Toista lasta odottavat

Isoveli reilu 2v välillä tunnustelee masua, ja pari kertaa on menny mahan, eli pikkuveljen kanssa yhessä viltin alle piiloon ja äiti ei oo saanu tulla.. :D

Vähän pelottaa kuinka valtava mustasukkaisuusoireilu alkaa kun pikkuveli saapuu, kun isoveli on ollu aikamoinen äitinpoika aina, ja alkaa jo siittä vinkua heti syliin jos juttelenkaan kavereiden vauvoille... No siitä on vaan selvittävä, varsinkin kun olen yksin lasten kanssa kun parisuhde juuri päättyi..
 
Meillä tuo 1v tuleva isoveli on alkanu oleskelee paljon pää mahan päällä ja sit välillä hautaa kasvot mahaan suu auki ja nauraa :) Mitään tuo ei vielä noin pienenä ymmärrä ennen ku sitten on pikkusisko kotona voi olla meilläkin aika mustasukkainen aluks.
 
Tuleva isosisko kohta 2v opettelee laulamaan: "Paljon onne-aavaaaa pikkutikko" - voi sitten siskon syntyessä laulaa syntmäpäiväonnittelut. Oon aika luottavainen, että hän kyllä pikkusiskostaan tulee tykkäämään, vaikka alun intensiivinen sylijakso shokki olisikin.
 
Meil tuo vajaa kaksvuotias ei puhu eikä pukahda vielä mitään, mut on tosi hyvä ymmärrys puheen suhteen. Saa nähä tuleeko sit seuraavas neuvolas jo sanomista kun ei sanoja tule. Tosin sovittii et 2v-neuvola ei ole vielä tammikuussa vaan vasta vähän myöhemmin keväällä, kun 1,5v-neuvola venähti melkein kolmella kuukaudella. Ei vielä ole pojalla käsitystä että mikä siellä masussa on :) Ja selvästi mahan kasvu hämmentää, ku ei sais masu olla ollenkaan paljaana. Tulee siis heti vetää paitaa mun mahan päälle takaisin, jos nostan helman ylös :grin Esikkokin oli jo unohtanu (7v.) et vauva on meille tulossa ja tosikon(4v) mielestä koko ajatus on vaan hauska :)
 
Bettie sanoi:
Meil tuo vajaa kaksvuotias ei puhu eikä pukahda vielä mitään, mut on tosi hyvä ymmärrys puheen suhteen. Saa nähä tuleeko sit seuraavas neuvolas jo sanomista kun ei sanoja tule. Tosin sovittii et 2v-neuvola ei ole vielä tammikuussa vaan vasta vähän myöhemmin keväällä, kun 1,5v-neuvola venähti melkein kolmella kuukaudella. Ei vielä ole pojalla käsitystä että mikä siellä masussa on :) Ja selvästi mahan kasvu hämmentää, ku ei sais masu olla ollenkaan paljaana. Tulee siis heti vetää paitaa mun mahan päälle takaisin, jos nostan helman ylös :grin Esikkokin oli jo unohtanu (7v.) et vauva on meille tulossa ja tosikon(4v) mielestä koko ajatus on vaan hauska :)
Click to expand...


Kummallista jos rupeevat 2-vuotis neuvolassa jotain sanomaan puheentuottamisen suhteen. Meillä esikko ei puhunut 2 vuotiaana mitään muuta kuin anna ja äiti. Ymmärrystä oli hirveesti. Tästä kun mentiin puolivuotta eteenpäin niin voin jo sanoa toivovani että olisi edes hetken hiljaa. Kohta täyttää 3 ja sellainen papupata. Ei onneksi vielä kaupankassalla kaikkia asioita kerro, vaikkakin tarhassa kertoo...
 
Joulukuu14/17 sanoi:
Kummallista jos rupeevat 2-vuotis neuvolassa jotain sanomaan puheentuottamisen suhteen. Meillä esikko ei puhunut 2 vuotiaana mitään muuta kuin anna ja äiti. Ymmärrystä oli hirveesti. Tästä kun mentiin puolivuotta eteenpäin niin voin jo sanoa toivovani että olisi edes hetken hiljaa. Kohta täyttää 3 ja sellainen papupata. Ei onneksi vielä kaupankassalla kaikkia asioita kerro, vaikkakin tarhassa kertoo...
Click to expand...

Meil tosikko ei sanonu 2v-neuvolassa kahta sanaa peräkkäin ja sen takia piti sitten olla 2,5v-neuvolakäynti erikseen :rolleyes: Ja silloin vaan kyse siitä, että ei halunnut sanoa mitään. Vaikka kotona tuli enemmänkii sanoja ja peräkkäinkin. Nyt tosiaan kuopuksella ei tule muuta sanaa kuin anna, ja sekään ei tule joka päivä. Toi meiän neuvolan täti on muuten kiva, mut täs puhe-jutussa turhan neuroottinen. Lasten neuvolalääkäri taas on fiksu ja ottaa lapset yksilöinä vastaan eikä hänen kanssaan oo niin tarkkaa milloin lapsi sanoo ja minkä verran.
 
Mä täältä huikkailen, että ite en näe tuota seurantaa kyttäämisenä tms, vaan musta on ihan loistavaa että seurataan! Mikäli sit seurannassa puhe osoittautuu viiveiseksi, niin varhainen kuntoutus tuottaa todella paljon parempia tuloksia kuin myöhemmin toteutettu. Seurantahan on vaan seurantaa, mutta mun mielestä ehdottomasti hyvä homma ja sen avulla voidaan parhaassa tapauksessa välttää monta myöhempää pulmaa :). Ja sit jos seurannassa osoittautuu, ettei ongelmaa, niin vielä parempi.
 
Joo mutta seurannan aloituksella ei pitäs olla nii kiire. Siis että 2v iässä aletaan hössöttää. Kun se menee normaalin hajonnan puitteissa vielä erittäin hyvin. Ettö jos ois sit selkeämpää myöhemmin niin ymmärtäisin. Moni 2v ei halua tai muutenvaan vielä juttele kovin.

Meillä on Bettien kanssa saman ikäiset nuo edelliset :). Ja meillä puhuu kyllä paljon sellaistakin, mistä kukaan ei ymmärrä :D. Eli ei se laatu vaan määrä meillä :D.
Tosin ihan viimeaikoina on alkanut tulemaan ymmärrettävää juttua runsaammin. Mutta tosiaan niin eri tahtiin menevät ja silti normaaleja kaikki.
 
Mun mielestä seuranta on hyväkin aloittaa ajoissa, sehän on tosiaan vaan seurantaa. Ja sit jos onkin viivettä, niin päästään paremmin kiinni asiaan kun on seurattu. Menee kyllä ihan normaalivaihteluun tuo, mutta ehdottomasti parempi että resursseja ohjataan varhaisempaan vs sitten vasta havahdutaan kun viive on jo ilmeinen. Ja tuo eritahtinen kehitys eri lapsilla on kyllä ammattilaisten tiedossa onneksi :). Parivuotisena on jo ihan perusteltua aloittaa seuranta jos puhetta vielä odotellaan tms, niillä paikkeilla voi alkaa jo oikeastikin viiveet näkyä (ja useimmilla se puhe sieltä tulee kuitenkin ihan normaalisti, mikä on sitten vaan hyvä juttu). Mutta jos ne muutamat, joilla viive on todellinen, saadaan jo siinä kohtaa bongattua, niin aika hyvillä ollaan kuntoutuksen aloituksen kanssa.

Sen takia vaan tästä juttelen, kun oman koulutuksen ja ammatin puolesta tää teema on enemmän kuin tuttu, ihan sekä tutkimuksen että kuntoutuksen puoli :). Musta Suomen järjestelmän paras puoli on just tuo varhainen seuranta ja tarvittaessa tuen aloitus. Toki ymmärrän että se voi ärsyttää/turhauttaakin, tuleehan siitä monesti lisäkäyntejä ja herkästi sellanen tunne (etenkin jos hoitohenkilökunta ilmaisee asiat kökösti) että kytätään ja syynätään turhaan.
 
Itse en kovin hanakasti pienenä puhunut ja juurikin tuosta seurannasta on kyllä jäänyt itselleni, että myöskin vanhemmilleni "traumat". Itse en siis kovin hanakasti olisi omaa lastani laittamassa mihkään puheterapeutille.
Minähän siis moisella jouduin käymään, onneksi vain kerran! Muuten sitä asiaa puitiin neuvolassa jne.
Muistan terapeutin yrittäneen saada minut sanomaan vaikka mitä palapelien ja leikkien ohessa. Kohta pyydettiin vanhemmat takaisin sisään ja terapeutti sanoi, että olisi hyvä aloittaa viittomakielen harjoittelu. Tuon saarnan jälkeen aloimme lähtemään pois ja huoneen ovella tokaisin äidilleni "tuolle tätille en kyllä puhu ikinä!"

Puhetta siis tuli, paljon omaakin horinaa. Olin jo joku 4.
Olin kova kääntämään sanoja väärinpäin, kivi=viki, harava=havara.... Huomaan oman esikoiseni tekevän tätä ihan samaa.
 
Mulla on vasta 2,5v esikoinen, joka puhuu paljon, niin omaa kokemusta ei asiasta ole. Mutta 'vierestä' seuranneena siskon poikaa olen hänen kohdallaan kans sitä mieltä että aiemmin ois saanut syynätä puhetta.. hän on nyt ekalla koulussa ja melkein kaikki konsonantit puuttuvat puheesta.
Muistaakseni puhetta alettiin enemmän seurata vasta tossa ehkä 4v tienoilla, ja kun asuvat suht pienellä paikkakunnalla niin puheterapia oli aika heikkoa ku terapeutti oli tyyliin saikulla tms. Hänellä on nyt vasta n vuoden sisällä saatu terapiat paremmin kuntoon ja nyt ne sit ramppaa siellä ja täällä lääkärillä yms..
Olen sitä mieltä et jos puheeseen ois tartuttu aiemmin niin ois takuulla saatu nopeammin tulosta..

Tää ny ei liittyny puhumattomuuteen - koska poika on aina ollut kova puhumaan, sitä vaan ymmärtää kuka ymmärtää..
 
Täällä kanssa toi puheterapia on ihan kuralla. Kaverin lapsi on siellä ns. käynyt kolmevuotiaasta asti, ja on nyt eskarissa. Kovin montaa käyntiä ei ole loppujen lopuksi ollut, ja melkein joka kerta on uusi terapeutti. Kolme terapeuttia on jäänyt kesken kaiken äitiyslomalle ja sit on ollu vaihtelevasti muita. Ko. lapsi on tosi hitaasti lämpiävä, joten ei ole siinä mielessä ollut touhusta edes hyötyä. Ja nyt eskari-iässä lapsen äiti on kokenut että lapsi on otettu silmätikuksi puheen suhteen eskarissa/pkssa, vaikka talo ja hoitajat ei vaihtunu (ryhmä vaihtu osittain) niin yhtäkkiä lapsen puheesta ei enää saadakaan muka selvää ku viime keväänä ei koettu siellä ongelmia olevan muuten kuin tiettyjen kirjaimine kanssa. Ja taas jonottavat puheterapeutille.
 
On niitä varmasti tosi kurjiakin kokemuksia, erityisesti tuolta muutaman kymmenen vuoden takaa varmasti. Silloin ei edes ollut niin tavallista käydä eri terapioissa ym, niin herkästi vanhemmat on voineet kokea leimaavana ja se sitten kyllä välittyy myös lapseen :/. Mun nykykokemusten perusteella onneksi lapset tykkää yleensä tosi paljon käydä puheterapiassa (tms kuntoutuksissa), siellä pelaillaan ja saa aikuisen jakamattoman huomion :). Tietty lapset ja vanhemmat on erilaisia, mutta onneksi yleensä noin. Oon joskus työn puolesta pyörinyt alakouluilla ja päiväkodeilla paljon vierailevana tähtenä, siellä joskus useempikin tenava ois halunnu lähteä myös "pelaamaan" sekä mun että puheterapeutin matkaan :D. Rassikat, kun ei voinut kaikkia ottaa mukaan.
 
Meidän kunnassa, jos ei 2v-neuvolassa tule puhetta, pääsee semmoiseen ryhmäjuttuun mukaan. Sitä vetää puheterapeutti, joka seurailee lapsien kehitystä ja opettaa muutamia tukiviittomia ja puheen kehitystä tukevia leikkejä. Lähinnä siis opastaa vanhempaa, joka on mukana, mutta samalla tulee seurattua jokaista lasta ja sitten tarvittaessa ohjataan yksilöllisempään tukeen.

Meillä nyt pojan serkku käynyt tällaisessa ja noiden muutamien tukiviittomien avulla lähti ensin kommunikointi tosi nopeasti laajenemaan ja nyt reilu puolisen vuotta myöhemmin puhettakin tulee jo jonkin verran. Silti ymmärsin, että käy nyt ton ryhmän mukana leikkimässä vielä jonkin aikaa. Joka kerta siis sama porukka, niin tulee vanhemmat ja lapset myös toisilleen tutuiksi. Vaikutti musta tosi kivalta ja toimivalta systeemiltä, vähän niinkuin astetta laadukkaampi perhekerho, eli jää matalan kynnyksen olo :)
 
Nukkuukohan kenenkään taapero niin vähän kuin meidän... eilen illalla nukahti vasta klo 21:45; aamulla heräsi laittamaan valoja päälle klo 5:15. Unta tuli siis 7,5h koko yönä. Vaikka pääsisin nukkumaan samantien taaperon nukahdettua, nukkuisin silti liian vähän. Eikä tää ole edes mikään vaihe - hän on pärjännyt jo vuoden verran noin 8-9 tunnin yöunilla ja 1,5 tunnin päiväunilla.

Että 1) talviaikaa (herätys olisi sitten klo 4:15) ja 2) iltavirkkua vauvaa (esikoinen valvoi ekat kuukauden kahteen tai kolmeen) odotellessa.
 
Tiina P. sanoi:
Nukkuukohan kenenkään taapero niin vähän kuin meidän... eilen illalla nukahti vasta klo 21:45; aamulla heräsi laittamaan valoja päälle klo 5:15. Unta tuli siis 7,5h koko yönä. Vaikka pääsisin nukkumaan samantien taaperon nukahdettua, nukkuisin silti liian vähän. Eikä tää ole edes mikään vaihe - hän on pärjännyt jo vuoden verran noin 8-9 tunnin yöunilla ja 1,5 tunnin päiväunilla.

Että 1) talviaikaa (herätys olisi sitten klo 4:15) ja 2) iltavirkkua vauvaa (esikoinen valvoi ekat kuukauden kahteen tai kolmeen) odotellessa.
Click to expand...

Mun molempien siskojen lapset on nukkunu aina tosi vähän.
Meillä taas toi kohta 2,5v nukkuu viel 1,5-3h päikkärit ja 10h yöunet.. mutta yöunet ei ole koskaan olleet kokonaiset vaan edelleenkin parhaimmillaan herättää6 kertaa yössä. Oisko kerran tai kaksi koskaan nukkunu koko yön, ja sillon se on ollut 8-9 tuntia.
 
Meillä tuo (Bettie korjaa ;)) ~1,7v nukkuu yöunia hurjat 11-12h ja päivällä 1-2h. Ja meillä ei herättele öisin kuin satunnaisesti.

Mutta joo voi olla lapsia, kellä se unentarve on huomattavasti vähäisempi. Tästä kärkkäimpiä esimerkkejä mitä oon kuullut niin yks nukkui lapsesta asti yöllä sen 5-6h ja se riittää! Siis nyt jo aikuinen ja kertoi, että vanhempansa olivat hätää kärsimässä lapsena :D
 
Kuulostaapa rankalta TiinaP. :/ Meidän 2v 9kk nukkuu keskimäärin 12tuntia/ vrk, mutta joskus vähemmän ja silloin olen kyllä itse helisemässä. Jos ei nuku päikkäreitä, niin sitten yleensä seuraavana yönä nukkuu kellon ympäri. Normaalisti päikkäreitä 1,5-2 tuntia. Herättelen normaalisti klo 14 aikaan, jos ei itse herää, että saa illalla kohtuulliseen aikaan nukkumaan.
 
Rusina sanoi:
Meillä tuo (Bettie korjaa ;)) ~1,7v nukkuu yöunia hurjat 11-12h ja päivällä 1-2h. Ja meillä ei herättele öisin kuin satunnaisesti.

Mutta joo voi olla lapsia, kellä se unentarve on huomattavasti vähäisempi. Tästä kärkkäimpiä esimerkkejä mitä oon kuullut niin yks nukkui lapsesta asti yöllä sen 5-6h ja se riittää! Siis nyt jo aikuinen ja kertoi, että vanhempansa olivat hätää kärsimässä lapsena :D
Click to expand...

1v ja melkein 9kk :D
 
Yritin laskea desimaaleilla mut ei taidot riittäny :hilarious:
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top