Tissit, Imetys, Maito, Pumppaus ja Korvike

Ei meillä ainakaan neuvolasta ole mitään neuvottu. Mut ihan oikein sieltä pullosta maito tihkuu. Kun mulla käytössä ainun pullot ja luonnonkuminen tutti ni ei mitään ongelmia muuten kuin että tyttö syö kovin hitaasti, mut se taitaa olla sen juttu , haluaa nautiskella :p jos käytän sitä silikonista tuttia niin sitten syö liian nopeasti ja puklu lentää. Nämä tutit on ihan erilailla muotoiltu ja siinä luonnonkumissa on ilmareikä siinä tyvessä, taitaa olla se ratkaiseva tekijä meijän tapauksessa.
 
Miten voi vaihdella nämä päivät näin kamalasti? Eilen oli kiva ja hyvä imetyspäivä, vastiketta meni vähän vähemmän niin kuin olin suunnittellutkin. No, tuli ilta ja yö, eikä unta kuulu. Ja kun uni sitten tuli, ja ensimmäinen herätys, ei tarvinnut seuraavaan 3 tuntiin taas ummistaa silmiään.
Rinta ei kelpaa, mutta en haluaisi venyttää mahaa isoilla vastikeannoksilla, mutta eihän siitä mitään tule ettei nukuta. Aamulla kuitenkin on herättävä esikoisen kanssa, ja jotain on jaksettava päivän aikaan touhutakin hänen kanssaan. Edelleen imetys sattuu, en tiedä missä vika on. Ja nyt olen niiiiiiin lähellä luovuttaa...
 
Meillä taitaa olla kasvupyrähdys meneillään, koska mikään määrä ruokaa ei tänään tuntunut riittävän. Tissin lisäksi meni aamulla pumpatut maidot ja korvikettakin :eek: Hurjat määrät pystyy noin pieni syömään!
 
Poika kieltäytyi eilen syömästä oikeasta rinnasta. Ei ihme, kun siitä suihkusi maitoa ihan kunnolla, vaikka esilypsin rintaa ennen syöttöä. Syötin sitten vain vasemmasta ja pumppasin oikean tyhjäksi ennen nukkumaanmenoa. Nyt, yön toisella syötöllä, suostui syömään oikeasta rinnasta! Jee, joku onnistumisen fiilis mullekin tällä saralla. :D
 
Puapru, mulla on myös luovuttaminen todella lähellä! Tuntuu, että aina, kun pääsee yhdestä ongelmasta niin lisää vaan tulee. Ensin sattui ja nännit oli verillä mutta rintakumi auttoi. Sitten vauvan paino vain laski mutta rintakumin poisjättö auttoi. Juuri kun imetyskipu alkoi ilman kumia olla jotenkuten siedettävissä, alkoi järkyttävä vihlova kipu rinnan sisällä 24/7 ja nyt en pysty olemaan hetkeäkään ilman särkylääkkeitä, jotka tekee kivusta edes vähän siedettävämmän. Imettäessä kipu vaan yltyy ja illat ovat yhtä helvettiä, kun vauva vain söisi ja söisi. Mietin olisko sammasts js koitin hoitaa sitä melkein viikon kotikonstein mutta ei auttanut. Neuvolantäti sanoi vaan että toisilla vaan sattuu pidempään. Mutta ei tuo nyt normaalia ole kun selkään asti särkee ja toinen rinta on huomattavasti kipeämpi kuin toinen. Rintatulehdus ei kuulemma voi olla kun ei ole kuumetta. Oon niin neuvoton tän asian kanssa js kyllästynyt kärsiin tästä kivusta. Vauvakin hermostuu iltaisin kun minäkin kun yritän jaksaa vaan kipua vaikka tekis mieli kiskaista vauvan pää irti tissistä ja lykätä korviketta pullosta :sad001
Onneksi viime nauvolasss paino oli noussut melkein 300g viikossa edellisien painonlaskun ja 150g sijaan eli en turhaan ole kärsinyt ainakaan.
 
Auttaisiko lypsäminen asiaan? Rinnan pahasti kipeytyessä olen lypsänyt käsipumpulla maidot pulloon ja tarjonnut siitä sitten, hyvin on maistunut :) Rinta ei kipeydy ja lapsi saa kerralla hyvän annoksen, meilläkin kun välillä on aika laiskaa touhua tuo imeminen, menee nukkumisen puolelle hyvin usein..

Ja tuttipullona meillä on ollut Mamin anti-colic, toimii ainakin täällä loistavasti! Maitoa tulee aika hiljakseen pullosta eikä vatsavaivaa ole ollut :smiley-bounce012
 
Meidän pojalla vissiin alkanut taas joku tiheän imun kausi, kun tahtoo tunnin välein tissille. Viihtyy myös rinnalla pitkiä aikoja ja vaatii ruokaa niin, että olen alkanut taas syöttää molemmista rinnoista.

Oon jo niin tottunut siihen, että tissit on pinkeet pallot,että tulee aivan huoli pojan puolesta, saako se tarpeeksi syödäkseen. Eipä ehdi rinnat tukkeutua mutta en tiedä, ehtiikö täyttyäkään. Edelleen myös raivoilee oikealla rinnalla. On myös imuote tuntuu huonontuneen viime päivinä. Kyllä nyt taas tuntuu hankalalta.. :sad001
 
Pompin tuolta marraskuisista tänne ja luin tästä ketjusta tuon Mimaelin tsemppi kirjoituksen meille "korvikeäipille". Tuli todella hyvä mieli jutun luettuani sillä olen potenut huonoa omatuntoa siitä etten saanut imetystä onnistumaan, kaikkialla kun todella tuntuu mielipide olevan se, että vain äm on lapselle se oikea ravinto. KIITOS siis Mimaelille suuresti!! :)

Noh voinkin tässä aikani kuluksi rustata oman tarinani siitä miksi imetys loppui aikaisin.. Eli siis jo synnärillä nänninpäät alkoivat halkeilla. Siellä sain paljon hyviä ohjeita, asennot, vauvan otteet rintaan katsottiin, sillä enhän näin ensikertalaisena mistään mitään tiennytkään. Kaikki nämä olivat ok. Vauva myös imi hanakasti. Sain nänneihin rasvaa ja ohjeita niiden hoitamiseen. Kotona tilanne kuitenkin vain pahentui. Rasvasin rintoja lansinoh voiteella, välillä bepanthenilla, omalla maidolla, annoin ilmakylpyä, tarkistelin imuotetta.. Mikään ei auttanut, nänninpäät jo ihan vuotivat imetyksen aikana verta ja musta tuntu kamalalta että vauvani joutuu juomaan maidon seassa vertani :S hyi!! Kaiken lisäksi tuntui tuovan pienelle ilmavaivoja.

Soitto synnärille ja neuvoja kysymään.

No sitten kehiin rintakumit. Tytsy oppi niillä hyvin syömään ja tuntui että oli hyötyäkin, kipu ei ollut niin viiltävä, sain imetettyä ilman itkemistä. Niiden avulla toivoin nännien lähtevän parantumaan. Rasvaus ym edellämainittu jatkui myös. Kunnes yhtenä päivänä todella kivuliaan imetyksen jälkeen huomasin, että toinen nänninpää oli pahasti halki, pelästyin oikein todenteolla lihan paistaessa nännihaavasta, mietin voiko nänninpää haljeta irti! Kuumettakin nousi mulle näihin aikoihin ja olin varma että tulehdus on. Olihan mun rinnat niin käsittämättömän kipeät. Loppujen lopuksi kuumeelle löytyi toinen syy, maidon nopea ja runsas nouseminen rintoihin.

Tämän jälkeen en uskaltanut enää antaa rintaa vauvalle suuhun vaan konstiksi tuli pumppailu. En kysellyt tässäkohdin enää neuvoja mistään, hävetti jotenkin koko tilanne.. miten päästin rintani siihen kuntoon, olin varma että olin tehnyt jonkin emämokan luullessani imettävän oikein.

Noh hyvin sitä maitoa pumppaalla tuli ja vauva rupesi saamaan maitoani pullosta. Jonkin aikaa meni hyvin näin (n.reilu 1vk) kunnes herumiseni pumpulle hiipui (en ymmärrä miten sekin on mahdollista??) Käsinkään en saanut lypsettyä.

Kun pumpulle en saanut enää omaa maitoani annettua tytsylle, loppui sen anto kokonaan, rintaa en tytön suuhun enää uskaltanut laittaa kuin harvoja kertoja, ja näin maidontuloni hiipui, en vain saanut sitä kuvaa haljenneesta, vertajuoksevasta, todella kipeästä nännistä pois verkkokalvoiltani... Hirvittää vieläkin ajatus!!!

Tyttö nyt hieman vajaa 3kk vanha ja täysin korvikkeella mennään. Mun maitoa sai reilun 1kk ajan josta n.3vk rinnasta.

Tulipa romaani mutta teki hyvää saada jakaa oma kokemukseni teille!! :) (jos vain jaksoitte lukea loppuun :D )
 
Rupesin suosiolla antamaan korviketta lisäksi, kun alkoi tuntua, ettei vauva saa tarpeeksi maitoa tisseistä. Eikä mulla pää kestä istua sohvalla koko päivää imettämässä ja katsoa kun toinen vääntelehtii ja ärisee eikä edes saa nukuttua, kun on niin nälissään.
Lisäksi mulla alkoi menkat tänään ja se taisi jotenkin vähentää maidon tuloa :sad001
 
Lisään vielä että todella nostan hattua niille jotka yrittävät imetystä vielä kuukausienkin jälkeen!! Itse en jaksanut taistella kuin tuon yhden kuukauden ja olin jo aivan loppu... Tuntui että vasta tästä asiasta ylipäästyäni ja rintojen parantumisen jälkeen pystyin alkamaan nauttia vauvastani ja uudesta ja ihmeellisestä, eniten ihanasta vauva arjesta :) pystyin keskittymään vauvaan, enkä vain stressannut seuraavaa syöttöä edellisen loputtua. NOIN nyt olen puhunut :D
 
Mä olen kanssa pumppaillut kaiken maidon vauvalle ja oma maito riitti peräti 5viiikkoa, nyt on tytöllä vissiin joku massakausi kun on tuplannut maitomäärän ja olen antanut korviketta lisäksi...en kyl ala potemaan mitään syyllisyyttä siitä, vauva kasvaa ja voi hyvin ja mikä parasta , myös minä voin hyvin,olen iloinen ja virkeä ,kun jos imetystä vielä yrittäisin olisin ihan loppu ja stressissä kun lapseni ei vaan saanut tarpeeksi ruokaa eikä kasvanut kunnolla ja imuotekin oli viturallaan. Mä en tajua myös miksi äitejä syyllistetään tai miksi pitää itkun ja kärsimyksen kanssa pakkoimettää?! On se oma jaksaminen kuitenkin niin tärkeää että jaksaa hoitaa vauvaa. ..ei oo kenenkään etu jos äiti on väsynyt ja stressaantunut, ei varsinkaan sen pienen vauvan.
Monissa muissa maissa äidit lähtevät jo töihinkin kovin varhain eikä imetystä voida pitkään jatkaa,ja terveitä, normaaleja lapsia sielläkin kasvaa.
Jokainen ruokkikoon lapsensa kuten parhaaksi katsoo :)
 
Mä olen täällä nyt myös aika ahkeraan käyttänyt pumppua. Imetän kyllä myös melkein joka syöttökerralla, mutta kun vauva ei juurikaan intoudu imemään, nautiskelee vaan niin minkäs teet? Mielestäni olen parhaani yrittänyt (ja yritän edelleen...) mutta en minä toista voi pakottaa syömään enkä toisaalta pitää suuressa nälässäkään. Pieni nälkä saattaisi motivoida imemiseen...? Tänään taidan muuten tehdä ennätyksen vuorokausipumppauksessa, kun tässä vaiheessa on jo kertynyt 200ml maitoa - edellinen "ennatys" taisi olla 160ml vuorokaudessa..

Mä olen edelleen sitä mieltä, että äitejä valmistellaan imetykseen ihan liian vähän. Siitä puhutaan raskausaikana vain ohimennen, lähinnä tasolla miten haluaisit imetyksen toteutuvan. En muista, että kertaakaan kummankaan raskauden aikana olisi nostettu esille sitä tosi asiaa, että harvalla imettäminen lähtee ihan tuosta vaan sujumaan (toki niitäkin onnellisia on) ja mitä kaikkea ongelmaa matkan varrella voi vastaan tulla. Itse pitäisi osata nämäkin asiat selvittää..
 
Puapru, toi on niin totta! Mä en olisi edes tiennyt, että imettäminen sattuu aluksi, jos en olisi lukenut sitä täältä foorumilta. Ja yksi kaverini kuuli asiasta vasta synnärillä.
 
Anteeksi, mutta en mä ymmärrä että kaikki tieto pitäis raskauden aikana tuoda nokan eteen hopeatarjottimella. Kyllä imetyksestäkin löytyy paljon asiatietoa jos kiinnostaa ottaa selvää. Se on tietty totta että tiedosta huolimatta imetys ei kaikilla todellakaan onnistu. Mut jotenkin ärsyttää että neuvolasta pitäis tulla KAIKKI tieto raskaudesta, vauvasta, hoidosta, imetyksestä, kehityksestä, rokotteista jne. Se on ihan epärealistista.
Se on vähän kuin odottaisi oppivansa kaiken leivonnasta ja ruuanlaitosta yläasteen köksäntunneilla.
 
Kyllä mun mielestä olisi todella olennaista mainita järkyttävistä kivuista imetyksen yhteydessä. Synnytyskivustakin vouhkataan minkä keritään vaikka siinä ei ole mitään yllättävää.
 
Samaa mieltä,että kyllä imetyksestä tulisi puhua enemmän ja valmistaa äitejä tulevaan. Mä otin itse asiasta selvää etukäteen ja luin kirjoja sekä netistä tietoa ja kahlasin imetyksen tuki ryn seinää facebookissa läpi. Siitä mulle tuli sellainen olo jo, että voiko imetys olla kenellekään helppoa ja miten se muka voi edes onnistua, jos on edessä niin monta mahdollista karikkoa.
Otin asian esille neuvolassa ja th vain totesi, että ei kannata stressata vaan pitää muistaa, että kirjoihin ja nettiin on vaan koottu kaikki ongelmat yhteen niin se vaan vaikuttaa hankalalta. Jokainen lapsi kuulemma saa ruokaa, kun sitä vaan tarjotaan ja osaa kyllä varmasti imeä,
En kyllä täysin luottanut tuohon, mutta sen verran tuo stressiä tulevasta vähensi, että päätin miettiä niitä ongelmia sitten jos niitä ilmaantuu.
Ja miten kävikään, nyt on ollut ongelmia alusta asti kokoajan. Sattuu, vauva ei saanut tarpeeksi maitoa, tiehyttukos, väärä imuote ja viimeisimpänä sammas. Ja suurin osa näistä olisi korjattu, jos neuvolassa olisi sanottu edes että imuote ei voi olla oikea, jos se sattuu koko ajan. Tai jos sairaalassa ei olisi vaan sanottu että on normaalia että joillakin vaan sattuu.
Mun mielestä asian ei kuulu olla niin, että kaiken uuden keskellä äidin täytyy ottaa itse asiasta selvää, kun suurimmalla osalla kuitenkin jotain menee pieleen imetyksessä.
Enkä nyt tietenkään tarkoita, että neuvolan tehtävä olisi kasvattaa meistä äitejä ja ottaa vastuu kaiken onnistumisesta, vaan siitä voitaisiin puhua enemmän tai edes kehottaa varautumaan valmiiksi. Kehotetaanhan yövalvomisiinkin varautumaan vaikka ne tuskin tulevat yllätyksenä juuri kenellekään. Imetyksestä mulla oli mielikuvana vaan että tissi suuhun ja vauva syö. En edes kuvitellu että siinä vois olla mitään ongelmia, koska ei kukaan lähipiirissäkään oo koskaan maininnut niistä vaikka heilläkin niitä on ollut paljon. Vahingossa otin imetyskirjan kirjastosta ja ilman sitä en olisi osannut kuvitellakaan, että minkäänlaista ongelmaa voisi edes tulla.
 
En minä todellakaan tarkoittanut, että kaikki tieto tarvitsee tuoda kultatarjottimella nenän eteen. Vaan nimenomaan sitä, että koska melko harvalla imettäminen oikeasti on ongelmatonta ja onnistuu alusta lähtien, niin jos asiasta neuvolassa jo vähän keskusteltaisiin, voisi ITSE osata etsiä tietoa ja varautua niihin ongelmatilanteisiin, eikä ne sitten tulisi kokonaan puun takaa. Monella kun ihan oikeasti on se ajatus, että koska imettäminen on luonnollista ja äidinmaito lapsen parasta ravintoa, onnistuu imettäminen juurikin noin että tissi suuhun ja sillä hyvä.
Äidinmaidon ylivertaisuutta tuodaan kyllä esille monessa paikassa ja sitä myöten aiheutetaan äideille paine imetyksen onnistumisesta, mutta aika vähän sitä onnistumista sitten kuitenkaan tuetaan. Edes niissä tilanteissa kun apua pyydetään, kuten omalla kohdallani. Osasin siis esikoisen imetystarinan perusteella jo varautua että kaikki ei välttämättä suju kuin unelmissa. Ja tällä kertaa osasin jo pyytää ja vaatia apua ja tukea, mutta ei sitä kyllä imetyspoliklinikkaa lukuunottamatta ole ihan kamalasti saatavilla. Ja pelkkä imetystuen tekstien lukeminen ei riitä, ainakaan minulle.
 
Mä olen niin samaa mieltä siitä, ettei imetyksen ongelmista kerrottu oikeastaan missään vaiheessa raskautta ja itselläkin oli jotenkin sellainen oletusarvo, että se on helppoa ja mukavaa hommaa. No ei se ainakaan aluksi ollut ja useammat itkut tuli asian takia itkettyä. Synnärilläkin kun maitoa ei vain itseltäni tullut, totesi yksi kätilö siihen ettei vastiketta voi lapselle antaa kun pilaa lapsen suoliston. Siinä sitten ensi kertalaisena tuhersin itkua nälkää huutava lapsi sylissä keskellä yötä ja mietin jo, kuinka huono äiti olenkaan.. Siinä oli aika neuvoton olo kätilön kommentin jälkeen ja kotiin lähtö ja siellä pärjääminen pelotti isosti..

Mutta kotona annettiin korviketta ja tissiä alkuun ettei vauva nähnyt nälkää ja niin se maidon tuotanto lähti käyntiin. Täällä on menty alun parin viikon jälkeen täysin imetyksen voimalla, mutta itse en missään nimessä syyllistäisi vastikkeen annosta! Se voi olla äidin ja lapsen voinnin ja jaksamisen kannalta paljon parempi ratkaisu kuin väkisin imettäminen.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top