Gatusalle voimahalauksia! Toivon todella, että pikku matkalainen on edelleen matkassa ja hyvin voivana. Huomennako pääset sinne lääkäriin?
della: Kuulostaapa omituiselta toi tiputtelu! Ja noilla kiertopäivillä vielä! Onko sulla ennen ollut tollaista? Mun muistaakaseni oot aina kirjoitellut, että kierto on ollut säännöllinen. Kunpa se nyt olis hyvä merkki :) Pidän peukkuja!
Maikkie: Osui ja upposi tuo sun teksti. Tuli tippa linssiin, kun muistan niin elävästi tuon (plus näillä horkkimäärillä lähes kaikki itkettää)
myös meillä oli juuri ennen plussaa seksielämä ihan pelkkää lapsentekoa ovisaikaan ja vitutti jo valmiiksi se toinen viiva ovistikussa, vaikkakin se oli aina se uusi mahdollisuus tulla raskaaksi, niin tiesi myös automaattisesti sitä, että mun halut katos välittömästi
Sanoin monesti miehelle, että hoidetaan hommat niin kuin hän haluaa ja ei tarvi odotella mun nautintoja, koska en sellaisia siitä aktista kuitenkaan saa. Ajattelin, että tärkeämpäähän se on raskautumisen kannalta, että mies laukeaa. Kyllähän se monesti mua suretti silti, että seksielämä oli mennyt sellaiseksi. Loppujen lopuksi en pystynyt nauttimaan seksistä edes silloin, kun ei ollut ovisaika eikä tarvinnut miettiä raskautumista. Ja tiedän myös miten vaikeaa tollaisista asioista on puhua, vaikka kauan oliskin ollut kumppaninsa kanssa. Varsinkin jos tuntuu, ettei tiedä mitään konkreettista ratkaisua asiaan... Yritin lohduttaa itseäni, että sitten joskus, kun seksiä ei tarvitse enää harrastaa lapsentekojutut mielessä, niin ehkä se seksielämäkin siitä paranee. Toivottavasti teilläkin niin, vaikka kannatan kyl dellan tavoin sitä puhumistakin.
Kun te jo pidempään yrittäneet jossain kohtaa kirjoittelitte, että surettaa, kun olisitte halunneet pienen ikäeron lapsille, niin niinhän minäkin. Olin ajatellut sellaista 1,5-2 vee, mutta nyt siitä tulee 2 v. 7 kk, joka ei sekään ole mikään hirveän iso. Mutta paljon isompi kuin olisin halunnut ja aina välillä edelleen harmittaa, kun näkee perheitä, joissa on lapset pienellä ikäerolla. Eikä silloin, kun olin tosi epätoivoinen raskautumisen suhteen ja jonotettiin tutkimuksiin, mua olis yhtään lohduttanut, jos joku olis tullut lässyttään mulle, että isommassakin ikäerossa on puolensa. Tuntui vaan, että omat unelmat särkyy. Mutta silti uskallan teille kertoa (toivottavasti ette suutu hirveesti), että nyt kun tää raskaus on viime aikoina ollut aika haastava selkäkipujen ja supistelujen takia eikä olo ole ollut erityisen energinen, niin oon välillä ollut ihan iloinen, ettei toi esikoinen ole mikään konttausikäinen. Ulos kun lähdetään, hän jaksaa kävellä pieniä matkoja eikä tarvitse roudata rattaissa ja silloin kun täytyy otta ne rattaat mukaan, niin osaa kiivetä sinne itse ja mun selkä säästyy vähän. Vessassa käydessä ei tarvitse mun apua juurikaan, osaa pienemmän hädän jälkeen pyyhkiä itse ja pestä ja kuivata kädet jne. Tässä nyt vaan muutama esimerkki. Mulla kipeytyy selkä ihan vähäisistäkin kotitöistä ja enkä uskalla kuvitella missä tilanteessa oltais, jos tyttö olis paljon pienempi. Nää kaikki krempat tuli mulle aika yllätyksenä (osasin niitä odottaa kyl jossain vaiheessa raskautta, mutta en vielä tässä vaiheessa) enkä tosiaan silloin yritysvaiheessa tullut ajatelleeksi, että näin hankalaa olis. No, toivotaan, ettei kovin pahaksi mene eikä ihan vuodelepoon jouduta. Sitten en enää tiedä, miten tuon tytönkin vielä hoidan.
Kovasti teille plussatuulia ja jaksamisia kaikille!
Mä en kans halunnut kauheeta ikäeroa, mutta toisaalta taas nyt kun tuo napero on pikkasen vajaa kolme ja on niin "itsenäinen" nyt, niin on saletisti helpompaa mikäli pikku kakkonen meidän perhettä jossain vaiheessa ilostuttaisi!