Toista odottavat

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja liliina
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Joo tuo vatsaan potkiminen on kyllä inhottavaa.. mun toi kohta 1v4kk neiti saa tollasia pikkuraivareita aina imetyksen yhteydessä, kun tahtoo näprätä nännejä kun syö ja se ottaa niin kipeetä että en aina anna..tai sitten tulee muuten vaan raivareita kun herää vieressä :hungover: ja nyt ulkovaatteiden pukeminen sylissä alkaa olla tosi inhottava välillä! Haha mut mitenkäs muuten niitä sais päälle? :D
 
Meidän herra vetää vaipan vaihdossa jos makuulleen laittaa hoitopöydälle niin kauheat raivarit ja potkii.. sama kun koittaa nukuttaa niin ennen nukahtamista riehuu ja laittaa vastaan. Isäntä nauroi että välillä näyttää ufc paini ottelulta kun koitan pitää rimpuilevaa ja kiukkuavaa lasta paikoillaan. Ulkovaatteet menee vielä toistaiseksi nätisti päälle, pikku mies rakastaa ulkoilua siitä löytyy vaikeillekkin päiville hyvä apu. Ja nyt kun saatiin tännekkin lunta niin pääsee ekaa kertaa pulkkailemaan.
Meidän pitäisi ostaa toinen pinnasänky ja tuplarattaat. Tuntuu että aika alkaa olla loppumassa kesken taas, ja että tämä raskaus mennyt nopeammin kuin ensimmäinen.
 
Oletteko miettineet tai suunnitelleet mitä kaikkea esikoisen olisi "hyvä oppia" ennen uuden vauvan tuloa? Meidän kullannuppu on huhtikuussa 2,5v ja kova yritys on ehtiä päiväkuivaksi ennen isoveljeksi ryhtymistä! Kotona tämä jo sujuu aika hyvin ja tänäänkin esimerkiksi vahinkoja on ollut nolla kappaletta. Harmittaa vaan nyt kun on talvi niin en raaski pitää lasta ulkona ilman vaippaa ettei sitten palellu jos vahinko käy :shifty:

Muuten onneksi ollaan aika hyvässä tilanteessa, luulisin :rolleyes: Tutti jäi kokonaan pois siinä vuoden iässä ja omassa huoneessaan isojen poikien sängyssä on nukkunut jo puolisen vuotta. Joskus saattaa yöllä hiippailla meidän huoneeseen mutta kiltisti menee omaan punkkaan takaisin kun sinne peitellään, ja mikä tärkeintä, osaa nukahtaa itse ilman nukuttamissirkusta. Pukemista ja riisumisesta harjoittelee, haastavaa hommaahan se on kun kärsivällisyys on miinuksen puolella :p

Uhmakkuuden toki mielellään opettaisin pois mutta se on vissin vaan kestettävä :wacky:
 
Meillä esikki 2v 2kk ja parhaillaan opetellaan yökuivaksi. Päiväkuica on ollu jo yli puoli vuotta :)

Meillä pitäisi pikkasen vielä reenata tuota itsekseen leikkimistä. Aikas paljon kaipaa vielä äitiä ja isi rinnalle leikkimään, mikä tietty ihan luonnollista. Mutta mitä enemmän oppii viihtymään myös omissa touhuissa, sen helpompi kun vauva syntyy.

Kovasti treenataan myös pukemaan ja riisumaan itse. Ja uskon kyllä että se kesään mennessä ja muutenkin vähemmillä vaatekerroilla onnistuu :)
 
Meillä esikoinen on jo 3 v. 4 kk ja hyvinkin omatoiminen siis. Syönyt itse jo ties kuinka kauan, pukee ja riisuu melkein kaiken. Vaipoista päästiin eroon myöhään ja yövahinkoja sattuu vielä toisinaan (ja esim. pitkillä aitomatkoilla on varuiksi vaippa), mutta on viimein kuivakin. Meillä ongelmia tuottaa nukahtaminen, sekä päikkäreille että illalla. On ollut aina huono nukahtamaan. Tottunut kyllä nukahtamaan itekseen jo yksvuotiaasta, mutta se kestää ja kerrasta riippuen keksii enemmän ja vähemmän kommervenkkejä. Laittaa valot huoneeseensa, huutelee kaikkea.. Välillä hetken meni hienosti, nyt taas voi puolitoista tuntiakin kestää että nukkuu. On väsynyt, mutta ei vaan halua käydä nukkumaan. En tiiä mitäs sitten, kun en voi enää antaa yhtä paljon huomiota kun nyt; meneekö univenkoilut entistä kamalammaksi.
 
Teillä ollaankin MamaMehiläinen oltu varhaisherännäisiä kuivaksi oppimisessa, meillä oli tuossa vaiheessa vielä ehdoton EI potalle meneminen :grin Aina sitä vaan täytyy muistaa että eri tahtia oppivat asioita nämä kullanmuruset. Nyt rohkaistuin laittamaan pojun päikkäreille ilman vaippaa ja käytiinpä iltapäiväulkoilukin vaipatta, ehkä tässä aletaan jo olla voiton puolella :joyful:

Nelenia, vaikuttaisikohan asiaan jos päikkärit jättäisi pois?
 
Meillä poika alkoi päiväkuivaksi noin 2,5-vuotiaana ja nyt 3,5-vuotiaana ollaan just viikko oltu ilman yövaippoja. Tosi pitkään oli ehdoton ei potalle menosta, mut sit kun homma alkoi onnistua, niin tosi nopeasti halusi itse alkaa käymään pöntöllä. Että pottailuaika oli sit aika lyhyt.

Meillä on kans noiden päikkäreiden kans kiikun kaakun, että nukutaanko vai ei. Päikyssä ei mitään ongelmaa, mutta kotipäivinä poika täytyy nukuttaa yleensä meidän sänkyyn. Omassa huoneessa alkaa vaan touhuilemaan ja sit siitä ei tuu mitään.
 
Tyttö on sellanen, että tarttis suht paljon unta. On parhaimmillaan, jos nukkuu 10-11 h yöllä ja 1,5-2 h päivällä. Päikkärit jää välillä pois, kun ei vaan suostu nukahtamaan, eikä silti nuku illalla yhtään helpommin. Esim. eilen nukahti illalla kasin jälkeen, vaikka kuudelta jo silmät oli ihan väsyneet (menee seiskalta sänkyyn). Ei ollu nukkunu päikkäreitä tarhassa kun hetken. Tänään herätti mut 5.40 ja tovin oli jo ollu hereillä, kun oli ehtiny pissalla käydä ja aamulla siinä istuu hyvän tovin. Ei nukkunu päikkäreitä tänään ollenkaan, vaikka oli koko päivän niin väsynyt ettei mikään tuntunu sujuvan ja itketti millon mikäki.
Tuo lapsi ei siis koskaan hyydy. Ei oo kertaakaan nukahtanu vahingossa sohvalle tmv., autoon ehkä kahdesti. Eikä sillain nuupahda kun väsyy. Silmistä huomaa ja siitä, että käy kömpelöks. On aina heränny aikasin; seiskaan nukkuminen on luksusta. Nyt vuodenvaihteessa nukku kolmisen viikkoa hyvin, mutta sille en löytäny selitystä, kuten en sillekään miks se taas lakkas.

Tämä unihomma stressaa, kun pelkään tosiaan menevän vaan pahemmaksi kun vauva syntyy. Toinen mitä pelkään, on että vauva on yhtä hankala nukkumisen suhteen. Vauvavuosi esikoisen kanssa oli yhtä tuskaa, kun nukkumisen kanssa sai taistella vähän joka suhteessa ja lisäks ekat kuukaudet kitisi ja huusi aika paljon. Pahimmillaan kannoin kitisevää lasta 20 h ympäri kämppää, jona aikana se nukku sylissä 2 x 20 min ja parku kun syötävä, jos yritti laskee sylistä pois.
 
Voisko paikallisesta ensi-ja turvakodista saada apua uniongelmien ratkaisuun? Lapin enska ainakin järjestää pienille unikouluja ja muina aikoina voi varmasti avopalveluista kysyä milloin vain vinkkejä ja apuja?
 
Aikoinaan on perhetyötekijällä käyty asian tiimoilta ja unikoulutettu, että oppi nukahtamaan ite. Se se vasta oli homma. :D Kaikki rutiinit jne. on kunnossa, jostain syystä tuo lapsi vaan kai inhoaa nukkumista. En tiedä. Ehkä on jotenkin perinnöllistäkin; isänsä on ollu huono nukkumaanmenijä aina. Lapsena pölissy ja touhunnu sängyssään ties kuinka kauan ennen nukahtamista ja nyt aikuisena venyttää nukkumaan menoa viimeseen saakka, ja tarttee kuunnella äänikirjaa saadakseen unenpäästä kiinni.
 
Tosi ikävä tuollainen tilanne ja varmasti jo etukäteen aiheuttaa stressiä uuden vauvan tuleminen. Lasten unenlahjat tai -lahjattomuus taitaa olla niitä asioita joihin ei paljon voi vaikuttaa. Paras lääke lienee aika?

Meillä on niin eri tilanne kun poika on ikänsä ollut vain kotihoidossa, siis sen suhteen että jaksaa ihan hyvin vaikka päikkärit välillä jäisivätkin pois. Päiväkodissa varmasti tarvitsisi päiväunet joka päivä, kyllähän siellä väsyy ihan eri tavalla. Nykyään nukkuu päikkärit noin 3-5 kertaa viikossa ja ihan max tunnin annetaan nukkua ettei olisi yöunista sitten pois. Herättää tuo aina pitää ja mieluiten jatkaisi kyllä unia mutta näillä mennään.
 
Mua vähän kanssa jännittää miten esikoinen reagoi kun alotetaan kohta unikoulu kunnolla. Nyt ollaan kuukauden aikana saatu herra oppimaan omassa sängyssä/huoneessa nukkuminen. Mutta nukahtaa vaan ja ainoastaan mun syliin, sekin kauhean taistelun jälkeen. Heiluttelee jalkoja ja heittelee tuttia jotta pitäisi itseään väkisin valveilla. Tarkoitus olisi vielä opettaa omaan sänkyyn nukahtaminen tuon sylin sijaan. Ellei se ala luonnistumaan niin pitää opettaa mies nukuttamaan lapsi :D hän siis ei tajua miten mulla riittää kärsivällisyys joka ilta tai päivä käydä ylikierroksilla käyvän 1veen kanssa sama taistelu. Onneksi taistelujen kesto lyheni sillä että meillä nukutaan päiväunet 2kertaa päivässä. Ilmeisesti jotkut lapset nukkuu yön paremmin kun päivällä on saaneet riittävästi unta myös.
Syliin nukahtaminen saanut alkunsa alunperin siitä että n. 8kk ikään asti refluksi kiusasi todella pahasti, ja poika pelkäsi nukahtamista kun heräsi aina siihen kun kurkkuun nousi vatsahapot. Pystyasennossa nukuttaminen toi helpotusta asiaan. Sängyn päätyä ollaan nostettu laittamalla viltti patjan alle ettei ihan vaakatasossa vieläkään joudu olemaan. Luojan kiitos tuo refluksi näyttää lähteneen lähes kokonaan. Pitää toivoa että seuraavalle ei sitä tulisi :/
 
Täälläkin toisen lapsen odottaja, ikäeroa tulee noin 1v.10kk. Kovasti on nyt treenissä tuo pottailu, jotta saatais se sujumaan ainakin kohtuudella tässä ennen uutta tulokasta, vaikkei nyt sinällään kiire vielä olekaan, mutta jos saisi oppimaan ainakin tuon kakka-asian, että saatais se tuonne pottaan tulemaan kohtuullisen säännöllisesti, niin ois ehkä vähän iisimpää. Toistaalta en stressaa tästä kauheasti, koska poika oppii sen sitten kun oppii, mutta nyt kuitenkin on kovat treenit ollu käynnissä :D Toinen asia, mihin toivoisin vähän oppia lisää, ois tuo nukkumisasia. Poika siis kyllä nukkunut omassa huoneessaan ja taaperosängyssään kesästä asti ja hyvin menikin siirtyminen siihen. Päikkärit nukkuu hyvin sängyssään ja iltaisin nukahtaa tosi hyvin siellä. Haasteena on vähän se, että yleensä yöllä tulee jossain vaiheessa sitten sellainen tilanne, että ei asetu millään, jos ei oteta viereen nukkumaan. Eikä siinä mitään, tietysti saa viereen tullakin, jos vain haluaa. Mutta yrityksessä olisi kuitenkin, että saataisiin enemmän niitä öitä, että yö menisi kokonaisuutena omassa sängyssään. Koska tämä uusi tulokas todennäköisesti tulee myös nukkumaan vieressä, niin olisi ehkä vähän rauhallisempaa nukkua kaikilla. Noh mutta omalla painollaanhan tämäkin asia menee sitten ajan kanssa, mutta katsotaan miten käy lopulta. Kyllä meillä sängystä aina tilaa löytyy molemmille pikkutuhisijoille :Heartbigred
 
LilyOfTheValley sanoi:
Täälläkin toisen lapsen odottaja, ikäeroa tulee noin 1v.10kk. Kovasti on nyt treenissä tuo pottailu, jotta saatais se sujumaan ainakin kohtuudella tässä ennen uutta tulokasta, vaikkei nyt sinällään kiire vielä olekaan, mutta jos saisi oppimaan ainakin tuon kakka-asian, että saatais se tuonne pottaan tulemaan kohtuullisen säännöllisesti, niin ois ehkä vähän iisimpää. Toistaalta en stressaa tästä kauheasti, koska poika oppii sen sitten kun oppii, mutta nyt kuitenkin on kovat treenit ollu käynnissä :D Toinen asia, mihin toivoisin vähän oppia lisää, ois tuo nukkumisasia. Poika siis kyllä nukkunut omassa huoneessaan ja taaperosängyssään kesästä asti ja hyvin menikin siirtyminen siihen. Päikkärit nukkuu hyvin sängyssään ja iltaisin nukahtaa tosi hyvin siellä. Haasteena on vähän se, että yleensä yöllä tulee jossain vaiheessa sitten sellainen tilanne, että ei asetu millään, jos ei oteta viereen nukkumaan. Eikä siinä mitään, tietysti saa viereen tullakin, jos vain haluaa. Mutta yrityksessä olisi kuitenkin, että saataisiin enemmän niitä öitä, että yö menisi kokonaisuutena omassa sängyssään. Koska tämä uusi tulokas todennäköisesti tulee myös nukkumaan vieressä, niin olisi ehkä vähän rauhallisempaa nukkua kaikilla. Noh mutta omalla painollaanhan tämäkin asia menee sitten ajan kanssa, mutta katsotaan miten käy lopulta. Kyllä meillä sängystä aina tilaa löytyy molemmille pikkutuhisijoille :Heartbigred
Click to expand...

Miten te aloititte tuon omassa sängyssä nukkumisen vai oliko teidän poika perhesängyssä koko aikaisesti ennen kuin siirtyi omaan sänkyyn? Meillä esikoinen 1v 4kk ja ei oo koskaan nukkunut muutakuin meidän keskellä ja on vuoden jälkeen siihen itse nukahtanut nopeammin ja nopeammin :) mutta kuinka se siirto onnistuisi parhaiten jos me yritettäis ennenkuin uusi tulokas tulee.. pinnasänky on meillä kiinni sängyssä ja toimii vain turvalaitana.. nyt ajatus on vain että otetaan laita irti kun vauva saapuu ja pinnasängystä tulee sängyn jatke uudelle tulokkaalle..
 
Meillä poika nukkui aikalailla vieressä. Ennen siirtoa omaan huoneeseen nukutettiin pinnasänkyyn, jota siirrettiin hiljalleen kauemmaksi meidän sängystä. Yöllä herätessä alkuun yritettiin nukuttaa ja rauhoittaa pinnikseen ja tietty tarvittaessa otettiinkin viereen.
Sitten ostettiin taaperosänky pojan huoneeseen ja ekat unet otti päikkäreinä vaan ja sitten kokeiltiin yötä kun vähän oli tottunut. Hyvin meni eka yö, nukkui ekaa kertaa silloin koko yön heräämättä omassa sängyssä [emoji4] ite en tosin nukkunut kun jännäsin miten käy.
 
Meillä on aina toiminut periaate hellästi pakottaen, oikeastaan kaikessa mitä vähänkin on pitänyt opettaa. Lähtökohtaisesti kaikki lapset ja ihmiset ylipäätänsä varmaan mieluiten nukkuisivat mukavasti jonkun toisen kyljessä kiinni, mutta lopulta kuitenkin on mukavampaa kun on se oma tila siellä omassa sängyssä :joyful: Tokihan siinä opetteluvaiheessa tulee kyynel jos toinenkin mutta lopussa kiitos seisoo.

Arvatkaas mitä, meillä alkaa olla päiväkuiva poika!!! :smiley-bounce016
Niiiin mahtavaa, olen niin ylpeä hänestä :Heartblue Kukkarokin kiittää ja äidin korvienväli ja luonto tietty myös kun vaippajäte vähenee.
 
Jos mä ottaisin ton laidan pois jo nyt ja katton miten se pysyis tuolla pinnasängyn puolella ja muuttais sen sitten taaperosängyksi :) oon niin lyhyt et en vaan saa laitettua laidan yli pinnasänkyyn tän mahan kans :facepalm: haha ellei se nukahda sinne itsekseen, mutta luulen et menee vain huudoksi kun se nukahtaa mun tyynylle kun oikein nyhtää mua vasten :rolleyes: sit mä vaan liuuttaisin pinnasängyn puolelle..
 
meidän poika 1v1kk oppi viikossa nukahtamaan omaan sänkyyn, istun toki hänen huoneensa sohvalla kunnes unessa. mutta ei enää tappelua ja huutoa, luojan kiitos :) nyt etappina se että ei huoneessa tarvitsisi olla odottamassa nukahtamista. hitaasti hyvä tulee :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top