The kesäkuu

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja nnopa
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Mä oon ollut koko raskausajan kotona, kun valmistuin koulusta just vähän jälkeen, kun olin plussa testin tehnyt. Olen ihmetellyt miten tämä aika onkin mennyt todella nopeasti vaikken ole töissä käynyt kuluttamassa päiviä. Mä oon ihan vaan ollut, siivoskellut, käynyt ulkona ja kavereita ja paria forumilaista treffaamassa. Ja tietysti miehen kanssa viettänyt aikaa. Sitten nuo kaks koiraa tuossa joiden kanssa kisaan on treenailtu ja käyty niissä kisoissa. :smug: Välillä oon kyllä itsekin ihmetellyt miten päivät menee niin pirun nopeesti vaikka oon suurimmanosan ajasta kotona. Toisaalta, mä myös nautin yksinolosta.
 
Ehkä juuri se, kun mun elämä on ollut viimeiset 20 vuotta töitä, opiskelua, urheilua, hevosia, menoa ja meininkiä, jopa lomat on mennyt matkustaen tai treenaten, niin tää pysähtyneisyys jotenkin ahdistaa. Mutta ehkä mä opin..kun vauva on ulkona, toki silloin on tekemistä, mutta on tää melkoinen kriisin paikka mulle. Pahoittelen, jos loukkaan jotakuta ajatuksineni, mutta näin mä vaan tän just nyt koen.
 
Ei kai nyt sentään ketään loukkaannu siitä jos tuot omia tuntemuksiasi esiin.

Mä olen itse vaan yllättävän sopeutuvainen ja mulle ei ollut niin kova pala jäädä kotiin vaikka olinkin sitä ennen kaikki päivät opiskellut. Onhan se tietysti varmasti outoa jäädä yht'äkkiä vain kotiin jos on vuosia tehnyt ja mennyt.
 
Voin muuten kertoa, että rv 38+2 puhkeava aggressiivinen vatsatauti ei ole kivaa. Miehen kanssa molemmat, esikoinen säästyi ja pääsi onneksi miehen äidille yöksi ja tänään päiväkotiin. Ei meistä ollut sitä hoitamaan. Oksensin ja ripuloin tunnin välein klo 18-03 ja pelkäsin kuollakseni että synnytys käynnistyy kun vatsan kramppaus sai aikaan supistuksia kovasti. Vauva liikkui tosi paljon ja sekin sattui valtavasti. Varmaan kurjinta oli kun vauva painoi rintalastaa ku kaksin kerroin oksensin ja mulla särki sitä ja ylävatsaa niin paljon että pelotti. Kaikki mitä join tuli suoraan suolesta läpi, ihankuin noro olisi ollut taas. Nyt vasta sain juotua mustikkakeittoa ja pissaakin tulee taas.

Sanoin yöllä varmaan parikin kertaa että tää on oikeesti pahempaa kuin synnytys. Aamu kun tuli ja ei enää sattunut sietämättömästi, oli ihan mahtava voittajan olo. Mut voimat on vieläkin poissa ja muksu tulee justiinsa kotiin. Meillä katotaan koko ilta telkkarista lastenohjelmia...
 
Tässäpä kiinnostava fakta, luin juuri lastensuojelun lehdestä:
Suomessa oli viime vuonna 7 mieskätilöä. Naispuolisia oli runsaat 2200.
Mie haluan mieskätilön! Vähänkö olisi kavereille kerrottavaa :D
 
Ohoh, ja meiän pikkuruisella synnärillä on vissiin 2 mieskätilöä :D mutta toinen niistä on semmonen kenen vuorolla haluaisin synnyttään, kaikki on hurjasti kehunu sitä!
 
Kokeiltu on sauna, seksi, siivous. Myös auton siivous.. pihan laitto, vauvan vaatteiden nypläystä (pesin loput) ja kaupoilla kävelyä. Mutta ei! Ei tuu edes muutamaa peräkkäistä kipeää supistusta et tietäisi tän tulevan joskus edes ulos.
Tiistaina olis la, mutta yli taidetaan täällä mennä reippaasti. Huoh.
 
Suprise mä ymmärrän sua kyllä varsin hyvin. Itselläni meinaa olla hemmetin tylsää vaikka meillä on tuo 1v7kk ikäinen taapero tuossa silmien alla :D Mutku kaikki päivät on jotenkin niin samanlaisia. Herää aamulla, anna aamupalaa, mene ulkoilemaan ja seuraa taaperon touhuja, mennään lounaalle, laita lapsi päikyille, lepää itse, lapsi herää ja seuraa hänen leikkejään, anna välipalaa, leikitään, tee päivällinen, syödään, taas leikitään, anna iltapuuro, suorita iltapesut, anna iltamaito, pistä nukkumaan, katso itse tv:tä, mene nukkumaan :D
 
En tiedä kumpi on parempi, se ettei mitään tule vai tämä että koko ajan kroppa antaa ymmärtää mut ei tule vauva ei. Muuta kuin olo aina vaan hankalammaksi. Ja akka vihasemmaksi. Oon tänään miettinyt kaikkia menoja mitkä oon skipannut ettei vaan syntyisi liian aikaisin samalla kun jalka pettää koko ajan alta kun vauva painaa johonkin hermoon. Ja jos seisoo 10min+ niin alkaa toosaa särkeä pakaroita myöten, luulin että se oli synnytyksen jälkeinen vaiva.
 
Täällä saa kans tehdä mitä vaan, ja paskat mistää seksistä, ei mitään hyötyä ole. Toisaalta olen mielummin oireeton kuin jatkuvat supparit ym riesana ilman, että siltikään tapahtuu mitään
 
Sama täällä, jatkuvasti tuntuu että kohta syntyy, jomottelut on ihan jatkuvia ja koko ajan löytyy uusia oireita, sen lisäks maha on pinkeä koko ajan. Noh, aina se nostaa toiveet ylös että tämä syntyykin joskus ja paskat, ei mihinkään. Sitten alan olla jo niin käsittämättömän kiukkunen näitten oireitten kanssa, eikä auta ihmisten kysely, että voi eikö vieläkään. Neuvolassa sanoi että tee nyt niitä asioita mitä et vauvan kanssa voi, nauti vielä. Mitähän ne on, kun mullakin vauva painaa hermoa, ja jalka pettää alta. Kaikki mitä syön/juon tulee hetkessä ulos, en voi lähtee kauas vessasta. Sen lisäks maha on eessä, painaa ja jokapaikkaan sattuu koko ajan. Lisäks en jaksa kattoa yhtään ylimäärästä ihmistä, hyvä olla sosiaalinen. Ainut mitä voin suht tyytyväisenä tehä, on nukkua. Mutta rajansa siinäkin, ei vaan jaksa ympäri vuorokauden nukkua..
 
mmariaana, niin jaan ton tunteen. Tänään oli pakko vähän pyykätä ja käydä kaupassa. Mulla on jalat ihan järkkyturvoksissa, viimepäivinä vaan pahentunut veden litkimisestä huolimatta. Tänään tuli sitten suht kivuttomia, mutta vähän ehkä selässä tuntuvia supistuksia 5-10 minuutin välein muutaman tunnin. Maha mulla on täysin valahtanut alas ja kova paineentunne alhaalla. Lapsi liikkuu hyvin vähän, pitäisköhän käydä huomenna näytillä..supistukset kun on minun mittapuulla kivuttomat, mutta säännölliset? Enää ei tule niin usein..lähinnä mietin, ku olin jo pari viikkoa sitten pehmeä, kanavaton ja auki..välillä tulee töytäsy, eli elossa on, mutta tosi hiljakseen vs. aiemmin...
 
Täällä on joku 6km käppäilty tänään ja voin kertoo, että TUNTUU. :D Lähinnä toosa tuntuu siltä, että halkee kohta.
 
Täälläki kaikki ässät käytössä,mutta ei edes jomon jomoa!
 
täytyy ehkä olla onnekas ettei tunnu juuri missään. eniten sattuu vauvan liikkeet, potkut ja pienikin myllerrys tuntuu siltä että mahanahka halkee. mutta harvemmi ne vissii mahan läpi on tullu :D
lohduttaudun sillä että viikon päästä tää odotus on varmaa jo ohi... :wacky:
 
Täällä on viikon verran yritetty olla tosi aktiivisena. Kävin uimassa ja pitkillä kävelyillä ja ässät myös käytössä, mutta ei mitää merkkiä siitä, että vauva meinaisi joskus syntyä.. Äh, ei malta odottaa!
 
Tuo esikoisen sairastaminen on tosi rankkaa vaikka mies hoitaa, ja iskiaskin ärsyttää. Luulen ettei tämä tahdo syntyä senkään puoleen kun mulla on varmaan adrenaliinia koko ajan veressä ja aina ku mittaan verenpainetta, mun leposyke on ~100 vaikka paineet ok. Oon vaan niin hermostunut koko ajan. Kohdunsuu varmaan kasvaa kohta kiinni.
 
Mulla ei oo oikein koskaan ollu kunnon lomia, viime kesän loma oli superpitkä, 4 päivää. Lapsesta asti oppinut että koulujen kesälomallakin kannetaan töistä vastuuta, mm hoidin kesäisin joka päivä laiduneläimet. Sellaiseen kokoaikaiseen kiireeseen on koko elämänsä oppinut, ja en sanois ettenkö siitä tykkää ja rakasta tekemääni työtä mutta tässä kevään aikana alkoi odottaa äippälomaa, kun elämässä tulee sellainen kausi ensimmäistä kertaa kun saa rauhassa olo kotona eikä tarvitse muusta huolehtia kuin omasta perheestä. Nyt kun oon ollu lomalla ja yhä harvemmin töissä käynyt niin kyllä niitä lehmiä on ikävä ja töissä mukava käydä mutta on se jo liian raskasta mulle....
 
Nyt mulla ollu vähän sellasta erikoista tuntemusta alavatsalla ja selässä useampana päivänä muutaman kerran. Tänään sit useasti ja selkeästi voimistui. Tänään jopa kiinnitin huomiota että se alavatsaan paineen tunteen aikana koko vatsa kovettuu. Tulin siihen tulokseen että suppareitahan nämä. Tunnin sain kellotettua 5min välein ja 1min oli aina kesto. Mut sit lopahti. Vieläkin välillä mut selkeästi kevyempiä eikä niin tiheästi.
Kyllä sitä ite jo säikähdin et enhän mä oo vielä valmis. En oo pakannut ku asennoitua käynnistykseen ku kaks edellistäkin on.
No saa nähdä miten yö, saako nukuttua vai palaako supparit. Vauvaki on kyllä selkeästi rauhallisempi ollu..
 
Takaisin
Top