Toista odottavien tunnelmia

Mangolia90

Mangolia90

Puuhakas puhuja
Kaipaan tänne samassa tilanteessa olevia, eli pikkukakkosta odottavia.

Hermostuttaako muita, vai oletteko ihan luottavaisin mielin? Millä ikäerolla teillä saa esikko isosisaruksen tittelin? Kuinka vanha esikoinen on kun laskettu aika koittaa? Miten teillä sujuu nykyinen arki esikoisen kanssa?Millainen esikon vauva-arki oli? Mitä muutoksia odotatte innolla, mitä vähemmän innolla? Pelottaako joku? Millainen teidän esikoinen on luonteeltaan? Miten uskot esikon ottavan pikkusisaruksen vastaan?
 
Meillä esikko nyt 1v, joten ikäeroa tulee 1v9kk. Muutettiin juuri tänään pienempään asuntoon ja mun tosiaan pitäs mennä ens kuussa töihin. Esikko harjottelee nyt päiväkotiin menoa ja toiveissa on, että se olis suht kivuton siirtymä vaikka iso muutos onkin.

Luonteeltaan esikko on rauhallinen tarkkailija, joka kyllä sanoo mielipiteensä jos muuten ei ymmärretä. Ei itke turhista ja nukkuu hyvin.

Luulen että pikkukakkonen tulee ihan puskista tuolle neidille ja se tahtoo palauttaa sen sinne mistä se tulikin samantien. Tai ainakin neidin temperamentti varmaan ilmaisee itseään kunnes sopeutuu. Tällähetkellä tyttö on hyvin kateellinen jos joku muu lapsi on äidin tai isin sylissä ja saa huomiota.
 
Meillä tyttö täyttää 3 siinä samaan syssyyn, kun vauva tulee. Sillä on tällä hetkellä ihan jäätävä uhma, ja olen välillä vähän paniikissa, kun jo yhden kanssa on helisemässä. Meidän tyttö on todella temperamenttinen, sille on ihan normaalia välillä raivota tunnin putkeen. Se on jo nyt, reilu 2-vuotiaana, todella verbaalinen ja se käyttää puhettaan meidän komenteluun ja kontrollointiin. Milloin ei saa koskea ja milloin ei saa puhua. On se toisaalta myös hyvin aurinkoinen ja hellä taapero, aikamoista vuoristorataa siis. :D

Ei auta kuin toivoa, että ensi kesänä tuo uhma olisi helpottanut.
 
Meille on tulossa kyllä jo kolmas, mutta kerronpa silti vähän, miten toisen tulo sujui. Meillä lapsilla on siis ikäeroa 1v 6kk. Esikoinen on luonteeltaan temperamenttinen ja todella vilkas. Alkoi myös aikaisin puhua, joten vaikka oli vaan vähän yli vuoden, niin odotusaikana puhuttiin paljon vauvasta ja pikkuveljestä. Kirjastosta hain sellaisia lasten kuvakirjoja, joissa kerrottiin vauvoista. Esikoinen tykkäsi niistä kovasti. Pikkuveli on luonteeltaan rauhallisempi.

Mä en näin jälkikäteen muista mitään suuria mustasukkaisuuksia. Esikoinen ei tullut sairaalaan katsomaan vauvaa vaan näki pikkuveikan ensimmäinen kerran kotona ("kotikenttäetu"). Ajateltiin, että se olisi voinut herättää mustasukkaisuutta, jos esikoinen olisi tullut sairaalaan katsomaan vauvaa ja sitten äiti ja vauva olisivat saaneet jäädä sinne ja esikoisen olisi pitänyt lähteä kotiin. Ekat viikot pikkuveikan syntymästä meni vauvan nukkuessa ja pidin vauvaa paljon kantoliinassa, joten saatoin touhuta esikoisen kanssa. Äidin tai isän huomiosta oli esikoinen välillä mustasukkainen, mutta pikkuveikkaa kohteli kyllä aina hyvin. Enemmän se mustasukkaisuus on musta näkynyt nyt vanhemalla iällä, esikoinen on halunnut olla välillä vauva ja tykkää, että kerron paljon hänen vauva-ajastaan. Lapset on siis nyt 5,5v. ja 4 v. Ja nykyään lapset osaa kyllä tapella keskenään kuin kissa ja hiiri. :p

Kun tämä kolmas syntyy, lapset on 6 ja 4 ja saa nähdä miten ottavat vauvan vastaan, kun ymmärtävät paljon paremmin mistä on kyse. Esikoisella on nyt ehkä vajaan vuoden ollut "vauvakuume" eli kyselee paljon vauvoista ja bongaa kaikki vauvelit kilometrin säteellä. :grin Ja pienempi on aina tykännyt itseään pienemmistä ja on tosi hellä pienille esim. päiväkodissa. Joten luottavaisin mielin.
 
Meillä tulee ikäeroa n. 2v 11kk ja koen, että on varmaan ihan hyvä ikäero. Tähän mennessä poika on osannut ilmaista mielipiteensä tiukasti eli temperementtia löytyy, mutta toisaalta on erittäin sopeutuvainen. Ja isänsä poika ehdottomasti, joten en niin kauhean huolissani ole. Poika on ns. "helppo" lapsi, joten sinänsä arki sujuu hyvin. Nukkuminen ainoa akilleen kantapää eli vieläkään ei nukuta kokonaisia öitä vaan heräilee kesken yön. Mies erittäin herkkäuninen ja hänen vuoksi joudutaan edelleen nukkumaan eri huoneissa - toinen pojan kanssa ja toinen päämakkarissa (eli se joka nukkuu päämakkarissa saa sitten keskeytymättömät yöunet). Tähän järjestelyyn olen tyytymätön, mutta minkäs teet. Ehkä kolmen vuoden kuluttua aikuiset jon nukkuisi samassa sängyssä taas yöt? Tähän mennessä muutamia vauvoja nähty ja kun on pidetty vauvaa sylissä, niin ei ole poika siihen erityisemmin reagoinut - ennemmänkin tullut vain silittelemään (tai yrittänyt laittaa tuttia vauvan suuhun :grin ), joten en osaa olla kauhean huolissani. Toivottavasti vaan itse pystyisi nyt olemaan rennompi ja enemmän hetkessä kiinni, kuin esikoisen vauva-aikana, kun koko ajan jostain syystä yritti "suorittaa" äitiyttä ja elämää ja vähän kaikkea *huokaus*
 
Mamatson, meille tulee aikalailla sit sama ikäero. Varmaan joku 1v 10kk ikäero tulee meille.

Jos mä sanon suoraan, niin välillä mua hirvittää ja paljon! Esikoinen on todella ehtivä tapaus isolla temperamentilla. Mitä muita vauvoja/taaperoita olen seurannut, niin esikoinen on selkeesti sellanen johtajatyyppi ja huomion keskipiste. Tosi kovatahtoinen luupää :grin jos toisesta tulee samanlainen, tulee meille vanhemmilla varmaan aika kova koulu. Uskoisin et jos toka olis vähän rauhallisempi tapaus niin säilyisi jonkinlainen balanssi.

Yöt meilläkin edelleen aika huonoja ajoittain. Sekin jännittää. Miten sit jaksaa kun molemmat heräilee, toinen tietty luonnollisesti ekan vuoden ajan paljonkin.
 
Meillä on myös mustasukkaisuutta sylistä. Siinä ei saa olla toista vauvaa eikä edes kissaa! :grin toivottavasti se tässä sitten helpottaisi.

Mäkin ajattelin tota, että tarvii jossain vaiheessa hakea kirjastosta kaikkia "mulle tulee veli/sisko" tyylisiä kirjoja.
 
Niin joo meillä on mustasukkaisuus jännää, että aikuiset ei saisi keskustella keskenään pojan "yli". Hänen pitää olla huomion keskipiste :grin
 
^ meillä on tuota samaa! :D Joskus tyttö hoki päälle 'minäminäminäminä', nyt lähinnä vaan huutaa päälle. Ja auta armias, jos puhutaan pikku kakkosen aikaan.
 
Esikoinen on nyt 1v3kk ja pikkusisaruksen LA aikaan olisi 1v11kk. Esikoinen on TODELLA vilkas ja energinen touhottaja, joten kyllähän sitä välillä miettii että miten kädet riittää sitten kahden kanssa. Meillä kyllä menee pojan kanssa ihan mukavasti, hän on aina ollut hyvä nukkumaan ja meillä on nyt päivissä tosi selkeä rytmi eikä liiemmin ongelmia. Esikoisen vauva-aikakin oli mun mielestä helppo, siis paljon helpompi mitä olin etukäteen kuvitellut. Ei ole juuri ollut turhia itkuja eikä valvomista. Esikoisen kanssa ollaan aina touhuttu paljon ja hänelle on pystynyt antamaan 100% huomiota ja hellyyttä. Tällä hetkellä mua ehkä eniten mietityttää se, ja tavallaan harmittaakin etukäteen jo pojan puolesta, että hän sitten väistämättäkin jää osittain vähemmälle huomiolle kun uusi vauva tulee, ja samalla myös se ettei kuopukselle taas pysty antamaan samanlaista vauvavuotta kuin esikoiselle. Mutta uskon että asiat tulee kuitenkin menemään ihan hyvin :)
 
Tuli muuten näitä lueskellessa mieleen sellainen juttu, että mulla oli toista odottaessa sellainen olo, että en tule ikinä rakastamaan uutta vauvaa yhtä paljon kuin esikoista. Se tuntui vähän hämmentävältä ja aika epämiellyttävältä. Vaikka rakastuinkin vauvaan heti kun hänet sain syliini, niin jonkin aikaa tuo tunne kummitteli. Kuopus vielä sairasteli vauvana, mikä teki vauva-ajasta välillä tosi haastavaa. Sitten yhtenä päivänä kun kuopus oli jo 1,5 vuotta tajusin, että tuota tunnetta ei ole ollut enää pitkään aikaan. Molemmat on omalla tavallaan rakkaita ja tärkeitä. Nykyään mulla on kyllä selvä suosikkilapsi -sen kumpi se milloinkin vaan on, vaihtelee päivittäin. :grin

Nyt siis luotan siihen, että rakkautta tulee aina lisää. Sen minkä yhdelle antaa, ei ole toiselta pois. Lapsillekin olen yrittänyt tätä opettaa eli mikään toiselle annettu huomio, hellyys tai syli ei ole toiselta pois, molemmille riittää. Tähän asti on myös toiminut se, että syliin mahtuu aina kaksi. Sitä mahtuuko syliin aina kolme, en tosin ehkä uskalla luvata. :p
 
Meillä ikäeroa tulee olemaan 2v 3kk. Vähän myös harmittaa ettei sitten ole enää tytölle antaa jakamatonta huomiota, eikä uudelle tulokkaallekaan ole aikaa niinkuin esikoiselle oli.. Toisaalta yritän miettiä niin, että esikoiselle tulee pikkusisarus ja pienellä on isosisko, joka varmasti huomioi :) Itsekään en haluaisi olla ainoa lapsi ja veljet on tärkeitä..

Esikoinen on vatsasta saakka ollut todella vilkas, ei liikelaskennoista tarvinnut huolehtia kun aina tuntui jokin muljahdus.. Nykyään pysyy hetken paikallaan kun katsoo piirrettyjä, on köytettynä auton istuimeen tai syöttötuoliin tai kun nukkuu.. :p

Muista lapsista ei ole mustasukkainen, ennemmin liiankin alistuva ja muille lapsille tilaa antava. Tavaroista ei ole minkäänlaista omistushalua vaan kaikki annetaan vaikka kaupassa vastaantulevalle vieraalle..
Kaupassa käydessä on alkanut katsella tarkkaan kaikkia kärryissä olevia vauvoja ja yhtenä päivänä bussissa vieressä oli itkevä vauva niin koitti tuota lohdutella silittämällä vaunujen kuomua :)

Esikoisen vauva ajasta kirjoittelinkin jo pelkoihin kun se oli suurimmaksi osaksi aika kamalaa suulakihalkion, refluksin ja taitamattomien lääkäreiden vuoksi. Toisaalta haluaisi toiselle normaalin vauva-ajan ja toisaalta tuntuu että se on epäreilua esikoiselle kun ei hänkään sellaista saanut.. Jos toista onnistuu imettämään eikä esikoista onnistunut koskaan, jos toinen pystyy syömään tuttia kun esikoinen ei saanut pidettyä suussaan vaikka olisi halunnut.. jne.. Mutta ehkä kumpikin lopulta saa nii paljon huomiota ja rakkautta kuin mahdollista kaikesta huolimatta.. Ehkä eri tavoilla, mutta kuitenkin.. :)
 
Täällä kanssa toinen tulossa. Esikoinen on 1v9kk kun vauvan pitäis syntyä. Esikoisen kanssa alku oli rankka oman hitaan synnytyksestä toipumisen takia mutta alun jälkeen meillä on mennyt todella hyvin. Esikoinen on rauhallinen ja nukkunut jo parin kuukauden ikäisestä täysiä öitä.
Päiväunet on sen sijaan olleet aika lyhyitä varmaan juurikin pitkien yöunien vuoksi.
Ei ole mielestäni mustasukkainen muille lapsille, päinvastoin on tosi kiinnostunut muista lapsista.
Äidin ja isän huomiosta kyllä osaa muistuttaa jos välillä keskitymme muuhun kuin häneen :grin
 
Mä vastaan vaikka odotan neljättä. Meillä esikoisen ja kaksosen ikäerona on 1v8kk. Tulevan neljännen ikäeroksi tulee esikoiseen 5.5v ja kaksosiin 3v8kk.
 
Meille tulee myös toinen lapsi! Esikko on nyt 11 kk ja täyttää siis ensi kuussa vuoden. Kun kakkonen syntyy on esikko 1v ja 7 kk. Ikäeroa tulee siis sen verran. En oikeen vielä osaa pelätä tai huolehtia mistään kun ajatus kakkosesta on kuitenkin vielä niin puolitiessä. Mutta varmaan ihan käytännön jutut mietityttää, miten kahden vaippaikäisen kanssa sujuu, entä esikon syömään opettelut/pottailut/pukemiset, tuleeko takapakkia kun kuvioissa on uusi vauva, entä esiintyykö mustasukkaisuutta, miten äitin syli riittää, ja nukutaanko me miehen kanssa ikinä. o_O Mutta oikeestaan aika luottavaisin mielin nyt oon liikenteessä, kyllä asiat tapaavat järjestyä ja kunhan saadaan taas synnytyksen jälkeen arkipyörimään niin sekin opettaa! :happy: Riippuu niin hirveenä millainen luonne uudesta rakkauspakkauksesta tulee ja kuinka kiinni esikko on sillon äitissä.

Kiva kuulla kyllä teidän mietteitä! Oon vielä tällä hetkellä aika eristyksissä tämän asian kanssa kun vaikka moni jo raskaudesta tietää ei samassa tilanteessa olijoita ole. :) Kiva kuulla mitä ajattelette ja toivottavasti kun on ajankohtaista myös että miten on ruvennut menemään (sitten joskus) :D
 
Tämä foorumi on ollut kyllä tosi hyvä keksintö jo esikoisen ajoilta, nyt alkaa rupattelut siellä hiipumaan, mutta jos on oma arki tuntunut raskaalta niin sieltä on löytynyt muut täysin samassa tilanteessa olevat ja helpottaa kun tietää ettei se meidän neiti temperamentteineen ja kiukutteluineen ole ainoa laatuaan :grin Toivotaan, että tämäkin ketju pysyy voimissaan ja voi hakea lohtua täältä kun arki kahden lapsen kanssa tuntuu kaatuvan päälle :wink Pari äitikaveriakin tuolta tarttui tosielämäänkin mukaan kun itsellä ei moisia ennestään ollutkaan.. :cat:
 
Onpa mukava että täällä on näin paljon muitakin, joilla lähes sama ikäero tulossa esikoisen ja kakkosen välille. Meillä myös esikoinen on 1v7kk kun pikkusisar syntyy. Esikoinen oli tosi huono nukkumaan vauvana. Siis söi yöllä koko ajan ja päivällä nukkui vain tissillä tai liikkuvissa vaunuissa! Se pelottaa, että jos tuleva on samanlainen, niin eihän se kerta kaikkiaan enää onnistu. Nyt esikoinen nukkuu hyvin yöt omassa huoneessa ja on muutenkin aivan ihana ja ongelmaton tapaus! Ehkä vauva-ajan oma univaje oli kaikkein pahinta ja nyt kun pitäis jaksaa hoitaa toinenkin eikä voi itse nukkua aina kun vauva nukkuu..
 
Meillä esikoinen täytti just 2 vuotta. Jännittää miten tämä meidän temperamenttinen pikku-pippuri ottaa uuden perheenjäsenen vastaan. Muuten olen kyllä luottavaisin mielin vauva-aikaan, johtunee varmaan siitä että esikoinen oli niin helppo tapaus. Nukkui ja söi kiltisti, ekan kerran itki kun oli 8 kk. Nyt kyllä uhmaiän nostellessa päätään huutaa kyllä senkin edestä! :smiley-ashamed004
 
Ihan sellanen käytännön asia tuli tänään mieleen että joko ootta harkinnu tuplarattaita? :p itellä ei oo hajuakaa mitkä ois hyvät!
 
Täälä myös toista odotellaan :) ikäero tulee olemaan 1,9 vuotta :) kovasti odotettu että tärppäisi ja nyt kun vihdoin plussa tuli niin ei sitä oikein ole uskoa :D raskautta ja uutta vauva aikaa odotan kovasti. Eka raskaus olis helppo ja esikoinen on ollut aina suhteellisen helppo tapaus. Eniten pelkään, että miten esikoinen reakoi uuteen tulokkaaseen :D
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top