Toista odottavat

Mä periaatteessa haluaisin pakkauksen, koska se on niin kiva, mutta järki sanoo ettei meidän kannata. Vauvan vaatteita on hirveästi, ja meillä edellisestä pakkauksesta tarpeellisimmat eli makuupussi ja vanuhaalari on käyttökelpoiset edelleen. Laitetaan se 140 € (vai paljonko se raha olikaan) vaikka vaunuhankintaan. Ne myytiin pois pari vuotta sitten.
 
Mä ottaisin muuten äippäpakkauksen rahana, mutta kun tykkään niin paljon tän vuoden kuoseista. Heti sillon alkuvuonna kun pakkauksen sisältö julkistettiin, sanoin miehelle että vauvan on sitten parempi tulla tänä vuonna että saadaan tämä pakkaus :D
 
Mä en osaa päättää otanko sen pakkauksen! Toisaalta iso osa siitä on turhaa, kun kaikki makuupussit ja kynsisakset ym löytyy jo. Toisaalta oishan se ihana ottaa oma pakkaus tälle toisellekin, kun se on vielä niin nättikin. Mietin myös että vois kirpparilta yrittää ettiä niitä kaikista ihanimpia uuden pakkauksen vaatteita. Onneks ei vielä tarvii päättää... mitenköhän se haalari? Se varmaan on auttamatta liian iso ekana talvena ja liian pieni toisena talvena?
 
Uskon että aivan liian iso se talvihaalari.. meillä oli reilu puolivuotiaallekkin mutta kyllä sitä käyttää pystyi.
 
Esikoinen syntyi syyskuussa ja äitiyspakkauksen toppahaalaria käytettiin ehkä kerran (joskus maaliskuussa). Meillä ei toisaalta ollut tarvettakaan toppahaalarille, koska lapsi kulki ensimmäisenä talvenaan oka paikkaan lähes yksinomaan vaunuissa. Siellä makuupussin sisällä ja muiden villavällyjen alla ei ollut toppahaalarille tarvetta kovillakaan pakkasilla.
 
Esikoinen syntyi lokakuussa ja hänen äitiyspakkauksen haalaria käytettiin vain kerran Lapin reissulla kevättalvella ja oli aika reilun kokoinen puolivuotiaalle. Seuraavana talvena haalari olikin sitten pieni.
 
Sen äp-haalarinhan saa pussiksi, joten voi käyttää vaikka haalarina olis iso. Esikoinen syntyny 11/15 ja keväällä -16 käytin haalaria pussina vaunuissa. Haalarina ei ehtiny koskaan käyttöön kun ensin oli iso ja sit seuraavana syksynä pieni.
Pakkauksen otan nytkin kun on niin ihana ❤ ja onhan siinä mm. makuupussi, lakanat, pyyhe yms mitkä on aina tarpeellisia.
 
Nyt kun toi la alkaa lähestyyn ni myös synnytykseen liittyvä logistiikka esikoisen osalta alkaa jännittää.
Miten te olette asiaa suunnitelleet?
Meillä mummot kaukana eikä tyttö ole yökylässä ollut... ois varmaan kannattanu harjotella.
Pari kaveria on lähellä ketkä luvannu auttaa mut en tiiä mitä siitä tulee.
Oon jotenkin luottanu siihen että kyllä isovanhemmat ehtii (3h ajomatka) meille ennen ku sairaalaan tarttee lähtee.
 
Ei tiedetä miten esikoisen hoito järjestetään ja se kieltämättä stressaa. Toiveissa olisi että anoppi voisi tulla lasketun ajan lähestyessä joksikin aikaa meille, mutta voi olla että tällä kertaa minun on yksin suunnattava sairaalaan ja puoliso jää esikoisen kanssa kotiin. Meillä sukulaiset asuvat kaukana ja täällä päin ei ole niin läheisiä tuttavia, että voisi pyytää lastenhoitoapua.
 
Meillä on myös tilanne vähän auki. Jonkun kaverin luokse toivottavasti saadaan esikoinen hoitoon sitten lyhyellä varoitusajalla. Anoppi tulisi kyllä meille passiin (heiltä 5h ajomatka), mutta sitä mun pää ei todella kestä. Ennemmin synnyttäisin yksin. Esikoisen synnytys oli niin nopea, että juuri ehdin sairaalaan, joten ei kannata edes kuvitella, että soitellaan isovanhempia siinä kohtaa hätiin.

Mulla on kyllä muutama tuttu kotona äitiyslomalla, joten toivon, että hoitopaikka löytyy sitten, kun sen aika on. Pitää kyllä esikoisellekin pakata kassi valmiiksi siinä kuin oma synnärikassikin.
 
Esikoinen on nyt alkanut kysellä kauheasti että miksi vauvat itkee, syö tuttia, syö maitoa yms. En oikein ymmärrä mistä nämä kysymykset tulevat sillä kotona ei niistä ole niin paljon puhuttu. Kerhossa ja muskarissa vauvoja kyllä on ollut muilla mukana että johtuisikohan siitä? Kotona leikkii vauvaa yms. Mun mahaa ei vieläkään oikeen halua tunnustella. Välillä sanoo huomenta vauva tai muuta vastaavaa.
Kuinkahan paljon sitä pitää 2-vuotiasta valmistella vauvan tuloon? Kirjat joita lainasin antaa kyllä aika negatiiivsen kuvan ja huonoja käytösmalleja mielestäni. Niitä ei olla vielä luettu. Miten te muut teette?
 
Mä oon meidän 2 veelle kertonu aika paljon vauvasta jo. Ihan siitä lähtien että vauva ei aluksi osaa vielä leikkiä tai puhua, mutta ajan kanssa kasvaa ja sitten sen kanssa voi leikkiä. Ollaan myös katsottu yhdessä esikoisen vauvavideoita. Olen myös kertonut, että sitten kun vaiva syntyy niin äiti joutuu olemaan hetken sairaalassa vauvan kanssa, ja he voivat sitten isin kanssa tulla katsomaan. Selvästi nämä puhelut ovat auttaneet esikoista ymmärtämään (tai ainakin näyttää siltä että ymmärtää) tilanteen. Kun sitten h-hetkellä tilanne on varmaan hänelle tosi outo, niin yritän nyt etukäteen kertoa mahdollisimman paljon. Esikoinen onkin tässä loppuraskaudessa ollut antamassa kaikkia vanhoja leluja tai pieneksi jääneitä vaatteita vauvalle :) eli hoiva vietti löytyy sieltä jo, toivotaan että pysyy eikä muutu mustasukkaisuudeksi
 
Oi ihanuus, makoillaan meidän 2-vuotiaan kanssa sohvalla vierekkäin. Vauva potkaisi kovaa niin että esikoinenkin sen tunsi, ja hän sanoi "vauva potkii" :Heartred

Miten ihanaa että hänkin huomaa nuo "pienet" muljautukset :)
 
Pitää kyllä aktivoitua esikoisen valmistelussa. Mitenhän oonkin ottanu niin rennosti. Varmaan vasta ite tajunnut et meille on tulossa vauva.
 
Me olemme yrittäneet puhua kovasti vauvasta ja olen yrittänyt saada esikoista kokeilemaan vauvan liikkeitä, mutta ei tunnu vilkasta kolmivuotiasta viikaria asia kiinnostavan tuon taivaallista. Kyllä hän tuntuu ymmärtäneen, että äidin mahassa on vauva, koska toisinaan sohvalla tai sängyssä pomppiessa häntä on muistutettu että varoo äidin mahaa niin kommentoi "vauva".

Hieman kyllä jännittää miten suhtautuu tulokkaaseen. On aikamoinen äidin kulta ollut tähän asti. Onneksi viime aikoina alkanut olla enemmän ja enemmän on toisen vanhemman perään. Uskon johtuvan siitä, etten jaksa enää telmiä ja puuhata kuten ennen niin odottaa iltariehuntaa :-)
 
Esikoisesta tulee isosisko 2-2,1v ikäisenä :) toiveena olisi, ettei tulisi yhtä pahaa tai pahempaa repeämää, esikoista synnyttäessä tuli 2 asteen repeämä, ku neiti tuli ulos nyrkit edellä... ja toivon, että toisenkin synnytys sujuisi suht yhtä helposti repeämää lukuunottamatta. Esikoisen kohdalla kivut oli aika pienet, että saa nähdä millaiset kivut ja millainen synnytys on kuopuksen kohdalla. Mut nyt on onneks synnytyspelko on pienempi kuin esikoisen kohdalla, mut uskon kyllä, että kaikki menee hyvin loppujen lopuksi oli repeämä pahempi tai ei. Ja se vähän pelottaa, kun menen hyvinkäälle synnyttää ekaa kertaa, esikoisen synnytin kätilöopistolla, mut kokemus ei hirveen mukava ollut. Toivon myös ja uskon, että hyvinkäältä saan mukavamman synnytys kokemuksen, kun oon kuullut paljon hyvää sieltä.

3 viikkoa laskettuun aikaan, että jännittää aika lailla... ja pikkuhiljaa enemmän, kun lapsi voi syntyä minä päivänä tahansa. Esikoinen on kovasti kiinnostunut vauvamasusta :joyful: ja vähän jännittää ja mietityttää kyl kuinka mustasukkaiseksi hän tulee, kun kuopus on syntynyt, mut toivon, että tulee pikkuveljensä kanssa toimeen jossain vaiheessa :happy:.

Rv 37+0
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top