Nipsu: Noi menkka-angstit kuulostaa tutulta. Ihan sama kuinka paljon olis ikää, niin kyllähän ne pistää ketuttaan :( Mä oon ihan kamalan kiukkuinen aina tädin vieraillessa ja yleensä oviksenkin aikaan. Noista synttäritarjoiluista... Me päätettiin, että ei todellakaan leivota kaikkea seitsemää sorttia, vaan meillä oli täytekakku, pasteijoita ja keksejä. Halusin selvitä itse noista tarjoiluista (se oli mulle joku elämää suurempi juttu, kun tytön ristiäisiin en jaksanut tehdä mitään), niin en viitsinyt vetää itseäni ihan piippuun yksien synttärien takia. Keksitkin hain kaupasta, muut tein itse. Toki mies auttoi, minkä töiltään ehti. Mutta en suoraan sanottuna ymmärrä sellaisia suorittajaäitejä, kuten yksi mun kaveri, joka voivotteli, että kun väsyttää, kun hän leipoi synttärikakkuja ym. kahteen asti yöllä ja lapsi herätti jo kuudelta aamulla :O Musta ei kyllä olisi ihan noin paljon uhrautumaan omien yöunieni kustannuksella.
*nekku: Onhan toi meidän neiti ruvennut aikaisin puhumaan, tänään neuvolassakin terveydenhoitaja niin sanoi. Hirveän yksilöllistähän se on. Kaverini lapsi, joka on meidän tyttöä kuukauden vanhempi, puhuu jo viiden sanan lauseita! Ja onhan meidänkin tytöllä paljon niitä juttuja, joista ei vaan ymmärretä mitä tarkoittaa, esim. imppa. Oon jo monta päivää ihmetellyt sitä, ilmeisesti se liittyy jotenkin joihinkin ääniin, mutta on vielä ihan mysteeri :D Onko teidän poika sitten lähtenyt aikaisin liikkeelle? Kun monestihan sanotaan, että kieli jää jalan alle. Ei ihan kahdeksaksi päästy Hullareille, mutta oltiin jo kymmenen jälkeen paikalla ;) Ja silti oli Iittalan Kivi-kynttilälyhdyt melkein loppu :O Onneksi ehdin kuitenkin saada haluamani.
riksuke: Eikös toi kuulosta jo lupaavalta? Että kroppa käynnistelee kuukautiskiertoa. Mulla alkoi menkat ennen jälkitarkastusta eli muutama viikko siitä, kun lopetin epätoivoisen imetysyrityksen. Mutta tosiaan toisillahan voi mennä monta kuukautta imetyksen lopetuksesta ennen kuin alkaa mekat taas.
Tinttura: Mä oon kans sitä mieltä, että kannattaa sen ukon kans puhua tuosta. Ja kertoa, että on vaikea luottaa, kun luottamus aikaisemmin petetty. Mä oon joutunut mun miehelle monesti selittämään tätä luottamusasiaa, että se ei ole niin yksinkertaista, että automaattisesti luottaisin ihmisiin, vaan yleensä luotan vasta sitten kun oon varma, että toinen on mun luottamuksen arvoinen. Ja se johtuu ihan siitä, että munkin luottamus on petetty pahemman kerran edellisessä suhteessa. Mies taas on säästynyt suuremmilta draamoilta ja luottaa ihan sinisilmäisesti kaikkiin ihmisiin, mitä mä taas en ymmärrä.
On: No niin, kp 27. En ihan vielä odottele menkkoja, mutta kohta... Eilen jo lupaavasti jomotteli vatsaa :) Ihan hullua taas oikein odottaa, että menkat alkais. Nyt tekis mieli tehdä varmuusnegakin, kun kuitenkin päässä välillä pyörii ajatus, että entä jos.... Ja kun oon tosiaan kiskonut hirveet määrät lääkkeitä, niin nyt en kyllä raskautta toivo. Se olis meikäläisen hermoille ihan katastrofi. Tänään oli tytöllä neuvola. Miinuskäyrillä mennään pituuden ja painon kanssa, mutta ei edelleenkään ole syytä huoleen. Terkka sanoi, että kun ei me vanhemmatkaan olla mitään isokokoisia, niin ei meidän lapsikaan ole. Silti mua välillä hirvittää varsinkin tytön painon kehitys. En tietenkään halua lapsestani ylipainoista, mutta en myöskään alipainoista, koska kyllähän siihenkin liittyy kaikenlaisia terveysriskejä. On tää äitinä oleminen aikamoista murehtimista välillä.