TotaaliYh...
- Ketjun aloittaja MonKey
- Aloituspäivämäärä
MonKey
Silmät suurina ihmettelijä
Onnea paljon
Mukavaa kuulla että on muitakin samalla tiellä kulkijoita ettei ole ainoa
Miten te olette pärjänneet kaksin? onko tullut vastaan ennakko luuloja?
Asioita jotka itseä mietityttää aika paljon tällä hetkellä, mitä mahdollisesti voisi olla edessä.
Ensi yhteyden otto on otettu tampereelle siellä toivon mukaan selviää missä mennään onko
toiveilla edes minkään laista pohjaa. Jostain on aloitettava.
Takan kumminkin on papa löydoksistä poistettuja muutoksia elikkä mutkia matkaan voi siis vielä tulla.
Ensi käynti jännittää jo vaikka vast ensi vuonna alussa.
Mitä on odotettavissa ensi käynnillä yleensä tuolla klinikalla?
Me ollaan pärjätty tosi hyvin! Mulla on niin huippu tukiverkosto, ettei pelottanut lähteä hoitoihin yksin. Ei ole tarvinnut yksin pärjätä! Odotin, että ennakkoluuloja olisi tullut vastaan, mutta kaikki kelle olen asiasta kertonut (eli kaikille :D) on olleet tosi kannustavia ja sanoneet, kuinka rohkea olen, kun olen tälle tielle lähtenyt :).
Mä kävin/käyn Tampereen Ovumialla hoidoissa. Jos sinne oot menossa, niin on sanottavana pelkkää positiivista! Henkilökunta on aivan huippua, siellä kohdellaan asiakasta asiakkaana, eikä vai rahapussina.
Ensikäynnillä (lääkärillä) tehdään ultraus ja jutellaan. Sittenhän on se pakollinen psykologikäynti. Hoitoa kun alotetaan, niin ainoastaan kokeilemalla nähdään mikä toimii ja mikä ei. Eli saattaa mennä pari kiertoa, ennen kun esim. sopiva lääkekombo löytyy. Tai voi käydä hyvin ja tärppi käy ekasta hoitokierrosta! :)
Joka tapauksessa paljon onnea hoitohin :) Tulehan sitten kertomaan kuulumisia! :)
Mä kävin/käyn Tampereen Ovumialla hoidoissa. Jos sinne oot menossa, niin on sanottavana pelkkää positiivista! Henkilökunta on aivan huippua, siellä kohdellaan asiakasta asiakkaana, eikä vai rahapussina.
Ensikäynnillä (lääkärillä) tehdään ultraus ja jutellaan. Sittenhän on se pakollinen psykologikäynti. Hoitoa kun alotetaan, niin ainoastaan kokeilemalla nähdään mikä toimii ja mikä ei. Eli saattaa mennä pari kiertoa, ennen kun esim. sopiva lääkekombo löytyy. Tai voi käydä hyvin ja tärppi käy ekasta hoitokierrosta! :)
Joka tapauksessa paljon onnea hoitohin :) Tulehan sitten kertomaan kuulumisia! :)
MonKey
Silmät suurina ihmettelijä
Samaan suuntaan olen tulossa/menossa kuulosteleen asioitten laitoja 
En ole vielä oikeastaan kellekkään kertonut että aikaa olen varannut.
Toisen siskon kanssa ollaan aiheesta kyllä sivuutettu aikoja sitten.
Silloin hän ilmaisi tukea että jos tämmöistä polkua olen harkitsemassa josku hän auttaa minkä voi
hän näki ettei ole mitään syytä minkä takia ei pärjättäisi.
Tukea ja apua uskoisin saavani molemmilta siskoilta, Isän suhtautumista asiaan ehkä eniten epäilen
miten hän sen ottaa kun on ehkä hieman vanhoollinen. Ainakin kennon keskustelu syntyy jos jos...
Osa kavereista voi olla että tippuu kun joillakin on aika voimakkaita mielipiteitä asioista..
Ajattelin ensin hieman selvitellä mikä on mahdollista ja mikä ei. Ennen kuin nostan asian ylös.
Miten nopeesti noi sitten lähtee rullaan eteen päin? Ekan käynnin jälkeen (jos kaikki hyvin
)
Aikaa psykologille, annetaanko aika viikon päähän vai odetellaanko sitä hetki?
Miten siitä eteen päin? Alkaako siitä sit hoidot kiertojen sallimissa rajoissa?
Apua pahin kysely vaihe menossa
En ole vielä oikeastaan kellekkään kertonut että aikaa olen varannut.
Toisen siskon kanssa ollaan aiheesta kyllä sivuutettu aikoja sitten.
Silloin hän ilmaisi tukea että jos tämmöistä polkua olen harkitsemassa josku hän auttaa minkä voi
hän näki ettei ole mitään syytä minkä takia ei pärjättäisi.
Tukea ja apua uskoisin saavani molemmilta siskoilta, Isän suhtautumista asiaan ehkä eniten epäilen
miten hän sen ottaa kun on ehkä hieman vanhoollinen. Ainakin kennon keskustelu syntyy jos jos...
Osa kavereista voi olla että tippuu kun joillakin on aika voimakkaita mielipiteitä asioista..
Ajattelin ensin hieman selvitellä mikä on mahdollista ja mikä ei. Ennen kuin nostan asian ylös.
Miten nopeesti noi sitten lähtee rullaan eteen päin? Ekan käynnin jälkeen (jos kaikki hyvin
)Aikaa psykologille, annetaanko aika viikon päähän vai odetellaanko sitä hetki?
Miten siitä eteen päin? Alkaako siitä sit hoidot kiertojen sallimissa rajoissa?
Apua pahin kysely vaihe menossa
Ensikäyntiä ei tarvinnut ottaa millekkään tietylle kiertopäivälle, mutta mulla se oli just oviksen jälkeen. Lääkäri näki kaiken tarpeellisen (ilmeisesti :D). Jotenkin tuntuis, että jos menis lääkärille just ennen ovulaatiota, niin lääkäri näkis paremmin munasolujen määrää ja kokoa tms. hoito ajatellen... Mutta en tiedä! Mä sain samalle viikolle psykologikäynnin, kun ensikäynninkin. Kun molemmat näytti hoidoille vihreää valoa, niin hoidot sain aloittaa heti seuraavasta kierrosta. Eli mulla ensikäynnin ja ekan hoitokierron alun välissä oli vajaa kaksi viikkoa.
Tiedän, että sua huolettaa muiden ihmisten suhtautuminen tälläseen, mutta sanoisin silti, että kuuntele sydäntäsi! Vauvantekoa kun ei naisen kannata lykätä kovin pitkälle... Tottakai ihmiset, ja varsinkin läheiset saattaa oudoksua asiaa, mutta se luultavasti johtuu tietämättömyydestä. Kerro niille avoimesti hoidoista, siitä miten kaikki tulee eteneen. Mä uskon, että kun saat sen vauvan syliisi, niin kukaan susta välittävä ihminen ei enää mieti, miten vauva on alkunsa saanut. Ne näkee vai sut onnellisena äitinä ja vauvan turvallisessa ja rakastavassa ympäristössä! :)
Tiedän, että sua huolettaa muiden ihmisten suhtautuminen tälläseen, mutta sanoisin silti, että kuuntele sydäntäsi! Vauvantekoa kun ei naisen kannata lykätä kovin pitkälle... Tottakai ihmiset, ja varsinkin läheiset saattaa oudoksua asiaa, mutta se luultavasti johtuu tietämättömyydestä. Kerro niille avoimesti hoidoista, siitä miten kaikki tulee eteneen. Mä uskon, että kun saat sen vauvan syliisi, niin kukaan susta välittävä ihminen ei enää mieti, miten vauva on alkunsa saanut. Ne näkee vai sut onnellisena äitinä ja vauvan turvallisessa ja rakastavassa ympäristössä! :)
Tuulenviemää
Näppärä viestien naputtelija
En ole totaali yh äidiksi ryhtymässä, mutta suunnitteilla on lapsi, jonkin sortin sopimusvanhemmuudella. Käytännössä minä siis huollan yksin.
Mutta ongelma on se, että kun lasta yrittää saada maailmaan luonnollisin keinoin ja näkeminen on ehkä kerran kuussa, niin voitte arvailla todennäköisyydet raskaaksi tulolle.
Nyt ekaa kertaa sain aikaan kunnon ovisplussan ja nyt seksiä on ollut kaksi kertaa ennen jälkeen.
Tämä projekti on ollut jo kesästä lähtien.
Ikää 32 ja ajattelin myöhemmin sitten turvautua klinikkaan, jos tämä ei onnistu.
Ystäväni jota tähän pyysin on samankaltainen ikisinkku/urakiitäjä, kuten minäkin.
Yksi vanhempi lapsi minulla jo on ja hänkin aikoinaan saanut alkunsa sopimuksesta.
Mutta ongelma on se, että kun lasta yrittää saada maailmaan luonnollisin keinoin ja näkeminen on ehkä kerran kuussa, niin voitte arvailla todennäköisyydet raskaaksi tulolle.
Nyt ekaa kertaa sain aikaan kunnon ovisplussan ja nyt seksiä on ollut kaksi kertaa ennen jälkeen.
Tämä projekti on ollut jo kesästä lähtien.
Ikää 32 ja ajattelin myöhemmin sitten turvautua klinikkaan, jos tämä ei onnistu.
Ystäväni jota tähän pyysin on samankaltainen ikisinkku/urakiitäjä, kuten minäkin.
Yksi vanhempi lapsi minulla jo on ja hänkin aikoinaan saanut alkunsa sopimuksesta.
Tuulenviemää
Näppärä viestien naputtelija
Niin ja siis sori, kun sotkin tänne. Alkuviestissä kyllä mainittiin tuo klinikka. Mutta jotenkin herätteli ajatuksia, koska omakin tulevaisuus saattaa olla siellä. Lisäksi kiva hakeutua yksi odottavien tai sitä aikovien seuraan.
MonKey
Silmät suurina ihmettelijä
Kyllä tänne joukkoon sopii saadaan erilaisia itsellisten naisten näkökantoja asioihin 
Kaikki muut topiikit tuntu enemmän pareille suunnattu.. Yksin klinikalla liikkeellä olevien juttuja
ei vaan sattunut silmään taikka en sitten vaan löytänyt.
Tämä on se itselle jäljellä oleva polku kun ei ole muita vaihtoehtoja omassa näköpiirissä.
Tähän asti siirtänyt tälle liikkeelle lähtöä kun on halunnut uskoa että löytää sen hukassa olevan toisen puoliskon.
Nyt on tulossa kyl iän puolesta vastaan, kumminkin jo 36 ja keväällä 37 siitä enään lyhyt matka 40.
Vaikka löytäisi jonkun esim kevään aika kumminkin ottaa aikaa ennen kuin uskaltaisi lähteä perustaan perhettä toisen kanssa lyhyellä tutustumis ajalla. Ikä opettanut jo että toisesta voi nousta ylös jopa yli kahden vuoden jälkeenkin sellaista josta ei pääse yli.
Epäilen sopimusvanhemmuutta en uskaltaisi lähteä kenenkään tuttavapiirissä olevan kanssa yrittään.
Muutamaa epä selvää tapausta seuranneena sivusta niin vaikuttaa aika monimutkaiselta menolta.
Miten teillä on saatu nämä asiat järjestettyä/onnistumaan? En edes tiedä mistä tälläisen vaihtoehdon olis edes löytänyt
Klinikalla eteen päin meno on noinkin vauhdikasta jotenkin luullut olettanut että sitä pitkitetään kuukausia ennen hoitoihin pääsyä näin itsellisten naisten kohdalla
Miten luovuttajaa valitaan sen ainoastaan lukenut jostain että parien yhteisiä "piirteitä" yritetään ottaa huomioon mutta miten tälläisessä tilanteessa?
En hämmennä "läheis" soppaa ennen kuin tiedän onko raskaaksi tulo edes mahdollista itselle.
Sitten JOS ja saa vihreätä valoa eteen päin.. Niin sitten alan avaan asia läheisille.
Jotenkin koen että on ehkä helpompaa eka saada itse pureskella, käy sitten siinä suuntaan tai toiseen.
Kaikki muut topiikit tuntu enemmän pareille suunnattu.. Yksin klinikalla liikkeellä olevien juttuja
ei vaan sattunut silmään taikka en sitten vaan löytänyt.
Tämä on se itselle jäljellä oleva polku kun ei ole muita vaihtoehtoja omassa näköpiirissä.
Tähän asti siirtänyt tälle liikkeelle lähtöä kun on halunnut uskoa että löytää sen hukassa olevan toisen puoliskon.
Nyt on tulossa kyl iän puolesta vastaan, kumminkin jo 36 ja keväällä 37 siitä enään lyhyt matka 40.
Vaikka löytäisi jonkun esim kevään aika kumminkin ottaa aikaa ennen kuin uskaltaisi lähteä perustaan perhettä toisen kanssa lyhyellä tutustumis ajalla. Ikä opettanut jo että toisesta voi nousta ylös jopa yli kahden vuoden jälkeenkin sellaista josta ei pääse yli.
Epäilen sopimusvanhemmuutta en uskaltaisi lähteä kenenkään tuttavapiirissä olevan kanssa yrittään.
Muutamaa epä selvää tapausta seuranneena sivusta niin vaikuttaa aika monimutkaiselta menolta.
Miten teillä on saatu nämä asiat järjestettyä/onnistumaan? En edes tiedä mistä tälläisen vaihtoehdon olis edes löytänyt
Klinikalla eteen päin meno on noinkin vauhdikasta jotenkin luullut olettanut että sitä pitkitetään kuukausia ennen hoitoihin pääsyä näin itsellisten naisten kohdalla
Miten luovuttajaa valitaan sen ainoastaan lukenut jostain että parien yhteisiä "piirteitä" yritetään ottaa huomioon mutta miten tälläisessä tilanteessa?
En hämmennä "läheis" soppaa ennen kuin tiedän onko raskaaksi tulo edes mahdollista itselle.
Sitten JOS ja saa vihreätä valoa eteen päin.. Niin sitten alan avaan asia läheisille.
Jotenkin koen että on ehkä helpompaa eka saada itse pureskella, käy sitten siinä suuntaan tai toiseen.
En mäkään kertonut läheisilleni hoitoihin lähdöstä, ainoastaan paras kaveri tiesi. Kolmannen tuloksettoman inssin jälkeen pidin pari vuotta taukoa ja kun taas hoitoihin lähdin, niin kerroin siskolle ja veljelle. Tästä ekasta inssistä tärppäsi ja kun 12 viikon ultra oli takana, kerroin vasta muulle perheelle. Samalla avasin sitten tarinan tekoprosessistakin. Kaikki ottivat tulevan vauvan avosylin vastaan, eikä tekotapakaan ketään häirinnyt.
Meet oman fiiliksen mukaan, mutta muista, että yksin ei ajatusten kanssa tarvitse eikä kannata kärvistellä!
Joo ei mua ainakaan odotutettu turhaan hoitojen aloittamisessa. Kaikki oli fyysisesti ja psyykkisesti kunnossa ja koska itse halusin nopeeta toimintaa, niin sitä myös sain! :D
Ensikäyntikään ei velvoita sua hoitoihin lähtemään.
Niin millon sulla se eka käynti on? Oot siis jo varannut sen?
Mä oon ollu tosi tyytyväinen tähän parisuhteettomaan elämään ja yh-äidin lapsiarkeen! Mun ei tarvitse keskustella eikä riidellä lapsen kasvatuksesta kenenkään kanssa, mä saan tehdä yksin kaikki päätökset eikä mun tarvitse jaksaa välittää parisuhteen ylläpidosta.
Tietysti toivon, että lapsetkin osaa tulevaisuudessa nähdä tilanteen valoisat puolet...
Meet oman fiiliksen mukaan, mutta muista, että yksin ei ajatusten kanssa tarvitse eikä kannata kärvistellä!
Joo ei mua ainakaan odotutettu turhaan hoitojen aloittamisessa. Kaikki oli fyysisesti ja psyykkisesti kunnossa ja koska itse halusin nopeeta toimintaa, niin sitä myös sain! :D
Ensikäyntikään ei velvoita sua hoitoihin lähtemään.
Niin millon sulla se eka käynti on? Oot siis jo varannut sen?
Mä oon ollu tosi tyytyväinen tähän parisuhteettomaan elämään ja yh-äidin lapsiarkeen! Mun ei tarvitse keskustella eikä riidellä lapsen kasvatuksesta kenenkään kanssa, mä saan tehdä yksin kaikki päätökset eikä mun tarvitse jaksaa välittää parisuhteen ylläpidosta.
Tietysti toivon, että lapsetkin osaa tulevaisuudessa nähdä tilanteen valoisat puolet...
Moi, minä olin 36 kun lähdin hoitoihin (Viro, suosittelen..), sama tilanne kuin aloittajalla. Kolme yritystä, joista eka km, toka tyhjä, kolmas plussa, jota juuri tässä imetän.... Luovuttaja tuntematon. Mahdollisuus toiseen samalta, katsotaan.... Kaupungilta saanut apuja hyvin, kun oma tukiverkko olikin odotettua pienempi, en tiedä, olisiko pää kestänyt ilman näitä lisäapuja. Nyt 4kk mötikkä. Kirjoitin jossain IUI-/ IVF -ketjussa Viron eduista enemmän n. vuosi sitten.
Mielenkiinnolla lukisin Potun juttuja/mietteitä, kuinka toisen kans, ja onko lapsi vielä kysellyt isän perään ja miten olet asian kertonut?
Mielenkiinnolla lukisin Potun juttuja/mietteitä, kuinka toisen kans, ja onko lapsi vielä kysellyt isän perään ja miten olet asian kertonut?
Moi!
Onnea pienestä ihmeestä! :)
Ei ole poika vielä mitään kysellyt isästään. Kertomisen olen jo aloittanut puhumalla "meidän kahden perheestä" ja lukemalla hänelle välillä kirjaa erilaisista perheistä (Meidän pihan perhesoppa). Siinä on esiteltynä monta erilaista perhettä ja tämä meidän vaihtoehto on siinä mukana. Meillä ei vietetä Isänpäivää vaan Vaarinpäivää. Päiväkodissakin poika on tehnyt kortin aina vaarille.
Vielä hän ei isättömyyttään ymmärrä, mutta uskon myös hänen jo nyt tottuneen meidän elämään, että ei osaa isää kaivata. Joskus tulevaisuudessa tilanne on varmaan toisin ja sillon toivon hänen ymmärtävän ratkaisuni.
Toivonkin jo esikoisen takia, että tämä toinen pysyy kyydissä ensi kesään asti, niin heitä on sitten kaksi samassa tilanteessa ja he voivat yhdessä jakaa ajatukset ja mahdollisen "taakan".
Mitä tulee itse tähän raskauteen ja kahteen pieneen lapseen yksin, niin siitä ei vielä ole ajatuksia! Esikoinen oli tosi helppo vauva ja on ollut helppo nyt taaperonakin, joten salaa toivon toisen olevan yhtä helppo. Taitaa vaan olla toiveajattelua! :D
Mulla on tosi laaja tukiverkosto, joten sen takia ei jännitä toinen lapsi. Ja mä rakastan olla äiti! Ajatus siitä, että vihdoin olen se jonkun tärkein ihminen saa minut joka ilta menemään onnellisena nukkumaan!
Me eletään päivä kerrallaan. Tulevaisuutta en viitsi kauheasti stressata, kun en siihen vaikuttaa voi. Otan asiat sellaisina, kun ne tulevat.
Tällä hetkellä en elämääni vaihtaisi mihinkään ja hoitoihin lähtö yksin oli paras päätös, minkä olen ikinä tehnyt! :)
Tuulenviemää
Näppärä viestien naputtelija
Voimakkaita naisia! Ihailtavaa luettavaa.
MonKey
Silmät suurina ihmettelijä
Oi Onnea rana. Mukavaa että liityit joukkoon 
Itse ei osaa vielä kysyä kaikkea mutta juuri tämä kun porukkaa tulee tänne lisää keskustelemaan niin paljon tulee
uusia näköhavaintoja eri polkuihin ja asioihin.
On mukavaa lukea miten olette saaneet arkea sujumaan ja muutenkin kuinka läheisenne ovat asiaan suhtautuneet.
Pieni ikkuna ehkä mahdolliseen tulevaaan
Ja poikkii uusia kysymyksiä
Mitä kaikkea apua on mahdollista saada jos oma tukiverkko osottautuu heikommaksi mitä on luullut ja mist?
Erooko Viron puolella oleva hoito kuinka suomesta saatavaan? ja onko hinta paljonkin halvempi kaikkiaan?
Ovumialla taisi olla sisaryhtiö viron puolella jos en väärin muista tai sekoita johonkin muuhun
Jos ottaako ne siellä tampereella puheeksi yhdeksi vaihtoehdoksi hoitomahdollisuutta siellä?
Ajatuksena klinikalle lähtö itselle ei uusi ole 2017 syyskuussa jo hieman tiimoilta asensin kännyyn Flo-sovelluksen.
Jotenkin ehkä koin hyväksi itsekseen pienen hetken tutkia perehtyä asiaan.
Aika on varattu jo ensi vuoden alkuun (ei kiirettä
) Ikäkin puhuu puolesta että haluan selvittää missä mennään
näitten asioitten suhteen kun se kello ei valitettavasti ole rajaton pikemminkin alan pelkään että voi olla armoton..
Enkoe asian kanssa olevani yksin vaik vielä pähkäilen itsekseni jos hyvin käy vien taas askeleen siitä jos mahdollista
unelmaa eteen päin :)
Ymmärrän että kaikki ei välttämättä asiaa tule hyväsymään mutta aika näyttään miten kukakin sitten asiaan suhtautuu.
Itse ei osaa vielä kysyä kaikkea mutta juuri tämä kun porukkaa tulee tänne lisää keskustelemaan niin paljon tulee
uusia näköhavaintoja eri polkuihin ja asioihin.
On mukavaa lukea miten olette saaneet arkea sujumaan ja muutenkin kuinka läheisenne ovat asiaan suhtautuneet.
Pieni ikkuna ehkä mahdolliseen tulevaaan
Ja poikkii uusia kysymyksiä
Mitä kaikkea apua on mahdollista saada jos oma tukiverkko osottautuu heikommaksi mitä on luullut ja mist?
Erooko Viron puolella oleva hoito kuinka suomesta saatavaan? ja onko hinta paljonkin halvempi kaikkiaan?
Ovumialla taisi olla sisaryhtiö viron puolella jos en väärin muista tai sekoita johonkin muuhun
Jos ottaako ne siellä tampereella puheeksi yhdeksi vaihtoehdoksi hoitomahdollisuutta siellä?
Ajatuksena klinikalle lähtö itselle ei uusi ole 2017 syyskuussa jo hieman tiimoilta asensin kännyyn Flo-sovelluksen.
Jotenkin ehkä koin hyväksi itsekseen pienen hetken tutkia perehtyä asiaan.
Aika on varattu jo ensi vuoden alkuun (ei kiirettä
) Ikäkin puhuu puolesta että haluan selvittää missä mennään näitten asioitten suhteen kun se kello ei valitettavasti ole rajaton pikemminkin alan pelkään että voi olla armoton..
Enkoe asian kanssa olevani yksin vaik vielä pähkäilen itsekseni jos hyvin käy vien taas askeleen siitä jos mahdollista
unelmaa eteen päin :)
Ymmärrän että kaikki ei välttämättä asiaa tule hyväsymään mutta aika näyttään miten kukakin sitten asiaan suhtautuu.
Oi Onnea rana. Mukavaa että liityit joukkoon
Itse ei osaa vielä kysyä kaikkea mutta juuri tämä kun porukkaa tulee tänne lisää keskustelemaan niin paljon tulee
uusia näköhavaintoja eri polkuihin ja asioihin.
On mukavaa lukea miten olette saaneet arkea sujumaan ja muutenkin kuinka läheisenne ovat asiaan suhtautuneet.
Pieni ikkuna ehkä mahdolliseen tulevaaan
Ja poikkii uusia kysymyksiä
Mitä kaikkea apua on mahdollista saada jos oma tukiverkko osottautuu heikommaksi mitä on luullut ja mist?
Erooko Viron puolella oleva hoito kuinka suomesta saatavaan? ja onko hinta paljonkin halvempi kaikkiaan?
Ovumialla taisi olla sisaryhtiö viron puolella jos en väärin muista tai sekoita johonkin muuhun
Jos ottaako ne siellä tampereella puheeksi yhdeksi vaihtoehdoksi hoitomahdollisuutta siellä?
Ajatuksena klinikalle lähtö itselle ei uusi ole 2017 syyskuussa jo hieman tiimoilta asensin kännyyn Flo-sovelluksen.
Jotenkin ehkä koin hyväksi itsekseen pienen hetken tutkia perehtyä asiaan.
Aika on varattu jo ensi vuoden alkuun (ei kiirettä
näitten asioitten suhteen kun se kello ei valitettavasti ole rajaton pikemminkin alan pelkään että voi olla armoton..
Enkoe asian kanssa olevani yksin vaik vielä pähkäilen itsekseni jos hyvin käy vien taas askeleen siitä jos mahdollista
unelmaa eteen päin :)
Ymmärrän että kaikki ei välttämättä asiaa tule hyväsymään mutta aika näyttään miten kukakin sitten asiaan suhtautuu.
Jos menet sisarfirmoihin, veloitukset ei ehkä juuri poikkea Suomen hinnoista, en tiedä.. Mulla 3 käyntiä/yritystä (edulliset matkat ja budjettimajoitus) sis. ultran ja toimenpiteen "tuotteineen" n. 1500€ yhteensä. Siis kaikki. Siellä ei ole psykologikäynti pakollinen (vaikka se vissiin monesti suomalaisille myydään), itse saa listasta valita luovuttajan, ja tietoa heistä saa enemmän kuin Suomessa, mut ei saa koskaan tietää henkilöllisyyttä. Se on lakiin kirjattu. Ei myöskään pelleillä "kokeillaan luomusti" -jutuilla, vaan munasolujen kypsyttämiseksi saa lääkkeet heti, eikä vasta sitten, kun on useita hoitoja takana. Suomessa ollaan nihkeämpiä.
Hinnassa ja asiakkaan kohtelussa merkittävä ero. Liputan Viron puolesta. Suomessa ainakin Fertilitas va mikä olikaan ois veloittanut 1000€ jtn extrakuluja, josta ei osattu kertoa, mihin se menee, huijauksen makua oli siinä. Väestöliiton puljussa kohdeltiin ikävästi. (muuttui Mehiläiseksi se). Koitahan etsiä sielt ivf-ketjusta jostain mun viestit..
Tuet/avut riippunee asuinpaikasta, googlaa "lapsiperheen avut/tukipalvelut+paikkakunta". Kotipalvelu ja siivousapu nyt ainakin.
Itse kävin ei-niin-tunnetussa paikassa, ja en vois olla tyytyväisempi.
En kertonut kuin parille lähimmälle ystävälle ja hyvä niin. Ei tarvi kenenkään tuoda mielipiteitään siihen pakkaa sekoittamaan.
Samaa mieltä, et hoitoihin lähtö paras päätös ikinä, vaik raskausaikana mm. vitutus oli aivan omaa luokkaansa, synnytyksessä toteutui kaikki pelot ja enemmänkin, eikä tää helppoa ole nytkään ollut, mut pahemminkin vois olla. Pääasia kuitenkin, että tuskien tulos tuhisee tossa vieressä.
En ois voinut elää lapsettomana, mitenkään. Poissa on puolison etsimisen kiirepaniikki ja stressi. Eli jes, eteenpäin.
Kiitos.Moi!
Onnea pienestä ihmeestä! :)
Ei ole poika vielä mitään kysellyt isästään. Kertomisen olen jo aloittanut puhumalla "meidän kahden perheestä" ja lukemalla hänelle välillä kirjaa erilaisista perheistä (Meidän pihan perhesoppa). Siinä on esiteltynä monta erilaista perhettä ja tämä meidän vaihtoehto on siinä mukana. Meillä ei vietetä Isänpäivää vaan Vaarinpäivää. Päiväkodissakin poika on tehnyt kortin aina vaarille.
Vielä hän ei isättömyyttään ymmärrä, mutta uskon myös hänen jo nyt tottuneen meidän elämään, että ei osaa isää kaivata. Joskus tulevaisuudessa tilanne on varmaan toisin ja sillon toivon hänen ymmärtävän ratkaisuni.
Toivonkin jo esikoisen takia, että tämä toinen pysyy kyydissä ensi kesään asti, niin heitä on sitten kaksi samassa tilanteessa ja he voivat yhdessä jakaa ajatukset ja mahdollisen "taakan".
Mitä tulee itse tähän raskauteen ja kahteen pieneen lapseen yksin, niin siitä ei vielä ole ajatuksia! Esikoinen oli tosi helppo vauva ja on ollut helppo nyt taaperonakin, joten salaa toivon toisen olevan yhtä helppo. Taitaa vaan olla toiveajattelua! :D
Mulla on tosi laaja tukiverkosto, joten sen takia ei jännitä toinen lapsi. Ja mä rakastan olla äiti! Ajatus siitä, että vihdoin olen se jonkun tärkein ihminen saa minut joka ilta menemään onnellisena nukkumaan!
Me eletään päivä kerrallaan. Tulevaisuutta en viitsi kauheasti stressata, kun en siihen vaikuttaa voi. Otan asiat sellaisina, kun ne tulevat.
Tällä hetkellä en elämääni vaihtaisi mihinkään ja hoitoihin lähtö yksin oli paras päätös, minkä olen ikinä tehnyt! :)
Ihana kirjoitus.Miten nukkumisjärjestelyt; onko sulla useampi huone? Kun mulla kaksio ja tässä aion pysyä useamman vuoden, ja mietin, että kuinka toinen pystyy nukkumaan parvisängyssä (ainoa vaihtoehto), jos alapuolella pinniksessä rääkyy vastasyntynyt... Vai siirtääkö sekin sitten olohuoneeseen, jonne kylläkään en ollut ajatellut itse heti muuttaa nukkumaan.
Tähän en muistanut vastata, mutta siis mä sain valita luovuttajan hiusten ja silmien värin, pituuden ja sen, että onko hän suomalainen vai tanskalainen (Tanskassa maailman suurin spermapankki). Mä valitsin piirteet, jotka mätsää mun piirteiden kanssa. Mutta ei sekään outoa ole, jos valitsee oman ns. ihannemiehen piirteet.
Jos menet sisarfirmoihin, veloitukset ei ehkä juuri poikkea Suomen hinnoista, en tiedä.. Mulla 3 käyntiä/yritystä (edulliset matkat ja budjettimajoitus) sis. ultran ja toimenpiteen "tuotteineen" n. 1500€ yhteensä. Siis kaikki. Siellä ei ole psykologikäynti pakollinen (vaikka se vissiin monesti suomalaisille myydään), itse saa listasta valita luovuttajan, ja tietoa heistä saa enemmän kuin Suomessa, mut ei saa koskaan tietää henkilöllisyyttä. Se on lakiin kirjattu. Ei myöskään pelleillä "kokeillaan luomusti" -jutuilla, vaan munasolujen kypsyttämiseksi saa lääkkeet heti, eikä vasta sitten, kun on useita hoitoja takana. Suomessa ollaan nihkeämpiä.
Hinnassa ja asiakkaan kohtelussa merkittävä ero. Liputan Viron puolesta. Suomessa ainakin Fertilitas va mikä olikaan ois veloittanut 1000€ jtn extrakuluja, josta ei osattu kertoa, mihin se menee, huijauksen makua oli siinä. Väestöliiton puljussa kohdeltiin ikävästi. (muuttui Mehiläiseksi se). Koitahan etsiä sielt ivf-ketjusta jostain mun viestit..
Tuet/avut riippunee asuinpaikasta, googlaa "lapsiperheen avut/tukipalvelut+paikkakunta". Kotipalvelu ja siivousapu nyt ainakin.
Itse kävin ei-niin-tunnetussa paikassa, ja en vois olla tyytyväisempi.
En kertonut kuin parille lähimmälle ystävälle ja hyvä niin. Ei tarvi kenenkään tuoda mielipiteitään siihen pakkaa sekoittamaan.
Samaa mieltä, et hoitoihin lähtö paras päätös ikinä, vaik raskausaikana mm. vitutus oli aivan omaa luokkaansa, synnytyksessä toteutui kaikki pelot ja enemmänkin, eikä tää helppoa ole nytkään ollut, mut pahemminkin vois olla. Pääasia kuitenkin, että tuskien tulos tuhisee tossa vieressä.
Selvästikkin Virossa on TODELLA paljon halvempaa käydä, mutta vastineeksi mulla on tosi hyvät kokemukset Tampereen Ovumiasta. Siellä sain heti ensimmäisestä kierrosta (ja kaikissa tulevissakin, 7 inssiä tehty) lähtien follien kypsytyslääkkeet, irrotuspiikin ja keltarauhashormonin tukemaan kiinnitystä, vaikka ovuloin myös luomusti joka kuukausi. Siellä on myös aivan ihana henkilökunta!! Siellä kohdellaan asiakkaita ihmisinä eikä rahapusseina. Joo hinnat on korkeat, mutta silti olen ollut tyytyväinen asiakas! :)
Itsellä koko esikoisen raskausaika oli tosi helppo, nautin olostani ja just sopivasti kasvavasta mahastani. Synnytys kesti kauan (26 tuntia) ja vauva oli yllättäen perätilassa (sain tietää siitä vasta synnytyssalissa, kun lääkäri puhkaisi kalvoja 
), mutta silti olen tosi tyytyväinen myös synnytykseeni. Tästä saa kiittää paljolti taas Tayssin henkilökuntaa.
Vauvavuosi oli vähemmän rankka, kun odotin. Ekan puoli vuotta poika heräs kolmen tunnin välein syömään, mutta sit kun aloin lopetteleen imetystä ja siirryttiin pulloon (ja siirsin pojan nukkuun omaan huoneeseen) niin kuukauden verran mentiin 1syöttö/yö ja sitten poika alkoi nukkumaan koko yön heräämättä ja tämä jatkuu edelleen (poika nyt 2v 4kk).
Poika nukkui vauvana ja edelleenkin tosin hyvin päikkäreitä. Hän on tosi sosiaalinen ja kaikkien kaveri. Laitoin (oli pakko) pojan päiväkotiin 1-vuotiaana ja tämä on ollut yksi parhaimmista päätöksistäni. Hän oppi kävelemään oltuaan päikyssä kaksi viikkoa, hän alkoi puhua 1,5-vuotiaana (sanoja, ei lauseita) ja nyt reilu 2-veenä hän sanoo jo 4-6 sanaisia lauseita. Ja hän viihtyy hoidossa! Joka aamu menee sinne hymyssä suin. Tämä sepostus siis siksi, että liputan täysin päiväkodin puolesta! Jos hän olisi ollun vaan kotona mun kanssa, niin hän tuskin olisi noin kehittynyt plus me oltais jo ajat sitten hypitty toistemme silmille!
Esikoinen on ollut kaiken kaikkiaan todella helppo tapaus hedelmöittymisestään lähtien!
Tää toinen (jos hänet syliini saan) onkin varmaan sitten hirviö!
), mutta silti olen tosi tyytyväinen myös synnytykseeni. Tästä saa kiittää paljolti taas Tayssin henkilökuntaa.Vauvavuosi oli vähemmän rankka, kun odotin. Ekan puoli vuotta poika heräs kolmen tunnin välein syömään, mutta sit kun aloin lopetteleen imetystä ja siirryttiin pulloon (ja siirsin pojan nukkuun omaan huoneeseen) niin kuukauden verran mentiin 1syöttö/yö ja sitten poika alkoi nukkumaan koko yön heräämättä ja tämä jatkuu edelleen (poika nyt 2v 4kk).
Poika nukkui vauvana ja edelleenkin tosin hyvin päikkäreitä. Hän on tosi sosiaalinen ja kaikkien kaveri. Laitoin (oli pakko) pojan päiväkotiin 1-vuotiaana ja tämä on ollut yksi parhaimmista päätöksistäni. Hän oppi kävelemään oltuaan päikyssä kaksi viikkoa, hän alkoi puhua 1,5-vuotiaana (sanoja, ei lauseita) ja nyt reilu 2-veenä hän sanoo jo 4-6 sanaisia lauseita. Ja hän viihtyy hoidossa! Joka aamu menee sinne hymyssä suin. Tämä sepostus siis siksi, että liputan täysin päiväkodin puolesta! Jos hän olisi ollun vaan kotona mun kanssa, niin hän tuskin olisi noin kehittynyt plus me oltais jo ajat sitten hypitty toistemme silmille!
Esikoinen on ollut kaiken kaikkiaan todella helppo tapaus hedelmöittymisestään lähtien!
Tää toinen (jos hänet syliini saan) onkin varmaan sitten hirviö!