Toipuminen synnytyksestä
- Ketjun aloittaja elenna
- Aloituspäivämäärä
elenna
Sukkela juttelija
Minulle tehtiin välilihaleikkaus (pienehkö kuulemma) ja tuli yksi repeämä. Sairaalassa en ollut näissä huolissaan, mutta kotiin palattua ovat tuntuneet kipeämmiltä ja lisäsinkin buranan panadolin kaveriksi listalle. Eilen musta myös tuntui, että leikkaushaava olisi jotenkin hieman auennut pieneltä alueelta, ja sen jälkeen se on ollut aika kipeä ja tihkuttaa verta... :S Neuvolatäti tulee tänään kotikäynnille, joten kerron tietysti huolen hänelle. En tiedä, pystyykö hän tarkistamaan tilannetta....
Muuten toipuminen sujuu ihan hyvin... Sairaalasta päästyä myös selkä on tuntunut kipeämmältä ja muutenkin olo heikommalta (varmaan kun tulee liikuttua enemmän), mutta eiköhän se tästä. Menetin 2l verta istukan poiston yhteydessä ja hb laski alimmillaan johonkin 62een, sain lisäverta ja siitä se sitten lähti nousemaan. Nyt sitten vaan rautaa sisään. Kohtu myös palautui normaalisti ja jälkivuoto oli kuulemma sairaalalla jo ihan normaalia. Minusta se alkaa nyt olla aika vähäistä jo, nyt 6 päivää synnytyksestä. Välillä tosin määrä vaihtelee vähän. Eli muuten tuntuu hyvältä, mutta tuo välilihahaava nyt kiusaa :/
Mulla on myös univaje ollut aika isona ongelmana, kun oli pitkä synnytys ja sitten osastollakaan en meinannut saada juuri yhtään nukuttua. Onneks täällä kotona ei kuitenkaan ole kovin rankkaa, olen majoittunut vauvan kanssa sänkyyn... Viime yönä sain jopa kaksi noin kahden tunnin pätkää nukuttua :)
Muuten toipuminen sujuu ihan hyvin... Sairaalasta päästyä myös selkä on tuntunut kipeämmältä ja muutenkin olo heikommalta (varmaan kun tulee liikuttua enemmän), mutta eiköhän se tästä. Menetin 2l verta istukan poiston yhteydessä ja hb laski alimmillaan johonkin 62een, sain lisäverta ja siitä se sitten lähti nousemaan. Nyt sitten vaan rautaa sisään. Kohtu myös palautui normaalisti ja jälkivuoto oli kuulemma sairaalalla jo ihan normaalia. Minusta se alkaa nyt olla aika vähäistä jo, nyt 6 päivää synnytyksestä. Välillä tosin määrä vaihtelee vähän. Eli muuten tuntuu hyvältä, mutta tuo välilihahaava nyt kiusaa :/
Mulla on myös univaje ollut aika isona ongelmana, kun oli pitkä synnytys ja sitten osastollakaan en meinannut saada juuri yhtään nukuttua. Onneks täällä kotona ei kuitenkaan ole kovin rankkaa, olen majoittunut vauvan kanssa sänkyyn... Viime yönä sain jopa kaksi noin kahden tunnin pätkää nukuttua :)
Kuulostaa Elenna tutulta. Mäkään en saanut osastolla yhtään nukuttua ja olin kuitenkin valvonu synnytyksestä jo reilut 36h ja sitten pari päivää osastolla vielä heikoilla unilla.. pikkasen oli itkuista naista kun pääsi sairaalalta :/ Univaje on kyllä jatkunut vaikka sillon tällöin on saanut nukuttua "jopa" 4h pätkiä.
Multa leikattiin eppari ja tikkejä tuli muutama, johon tuli sitten synnytyksen jälkeen isohko mustelma joka oli ihan järkyttävän arka. Onneksi mustelma lähti parissa päivässä ja turvotuskin laski jääsiteiden ansiosta niin istuminenkin sujui suhteellisen hyvin. Noh, nyt näin n. neljä viikkoa synnytyksestä epparihaavaa jomottaa ja soittelin siitä neuvolaankin, mutta sanoivat että olisi normaalia kun arpikudos vetää vähän suonia tai jotain.. Jälkivuotoa on edelleen hieman ja jälkisupistuksia on päivittäin monta kertaa (aika kivuliaita iltaisin).
Terkkari määräs mut pissitesteihin, kun sanoin että klitoriksessa tuntuu kovaa painetta varsinkin kun rakko on täynnä, että suljetaan ainakin pois ettei ole mitään tulehdusta. Tänään kävin vasta testeissä että kahtotaan mitä sieltä löytyy vai löytyykö (jos ei löydy niin sitten jälkitarkastusta nopeennetaan parilla viikolla)
Että tällästä täällä..
Multa leikattiin eppari ja tikkejä tuli muutama, johon tuli sitten synnytyksen jälkeen isohko mustelma joka oli ihan järkyttävän arka. Onneksi mustelma lähti parissa päivässä ja turvotuskin laski jääsiteiden ansiosta niin istuminenkin sujui suhteellisen hyvin. Noh, nyt näin n. neljä viikkoa synnytyksestä epparihaavaa jomottaa ja soittelin siitä neuvolaankin, mutta sanoivat että olisi normaalia kun arpikudos vetää vähän suonia tai jotain.. Jälkivuotoa on edelleen hieman ja jälkisupistuksia on päivittäin monta kertaa (aika kivuliaita iltaisin).
Terkkari määräs mut pissitesteihin, kun sanoin että klitoriksessa tuntuu kovaa painetta varsinkin kun rakko on täynnä, että suljetaan ainakin pois ettei ole mitään tulehdusta. Tänään kävin vasta testeissä että kahtotaan mitä sieltä löytyy vai löytyykö (jos ei löydy niin sitten jälkitarkastusta nopeennetaan parilla viikolla)
Että tällästä täällä..
Mullakin leikattiin väliliha. Nyt (pe 1kk synnytyksestä) alkanut olla jo ihan normaalin tuntuinen alakerta, Päästy jo heiluttelemaan peittojakin :) Hieman varovaisesti mutta kuitenkin.
Mulla repesi tikit myös jo sairaalassa ollessa, sanoin siitä hoitajalle joka ilmoitti että niitä ei tikata enää jälkikäteen vaikka repeäisikin. Pitää vaan kärsiä :D Munkin oli pakko vetää buranaa+panadolia vielä 2 viikkoa synnytyksestä. Yksi tikkikohta tihutti verta vielä kolmekin viikkoa leikkauksesta. :s
Kyllä välillä tuntuu "kireyttä", kun käy vessassa, mutta se menee kai ohi aikanaan, jos menee. Kattelin sairaalassa että sektiosta tulleet näytti freesimmältä ja käveli vaivattomammin kun minä. :D Mä vaan vaapuin joka paikkaan, ja istumisesta ei tullut yhtään mitään. Jääsiteet on tosi jees ja kylmät suihkuttelut. Ja mahd. paljon yrittää olla välillä ilman alushousuja :D Mä kotiin tullessa laitoin suojuksen sänkyyn ja nukuin päiväunia tai vaan makoilin ilman alkkareita, että paranis paikat nopeammin.
Mulla repesi tikit myös jo sairaalassa ollessa, sanoin siitä hoitajalle joka ilmoitti että niitä ei tikata enää jälkikäteen vaikka repeäisikin. Pitää vaan kärsiä :D Munkin oli pakko vetää buranaa+panadolia vielä 2 viikkoa synnytyksestä. Yksi tikkikohta tihutti verta vielä kolmekin viikkoa leikkauksesta. :s
Kyllä välillä tuntuu "kireyttä", kun käy vessassa, mutta se menee kai ohi aikanaan, jos menee. Kattelin sairaalassa että sektiosta tulleet näytti freesimmältä ja käveli vaivattomammin kun minä. :D Mä vaan vaapuin joka paikkaan, ja istumisesta ei tullut yhtään mitään. Jääsiteet on tosi jees ja kylmät suihkuttelut. Ja mahd. paljon yrittää olla välillä ilman alushousuja :D Mä kotiin tullessa laitoin suojuksen sänkyyn ja nukuin päiväunia tai vaan makoilin ilman alkkareita, että paranis paikat nopeammin.
Nanana
Oman äänensä löytänyt
Minä säästyin synnytyksessä kokonaan ompeleilta ja mitään muuta alakertaan ei tullu ku pinta haavaumia, jotka edelleen siis viikon jälkeen kirvelee pissalla käydessä, mutta muuta apuja ja ohjetta ei ollu kun suihkuttelua vaaan. Kyllä silti alapää on hellä etenkin istuessa ja sit jos lenkillä käy, mutta kiitollinen olen kyllä että mitään ei leikelty eikä tarvinnut tikkejä :) mulla oli pitkään selkä jumissa mut se on jo helpottanu, mutta nyt on sit hartiat kipeet joka päivä ja varmaan myös johtuu tosta ipanan kanniskelusta ja pyörittelystä myös. Sanoisin kuitenkin et mulla väsymys on pahin "kolotus" tällä hetkellä ja välillä se aiheuttaa myös alakuloisuutta, varsinkin sillon ku vauvan vatsaa vääntää ja ei oikein tiedä välillä mitä tekis kun toinen itkee jos kaikki keinot jo kokeiltu... Mut kyllä tää tästä! Pikkuhiljaa pikkuhiljaa... :)
Mulle sanottiin, että sain ensimmäisen asteen repeämän eli sellasen pienen pintanaarmun, mutta ei osattu sanoa, montako tikkiä eikä sanottu, missä repeämä on. Suihkussa tunnustelin jo sairaalassa, että tikit on ihan tuossa "ylhäällä" klitoriksen vieressä. Ei siinä, suihkuttelin niitä ja kaikki vaikutti hyvältä, pystyin hyvin istumaan heti jne. Verta kuitenkin tuntui vuotavan jostakin muualtakin muutaman päivän. Kotona kun oltiin oltu pari päivää, pyysin miestä katsomaan, miltä alhaalla oikein näyttää. Ja silloin se selvisi: ne tikit oli väärässä paikassa, siinä kohtaa ei ollut mitään paikattavaa, vaan paikattava olisi ollut 2 cm alempana. Mun sisempi häpyhuuli oli nimittäin kokonaan halki ulkoreunasta sisäreunaan toiselta puolelta! Ja se oli ehtinyt jo parantua, niin että puolet oli jääny erilleen. Katsoin peilin kanssa ja paniikki ja itkuhan siinä tuli. Eihän se "käytössä" haittaa, mutta tuntuu tosi pahalta, koska alapääni oli ennen sievä ja symmetrinen ja olin ollut siitä ylpeä. Neuvolasta kehotettiin ottamaan potilasasiamieheen yhteyttä ja kysymään hoitovirheestä, josko sen voisi vielä korjauttaa. Täytyy varmaan rohkaistua ja tehdä se.
Lisäksi mulla oli sairaalassa kaksi päivää katetri, kun istukan käsinpoiston jälkeen en saanut enkä voinut nousta sängystä, koska menetin niin paljon verta. Sen poistamisen jälkeen huomasin kauhukseni, etten kyennyt pidättämään virtsaa kunnolla. Sen huomaaminen oli kamala kokemus. Rakko oli päässyt liian täyteen, ja matkalla vessaan pissa alkoi suihkuta ulos. Pääsin vessaan ja hälytin hoitajan ja itkin tietenkin ihan hysteerisenä kintut kusessa... Sen jälkeen piti alkaa käydä vessassa reilun tunnin välein, ettei pääse liian painavaksi. Sillä tavalla onnistui ihan hyvin, ja pikkuhiljaa pystyi pidentämään vessaväliä. Nyt synnytyksestä on kolme viikkoa. Pissa pysyy sisällä ihan hyvin, mutta yskiessä ja teityissä asennoissa jos rakko on täynnä, pääsee vähän karkaamaan
. Inhottavaa. Olen treenannut lantionpohjalihaksia, mutta vielä ei ole tämä asia ihan korjaantunut.
Odotan kovasti, että pääsisin jumppaamaan, niin saisi löllötä tuntuvan masun pois. Kilot on karissu melko hyvin jo nyt ennen liikuntaakin: 14 kilsota on jäljellä 3. Mutta ei nämä muutokset kehossa tosiaan helppoja ole. Varsinkin väsyneenä tulee helposti itku, kun näkee itsensä eikä jaksa ajatella, kuinka hienon palkinnon tästä pahasta sai.
Lisäksi mulla oli sairaalassa kaksi päivää katetri, kun istukan käsinpoiston jälkeen en saanut enkä voinut nousta sängystä, koska menetin niin paljon verta. Sen poistamisen jälkeen huomasin kauhukseni, etten kyennyt pidättämään virtsaa kunnolla. Sen huomaaminen oli kamala kokemus. Rakko oli päässyt liian täyteen, ja matkalla vessaan pissa alkoi suihkuta ulos. Pääsin vessaan ja hälytin hoitajan ja itkin tietenkin ihan hysteerisenä kintut kusessa... Sen jälkeen piti alkaa käydä vessassa reilun tunnin välein, ettei pääse liian painavaksi. Sillä tavalla onnistui ihan hyvin, ja pikkuhiljaa pystyi pidentämään vessaväliä. Nyt synnytyksestä on kolme viikkoa. Pissa pysyy sisällä ihan hyvin, mutta yskiessä ja teityissä asennoissa jos rakko on täynnä, pääsee vähän karkaamaan
. Inhottavaa. Olen treenannut lantionpohjalihaksia, mutta vielä ei ole tämä asia ihan korjaantunut.Odotan kovasti, että pääsisin jumppaamaan, niin saisi löllötä tuntuvan masun pois. Kilot on karissu melko hyvin jo nyt ennen liikuntaakin: 14 kilsota on jäljellä 3. Mutta ei nämä muutokset kehossa tosiaan helppoja ole. Varsinkin väsyneenä tulee helposti itku, kun näkee itsensä eikä jaksa ajatella, kuinka hienon palkinnon tästä pahasta sai.
Lisään vielä, että tikit olivat luultavasti väärässä paikassa siksi, että ne laitettiin humautuksen aikana kun istukkaa irrotettiin, ja siinähän tuli se komplikaatio, ettei kohtu supistunut tarpeeksi ja verta alkoi tula tosi paljon (heräsin siihen, että olin yhä pöydällä ja veri lorisi jalkojen välistä purona). Heille on siis kai tullut kiire, eivätkä ole nähneet mitä ovat tehneet (
(
Voi ei Kunusiini! Kuulostaa juuri siltä, mistä itse näkee painajaisia - siis se, että alapäästä ei enää saakaan "nättiä". Eihän siihen itse hirveesti voi vaikuttaa, kun joku muu sen tekee. Ehdottomasti otat yhteyttä jonnekin, ja kyselet, onko tämä ihan normaalia. Tosin, jos se aletaan korjaamaan, niin luultavasti se täytyy uudelleen "rikkoa" ja sitten korjata. Eli parantumisaika tuplaantuu, mutta hlökohtaisesti pitäisin sitä sen arvoisena.
Vaikka lapsi onkin maailman tärkeintä, niin silti me naiset jatkamme omassa kehossa elämistä ja minä tiedän, että se jossakin vaiheessa alkais mua vaivaamaan. Omakin äitini vieläkin näinä päivinä muistuttaa, että hänen etureppunsa on jäänyt meiltä. En halua itse olla katkera enkä syyttää lapsiani oman kehon turmelemisesta..
Mutta hei, aivan loistavasti olet saanut painon putoamaan! :) Se on supersuuri plussa, ja helpottaa varmasti oloa.
Tosin, jos se aletaan korjaamaan, niin luultavasti se täytyy uudelleen "rikkoa" ja sitten korjata. Eli parantumisaika tuplaantuu, mutta hlökohtaisesti pitäisin sitä sen arvoisena.Vaikka lapsi onkin maailman tärkeintä, niin silti me naiset jatkamme omassa kehossa elämistä ja minä tiedän, että se jossakin vaiheessa alkais mua vaivaamaan. Omakin äitini vieläkin näinä päivinä muistuttaa, että hänen etureppunsa on jäänyt meiltä. En halua itse olla katkera enkä syyttää lapsiani oman kehon turmelemisesta..
Mutta hei, aivan loistavasti olet saanut painon putoamaan! :) Se on supersuuri plussa, ja helpottaa varmasti oloa.
huhtivauva16
Näppärä viestien naputtelija
Voi kääk, aika ikävältä kuullostavia toipumiskokemuksia, Kovasti tsemppiä ja voimia teille joilla on ikävät olot. 
Haluaisin tietää oliko täällä myös hyviä kokemuksia joillain? Itsellä synnytys vasta tulossa (taas tuolta lokakuun puolelta loikin tänne) ja arvon perätilan takia alatie synnytyksen ja sektion välillä. Näiden perusteella alkaa tuntua se sektio hyvältä vaihtoehdolta, ylätyksekseni täytyy sanoa, itse kun kovasti olen toivonut alatiesynnytystä kun olen ollut käsityksessä että siitä toipuu nopeasti...
Haluaisin tietää oliko täällä myös hyviä kokemuksia joillain? Itsellä synnytys vasta tulossa (taas tuolta lokakuun puolelta loikin tänne) ja arvon perätilan takia alatie synnytyksen ja sektion välillä. Näiden perusteella alkaa tuntua se sektio hyvältä vaihtoehdolta, ylätyksekseni täytyy sanoa, itse kun kovasti olen toivonut alatiesynnytystä kun olen ollut käsityksessä että siitä toipuu nopeasti...
Hannatuuli
Vauhtiin päässyt keskustelija
Itsellä jouduttiin esikoista synnyttäessä välilihaa leikkaamaan, jotta saataisiin vauva nopeasti ulos, kun syke alkoi niin laskea. Haava oli vielä ihan ok sen pari päivää sairaalassa, kipeä kyllä ja esti istumisen, mutta sen kanssa pärjäsi. Kotiin päästyä alkoi kipu kuitenkin paheta, enkä pärjännyt maksiannoksilla panadolia ja buranaa. Syy ei ikinä selvinnyt, kävin kipujen tähden näytillä synnytyssairaalani päivystyksessä ja olin yön osastolla vauvan ja miehen kanssa (mikä helpotus!!), sain antibiootit varmuuden vuoksi, ikinä en jälkikäteenkään kuullut, oliko joku tulehdus vai ei..
Mutta pointti tässä kertomuksessa piti olla se, kun neuvolaterkkani suositteli tikkien kiristykseen ja kutinaan Ceridal-öljyä, aina vessakäynnin yhteydessä vedellä suihkuteltuani suihkaisin alakertaan sitä ja se tuntui oikeasti auttavan. Tulehtuneeseen eivät suosittele sitä, mutta mä vaan jatkoin kyllä siitä epäilyksestä huolimatta, koska oli jo alkanut auttamaan..
Vinkiksi tällainen siis muillekin!!
Mutta pointti tässä kertomuksessa piti olla se, kun neuvolaterkkani suositteli tikkien kiristykseen ja kutinaan Ceridal-öljyä, aina vessakäynnin yhteydessä vedellä suihkuteltuani suihkaisin alakertaan sitä ja se tuntui oikeasti auttavan. Tulehtuneeseen eivät suosittele sitä, mutta mä vaan jatkoin kyllä siitä epäilyksestä huolimatta, koska oli jo alkanut auttamaan..
Vinkiksi tällainen siis muillekin!!
Ee
Sanaisen arkkunsa ammentaja
Miun synnytyksestä on nyt 7 viikkoa. Sain 2 tikkiä toiseen sisempään häpyhuuleen, ja ne ovat jo ajat sitten sulaneet ja se haava kadonnut, ei mitään hajua että missä se edes oli :)
Pissatessa, siinä vaiheessa kun kaikki on tullut ja suihku loppuu, tuntuu vielä välillä ihan pientä kipua, ikäänkuin lantiopohjan lihakset siitä virtsaputken ympäriltä olisivat kipeät ja aristavat kun virtsaputken suu sulkeutuu? Tämä vaiva alkoi vasta viikko synnytyksen jälkeen, kun piti käydä nopeasti pissillä ja ponnistin. Virtsatietulehdusta ei löytynyt, eikä muuta syytä lääkäri keksinyt kuin ehkä paikallinen virtsaputken tulehdus. Olin aluksi tosi huolissani että mitä tämä on, mutta se kuitenkin on koko ajan parempi, ja synnytyksestä on kuitenkin VAIN 7 viikkoa. Lisäksi kun maidontulo loppui, ja sen aikana vaivannut nestehukka helpotti, myös tämä vaiva on alkanut kadota.
Emättimen suu on vieläkin välilihan puolelta sellainen oudon röpöläinen ruttana. Onneksi se on aika paljon vetäytynyt ja palautunut normaaliksi, mutta ei ole vielä normaali kuitenkaan. Seksiä ollaan muutama kerta harrastettu, ja se tuntuu mahtavalta, ihankuin olisin kiristynyt
Pissatessa, siinä vaiheessa kun kaikki on tullut ja suihku loppuu, tuntuu vielä välillä ihan pientä kipua, ikäänkuin lantiopohjan lihakset siitä virtsaputken ympäriltä olisivat kipeät ja aristavat kun virtsaputken suu sulkeutuu? Tämä vaiva alkoi vasta viikko synnytyksen jälkeen, kun piti käydä nopeasti pissillä ja ponnistin. Virtsatietulehdusta ei löytynyt, eikä muuta syytä lääkäri keksinyt kuin ehkä paikallinen virtsaputken tulehdus. Olin aluksi tosi huolissani että mitä tämä on, mutta se kuitenkin on koko ajan parempi, ja synnytyksestä on kuitenkin VAIN 7 viikkoa. Lisäksi kun maidontulo loppui, ja sen aikana vaivannut nestehukka helpotti, myös tämä vaiva on alkanut kadota.
Emättimen suu on vieläkin välilihan puolelta sellainen oudon röpöläinen ruttana. Onneksi se on aika paljon vetäytynyt ja palautunut normaaliksi, mutta ei ole vielä normaali kuitenkaan. Seksiä ollaan muutama kerta harrastettu, ja se tuntuu mahtavalta, ihankuin olisin kiristynyt
Sektiosta nyt kaksi viikkoa ja eilen käytiin rauhallisella puolen tunnin vaunulenkillä. Liikkumaan olen päässyt normaalisti sektiota seuraavana päivänä, kylkiä tai siis "vatsalihaksia" jomottaa, siinä kaikki. Haava on ihan kivuton, toki varon sitä ihan hulluna kun pelkään että se jostain syystä repsahtaa. Haava on törkeen siisti, hakasten paikat punottaa, mut muuten se on sievä eikä kiristele, ainakaan vielä.
Olen syönyt burana/panadol coctailia säännöllisen epäsäännöllisesti, nyt en enää oikeastaan kuin kerran päivässä.
Ainoa asia joka sattuu on kakalla käyminen, ponnistaminen ja pinnistäminen on kielletty ja nyt huomaan että miksi :)
Luulin kaikista puheista että sektiosta toipuminen olisi jotenkin kamalaa ja kivuliasta, mutta ei kyllä minusta yhtään. Ja ihanaa että alapääni on entisellään, tokikaan en ole vielä seksiä kokeillut, mutta noin ulkoisesti ainakin edelleen yhtä sievä ja siisti kuin ennenkin.
Vatsa on löysä taikina ja roikkuu hiukan. Luulen että leikkaushaavan yläpuolelle saattaa jäädä aika "ruma" pömppökohta mutta ei haittaa..
Univelat on kuitattu kun mun vauva nukkuu niin paljon. Viime yönä vetäsi 6 tunnin unet ja sitten oli pakko herättää kaveri syömään.. Paino hänellä onneksi nousee törkeesti joten saapi nukkuakin paljon :-)
Olen syönyt burana/panadol coctailia säännöllisen epäsäännöllisesti, nyt en enää oikeastaan kuin kerran päivässä.
Ainoa asia joka sattuu on kakalla käyminen, ponnistaminen ja pinnistäminen on kielletty ja nyt huomaan että miksi :)
Luulin kaikista puheista että sektiosta toipuminen olisi jotenkin kamalaa ja kivuliasta, mutta ei kyllä minusta yhtään. Ja ihanaa että alapääni on entisellään, tokikaan en ole vielä seksiä kokeillut, mutta noin ulkoisesti ainakin edelleen yhtä sievä ja siisti kuin ennenkin.
Vatsa on löysä taikina ja roikkuu hiukan. Luulen että leikkaushaavan yläpuolelle saattaa jäädä aika "ruma" pömppökohta mutta ei haittaa..
Univelat on kuitattu kun mun vauva nukkuu niin paljon. Viime yönä vetäsi 6 tunnin unet ja sitten oli pakko herättää kaveri syömään.. Paino hänellä onneksi nousee törkeesti joten saapi nukkuakin paljon :-)
elenna
Sukkela juttelija
Hui Kunusiini, mä oon selvinnyt helpolla sinuun verrattuna! Kuulostaa kamalalta tuo heräileminen kesken operaation.
lokavauvalle ja muille tsempiksi, että mulla ainakin palautuminen lähti kyllä tosi hyvin käyntiin vaikka tulikin imukuppi, episiotomia ja repeämä ja verenhukka... istukan poiston jälkeen kohtu palautui heti nopeasti ja jälkivuoto on ollut ihan normaalia luokkaa. Haava on tosiaan nyt kipeä, mutta minähän oon vasta toista päivää kotona. Sairaalalla kun kuuntelin naapurisängyn sektioäidin tuntemuksia, niin oma tilanne kuulosti kyllä paljon helpommalta... en todellakaan vaihtaisi näitä vaurioita sektiohaavaan...
Nyt on muutenkin huojentunut olo, kun terkkari kävi ja hän pystyi katsomaan alapään. Näytti kuulemma oikein hyvältä. Sanoi, että kudosnestettä voi vähän tihkuttaa. Ehkäpä tuon kirvelyn sitten kärsii, kun ei kerran tarvi huolissaan olla :) Ja kai se tästä päivä päivältä paraneekin...
lokavauvalle ja muille tsempiksi, että mulla ainakin palautuminen lähti kyllä tosi hyvin käyntiin vaikka tulikin imukuppi, episiotomia ja repeämä ja verenhukka... istukan poiston jälkeen kohtu palautui heti nopeasti ja jälkivuoto on ollut ihan normaalia luokkaa. Haava on tosiaan nyt kipeä, mutta minähän oon vasta toista päivää kotona. Sairaalalla kun kuuntelin naapurisängyn sektioäidin tuntemuksia, niin oma tilanne kuulosti kyllä paljon helpommalta... en todellakaan vaihtaisi näitä vaurioita sektiohaavaan...
Nyt on muutenkin huojentunut olo, kun terkkari kävi ja hän pystyi katsomaan alapään. Näytti kuulemma oikein hyvältä. Sanoi, että kudosnestettä voi vähän tihkuttaa. Ehkäpä tuon kirvelyn sitten kärsii, kun ei kerran tarvi huolissaan olla :) Ja kai se tästä päivä päivältä paraneekin...
Ohoh, mitä tarinoita. Kyllä osaa olla kiitollinen, että itsellä kaikki ainakin vielä mennyt suht helposti!
Täällä jälkivuotoa tuli aika runsaasti sairaalassa, mutta heti kotiin päästyä vähentynyt niin, että normaaliside riittää. Pissaaminen oli aluksi hankalaa, sairaalassa ei meinannut ekoina päivinä tulla lainkaan ja tuntui, kuin rakko ei olisi tyhjentynyt kokonaan, mutta sekin tuntuu jo ihan normaalilta. Tikitkään eivät enää tunnu häiritsevästi (pari 2. asteen repeämää sinne sisälle ja ja yksi levisi vähän välilihaan) paitsi välilihan tikki kakkosella käydessä. Jännää, miten sairaalassa joka paikka kolotti ja tuntui epämiellyttävältä, mutta heti kotiin päästyä istuskelin jo intiaaniasennossa, jalat ristissä sängyllä, enkä edes miettinyt, että tikit repeäisivät! :D
Minulla myös kyljet ihmeellisesti kipeät! Supistuksia ei enää tule, pientä jomotusta vain kävelyllä käydessä.
Täällä jälkivuotoa tuli aika runsaasti sairaalassa, mutta heti kotiin päästyä vähentynyt niin, että normaaliside riittää. Pissaaminen oli aluksi hankalaa, sairaalassa ei meinannut ekoina päivinä tulla lainkaan ja tuntui, kuin rakko ei olisi tyhjentynyt kokonaan, mutta sekin tuntuu jo ihan normaalilta. Tikitkään eivät enää tunnu häiritsevästi (pari 2. asteen repeämää sinne sisälle ja ja yksi levisi vähän välilihaan) paitsi välilihan tikki kakkosella käydessä. Jännää, miten sairaalassa joka paikka kolotti ja tuntui epämiellyttävältä, mutta heti kotiin päästyä istuskelin jo intiaaniasennossa, jalat ristissä sängyllä, enkä edes miettinyt, että tikit repeäisivät! :D
Minulla myös kyljet ihmeellisesti kipeät! Supistuksia ei enää tule, pientä jomotusta vain kävelyllä käydessä.
Hannatuuli
Vauhtiin päässyt keskustelija
Joo kandee pitää huoli, että kakkonen tulee helposti, muistan miten pelkäsin sitä esikoisen synnytyksen jälkeen.
Ostin sitten apteekista niitä Laxoberon-helmiä, kun oli tosiaan vähän kovalla vatsa. Niillä sai hyvin tulemaan pehmeää, löysääkin sitten, annostelu helpompaa kuin niillä vastaavilla tipoilla.
Ostin sitten apteekista niitä Laxoberon-helmiä, kun oli tosiaan vähän kovalla vatsa. Niillä sai hyvin tulemaan pehmeää, löysääkin sitten, annostelu helpompaa kuin niillä vastaavilla tipoilla.
Ee
Sanaisen arkkunsa ammentaja
Mie olin jo viittä vaille hakemassa jotain kakkavauhdittajia ku tuntu ku koko kroppa olis startannut uudestaan, ja kakkonen ei meinannut millään tulla ja vähän pelottikin sitä ponnistella 
Noh, sitten kun siitä päästiin (taisi viikko mennä), kävin oikein julistamassa miehelle että nyt se tuli! 
Noh, sitten kun siitä päästiin (taisi viikko mennä), kävin oikein julistamassa miehelle että nyt se tuli!
elenna
Sukkela juttelija
Minäkin sairaalassa huolehdin sekä ykkös- että kakkoshädän sujumisista (mullakin oli katetri pari yötä), mutta hyvin kuitenkin on sujunut molemmat. Eli kakkonen oli aika löysää... tosin nyt alkaa olla vähemmän löysää, että pitää varmaan vähän miettiä ruokavaliota varmuuden vuoksi...
Hb oli tänään 85 tai 87, joten ei vielä ihan älyttömän korkealla...ei ihme että välillä vähän heikko olo, mut onneks tässä ei erikoisempia tarvi jaksaa. Imettää vaan ja sitä teen vielä pääosin sängyssä... :)
Hb oli tänään 85 tai 87, joten ei vielä ihan älyttömän korkealla...ei ihme että välillä vähän heikko olo, mut onneks tässä ei erikoisempia tarvi jaksaa. Imettää vaan ja sitä teen vielä pääosin sängyssä... :)
Tuntuu hurjan matalalta tuo sinun hb elenna, mutta johtunee verenhukasta. Piti aivan lukea uudelleen ja suu loksahti auki, että woot? Mulla oli raskauden alussa 148 ja nyt lopussakin ollu about 125-130, ja silloinki välillä tuntunu hurjalta päässä.
Hyvä, että pidät itsestäsi huolen. :) Tsemppiä!
Hyvä, että pidät itsestäsi huolen. :) Tsemppiä!
elenna
Sukkela juttelija
Joo mä menetin 2l verta... toinen litra salissa kun koittivat siinä irrottaa istukkaa ja sitten toinen siellä nukutuksessa jossa se poistettiin. Alimmillaan hb oli sitten illalla jotain 62, mutta sain lisäverta ja yöllä oltiin jo 82:ssa. Nyt on ollut 2 rautatablettia päivässä-kuuri. Eiköhän se siitä nouse. Kotiintulon jälkeen on tuntunut, että oon nukkunut joka yö hiukan edellistä paremmin :)
