Toista vauvaa kuumeillen.

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja ehkäpä
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Heippa, piiitkästä aikaa!

Sairastamisia ja muutenkin vähän melankolista fiilistä näkyi olevan yhdellä jos toisellakin :(

Gatusa: Hurjalta kuullostaa sun tilanne ja vuodot, jaksamista vaan PALJON!

della_79: Menkat, vihdoin! Mahtavaa, nyt tekin pääsette ihan tositoimiin :)

ON: Mulla tosiaan alko ne "menkat" 13.pv semmosena tiputteluna. Vuotoa tuli niin vähän et se ehti matkalla hyytyä ja muuttua "vanhaksi vereksi" eli semmoseks ällöks ruskeeks töhnäks. Siinä ei siis oo mitään uutta ja ihmeellistä, et pari ekaa vuotopäivää on semmost tiputteluu, mut yleensä viimeistään 3. päivänä tulee sitte ihan kunnon verta. Noooh, eipä se siitä sitten muuttunu edes viikossa eikä kahdessa. Mä vuodin 2 viikkoa tiputtelemalla ja sitte googlasin kaikki mahdolliset gynevaivat ja keksin jo itelleni ton endon, mitä muillakin oli ja aloin jo pelätä kaikennäkösiä syöpiän yms. Joten tän viikon ma menin gynelle. Kaikki oli ihan kunnossa ja siistiä, mut kahden viikon vuodosta huolimatta kohdussa oli edelleen etuseinässä sentin pakusnen limakalvo! Järkeiltiin siinä sitte että alkukuussa alkaneet työt ja miehen firman jutut on aiheuttanu niin ison stressin, etten oo luultavasti ovuloinu ollenkaan ja sen takia sitten se vuotokaan ei ala kunnolla eikä kohtu tyhjene. Joten nyt syön sittn 10 päivää keltarauhashormonia ja sen jälkeen pitäis tulla normaalit kuukautiset ja sit päästään taas tosissaan yrittämään.

Täällä poika toi päiväkodista enterorokon ja kun poitsu tervehty ni mä sairastuin. Kamala tauti, sormet ja jalkapohjat täynnä kipeitä näppylöitä :( poika oli vielä pilkullisempi, ressukka oli tosi kipee viikonloppuna. Meijän piti mennä 1-vuotiskuvaukseenkin, mut se nyt siirtyi ainakin viikolla eteenpäin, jos sit olis ruvet ainakin naamasta jo hävinny.
 
Maikkie: Ei kai se ovis normaalisti ihan niin aikaisin ole, siis kp 8. Mulla ainakin rupee tuleva ovis aina oireilemaan tosi aikaisin, heti kun menkat loppuu. Mutta sitten kun oon tehnyt testejä menkkojen jälkeen, niin eipä ne hormonit ole vielä nousseet, vaikka munasarjoja nipisteleekin. Mulla ilmeisesti ne oviskivut liittyvät munasolun kasvuun ja irtoamiseen. Jospa sullakin??

della: Joo, ei noita miesten ajatuksia aina pysty tajuamaan. Mutta ei varmaan miehetkään kaikkia naisten ajatuksia ymmärrä ;) Onko teillä ollut puhetta, että jos toista ei ala kuulua, niin menettekö hoitoihin? Aika ikävältähän se tuntuu, jos toinen laittaa jotain aikarajoja tms. vauvaprojektiin ja niin kuin munkin mies sitten sanoo ei tutkimuksille ja hoidoille :( Mutta eipä toista voi pakottaakaan. Luin eilen yhtä blogia, jossa nainen yrittää tulla salaa raskaaksi, koska mies ei ole vielä valmis isäksi :O Toisaalta ymmärrän miten suuri se vauvankaipuu voi olla, mutta on silti mun mielestä tosi väärin toimia epärehellisesti.

Gatusa: Olipas tyly suhtautuminen kälyltäsi! :( Miten muuten tulet toimeen sun miehes perheen/suvun kanssa? Saatko heiltä apua nyt tuon tilanteen kanssa?

On: Mikähän kp...17? Ovis oli vissiin maanantaina, ainakin kivuista päätellen. Tiistaina olivat jo helpottaneet huomattavasti. Tosin vieläkin jotain nipistyksiä ja jomotuksia tuntuu silloin tällöin ja eilen kampaajalla, kun luin Janne Katajan haastattelua, niin vuoronperään nauroin niille jutuille ja pidättelin itkua. Jotenkin kosketti niin, kun hän kertoi rakkaudestaan lapsiaan kohtaan. Hyvä minä! Kunnon hormonihuurut vieläkin ;) Meillä on nyt muutamana iltana juteltu ja välillä melkein riideltykin aiheesta pikku kakkonen... En edelleenkään tiedä miten tämän varsinaisen yrittämisen käy. Mies sanoo, että haluaa vauvan, mutta ei halua tehdä siitä numeroa. Joten täytyy vain hyväksyä se. Toivottavasti se siitä huolimatta joskus tärppäisi. Mieluiten pian, mutta en mä tiedä kuinka hyvin nytkään saatiin ovis hyödynnettyä :/ Soittelin neuvolaan verikokeiden tuloksista ja ne olivat kuulemma ihan kunnossa. Kilpirauhasarvot olivat hyvät ja prolaktiini siinä rajoilla, mutta rajojen sisäpuolella. Mun puolelta siis kaikki kunnossa raskautumista ajatellen. Jotenkin tosi väsynyt ja tyhjä olo nyt kun näitä asioita ollaan väännetty miehen kanssa. Katsoin eilen netistä uusiimman Erilaiset äidit -jakson ja ei v***u mitä tyyppejä! Just tollasille lisää lapsia :( Anteeksi nyt vaan, jos ovat jonkun tuttuja. Mutta tuli kyllä taas niin paska olo, kun itse vielä yhtä toivoisi ja toiset vaan sikiää minkä kerkiää ja sitten ollaan yhteiskunnan elätteinä ja perheen isäkin totesi, ettei hänen edes tee mieli työelämään, mutta sitten mennään sossusta vinkumaan rahaa uuteen pesukoneeseen ja äiti valittaa neuvolassa, ettei muka ollut varaa ostaa hormonikierukkaa. Huh hei! Tää on nyt tietysti vaan mun mielipide.
 
Nipsu kiva kuulla sinusta! hyvä, että pääsit käymään gynellä ja sait jotain selvyyttä tilanteeseen ja apuakin :) hyvä vain, jos näytti siistiltä kaikki eikä esim. viitteitä endoon ole, sitä ei kyl toivo yhtään kenellekään. toivottavasti paranette pian, kuulostaa ikävältä toi enterorokko :(

Margeliini mä oon päästäny ajatuksiini ton hoitoihin hakeutumisen, mut en oo vielä uskaltanu puhua siitä miehelle. jos meillä on vain joku kaksi vuotta aikaa, niin kyllä mä oisin valmis satsaamaan hoitoihin vaikka omasta pussista, saahan sitä rahaa turhempiinkin asioihin palamaan. ehkä tässä pitää eka yrittää luomusti joku puolisen vuotta ja sitten hakeutua yksityiselle, en aio käyttää aikaa vuoden odotteluun (siis nyt ekojen kuukautisten alusta jos lasketaan).

mua muuten ärsytti kans se uusin jakso Erilaisista äideistä, joskin eri syistä: mua ärsytti niiden selkeä kyvyttömyys huolehtia taloudellisesta tilanteesta, mm. kaupasta ostettiin ihan mitä sattuu (meillä täällä eletään tarjousjauhelihalla) ja pyykkikoneeksi ostettiin avaruusajan vehje ihan kokeilun vuoksi. ja lapsia vaan tulee ku ehkäisyä ei ole ja mies ei vaan suunnittele mitään, hehheh! kävi mielessä ja sanoin miehelleki, et noi on varmaan jotenki aika yksinkertaisia (anteeksi ruma ilmaisu ja anteeksi, jos nyt haukun jonku tuttuja tai jotakuta, joka lukee tätä ketjua)

on: eipä ne menkat vielä mihinkään loppuneet, vielä tiputtelee pikkuisen, joten odotellaan vielä ennen pupuilua. oon mä tosin joskus näinä päivinä jo käynyt niin kuumana et ollaan pupuiltu vuodosta huolimatta, onhan vesi ja suihku keksitty ;)
 
margeliini: ne taitaa olettaa että oon kuolemassa koska alko eile pyytelee anteeks huonoo käytöstänsä... mut oikeest ei ne välitä anopin ja anopin pääkaupungis asuvan perheen kans tuun toimee hyvin, muut...älä luulekaan... jos raskaanaki ollessa meidät heitettii pihalle ja otettii takas ja sama ku oli menny kesken, takas koska ei ollu paikkaa minne mennä. 
on:vuotoa ja kipuja, käytii sairaalas ja eihä ne ollu ees tutkinu sitä saamarin koepalaa ensinnäkää tai tehny mitää!!! lääkäreille selitin et Eidin aikaan oli vaatteet veres, eilen suihkus aloin vuotaa ja tipahin lattialle. lääkärit vaan sano "ai kamala". Ei se ai kamala vuotoa lopeta tai mua paranna, olin räjähtää sairaalas kaikille ja muutenki puoliks tajuissaa. Hemoglobiini enää 80 ja kuulemma hyvä mitä hyvää siin on ku alaraja euroopas on 117. Hematokriitin pitäs olla min 36 ja mulla 24.9. ja jos katon loput tulokset ni mitäköhä saan...
 
Gatusa mun käsittääkseni täällä Suomessa ei aleta edes leikkaamaan, jos hemoglobiini on kovin alhainen (korjatkaa joku jos oon väärässä). mulla on itsellä tipahtanut hemoglobiini ekan laparoskopian yhteydessä 90:n ja leikannut lääkäri kehotti syömään rautatabletteja 2-3kk, joiden kans se sit nopeasti nousikin. samaten synnytyksen yhteydessä vuodin sen 1500ml, joka pudotti hemoglobiinin 136:sta 79:n ja sain punasoluja kaksi pussia ennenku päästettiin edes ylös sängystä, sitä ennen mun tyttöä hoitivat mies ja kätilöt.

Margeliini palasin kertomaan, et kysyin mieheltä tänään, mitä mieltä se on, jos lasta ei ala tullakaan, niin hakeuduttaisiinko me hoitoihin. miehellä ei ollut asiaa vastaan mitään ja lupauduin jopa maksamaan lystin, koska mulla ei noita kuluja juuri muuten ole.

eipä tällä erää enempiä :)
 
Gatusa: Tuo sun tilanne kyllä kuulostaa niin toivottomalta. Paljon tsemppiä ja voimia sulle sinne! Toivottavasti saat avun sieltä ja tilanne alkaisi helpottamaan!

della_79: Antaakaa mennä vaan :) Suihkut on tosiaan keksitty... Ja kiva, että miehes suostuu tarvittaessa hoitoihin lähtemään :)

On: eilen piti sit mennä ja tehdä ovistesti, puhdas nega. Joko se ovis on sitten jo ollut tai sit se on vasta tuloillaan. Ei mulla kyllä omien tuntemusten mukaan koskaan ole ovis ihan noin aikaisin ollut, joten jospa se ois vasta tulollaan tässä viikonlopun aikana. Harmi vaan, että ollaan reissussa koko viikonloppu. Saiskohan tuon isännän silti höynäytettyä tänä iltana pikaiseen pupuiluun, ainahan sitä sopii yrittää ;) Ja sit sunnuntaina kotona lisää... :) 

 
menkat loppui torstaina eli kp 7 (muistuttaa aika lailla kiertoja ennen raskautumista) ja laskeskelin huvikseni vaun laskurilla (jos siis kiertokin noudattelisi entistä kaavaa ja ois 28 päivää) et ensi viikolla ois hyviä päiviä pupuilla :) toivossa on hyvä elää, tuumasi se lapamatokin, ja täytyy olla jotai tavoitteita :) tänäänki on treffit soffalla, kunhan mies kotiutuu bändikämpiltä ja mukelot saadaan sänkyihinsä :)

pitääkin hehkuttaa, et mä saan nukuttua pitkästä aikaa :) tyttö on hyväksynyt sen, ettei me herätä ennen klo 5.30 ja viereen pääsee vasta klo 6-6.30 :) eli kohta on yöimetys poissa ja saan piakkoin lopeteltua imetykset kokonaan (tai siis takarajahan mulla on ensi kuun loppuun mennessä). huudattamaanhan tuota ressukkaa joutuu, mut ei voi minkään, ei se näemmä haluaisi antaa periksi ja luopua tissistä :/
 
Gatusa: Toivottavasti rupeat saamaan hoitoa JOSSAIN! Ihan hullu tuo sinun tilanteesi, on sitä suomalaisena siihen edes tottunut, että tuolle asialle olisi jotain jo tehtykin, vaikka täälläkin terveydenhoidossa epäkohtia on. Tuossa saa jo henkensä puolesta pelätä. :( Paljon voimia sinulle kaikkeen, mitä saat siellä kestää!

En ole tainnut dellaa ehtiä vielä edes onnitella menkoista! Yksi etappi saavutettu! :D Pienokaiset on kyllä niin yksilöllisiä tuonkin suhteen, miten hyvin ne saa vierotettua tissitelystä. Meillä tytön kanssa se sujui todella kivuttomasti pikkuhiljaa ilman mitään huutoa ja kiukuttelua. Kun neiti täytti vuoden, lopetin imettämisen kokonaan. Tsemppiä sinulle sinne! Ja onpa kiva, että miehesi on hoitoihin tarvittaessa suostuvainen. :) Se on jo suuri juttu, että asiasta voi jutella!

Margeliinilla ei sitten ihan niin hyvä tilanne keskusteluyhteyden suhteen ole. :( Mutta älä nyt heitä kirvestä kaivoon vielä kuitenkaan. Jospa miehesi on niitä, jotka tarvitsevat paljon aikaa tällaisten asioiden sulattamiseen ja kaikki infokin asiasta pitää jakaa mahdollisimman pieniin palasiin, joita syöttää sopivalla aikavälillä. Onhan se kuitenkin jotain, että hänkin sen lapsen haluaa! Vaikkei tunnukaan olevan siinä projektissa samalla tavalla mukana. Mutta ei noi miehet osaa ajatella näistä asioista samalla tavalla kuin naiset. Onhan se monessa muussakin asiassa huomattu. Kovasti tsemppiä sinne!

Maikkielle toivotaan ovisplussaa ja plussan hyödyntämistä hyvällä tuloksella! :) Ehkä olette jo onnistuneetkin siinä. ;)

Nipsulle paranemisia! Ja hyvä, että gynellä kaikki oli ok. Meilläkin on muuten täällä sairastettu, rajua vatsatautia tosin "vain", mutta sekä tyttö että äiti on olleet vuorotellen kipeinä. Nyt sentään voiton puolella.

ON: Meillä tosiaan sairastettu tällä viikolla. Ensin tyttö aloitti maanantaina oksentamaan, jota seurasi sitten ripuli, ja tiistai-iltana minä seurasin sitten perässä. Olipahan raju tauti, vieläkin on meillä molemmilla vatsan toiminta vähän sekaisin, mutta toimintakykyisiä jo sentään. Kierron loppupuolella täällä mennään. Syyslomalla oli ovis (en testannut, mutta limoista päätellen) ja sitä yritettiin hyödyntääkin. Tänään kp 31, joten ensi viikolla pitäisi menkkojen alkaa, jos ovat alkaakseen. En millään usko, että vielä olisi tärppi käynyt, kun vasta on yritys aloitettu, mutta kyllähän sitä vähän pohtii. Menkkaoireita ei ole vielä kummempia ollut, ei kyllä oireita toiseenkaan suuntaan. Vähän huonovointisuutta aamupäivisin, mutta voi johtua vielä tuon taudin jälkimainingeista. :P Noh, ensi viikolla saa varmuuden asiaan. Eiköhän se täti tule kylään kuitenkin.
 
Margeliini: voihan pöh tota sun ja miehen näkemyseroa :( teilläkin alkaa olla jo useempi yrityskierto takana, meilläkin tuli jossain vaiheessa jo semmonen "väsyminen" tähän raskautumistouhuun. Sitten sitä alko molemmat hiljaa mielessään pohtia et kun ei se raskaus ala, niin haluaako sitä sitten edes, vai pitäiskö antaa asian olla ja alkaa suunnittelemaan elämää vaan yhden lapsen perheenä. Meillekin tuli siinä vaiheessa vähän napinaa, kun mä olisin halunnut alkaa tikuttamaan ovista ja tehdä kaikki kevätjuhlaliikkeet, mut mies vaan hyssyttelee ja selittää sitä "tulee jos tulee"-soopaa. Pöh, koittakaahan jaksaa ja päästä yhteisymmärrykseen :) Niin ja noista erilaisista äideistä: mä en ennen tota sun tekstiä ollu tututstunu koko sarjaan, mut nyt kattelin netistä ton jakson ja voi jösses! Kyllä oli niin tyhjäpäistä sakkia et mietin välillä, voiko ne olla edes tosissaan vai esittääkö ne nyt jotain?!?! Ja meillä sama kun dellalla et katon tosi tarkkaan, mitä kaupasta ostan ja sitte toiset shoppailee sossurahoilla kaikkee mikä nyt sattuu käteen osumaan. Aaaargh... En oo vielä uskaltanu kattoo niitä muita jaksoja, nouseeko niistä verenpaine samalla tavalla?

ON: mulla on nyt kaks niitä pillereitä jäljellä, joten loppuviikosta pitäis sitten tulla ihan kunnolliset kk:set. Muutenkin alkaa fiilikset vähän paranemaan, ku tässä on parisen kuukautta ollu vähän semmonen stressi ja ahistus koko ajan. Miehellä työkuviot vähän muuttuu vielä tän vuoden aikana ja sitte se saattaa olla enemmän kotonakin. Mut ainakaan sit se ei joudu tekee niin paljon ja olee kaikesta vastuussa yksin, mikä vähentää semmosta yleisjännitettä meillä aika paljon, hyvähyvä! Pojalla rokko parani, nyt on jaloissa enää semmosia punasia laikkuja, kun ruvet on lähteny pois. Itellä vielä käsissä ja jalkapohjissa muutama isompi näppy, rupeutumista odotellessa.

Illaks on luvattu lumisadetta, pitää lähteä töitten jälkeen pojan kanssa pulkkaostoksille :)
 
della: Kiva kuulla, että siellä mies sentään on suostuvainen hoitoihin, jos sellaisiin täytyy turvautua :) Ei tuo munkaan ukko kuulemma nyt ihan niin jyrkkä olekaan mielipiteissään... Mun käsittääkseni aina ei kannatakaan odotella sitä vuotta. Jos esim. on endo tai joku muu, joka voi vaikeuttaa raskaaksi tulemista, niin eikös sitä ihan suositellakin, että hoitoihin hakeudutaan aikaisemmin? Toivotaan silti, että teidän kohdalla käy niin kuin monella, että se toka lähteekin helpommin alulle.

Gatusa: Miten sulta on muuten onnistunut esikoisesta huolehtiminen noiden vuotojen aikana? Onko mitään muutosta tullut tilanteeseen? Ikävää sekin, jos miehen sukulaisten kanssa ei ole niin hyvät välit :( Meillä on ihan ok, mutta mulla on ruvennut tuleen mitta täyteen joitakin asioita miehen sukulaisissa.

Saitkos Maikkie plussaa ovistestiin? Entäs isännän höynäyttäminen? ;)

Kellitys: Joo, mun mies taitaa olla juurikin sellainen kuin arvelit. Ollaan taas keskusteltu lisää asiasta ja saatu jotain tolkkua tähän. Silti välillä ärsyttää, että hän saa päättää tällaisista isoista asioista ja kuinka tärkeitä ne on :/ Tsemppiä sinne nyt piinapäiviin! Ja toipumisia taudista. Mahatauti on sieltä kamalimmasta päästä :( Johtuispa se huonovointisuus kyytiläisestä :)

On: Kp 21 eikä mitään erityisiä oireita mihinkään suuntaan. Kierrosta pitäis tulla ihan normaalin pituinen eli menkkoja vois odottaa viikon päähän. Mielessä pyörii vaan sellainen ajatus, että sunnuntaina vois jo tehdä raskaustestin aika luotettavalla tuloksella... ja JOS se sattuisi olemaan positiivinen, niin.... olisko se aika ihana isänpäivälahja? Toinen vaihtoehto sitten valitettavasti on se, että olen isänpäivän kunniaksi tosi kiukkuinen pms-oireideni kanssa :( En tiedä uskaltaako sitä ihanampaa vaihtoehtoa edes toivoa. Tai uskallanko oikeasti testata sunnuntaina. Jotenkin on sellainen olo, että tuskin tässä nyt niin onnekkaasti käy, kun ajoituksetkin oli taas mitä oli.
 
ensinnäkin kiitos valtavasti tsempistä kaikki :) esikoisel sen verra ikää jo että pääsee suht helpol, anoppi auttaa mua ja mies ottaa muksun mukaansa välil kun menee ulos ni saan levätä. oli 2pvä taukoa vuodos eli ovis tuli ja meni (turhauttavaa) ja tänää alko taas hiljallee näkymää et vuodot tekee tuloaan... siis jos joudun leikkaukseen kuten toivon ni mulle tulee verensiirto kans eli veripankist pari pussii verta ja mies käy luovuttaas varmaa veljensä kans molemmat yhen pussin ku tääl pitää jonku luovuttaa verta et veripankist antavat eli niinku pankki antaa lainaa ni se pitää maksaa, hupaisaa.
josko huomen sais tulokset koepalast ku ei ollu tänää valmiina...jos ei  leikata ni vuoto jatkuu joten leikkaus ainoo vaihtoehto hoitona koska tää uhkaa pidemmänpäälle henkeä.
 
della: Hienoa, että imetyksen lopettaminen edistyy :) Imetätkö vielä päivällä? Mä vähentelin pikkuhiljaa imetystä ja lisäsin pullosta juottamista ja sain lopetettua imetyksen todella vaivattomasti. Meillä tosin oli koko ajan vaikeuksia sen kanssa eikä tuo poitsu missään vaiheessa alkanut kunnolla viihtyä rinnalla. Helpotus oli, kun sain sitten vihdoin hyvällä omalla tunnolla lopettaa. Poika oli silloin 5,5kk ja tyytyväinen täytyy olla, että niinkin pitkälle kuitenkin päästiin. 

Kellitys: Voi kurjuus noita mahatauteja. Ne on kyllä sit niin persiistä!!! Joko olette paremmassa kunnossa? Niin ja joko on menkat alkaneet? 

Nipsu: Kiva, että teillä alkaa siellä tilanne helpottamaan ja miehesi työhommien muuttuminen parempaan suuntaan kuulostaa hyvältä. Tulikos sitä lunta sinne?

Margeliini: Siis sehän ois taatusti ihan paras isänpäivälahja... jotenkin vaan itsekin olen niin pessimistinen, etten mä varmaan uskaltais testata ennen, kun menkat on oikeasti kunnolla myöhässä tai on jotain muita oireita. Jotenkin mä viimeksi raskaana ollessani tiesin olevani, vaikken ollut vielä testannut. Ne jomotukset ja juilimiset sen oikeastaan teki, että tiesin...

On: Mä en sit saanu aikaiseksi testata uudestaan sitä ovista ja nyt täytyy kyllä sanoa, ettei sitten niin mitään käryä, millon on ollut, jos ylipäätään edes on ollut. Mutta joo, sain miehen höynäytettyä perjantaina hommiin, mut sunnuntaina en jaksanut edes yrittää. Reissu vei voimat ihan täysin ja menin jo aikaisin nukkumaan. Luojan kiitos taisi poitsukin olla väsynyt, kun ei herännyt yöllä kertaakaan. Aamulla kävi hereillä sen jälkeen, kun mies oli jo lähtenyt töihin, mutta paska mutsi ei jaksanut nousta sängystä. Kuuntelin vaan kun tyyppi riehui sängyssä ja veteli aina uudestaan ja uudestaan pimpelipompelia soimaan soittorasiastaan. Jossain vaiheessa heräsin ja oli ihan hiljaista, sen verran vilkaisin, että poika nukkui ihan tyytyväisenä, joten käänsin vaan kylkeä ja jatkoin vielä unia. Heräsin sit iloiseen jokelteluun joskusn 9.30 aikoihin. Olipa IHANA nukkua!!! 
 
Maikkie imetän vain aamulla ja illalla, päivällä tyttö saa jo korviketta ruokailujen yhteydessä. joitaki iltoja mulla jää jo välistä treenien vuoksi ja joinakin aamuina ei nukuta päiväunia yhdessä (ennen päiväunia oon antanu tissiä). meillä oli kans alussa vaikeuksia imetyksen suhteen, kun tyttö joutui synnytyksen jälkeen eri osastolle antibioottitiputukseen kolmeksi päiväksi eikä mulla ehtiny maito nousta ennen sitä, vaan vasta siinä vaiheessa, kun tyttö palasi takaisin. meillä oli rintaraivareita ja tyttö oli pullovauva, mut nyt sit kääntyiki niin päin, et tissi on parempaa ja sitä kaivataan. joulukuun loppuun mennessä ois tarkoitus saada vierotus tehtyä tai täytyy saada, koska meen tosiaan töihin 1.2. hienosti jaksoit imettää, munkaan ei alunperin pitänyt kuin 6kk ikään asti, mut en sit raaskinutkaan kieltää tissiä ku tyttö sitä niin kovin halusi.

jospas siellä ois kuitenki tarttunu joku matkaan, vaikket ovista testannutkaan, saittehan kuitenki pupuiltua :) ja sillon pitää nukkua ku nukuttaa, ettei pupuilusta tuu pakkopullaa :)

Kellitys voi kurjuus tuota mahatautia! onneksi olette paranemaan päin :) mä oon toistaiseksi juhlinut, kun en oo saanu oksutautia edes pojan päiväkotiaikoina. meillä oli tammikuussa hippasen ennen synnytyksen käynnistystä jännät paikat, kun poika sai oksennustaudin ja mieskin sairastui siihen ja oksensi. (kumpiki pysyi kaukana musta, etten sairastuisi enkä onneksi sairastunutkaan. en siivonnut pojan oksennuslakanoita ja mies nukkui sohvalla).

Gatusa onko sielläpäin se veripankin veri turvallista? mä kun sain täällä synnytyksen jälkeen sen pari pussia punasoluja, nii tenttasin hoitajia tarkasti, mistä veri on peräisin ja onhan testattu, ettei tule mitään hiv:a. onneksi miehesi ja anoppisi auttavat sinua lapsenhoidossa et saat levättyä!

Margeliini toivon sinne positiivista isänpäivää :)

ja on: onnistuin eilen säikyttää miehen, ku heitin puolivitsillä, et ois hedelmälliset päivät käsillä. mies siitä kilahti et hän ei oo lisääntymiskone ja ei lisäännytä ja lapsia on jo tarpeeksi :/ piti sit vakuutella ja vannoa, et vitsillä minä ja en halua aiheuttaa stressejä jne. pakko rauhoittua ja antaa mennä vaan rauhassa ja oppia olemaan hölöttämättä kaikkea miehen kuullen. mies taisi kuvitella, et pupuillaan vaan lapsenteko-mielessä, mut eihän sitä vain siksi pidä tehdä. noh, jatkossa tiedän olla hiljaa :)
 
Nipsu: Kyllähän tässä tosiaan on mennyt jo seitsemän kiertoa ilman ehkäisyä :/ vaikkakin oviksen tikuttelua ja varsinaista yritystä viis. En tiedä miksei tärppää, vaikka mulla ilmeisesti kroppa tekee työnsä hyvin, vaikka koko kesän olikin kierrot sekaisin. Kyllä me ollaan miehen kans päästy asiassa ihan sopuun ja jatketaan yrittämistä, mutta ei tehdä tästä pakkopullaa :) Ei mulla ainakaan niistä muista Erilaiset äidit -sarjan jaksoista oo verenpaineet noussu yhtä pahasti kuin tosta viimeisimmästä ;) Toivottavasti sun kierrot nyt lähtee hyvin eteen päin kuurin jälkeen. Kyllä sä oot varmaan sitten ollut tosi stressaantunut. Ja hyvä, jos miehen työasioihin on luvassa helpotusta. Meilläkin on nyt viime aikoina mies tehnyt jatkuvasti iltaisin töitä kotona ja oon ihan kypsä tilanteseen :(

Maikkie: Wau! Sä oot tosiaankin saanut nukkua :) Mä oon tyytyväinen, jos saan nukkua edes seitsemään. Joo, en tiedä viitsinkö testata, kun ei mitään kunnon oireita ole. Mahaa nipistelee välillä, mutta sellaista on ollut muissakin kierroissa, joten siitä ei voi mitään päätellä. Tsemppiä sulle, että olis pupuilu kuitenkin tuottanut tulosta!

della: Kuulostaa tutulta :) Mä en enää edes kerro miehelle koska on tärppipäivät, ettei ota mitään paineita niistä. Toinen asia mistä en viitsi aina kertoa, on mun oireiden arvuuttelut ja oonkohan mä raskaana vai en. Ei se jaksa sellaisiin keskittyä. Vaikka nykyäänhän en enää edes juurikaan arvuuttele mitään, kun en oikein voi luottaa mihinkään kropan antamiin "merkkeihin". Ne voi tarkoittaa mitä vaan.

On: En tiedä oonko muistanut kertoa, että meidän tytöllä on nyt ensimmäinen uhmakausi menossa. Alkoi noin pari viikkoa sitten ja kyselin jo neuvolastakin, että voisko olla ja kyllä terkkari oli sitä mieltä, että ihan hyvin mahdollista, koska meidän neiti on muutenkin kehittynyt niin kovaa tahtia :O Ainahan tuo on ollut temperamenttinen ja yksivuotispäivän tienoilla osoitti kovasti omaa tahtoaan, mutta tää on nyt ihan erilaista. Pukeminen on ihan hirvee show, kun tyttö juoksee karkuun ja temppuilee, vuoroin itkee ja nauraa. Koko ajan keksii jotain mitä haluaisi ja jos sitä ei saa niin sitten jotain muuta, kauhee vinkuminen koko ajan. Sitten jos onnistuu saamaan haluamansa, niin se ei välttämättä kelpaakaan, vaan olis pitänyt saada se toinen vaihtoehto. Suuttuu jos en heti tajua jotain mitä hän tarkoittaa esim. ruokalappu täytyy saada pois kaulasta heti ruokailun jälkeen ja jos näin ei tapahdu, niin sitten ei enää onnistu mikään. Viime viikonloppuna heittäytyi kaupan lattialle huutamaan, koska en antanut koskea kaikkeen mielenkiintoiseen. Välillä tytöstä huomaa, että hän oikein tekee kiusaa, vaikka ei toki pahuuttaan. Kokeilee rajojaan ihan kunnolla. Ja itse en ole oikein vieläkään sisäistänyt, että mun vauva on jo noin iso. Meinaa kyllä mennä hermot tosi nopeasti :( No, ehkä tähänkin sopeutuu ajan kanssa ja oppii olemaan kärsivällisempi...
 
della_79: kyllähän ne tarkastaa tietääkseni ja aion kyllä varmistaa. huomenna mennää kuulemaa sairaalaa lekurien päätös miten hoitavat mua, saisvat kyl leikata että pääsis niist maanvaivoist eroon. ja on/off vuotoa taas...eilen tuli jonkin verran tänään ei viel näy mitää saa nähä ku päivä etenee...
 
Heippahei pitkästä aikaa..!

Gatusalle ihan hurjasti voimia ja etenkin jaksamista ton vuotelun kanssa :o Ihan hirveen alhainen hb sulla kyllä on! Mulla kans kävi pahimmillaan hb 79:ssä synnytyksen jälkeen kun vuotelin sen verran reippaasti ja sainki sit 2 pss punasoluja jotka ei kylläkään nostaneet hb:a kuin 84 :/ Ajan myötä sit vaan korjaantui tilanne, söin rautatabletteja muutaman viikon ajan. Mut se olotila mikä oli kun oli hempat niin alhaalla, oli jotain aivan järkyttävää!!! Et todellakin jaksamista sulle sinne!

Täällä taitaa olla (pian) enemmänkin piinailijoita?! Maikkiella taitaa olla kierron loppupuolella? Kellityksellä jännät päivät?? Ja Margeliinillakin kierto lopuillaan, onko vielä mtn tuntemuksia mihinkään suuntaan??! :) Ja Dellalla ovis meneilläänkö?

On: Pikkuhiljaa meidän poitsu on taas alkanu nukkumaan paremmin, on riittäny siis äidillä ja isällä vähän muuhunkin virtaa ;) Oispa niin kiva tietää mitä tuolla alakerrassa tapahtuu vai tapahtuuko mitään :D Muutamat ystävät on viimeisillään raskaana ja osa synnyttänyt. Hirveen kateellinen olo heille ;/ ... Vaikka onhan mullakin tässä vielä "vauva", mutta silti...

 
 
riksuke: Hei, kiva kuulla sustakin :) Ja kyllähän sulla tosiaankin on vielä VAUVA! :) Ymmärrän kyllä, että toista tekis silti mieli. Munkin vauvakuume syttyi uudestaan aika aikaisin... siitäkin on jo yli vuosi :/ Mulle tekee tiukkaa myös se, että ajattelen monesti joistakin tutuista, että tuo ja tuokin on saman ikäinen kuin mä ja silläkin on jo noin monta lasta. Tai jos joku on mua nuorempi ja useamman lapsen äiti :( Tyhmäähän se on vertailla. Ja eipä vaan tule vertailtua lapsettomiin tuttuihin kuitenkaan. Kierto on siinä vaiheessa, että menkkoja odotan ens viikon tiistaille eli vähän aikaa pitäis vielä malttaa.

On: Onko kukaan käyttänyt ovulaatiotestiä raskaustestinä??! Monesta paikasta oon lukenut, että se näyttäis myös raskauden, mutta ilmeisesti ei kuitenkaan kaikilla toimi niin. Ajattelin, että jos tekisin perjantaina tai lauantaina ihan huvikseni ovistestin ja jos se sitten näyttää jotenkin epäilyttävältä, niin sitten sunnuntaina raskaustestin. En viitsisi käyttää mun viimeistä raskaustestiä "turhaan", jos/kun en olekaan raskaana. Mutta kun ovistestejä on vielä 7 kpl jäljellä ja ovat halvempia... Aikamoisia jomotuksia ja nipistelyjä on eilen ja tänään tuntunut mahassa. Mietin jo, että pitäiskö laittaa pikkuhousunsuoja, kun lähden jumppaan, kun on niin menkkamainen olo välillä. Mutta miksi ihmeessä mä niin tekisin? Eihän nyt menkat voi alkaa viikkoa etukäteen. Eihän?
 
kiitos riksuke :) synnytyksen ja useamman km kokeneena tiedän sen olon ku joka kerta lähten verta kunnol mut tää kerta on kyl jo pahin kaikist. inshallah huomen saan tietää miten toimitaa eli leikkaus vai hoito x. kerron tänne heti kun tiedän. 
ei huvita kattoo itteä ja nähä kaapin lasist kuinka vatsa näyttää n. 18-20vk raskaana olevalt. kasvaa meinaan tuo kohtu aika nopiast myoomien takia. inshallah kukaa teist ei joudu ikinä kokee niitä...
 
Riksuke kiva kuulla teidänkin kuulumisia :) ja totta, vauvahan teidän vauva vielä on, samoin kuin kai tuo meidänkin tyttö, vaikka onkin jo kohta 9,5kk :) olen itsekin kyl kateellinen kaikille, joilla syntyy vauva tai jotka ovat raskaana. mulla toi ikä tulee vastaan ja pikkukakkonen ois enemmän kuin toivottu.

mä en tiedä, onko mulla ovis meneillään, en oo meinaan koskaan tunnistanut sitä, toi mun laskeskelu liittyi vähän enemmän jossitteluun, et ku menkat kerta alkoi ja kestivät yhtä kauan kuin ennen raskautta ja jos kierto ois yhtä pitkä kuin ennen raskautta, tarkoittaisi se, et ovis voisi olla nyt perjantaina.

on: nyt vituttaa toi äijä (anteeeeeksi et avaudun!) ihan huolella. toissailtana jätettiin suosiolla suunniteltu pupuilu pois ku väsytti ja eilen illalla yritin lähestyä, mut ukko uikutti koko illan et ku vähäinen summa elareita on ulosottomiehen karhuttavana ja ukko siis maksoi ne pois, mut sieltä ehti tulla kirje et tulee laskutuslisää ja korkoa alkuperäisen summan päälle. lisäksi ukolla lohkesi hammas ja nyt itketään sit sitäki ja kaikki on pilalla ja sit vielä päälle marttyyriys etku ei oo rahaa mennä hammaslääkäriin ku ulosottomies haluaa kaikki hänen rahansa. mua niin vitutti et menin mitään sanomatta nukkumaan, käänsin pässille (=toi äijä) selän ja mietin sit vielä omassa päässä et en sit tainnu saada ku yhden lapsen ja se on ton äijän syy ku se on niin v..un itsekäs eikä hoidata itseään eikä meinannu edes soittaa sinne ulosottovirastoon et mites ku se summa on jo maksettu, ennenku tänä aamuna jo vähän avauduin asiasta, et soittaa sinne ja kysyy, kuinka paljon rahaa ne oikeesti meinaa haluta.

onneksi pääsen sentään tänään treenaamaan, alkaa ärsyttää jo kaikkinainen kitinä.
 
riksukella on tosiaan kyllä vielä pieni vauva. :D Mutta minkäs sille mahtaa, jos tekee jo toista mieli. Miulla ei kyllä "vauvakuumetta" pukannut ihan heti, yhdessä murusessa oli ihan tarpeeksi. Halusin muutenkin antaa kropalle tarpeeksi aikaa toipua, vaikka tosi hyvin meni kyllä raskausaika ja synnytyksestä toipuminen, mutta silti. Meidän neiti on sentään jo taapero, ensi viikolla tulee jo vuosi ja 8 kk täyteen! ;) Toivottavasti ei kovin kauaa tarvitsisi odottaa enää, että saisi plussan tikkuun. Saahan sitä aina toivoa.

dellalle  toivon jaksamista! Miehet... Kyllä miullakin välillä palaa niin käämi oman ukkokullan kanssa. Sillä tuntuu olevan monet asiat tärkeämpiä kuin minä ja yhteinen aika, jota ei muutenkaan ole pienen lapsen kanssa liikaa. On se kyllä asiasta saanut kuullakin, muutamaan otteeseen. :D Itsepähän on tällaisen tuittuilijan valinnut.

Margeliini: Tiedän tunteen. Meillähän on yritys vasta alussa, mutta on sitä toista vauvaa silti jo haaveiltu pidempään. Järki vaan pisti aiemmin vastaan. Silti harmittaa, kun useilla, joilla on samanikäinen lapsi kuin tuo meidän tyttö, on jo toinen tai tulossa. Ja omillakin kavereilla parilla jo pari lasta. Ja on niitä nuorempiakin, jotka tuntuu sikiävän tuosta vain. :P Vaikka eipä sitä itse kyllä aiemmin vielä tuntenut vauva-asiaa ajankohtaiseksi. Mutta eivät nämä naisen aivot nähtävästi voi toimia aina tavallisen logiikan mukaan. Tsemppiä!

Omaan napaan sellaista, että täällä kp 2. Eli yk2 lähtenyt käyntiin. :) Ihan hyvillä mielin, kun olin tämän kyllä aavistellutkin. Menkkoja edeltävät oireet on kyllä muuttuneet. Ennen raskautta kipeytyivät aina nännin ennen menkkojen alkua, nyt ei sitten ole sitä oiretta ollut enää ollenkaan, mutta maha taas sekaisin ennen menkkojen alkua ja sekä tässä että viime kierrossa oli tuota huonovointisuutta. Loistavaa. :P Sentään ei kierto venynyt, nyt oli 33 päivää pitkä, meikäläiselle ihan ok.  Kovasti mietin, pitäisikö ovista tikuttaa, jotta vähän paremmin tietäisi, milloin se on, mutta jos sitten seuraavassa kierrossa, jos sinne joudutaan?
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top