Meillä on toinen yhteinen pieni ilmoittanut tulostaan. Oma esikoiseni on nyt 1 v 3 kk ja ikäeroa näille kahdelle olisi tulossa suunnilleen kuukautta vajaa kaksi vuotta.
Olo raskauden suhteen on vielä hyvin epätodellinen, sillä raskausoireita ei juuri ole ja toisaalta mieli kehottaa toppuuttelemaan. Tuntemukset ovat osin hyvin ristiriitaisiakin, sillä pukkulapsiperheen arkeen liittymättömät asiat kuormittavat meitä juuri nyt suuresti. Voimavarat ovat aika vähissä ja välillä tulee mieleen, että toinenkin lapsi ansaitsisi vähän jaksavammat vanhemmat. Esikoisen kanssa kaikki on mennyt hienosti, ja myös toinen pieni saa kasvaa toivottuna ja iloittuna. Vielä en ole vain uskaltautunut kokea riemua tästä raskaudesta, ja se tuntuu surulliselta.
Mies murehti tuossa hetken oman jaksamisensa vähyyttä ja pohti ikänsä vuoksi vähän jo korkeampaa riskiä sille, että lapsella voisi olla jotain erityistä tiedossa. Olemme vähän eri linjoilla sen suhteen, millaisia ratkaisuja eri tilanteissa tekisimme.
Millaisina aatoksin täällä on muita toistaan odottavia?
Olo raskauden suhteen on vielä hyvin epätodellinen, sillä raskausoireita ei juuri ole ja toisaalta mieli kehottaa toppuuttelemaan. Tuntemukset ovat osin hyvin ristiriitaisiakin, sillä pukkulapsiperheen arkeen liittymättömät asiat kuormittavat meitä juuri nyt suuresti. Voimavarat ovat aika vähissä ja välillä tulee mieleen, että toinenkin lapsi ansaitsisi vähän jaksavammat vanhemmat. Esikoisen kanssa kaikki on mennyt hienosti, ja myös toinen pieni saa kasvaa toivottuna ja iloittuna. Vielä en ole vain uskaltautunut kokea riemua tästä raskaudesta, ja se tuntuu surulliselta.
Mies murehti tuossa hetken oman jaksamisensa vähyyttä ja pohti ikänsä vuoksi vähän jo korkeampaa riskiä sille, että lapsella voisi olla jotain erityistä tiedossa. Olemme vähän eri linjoilla sen suhteen, millaisia ratkaisuja eri tilanteissa tekisimme.
Millaisina aatoksin täällä on muita toistaan odottavia?