Toipuminen synnytyksestä

No MINÄPÄ olinkin VARMA että OMANI menisi pilalle, tulisin tunnottomaksi, tulisi laskeumat, repeämät ja kaikki mahdolliset. Mitään näistä en halunnut kokea ja siksi sektio.

Minulle alapääni on kovasti muutakin kuin vauvantekovärkki, eli se että palkinto on maailman kaunein ja ihanin tyttö, ei ole sen arvoista että kärsisin loppuelämäni PILALLE menneestä alapäästä. Kyllä, minä kokisin repalaisen pimpsan josta tursuaa ulos jotain ylimääräistä, kovinkin pilalle menneeksi. Vaikkakin nuokin ongelmat on leikkauksilla korjattavissa..

Itse en halunnut ottaa mitään riskejä, siksi sektio..

Jos minun jutuistani vetää herneen nenään tai loukkaantuu niin melko herkkänahkaista porukkaa kyllä..
 
Mä luulen että nämä vastaukset pilalle menneestä alapäästä on tohon TerhiJiin kirjoitukseen tarkoitettu.

Mäkin synnytin alakautta ja eppari leikattiin, se parani todella nopeasti ja seksi on paljon parempaa kuin ennen raskautta :) Oon kuullut paljon puhetta tosta seksistä että se on parempaa synnytyksen jälkeen ja olin vähän epäileväinen että voiko pitää paikkaansa, ja kyllä se pitää :) Hyvä vastapaino sille että raskausajan seksi oli aika tönkköä :D Ja alakautta aion seuraavankin ipanan synnyttää, voi olla että tulee helpommin kun on jo kertaalleen paikat aurattu :D haha.
 
Mulla ei olis mitään muuta ongelmaa siinä alateitse synnyttämisessä - ei kipu, ei imukupit, ei epparit jne, mutta nuo laskeumat tuppaa pahentumaan seuraavien synnytyksien vuoksi. Sitä pelkään, pinnallisestikin, ihan älyttömästi.. :/

EDIT: lisättävä vielä, että laskeumathan saattaa yhtä hyvin vaivata myös sektiolla synnyttäineitä, eli sekään autuutta takaa. :)
 
puapru, ai saako? kui musta tuntuu ihan päinvastaiselta? Minähän se tässä olen eri mieltä valtaväestön kanssa ja se on ihan perseestä, minulla ei ole oikeutta erilaiseen näkemykseen ja vaikka olisin ja kun sanon sen ääneen niin heti dissataan ja väheksytään..

Mulla oli muuten myös ennen raskautta ihan älyttömän hyvä seksielämä ja koin upeita tuntemuksia. Orgasmin saannissa ei ollut ongelmia ennen(kään) :-) En oikein uskonut minäkään että synnytys sitä parantaisi mitenkään erityisesti.. mutta tuntuihan se pikkuisen paremmalta sektionkin jälkeen. Luulen vaan että se johtuu enemmänkin kököstä loppuraskauden seksistä..
 
TerhiJii: kyllä jokainen saa olla omaa mieltään asioista. Pitäisi vaan muistaa kirjoittaessaan, että kirjoittaa asiallisesti ja siten, ettei kirjoitus aiheuta pahaa mieltä.
 
Mamsi, itse laskeuman/laskeumat(?) saaneena oon sun kanssa samaa mieltä. Jos saisin valita, ottaisin sata kertaa mieluummin epparin kuin nämä laskeumat. Ahdistaa, kun tiedän että haluan lisää lapsia ja laskeumaa hoidetaan vasta kun lapsiluku on täynnä. Noh, toisaalta en valita, sainhan ihanan pojan :)

Seksi tuntuu minusta aikalailla samalta kuin ennen. Harmi, tähän olisin mielelläni "parannusta" ottanut.

Jokainen kokee varmasti nämä asiat niin eri tavalla ja tuskinpa kenenkään kokemus on oikeampi kuin toisen. Kaikella on puolensa. Meillä on synnytyksestä vielä kuitenkin niin vähän aikaa että palautumista tapahtuu vielä. Mutta onhan se arka asia. Sallitaan siis kaikille omat mielipiteet ja fiilikset, oli ne mitä tahansa.


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Minun ei ainakaan ole tarkoitus TerhiJii sinua tai ketään muutakaan dissata. Lähinnä nyt vaan heitin tuollaisen mukakärkevän kommentin tuohon, kuten itsekin teet kun joku on eri mieltä. Mennan kanssa olen samoilla linjoilla siinä, että tosiaan jokainen saa pitää omat mielipiteensä ja tottakai saa myös niistä kertoa, mutta täytyy osata kunnioittaa muidenkin mielipiteitä. No hard feelings?
 
Mua ei kyllä oo ikinä kiinnostanut miltä tuolla alapäässä näyttää!

Sitä kautta siis ihan ja yks ja sama miltä nyt synnytyksen jälkeen näyttää. Mä en sinne kattele. Mies jos kattelee, niin siitä vaan :) Ja jos ei miellytä, niin voi olla kattelematta :)

Mä oon sitä mieltä että nää alapään värkit on olemassa just tätä vauvantekoo varten. Jännä muuten että Ihminen taitaakin olla luomakunnan ainoo olento joka huvikseen harrastaa seksiä... kuin myös ottaa hengen toiselta...

No mutta siis mä oon kyllä niin ylpee tästä mun kropasta! Mihin kaikkee se pystyykin! Tiedän että mikään ei tuu koskaan näyttämään samalta, eppari leikattu, mahassa pari arpee, maha roikkuu, kohta roikkuu tissitkin.... jne. Samaan aikaan moni on tullut sanomaan mulle miten hyvältä näytän :) Äitiys kuulemma sopii mulle. Mieskin tuntuu vähän väliä olevan "kopeloimassa" eli tuntuu tykkäävän. Mä oon ylpee näistä mun "sota-arvista"!

Musta raskauden ja vauvan kuuluukin muuttaa ihmistä, ulkoisesti ja sisäisesti. En mä sitä murehdi :) Sama on synnytyksen kanssa, moni kun pelkää kipua, mutta musta se vaan kuuluu asiaan!

Me ollaan kaikki niin erilaisia :) Tylsäähän se olis jos oltais samanlaisia :)

Pääasia että ollaan onnellisia omassa nahassaan!
 
TerhiJii, ehkä sua tulkitaan väärin, sun kirjoitus on vähän "hyökkäävämpää" ja suorempaa kuin muilla täällä. En tarkoita että se olisi paha juttu. Mulla oli yks entinen duunikaveri jonka sanomisia tulkitsin usein väärin. Eli sanoi jotain ja sitten sanoi jälkeenpäin ettei ollut tarkoittanut pahalla, vaikka se mun korvaan vittuilulta olis kuulostanutkin. Mutta meitä on monenlaisia :)

“Be who you are and say what you feel, because those who mind don't matter, and those who matter don't mind.”
 
En jaksa lukea kaikkia aikasempia viestejä mutta miten ootte synnytyksen jälkeen palautunut "vanhoihin" harrastuksiinne josta jouduitte jossakin raskauden vaiheessa luopumaan?

Itse koko ikäni ratsastusta harrastaneena mietityttää että uskaltaako sitä jo kivuta hevosen selkään ennen jälkitarkastusta joka on vasta juuri ennen joulua.. neuvolasta ei suositeltu, mutta uskon ettei ratsastus kuulu muutenkaan neuvola"tätejen" harrastuksiin.. Omat tammani ovat kyllä hyvin rauhallisia ja toinen varsin helppo liikkeinen..

reippailla kävelylenkeillä kävin lähes päivittäin koko raskauden ajan ja noin viikon synnytyksen jälkeen rupesin tekemään ihan normaaleja tunnin lenkkejä.. nyt viikon verran olen jo välillä pistänyt kärryjen kanssa juoksuksi, mutta omaa kroppaa kuunnellen ja välillä pitänyt kävely taukoja. Raskausajalla kertynyt ylipaino tuntuu edelleen kintuissa ja ylimmääräisen painon kanssa on kyllä raskaampi liikkua ja makkarat suorastaan pursuavay vaatteiden välistä :biggrin
 
wingless, kävin itse eilen ekalla jumppatunnilla, ja sekin kehonhuoltoa. Synnytyksestä 4½vkoa.

Se ihan varmasti riippuu niin ihmisestä, kudostyypistä, synnytyksestä jne. Itse en uskaltais just nyt vielä juosta enkä tehdä mitään "ponnistavaa" liikettä, esim. punttia/kyykkyä tms., sillä pelkään niiden laskeumien putoavan alemmas/pahentuvan.
Jos tuntuu, että lantionpohjanlihakset on kunnossa ja vatsalihakset kiinnittyneet, niin mikä jottei sitä vois lähteä ratsastaan! Ehkä ravit ja laukat kannattaa jättää minimiin? :wink
Minä haluaisin pyöräileen, mutta en taida vielä pystyä epparin vuoksi istumaan siinä spinnipyörän kapealla penkillä. :D

Ja kyllä, niin notkea kuin olen ennen luonnostaan ollutkin, niin eilen venyttelyissä tunsin olevani norsu posliinikaupassa, aiiivan liian ahtaiden hyllyjen välissä. Tämä löysä vatsa on tiellä, epiduraalin kokeneet nikamavälit (pistettiin _neljä_ kertaa, ennen kuin onnistui..) on älyttömän jäykät ja vihlovat taakse taivutettaessa, ja tasapaino pikkusen hukassa ihan tasapainopisteen muuttumisen ja lantion sekä keskivartalon lihasten heikentymisen vuoksi. Mutta kyllä tää tästä, vielä minusta ehjä ja hyvä tulee!

emmu_ma, IHANA kuulla, että seksissä ei ole muutosta (siis noh, ainakaan huonompaan), eikä ne laskeumat vaivaa "jumppaamisen" aikana. :) Ja helpottaa ihan älyttömästi tietää, että en ole yksin tän tavallaan ällöttävän ongelman kanssa. Itse tosiaan toiselta lapselta pyydän/vaadin sen sektion, sillä useammat synnytykset pahentaa vain laskeumia. Mutta jos nämä alkaa vaivaamaan, niin toden totta - onneksi on korjausleikkauksia. :) Täytynee vain yrittää ajatella positiivisesti.
Omakin mieli hieman on parantunut alkushokin jälkeen, ja kun on saanut keskustella asiasta toisten kanssa. Omassa pienessä mielessä asiat tuppaa kasvamaan aivan jäätäviin svääreihin asti. Itsehän mietin, että voinko koskaan harrastaa seksiä.. pitääkö mun nyt erota miehestä, koska en voi tarjota sille normaalia elämää..voinko enää ikinä harjoittaa omaa työtäni, jos nuo laskeumat haittaa liikkumista.. Ja mitäs vielä? :D Naurattaa aivan, mutta kyllä ihan tosissaan niitä mielessäni pyörittelin yön pimeinä tunteina, kun yritin saada neitiä nukkumaan.

Mutta kuten ihana mieheni jaksaa mulle muistuttaa, synnytyksestä on vielä aivan hetki vain aikaa, joten mitään ei pidä vielä liikaa peljätä eikä heittää kirvestä kaivoon. Sentään hei tunsin kokeillessani omat lantionpohjanlihakset. Vielä hyvin hentoja supistuksiahan niillä saa aikaiseksi, but I'm getting there! :)
 
Mä olen hoitanut hevoseni ihan laitokselta kotiin tultuani - siinähän siis tulee lapiointia, kottikärryjen työntöä ja muuta. Ratsastamaan menin kuitenkin ensimmäistä kertaa vasta viime viikonloppuna, 6 viikkoa synnytyksestä. Kysyin kyllä neuvolasta ensin, varmuuden vuoksi (tuskin olisin ollut menemättä vaikka olisi kieltänyt) jossain 4 viikon paikkeilla jo itseasiassa. Meillä terkkari sanoi, että jos kroppa tuntuu kestävän ratsastuksen, ja siitä on iloa ja virkistystä niin anna mennä vaan! Häpyliitoksen luut siitä tuli vähän kipeäksi, mutta meidän reissu ei onnistunutkaan olemaan ihan rauhallista kävelyä vaan, kun pikkutamma oli kuin ruutitynnyri... =) Mutta kyllä mä Wingless ajattelisin että hyvin voisit käydä kokeilemassa jos itsestä siltä tuntuu!
 
emmu_ma, minun sisko oli käynyt yksityisellä gynellä ja maininnut hälle näistä minun laskeumista. Gynegoloki oli antanut vinkkejä minulle tuotavaksi, ja sanonut keveästi, että ne laskeumat voivat palautua vaikka muuta väitetään, ja aikaa kannattaa antaa puolisen vuotta. :) Ja jos sen jälkeen ei ole palautunut, niin suositteli (en muista aivan varmasti nimeä) olisko urologista fysioterapiaa?! Eli meillä on toivoa!!! JEE! :)

Eilen mies kokeili taas pyynnöstä, niin patti on pienentynyt ja lantionpohjanlihakset vahvistuneet edellisestä testistä. Voi että, ihminen voi olla onnellinen pienestäkin toivon rippeestä. :)
 
Mamsi, hieno homma! itse ajattelinkin näin että ainakin se puoli vuotta täytyy malttaa. Vielä siitä hyvä tulee, eikös juu? :wink

Mulla onkin ensi viikolla jälkitarkastus ja siellä täytyy kanssa kysellä noista laskeumista jos vaikka pääsisi lääkärille, meillä kun jälkitarkastukset tekee terkka. Ja jos saisi käsityksen onko ne miten pahat ja että milloin uskaltaa vauhdikkaampaan jumppaan/juokseman. Noh, juoksuun joutuu kyllä laihduttamaan, tällä painolla juostessa saattaa katketa jalat :laughing001
 
mä haluaisin aloittaa juoksemisen mutta kauheeta kun tää mahalörppä sitten "hyppii" edestakaisin :D ja kuntokin on rapissut niin paljon että joutuu aloittamaan ihan nollasta.. Ja se ärsyttää kun kroppa oli hienossa kunnossa ennen raskautta mut nyt joutuu aloittamaan alusta :/ noh onneks mun paino on taas alkanut tippumaan niin ehkä joskus tulevaisuudessa on kroppa kunnossa.. Toivossa on hyvä elää :D mut meil on ristijäiset 23.11 ja en tiedä mitä vois laittaa päälle kun kaikki vaatteet ovat vielä liian pieniä.. ehkä se musta jätesäkki olisi sopiva :wink
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top