se oli silloin normaali. Piti aloittaa inseminaatiot syksyllä -21, mutta yllättäen tulinkin ennen sitä raskaaksi. Ehdin käydä varhaisultrassa kolme kertaa, ensimmäisessä ei näkynyt kuin pieni raskausontelo. Sitten seuraavassa 6+3 löytyi vahva syke ja vielä 7+3 kaikki näytti myös hyvältä. Koko kuitenkin jätätti oviksesta laskettuna kolme päivää ja kuukautisista laskettuna kuusi päivää. Viisi päivää ennen nt-ultraa aloin vuotaa verta ja todettiin keskeytynyt keskenmeno rv 12. Kasvu oli päättynyt viikolle 9. Pääsimme onneksi jo alkuvuodesta -22 lapsettomuuspolille, mutta sitten oli vastassa uusi ongelma. Jostain syystä miehen näytteessä siittiöiden määrä oli romahtanut. Meille tehtiin silti kolme inseminaatiota, vaikka joka kerta näyte oli aavistuksen huonompi ja lääkärit antoi niistä onnistumisprosentiksi n. 1% jos sitäkään. Esim kesäkuun näytteessä ei ollut ainuttakaan eteenpäin liikkuvaa siittiötä. Tarkoitus oli elokuussa -22 tehdä ICSI, mutta sairastuttiin koronaan ja se siirtyi syyskuulle.. Ja nyt kävi taas ihme juuri ennen hoitoja ja tärppäsikin luomuna, vastoin kaikkia odotuksia.

Pelot siis varjostavat ymmärrettävästi taustalla.. Varhaisultra on 3.10 ja silloin oviksesta laskettuna pitäisi olla viikkoja 6+4. Kertaakaan ei ole ollut ensimmäinen VU sellainen, että kaikki näyttäisi siltä miltä pitääkin. Se tuntuu lähinnä giljotiiniin menolta, mutta samalla haluan mahdollisimman pian tietää sijaitseeko raskaus kohdussa ylipäätään. Tähän raskauteen on määrätty tukilääkkeiksi progesteronituki ja ASA. Ei se auta kun toivoa, että tämä pieni saataisiin syliin asti ja koittaa pysyä jotenkin järjissään tulevat viikot.

Onnea plussasta ja hirmuisesti tsemppiä epätietoisiin aikoihin I feel you, vaikka teillä on ehtinyt sattua enemmän huonoa tuuria matkalle kuin meille

Saanko kysyä, että oireiliko sulla tuo kohdunulkoinen raskaus ollenkaan? Toivotaan, ettei teidän tarvisi enää ikinä tuollaisia kokea!

 

[Indi]

Onnea plussasta ja hirmuisesti tsemppiä epätietoisiin aikoihin I feel you, vaikka teillä on ehtinyt sattua enemmän huonoa tuuria matkalle kuin meille

Saanko kysyä, että oireiliko sulla tuo kohdunulkoinen raskaus ollenkaan? Toivotaan, ettei teidän tarvisi enää ikinä tuollaisia kokea!

Pahoittelut myös teidän kokemasta menetyksestä. Ja paljon tsemppiä sinnekin! Sitä varmasti tarvitaan täällä itse kukin, onneksi on tämä foorumi.

Outoa kyllä, mulla kohdunulkoinen raskaus on oireillut raskauksista kaikkein vähiten (paitsi vuotojen osalta). Netistä olin lueskellut, että sitä ei voi olla tunnistamatta, että kivut on sen verran kovat. Mutta mulla oli vain sellaista hentoista nippailua siellä täällä alavatsalla, ei toispuoleista kipua. Oli lievää etovaa oloa, huimausta ja rinnat vähän arat. Viikolla 5+3 tuli ensimmäisen kerran ruskeaa tuhruvuotoa, sen jälkeen se jatkui monta viikkoa ja välillä tuli verta oikein holahtamalla. Raskaustestin viivat vahvistuivat todella hitaasti, vasta rv 8 sain tasavahvat viivat, niistä osasin epäillä ettei kaikki ole hyvin. Ultrassa ei löytynyt alkiota kohdusta, mutta löytyi pieni raskauspussi. Lääkäri ensin epäili, että raskaus on vain alkanut myöhemmin, mutta se ei ollut millään matikalla mahdollista. Epäiltiin, että joko kyseessä oli harvinainen heterotooppinen raskaus, jossa raskaus on alkanut sekä kohdussa että sen ulkopuolella tai sitten kohtuun oli vain muodostunut ns valeraskauspussi. Sitten rv 9 löydettiin ultralla oikein oppikirjamainen alkio munanjohtimessa. Mulla hoidettiin tuo metotreksaattipiikillä, onneksi riitti yksi lääkeannos. Myöhemmin on myös selvitetty, että mulla on molemmat johtimet auki, toivon ettei enää alkiota jää niihin jumiin toistamiseen.

 

[Jennimaa]

Pahoittelut myös teidän kokemasta menetyksestä. Ja paljon tsemppiä sinnekin! Sitä varmasti tarvitaan täällä itse kukin, onneksi on tämä foorumi.

Outoa kyllä, mulla kohdunulkoinen raskaus on oireillut raskauksista kaikkein vähiten (paitsi vuotojen osalta). Netistä olin lueskellut, että sitä ei voi olla tunnistamatta, että kivut on sen verran kovat. Mutta mulla oli vain sellaista hentoista nippailua siellä täällä alavatsalla, ei toispuoleista kipua. Oli lievää etovaa oloa, huimausta ja rinnat vähän arat. Viikolla 5+3 tuli ensimmäisen kerran ruskeaa tuhruvuotoa, sen jälkeen se jatkui monta viikkoa ja välillä tuli verta oikein holahtamalla. Raskaustestin viivat vahvistuivat todella hitaasti, vasta rv 8 sain tasavahvat viivat, niistä osasin epäillä ettei kaikki ole hyvin. Ultrassa ei löytynyt alkiota kohdusta, mutta löytyi pieni raskauspussi. Lääkäri ensin epäili, että raskaus on vain alkanut myöhemmin, mutta se ei ollut millään matikalla mahdollista. Epäiltiin, että joko kyseessä oli harvinainen heterotooppinen raskaus, jossa raskaus on alkanut sekä kohdussa että sen ulkopuolella tai sitten kohtuun oli vain muodostunut ns valeraskauspussi. Sitten rv 9 löydettiin ultralla oikein oppikirjamainen alkio munanjohtimessa. Mulla hoidettiin tuo metotreksaattipiikillä, onneksi riitti yksi lääkeannos. Myöhemmin on myös selvitetty, että mulla on molemmat johtimet auki, toivon ettei enää alkiota jää niihin jumiin toistamiseen.

No voi, yllättävän pitkälle voi päästä raskaus, vaikka tilanne olisi tuollainen. Tämä on ehkä se itseä eniten hermostuttava asia, kun ei ole vielä mustaa valkoisella, että onko masussa joku/onko hän oikeassa paikassa/onko hän kehittynyt oikein jne jne. Enpäs vain tiennyt tälle matkalle lähtiessä, että niin moni asia voi mennä pieleen. Jotenkin toivoisi, että voisi ollakin yksi niistä, jotka eivät ikinä joudu näitä asioita pelkäämään, koska eivät tiedosta tällaisten olemassa oloakaan

 

[Indi]

No voi, yllättävän pitkälle voi päästä raskaus, vaikka tilanne olisi tuollainen. Tämä on ehkä se itseä eniten hermostuttava asia, kun ei ole vielä mustaa valkoisella, että onko masussa joku/onko hän oikeassa paikassa/onko hän kehittynyt oikein jne jne. Enpäs vain tiennyt tälle matkalle lähtiessä, että niin moni asia voi mennä pieleen. Jotenkin toivoisi, että voisi ollakin yksi niistä, jotka eivät ikinä joudu näitä asioita pelkäämään, koska eivät tiedosta tällaisten olemassa oloakaan

Tuttuja fiiliksiä! Joskus mietin että millaistahan elämä olisi, jos alkuraskaus tuntuisi enemmän kutkuttavan jännittävältä ajalta eikä kauhuelokuvalta. Tai että varhaisultra olisi iloinen tapahtuma, eikä tarvitsisi hengitellä paperipussiin odotusaulassa. Toivon että pelot helpottaisi viikkojen myötä edes hieman, jos niitä vaan tulee lisää.

 

[jenz]

Näyttää siltä, että joudun siirtymään täältä takavasemmalle ennen kuin kunnolla edes mukaan ehdin - sain verenvuodon takia ajan naistenklinikan polille huomiseksi, ja aika vahvasti näyttää siltä, että kesken on mennyt. Sunnuntaina tein negatiivisen testin (maanantaina oli vielä positiivinen), ja kävin äsken kurkkimassa omakannasta tämänpäiväisten verikokeiden tulokset. jossa hCG:n määrä oli sen verran alhainen, että ei jätä kauheasti arvailun varaa tässä kohtaa.

Yritän ajatella niin, että eka yritys ikinä ekasta kierrosta olisikin ehkä ollut liian hyvää ollakseen totta. Puolisonkin kanssa vitsailtiin, että tää oli sit harjoituskierros no, on tässä "vähän" itkettykin... vaikka sitä kuinka yrittää suhtautua rationaalisesti ja toitottaa itselle, että todennäköisin syy tälle skenaariolle on vaan yksinkertaisesti huono tuuri, niin ajatukset on kyllä toisinaan jotain ihan muuta.

Toivottavasti kaikilla teillä menee odotus hyvin <3 tässä tilanteessa on ollut erityisen mieltä lämmittävää lukea teidän onnistumisista pettymysten jälkeen. Ei muuta kuin uuteen yritykseen siis

 

[MessyC]

Näyttää siltä, että joudun siirtymään täältä takavasemmalle ennen kuin kunnolla edes mukaan ehdin - sain verenvuodon takia ajan naistenklinikan polille huomiseksi, ja aika vahvasti näyttää siltä, että kesken on mennyt. Sunnuntaina tein negatiivisen testin (maanantaina oli vielä positiivinen), ja kävin äsken kurkkimassa omakannasta tämänpäiväisten verikokeiden tulokset. jossa hCG:n määrä oli sen verran alhainen, että ei jätä kauheasti arvailun varaa tässä kohtaa.

Yritän ajatella niin, että eka yritys ikinä ekasta kierrosta olisikin ehkä ollut liian hyvää ollakseen totta. Puolisonkin kanssa vitsailtiin, että tää oli sit harjoituskierros no, on tässä "vähän" itkettykin... vaikka sitä kuinka yrittää suhtautua rationaalisesti ja toitottaa itselle, että todennäköisin syy tälle skenaariolle on vaan yksinkertaisesti huono tuuri, niin ajatukset on kyllä toisinaan jotain ihan muuta.

Toivottavasti kaikilla teillä menee odotus hyvin <3 tässä tilanteessa on ollut erityisen mieltä lämmittävää lukea teidän onnistumisista pettymysten jälkeen. Ei muuta kuin uuteen yritykseen siis

Voi ei, jaksamista Muista ottaa aikaa siihen suremiseen, vaikka kyse onkin huonosta tuurista niin on se silti vaan niin rankkaa.

Toivottavasti teillä tulis sit kuitenkin nopeasti uusi plussa ja siinä menisi kaikki hyvin

 

[Jennimaa]

Näyttää siltä, että joudun siirtymään täältä takavasemmalle ennen kuin kunnolla edes mukaan ehdin - sain verenvuodon takia ajan naistenklinikan polille huomiseksi, ja aika vahvasti näyttää siltä, että kesken on mennyt. Sunnuntaina tein negatiivisen testin (maanantaina oli vielä positiivinen), ja kävin äsken kurkkimassa omakannasta tämänpäiväisten verikokeiden tulokset. jossa hCG:n määrä oli sen verran alhainen, että ei jätä kauheasti arvailun varaa tässä kohtaa.

Yritän ajatella niin, että eka yritys ikinä ekasta kierrosta olisikin ehkä ollut liian hyvää ollakseen totta. Puolisonkin kanssa vitsailtiin, että tää oli sit harjoituskierros no, on tässä "vähän" itkettykin... vaikka sitä kuinka yrittää suhtautua rationaalisesti ja toitottaa itselle, että todennäköisin syy tälle skenaariolle on vaan yksinkertaisesti huono tuuri, niin ajatukset on kyllä toisinaan jotain ihan muuta.

Toivottavasti kaikilla teillä menee odotus hyvin tässä tilanteessa on ollut erityisen mieltä lämmittävää lukea teidän onnistumisista pettymysten jälkeen. Ei muuta kuin uuteen yritykseen siis

Voi, olen pahoillani Osaat kyllä suhtautua asiaan hyvin ja toivotaan, että seuraavalla kerralla pääsette sitten loppuun asti

Minulla alkoi myös tänään vuoto ja olen jo ehtinyt itkeä silmät päästäni vaikka kello ei ole edes kahdeksaa. Siirrettiin varhaisultra-aika tälle päivälle 8.30, sillä en voi nyt mennä töihin ennen kuin asia on varmistettu. Toivon sydämeni pohjasta että kaikki olisi hyvin, vaikka osa minusta jo tiedostaa, että merkit ovat aivan samat kuin viimeksi, kun kävi huonosti

 

[jenz]

Voi, olen pahoillani Osaat kyllä suhtautua asiaan hyvin ja toivotaan, että seuraavalla kerralla pääsette sitten loppuun asti

Minulla alkoi myös tänään vuoto ja olen jo ehtinyt itkeä silmät päästäni vaikka kello ei ole edes kahdeksaa. Siirrettiin varhaisultra-aika tälle päivälle 8.30, sillä en voi nyt mennä töihin ennen kuin asia on varmistettu. Toivon sydämeni pohjasta että kaikki olisi hyvin, vaikka osa minusta jo tiedostaa, että merkit ovat aivan samat kuin viimeksi, kun kävi huonosti

Kiitos <3 jotenkin tää vielä tuntuu suht kivuttomalta, ja nyt lähinnä fiilis on vaan entistä motivoituneempi yrittämään uudestaan. Toki jos tässä vielä uusia vastoinkäymisiä tulee niin sitten kyllä saattaa alkaa vaatimaan enemmän mielenlujuutta, että pääsee takas jaloilleen.

Kunpa saisit ultrasta kuitenkin hyviä uutisia. Hyvä, että pääset selvittämään asian noinkin pian. Hurjasti tsemppiä! <3

 

[Jenskutin]

Kiitos jotenkin tää vielä tuntuu suht kivuttomalta, ja nyt lähinnä fiilis on vaan entistä motivoituneempi yrittämään uudestaan. Toki jos tässä vielä uusia vastoinkäymisiä tulee niin sitten kyllä saattaa alkaa vaatimaan enemmän mielenlujuutta, että pääsee takas jaloilleen.

Kunpa saisit ultrasta kuitenkin hyviä uutisia. Hyvä, että pääset selvittämään asian noinkin pian. Hurjasti tsemppiä!

 

[Elly_]

Tsemppiä @jenna_ ja @Jennima !! Harmittavaisia nuo vuodot, kun kylvävät surua ja ahdistusta. Itse en aikoinaan ollut edes tajunnut, kuinka yleisiä keskenmenot ovat, ennen ku esikoista odottaessa tulin tänne palstoille. Jotenkin jännä, ettei niistäkään puhuta avoimemmin. Toki varmasti sillä hetkellä, kun se tapahtuu, ei siitä välttämättä halua puhua, mutta jotenkin itse asennoiduin tämän toisen yritykseen ihan eri tavoin, enkä pidä enää positiivista raskaustestiä samalla tavalla varmana juttuna, vaan takaraivossa kalvaa koko ajan pieni epäilys, että mahtaako tirriäinen kuitenkaan selvitä loppuun saakka.

Ainut millä koittaa itseään tsempata, on se, että keskeytyneessä raskaudessa alkiossa on todennäköisesti aina ollut joku puute tai vamma, ettei siitä olisi kuitenkaan tervettä lasta syntynyt. Laiha lohtu, mutta itselle lohtu kuitenkin.

 

[Jennimaa]

Meillä kävi nyt niin, että ainakin toistaiseksi saatiin hyviä uutisia ultrasta Vauva oli oikealla paikalla ja sydän sykähteli hyvin. Ultraajan kone laski lasketuksi ajaksi tasan saman, kuin nettilaskuri oli meille näyttänyt. Mun pitkän kierron vuoksi on nyt kuitenkin haastava tietää, ollaanko ihan oikeissa päivissä menossa. Mutta toivo elää, vaikka vuotoa vähän tuleekin

 

[alma19]

@jenna_ oon niin pahoillani kaikkea hyvää jatkoon!

@Jennima ihanaa, että kaikki toistaiseksi kunnossa!

Itsekin nyt jännitän, kun alkoi kirkas verinen vuoto nyt illalla. Ei paljoa, eikä kipuja, mutta seurailen ja katson pitääkö huomenna soittaa neuvoa. Torstaina heti 8 olisi kuitenkin ultra.

 

[Hennuhanni]

Tervetuloa uusille, etenkin ensimmäisen odottajille

Minäkin muutama vuosi sitten tänne rekisteröidyin heti kun sain tietää odottavani ensimmäistä. Se oli niin hurjaa kaikin puolin

Nyt odotan toista ja päätin tänne taas tulla. Nimimerkki kuin kaikki muukin oli jo unohtunut, niin piti uusi käyttis luoda

Itse olin päättänyt, että en halua kuin yhden lapsen. Vaan kävi yksi pieni unohdus ja näköjään heti tärppäsi Ajateltiin vielä, että ei se ehkäisyn unohtaminen kerran mitään merkkaa näin vanhana (olen 40v) että ei tässä nyt voi kerran erehdyksestä raskaaksi tulla..

Mutta kun näin nyt tapahtui niin hyvillä mielin odotetaan. Meillä on miehen kanssa pitkä pitkä parisuhde ja onnellisia ollaan jos tämä pieni nyt kuitenkin haluaa syntyä

 

[Misma]

Tervetuloa uusille, etenkin ensimmäisen odottajille

Minäkin muutama vuosi sitten tänne rekisteröidyin heti kun sain tietää odottavani ensimmäistä. Se oli niin hurjaa kaikin puolin

Nyt odotan toista ja päätin tänne taas tulla. Nimimerkki kuin kaikki muukin oli jo unohtunut, niin piti uusi käyttis luoda

Itse olin päättänyt, että en halua kuin yhden lapsen. Vaan kävi yksi pieni unohdus ja näköjään heti tärppäsi Ajateltiin vielä, että ei se ehkäisyn unohtaminen kerran mitään merkkaa näin vanhana (olen 40v) että ei tässä nyt voi kerran erehdyksestä raskaaksi tulla..

Mutta kun näin nyt tapahtui niin hyvillä mielin odotetaan. Meillä on miehen kanssa pitkä pitkä parisuhde ja onnellisia ollaan jos tämä pieni nyt kuitenkin haluaa syntyä

Elämä yllättää, tervetuloa taas mukaan!

 

[Sofia83]

Heippa kaikille!

Olen käynyt täällä toukokuisissa vähän kurkkailemassa, mutta en uskalla vielä lisätä itseäni odottajien listalle. Taustastamme sen verran, että melko pitkä lapsettomuus takana ja viisi vuotta ja 5 IVF/ICSI-hoitoa kesti ennen kuin saimme rakkaan esikoisemme maailmaan helmikuussa 2021. Keväällä 2022 lopetin imetyksen, jonka jälkeen ilmoittauduimme uusiin hoitoihin ja tehtiin verikokeet. Vuonna 2017 AMH oli 1,3, joten tiesin, että se tuskin enää on kovin hyvissä lukemissa. Kevään verikokeiden perusteella AMH oli enää 0,3, joten kuudes ICSI-hoitokierros on tarkoitus aloittaa 10/2022, jotta ehdin sitä ennen syödä Ubikinoniinia ja DHEA:ta toivottavasti parantamaan munasolujen laatua.

Viime sunnuntaina odotin menkkojen alkamista, kun maanantaina oli tarkoitus ilmoittautua ICSI-hoitoon. Maanantai-iltana koimme kuitenkin melkoisen yllätyksen, kun raskaustestiin pärähti vahva plussa. Emme mieheni kanssa oikein osaa suhtautua tähän asiaan, kun tuntuu niin mahdottomalta, että tämä oikeasti olisi oikea raskaus, kun alkoi ilman hoitoja. Varasimme varhaisraskauden ultran parin viikon päähän ja katsotaan, löytyykö kohdusta oikeasti jotain sykkivällä sydämellä. Epäilyttää koko raskaus, kun oireia ei ole yhtään ja esikoisesta oireita oli alusta alkaen. Jos kaikki on hyvin, varhaisultran jälkeen haluaisin ehdottomasti liittyä tänne toukokuisiin, koska edelleen vähän harmittaa, etten esikoisesta ikinä uskaltanut liittyä odottajien ryhmään, kun pelkäsin, ettemme saa elävää vauvaa syliin saakka.

 

[Pöllöliini]

Hei!

Uutena tulin täällä teitä tervehtimään ja kertomaan itsestä. Ajattelin ensin, että kirjoitan tänne vasta kun varhaisultra on käyty. En kuitenkaan malttanut, ja täällä ollaan.

Takana on IVF-hoito, jonka tuoresiirrosta plussasin. Ikää itsellä on 36, ja on todella epäuskoinen olo, että raskaana ollaan. Olen tehnyt lukemattomia testiä ja joka kerta niistä positiivisista testeistä tulee hyvä olo. Negatiivisia testejä on tullut paljon aikaisemmin tehtyä.

Takana parisuhteessa vuosien lapsettomuutta ja epätoivoa, kunnes mies päätti ettei haluakaan lasta. Kunnioitimme toistemme toiveita ja erkaannuimme ystävinä. Niinpä suuntauduin itsellisyyden äitiyden poluille. Nyt epäonnistuneiden hoitojen jälkeen plussa tuntuu mahtavalta. Noin kymmenisen vuotta haave on elänyt vahvana. Toivottavasti kaikki menee hyvin.

 

[Leppis_]

Ihanat tarinat raskautumisen takaa teillä @Sofia83 ja @Pöllöliini ! Toivotaan, että kaikki sujuu hyvin

 

[Tiarella]

Kävin tänään ekalla neuvolakäynnillä. Neuvolan laskurin mukaan la oiskin 7.5. jännä kuinka antaa netin laskurit mulle 9.5 la kuukautisten alusta vaikka molemmissa ilmeisesti näin lasketaan. No perjantaina on eka ultra joten katotaan mitä siellä sitten näkyy. Yllättävää oli että mulla painoa lähtenyt, varmaan ihan työn takia alkanut pudota kun tulee hyötyliikuntaa. No sitten taas mulla oli yläpaine koholla, en tiedä voiko vaikuttaa että flunssa menossa.

 

[Elly_]

Kävin tänään ekalla neuvolakäynnillä. Neuvolan laskurin mukaan la oiskin 7.5. jännä kuinka antaa netin laskurit mulle 9.5 la kuukautisten alusta vaikka molemmissa ilmeisesti näin lasketaan. No perjantaina on eka ultra joten katotaan mitä siellä sitten näkyy. Yllättävää oli että mulla painoa lähtenyt, varmaan ihan työn takia alkanut pudota kun tulee hyötyliikuntaa. No sitten taas mulla oli yläpaine koholla, en tiedä voiko vaikuttaa että flunssa menossa.

Verenpaine on mun mielestä aika herkkä kaikelle oireilulle, eli voi hyvinki olla flunssasta johtuvaa. Tsemppiä ultraan!!
Miten muuten kotona menee? Onko mies yhtään lämmenny uudelle tulokkaalle, vai hiertääkö tilanne edelleen?

 

[Tiarella]

Verenpaine on mun mielestä aika herkkä kaikelle oireilulle, eli voi hyvinki olla flunssasta johtuvaa. Tsemppiä ultraan!!
Miten muuten kotona menee? Onko mies yhtään lämmenny uudelle tulokkaalle, vai hiertääkö tilanne edelleen?

Eipä ole oikein puhuttu. On vaan sanonu että se jota kannat sen nimeksi tulee kelapummi. Ja sitten kun esikoisesta kuuli että jotkut tytöt halunnu pussata niin tokaisi että pitää alkaa puhua ehkäisystä lapselle kun äitinsä valehtelee siitä. Tämmösiä typeriä heittoja tekee. Perjantaina jos tosiaan löytyy elävä tyyppi sieltä niin kerron tuleville sisaruksille, en tiedä haluaako olla mukana paljastamassa asiaa vai meneekö sekin typeryydeksi.