Toisen kolmanneksen oireita

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Mira83
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Uuuh vieläkö joku täällä joutuu syömään jotain KO-KO AJ-AN?? Minä nimittäin vieläkin. Ärsyttää todella. Ja enimmäkseen pitäis olla jotain "makeahkoa". Tässä on mennyt jo maku omenoihin banaaneihin jne.
 
Päivistä riippuu tuo syöminen. Toisena päivänä tosi vähän ja sit tänäänki saanu olla kokoajan syömässä jotain. :D

Mulla alkaa issias vaivata heti kun kävelee pidempää matkaa tai seisoo pitkää. :(
 
Mulla on kans ollut selkä kipee. Mulla on ollut jonkun verran vasemman puolen piriformis lihaksen kanssa jumiongelmaa, sen kautta kulkee iskiashermo. Ja nyt vaivaa se ja ylempää. Alaselkä on mulla heikko kohta ja jännä nähdä miten käy kun raskaus etenee...
 
Mulla oli tosi jäätävät selkäkivut ensimmäisessä raskaudessa, muistaakseni ne alkoi kun viikkoja oli lähemmäs 30, eli tais olla viimeisen kolmanneksen vaiva. Saas nähdä miten tässä raskaudessa käy.
 
Apua mäkin sain jo tulla tänne! Pikkasen menee aika nopeasti. Mulla on tässä toisessa kolmanneksessa näemmä edelleen menkkajuilit kuvioissa, sekä pistävä "kipu" vasemmalla, veikkaan munasarjan kohtaa. Ei jomota koko ajan, mutta tuo pistäminen ilmenee iltaisin, toivottavasti on jotain venymiskipua vaan. Mulla oli myös tuo selkäkipu vimpan kolmanneksen oire viime kerralla, odotan pelolla että miten se nyt tulee. Välillä kun istun pitkään, tuo selkäkipu iskee aika huolella.

Ja siis joo! Mulla on ihan täysin kuivat limakalvot, edelleen. Alakerta on kuin heinäpaali, ja nenästä tulee verisiä paakkuja. Eikä siis minkään valtakunnan innostusta seksiä kohtaan.. Mieluummin mä vain käännän kyljen ja alan nukkua kuin lämmitellä miestä. Viime kerralla tais olla niin päin ettei mies saanut hetken rauhaa ;)
 
Onko jollain muulla vielä järjettömiä mielialanvaihteluita? Itse olen huomannut nyt kaiken muun vaivan lisäksi, että koko ajan kiukuttaa ja suututtaa ja räjähtelen pikkuasioista. Ja jos en räjähtele, itkettää aivan kaikki. Osansa tästä on saanut niin koira kuin mieskin ja siitäkös tulee vielä kurjempi olo ja itkettää vielä enemmän. Minulla oli vastaavaa ihan alkuraskaudessa ja mies oli jo ennen plussaa testissä puolitosissaan miettinyt eroavansa minusta, kun olin aivan hirviö. Onneksi syy oli kuitenkin ihan hyvä ja mies on ainakin vielä jaksanut olla tukena ja ymmärtäväisenä. Itse en vain enää oikein tahdo ymmärtää itseäni..

Johtuuko tämä väsymyksestä, jota varmasti on paljon, mutta en pysty sitä itselleni myöntämään vain voivatko hormonit ihan oikeasti tehdä naisesta näin kamalan olennon?! Olen itkenyt sitä, miten olen näin kiukkuinen koko ajan. Sen jälkeen itken, että raskaus on kamalaa. Sitten itken, että olen kamala ihminen, kun en nauti raskaudesta, josta pääsenkin siihen, että olen varmasti huono äiti, kun olen näin kiukkuinen, enkä nauti raskaudesta ja entä jos olen lapsillekin yhtä vihainen koko ajan.. Koira on kyllä nyt ihan oikeastikin sikaillut, mutta reagoin siihenkin aivan järjettömän ylimitoitetusti. Ja tietenkin jälkeen päin harmittaa aina se oma reaktio. Sille ei vain tunnu voivan siinä hetkessä yhtään mitään.

Tätä on nyt ollut jonkun aikaa, mutta nyt ärtyneisyys ja itkuisuus tuntuu olevan jo oikesti häiritsevää. Millähän tästä pääsisi eroon vai pääseekö mitenkään? Seuraava neuvolakin on vasta ensi vuonna, joten en sielläkään asiasta pääse nyt keskustelemaan. :(
 
Ellafy: et ole ainut. Itsekkin kamppailen näiden mieliala vaihteluiden kanssa. Ja sit ku räjähtää niin räjähtää eikä välttämättä oo ees kunnollinen syy. Tänään itkin ja haukuin itseäni, kun ei pysty mitään raskaampaa tekemään ilman supistuksia, niin heti manasin itseni kuinka huono ihminen oon ja raskaus on sieltä ja syvältä. Välillä oon niin kypsä ollu ja sit taas nauttii kun tuntee liikkeitä ja olo hyvä.

Ei oo miehelläkään mitkään helpot oltavat välillä mut se onneksi ymmärtää ja yrittää rauhottaa. Tänäänki ku itku potku raivateita noiden suppareiden kanssa vedin niin hän vain otti tiukkaan haliin eikä päästäny irti vaikka kuinka kirosin ja raivosin. Sen jälkeen tuli vaan kauhee itku kohtaus. On se ihanaa että on tuo mies tuossa tukemassa kun esikon aikaan ei ollut kuin sukulaisia ja heidän kanssa lähinnä puhelimen kautta sain apua.

Jospa nää ailahtelut kohta helpottas vaikka saattaahan se olla niin että kun alkaa helpottaa niin sit jo kiroon kun maha niin iso. :D
 
Mä oon räjähdellyt harvinaisen vähän mutta voi äly noita itkukohtauksia. Tämän päivän saldo viis kertaa :D
 
Mä olen ainakin herkkänahkaisempi ja sanavalmiimpi raskausaikana. Alussa olin myös tunteellisempi. Olen kyllä normaalistikin ainakin miehen kanssa tempperamenttinen, joten ei tämä olotila ehkä kovin radikaalisti ole muuttunut raskauden aikana.

Sen olen kyllä huomannut, että mitä huonompi olo on ollut nyt alkauraskaudessa, sen huonompi olo on ollut myös henkisellä puolella. Nyt kun pahin olo on väistynyt ja energiaa tullut lisää, katselee tätä maailmaakin taas erilaisin silmin.

Alussa kävin myös pienen kriisin että miten tässä mahdetaan selvitä kun kolmas lapsi syntyy, mutta nyt siihenkin asiaan on tullut sellainen varmuus, että kaikki tulee menemään hyvin :) ainut mikä mua oikeastaan surettaa, on tunne että kakkosen vauva aika tulee jäämään liian lyhyeksi. Hän tuntuu vielä niin pieneltä vaikka kehittyykin hurjaa vauhtia ja on muutenkin todella iloinen ja touhukas lapsi. Hänen alkutaipaleensa oli kuitenkin aika vaikea ja ehkä sen vuoksi häntä vielä jotenkin suojelee ja hoivaa eri tavalla. Toisaalta siskoksille on nyt jo seuraa toisistaan vaikka nuorempi on vasta 1v ja 4 kk, joten kaikki varmaan tulee senkin suhteen menemään hyvin. Pitäisi vaan osata olla murehtimatta asioita etukäteen!
 
mullaki on toi pinna lyhentyny varmaan pari metriä. Kiukuttelen tolle miesparalle jostain tyhjästä, sit jos se erehtyy sanoon jotain takasin, ni itkusta ei tuu loppua:D sit itkettää et mun kans on kamalaa elää:D
 
Mullaon kokoajan hirvee hellyydenkipeys. Tekee vaan mieli halailla ja silitellä ja olla lähekkäin :) Eilen käytiin mun veljen luona kylässä ja niillä on 9kk ikänen poika ni se on niin ihana, että rupes melkein itkettää. Voi poika parka kun haluais touhuta ja leikkiä ni täti vaan pitää sylissä ja halailee ja lässyttää.
 
Nyt kun olen valittamisen makuun päässyt, jatkan vielä. Eilen puhkesi elämäni tähän astisesti pahin huuliherpes. Ei yhtään kiva juttu. Mitään lääkettä ei varmaan ole kotona, enkä apteekissa tajunnut käydä, kun jotenkin ajattelin, että mitään ei voi käyttää. Ei sillä, että on ruman näköinen, mutta kihelmöi julmetusti koko ajan. Toki on myös ruma, mutta sille ei nyt voi mitään.

Muilla ollut samaa vaivaa? Minulla villiintyy yleensä auringon paisteesta kesällä. Nyt tuli ihan puskista tämäkin vaiva. Mikä on ollut paras hoito?
 
Mull on ollu järkyttävää väsynis klo 17:00 alkaen joka ilta ja sit erään aamulla 6:00 pirteänä vaikka saisi nukkuu nyt lomalla johonki 9-10:00 asti. Murr
 
Olo tila alkaa olla samallainen kuin alku raskaudessa. Pahoinvointi, etova olo ja jatkuva väsymys palannut. :(
Nyt kuitenkin jo rv 15+3 niin olin toivonut että tässä vaiheessa pääsen jo nauttimaan raskaudesta ja joulusta. Toivottavasti aattona olis jo parempi olo. :)
 
Elaffy, onko sulla neitsytkookosöljyä, sinkkivoidetta tai propolista? Niitä voi käyttää ja kuulemma auttavat. :) apteekin hoitotuotteita saa käyttää raskausaikana, kun niitä laitetaan niin pienelle aluueelle.
 
Käyttääkö kukaan öljyä iholle?? Mä en tykkää rasvoista. Mikä öljy olis paras kuivalle iholle?? Oon muutenkin niin huono hoitaa ihoo.
 
Mä käytän ekologisia juttuja, kuten sheavoi ja neitsytkookosöljy ♡♡ weledan voiteita on ylistetty, tekis mieli kokeilla:smiley-angelic001
 
Mä käytän ekologisia juttuja, kuten sheavoi ja neitsytkookosöljy ♡♡ weledan voiteita on ylistetty, tekis mieli kokeilla:smiley-angelic001

Täällä myös yksi luonnonkosmetiikasta innostunut.

Kokeilkaa argan-öljyä! Toimii joka paikassa, myös meikin alla. Nyt uusin löytöni on kaakaovoi. Ihanaa kun sekoittaa sitä ja kookosöljyä, tuoksu on niin nam ja tepsii varmasti kuivemmallekin iholle.
 
Takaisin
Top