The kesäkuu

Viime yönä olin jo ihan varma että lähtö on lähellä, tunnin tuli supistuksia, tosi voimakkaita! Mut ei, sitten ne vaan lopahti. Mun hermot on ihan pinkeenä vaikka kuinka yritän ajatella että se tulee ku haluaa enkä voi sille mitään, mut mun "henkinen laskettu aika" meni jo viikkokausia sitten.

Esikoiselle ei ole mitään hoitopaikkaa tai hoitajaa to-su kuin EHKÄ iltaisin pari tuntia ja päikkäri 10-15 joten pitää tässä alkaa vielä spyykata yksin synnyttämistä varten :shifty:
 
Mä oon kans henkisesti jo "yliajalla". Suunnittelin eilen et mitä jos purkais ton sairaalakassin ni lähtiskö syntyy :wacky::rolleyes: mut tuskinpa silti mitään tapahtuis. Eikä yhtään lohduta ku kaikki sanoo että ei sinne mahaan kukaan oo jääny:meh:. Ai ei vai?mä luulin..:yuck:
 
Eevei,tekstisi olisi voinut olla hyvin minun kirjoittamaa!Täällä kanssa eilen supisteli kunnolla ja jo 8 minuutin välein,mutta niin ne täälläkin vain vaimeni.Tosi turhauttavaa,mutta kyllä me oikeasti joku kaunis päivä tässä saadaan se pienokainen maailmaan!Toivotaan, että mahdollisimman pian!
 
Tuntuu hassulta ajatella että joillaki kesäkuisilla tosiaan on tänää laskettu aika ja itellä vasta ihan loppukuusta, siis ikuisuus ku nii moni jo saanu oman käärön syliin
 
Mä ihan suoraan sanottuna toivoisin, että mulla menis vedet.. Sen jälkee tietäis melko varmaksi, että se alkaa ihan oikeesti nyt eikä vaan hämää.

Neuvolassa sano tänään, että alkaa vauva olemaan jo kypsä. Aha, no tulis sit jo. :D
 
Miekin haaveilen vesien menosta, olisi selkeä aikaikkuna ku ainakin ne käynnistää jos ei ala itestään. Tätä eipäsjuupas-touhua voi jatkua vaikka kuinka pitkään.
 
Nyt alkaaa sitte se kuuluisa "odottavan aika on pitkä" -jakso. Jokanen päivä ajattelee että joko joko joko nyt. Ei tarttis kasvaa enäää yhtää ylimäärästä.Ja mitään merkkejä en oo huomannu, eikä oo vauvakaan edes kunnolla laskeutunu, vieläkin kylkikaaressa kii. huoh :shifty:
 
Eevei, samat tunnelmat. Henkinen LA meni jo vaikka loppukuusta se oikeasti olisi. Lauantaihin jos pysyisi, niin olisi täysiaikainen. Mä olen yli turvonnut, liitoskipuinen ja hemmetin väsynyt tähän olotilaan ja mahaan jo nyt. Eilen supisti säännöllisesti parisen tuntia, mutta ei ne erityisen kipeää tehnyt. Tänään maha löystyi..joten saas nähdä.
 
Mulla ei toisaalta olojen puolesta ole mikään kiire jakaantua, toisaalta jo ajatus kauhistuttaa, toisaalta ei edes tajua, että meillä on kohta vauva.

Nää liikkeet alkaa vaan olemaan todella epämukavia, varsinkin noi ku tuntuu oikee, että poraa pään kanssa tietä alaspäin.
 
Kuulosti moonflower mun ajatuksilta ja tuntemuksilta :D mulla ei supistele yhtään,ehkä 2 harkkaria oon tuntenut. Siinä kaikki. Ainoot kivut on just sitä kun toi mukula työntää päätä alakertaan. Vihlasee välillä ku puukon isku ja ulahdus pääsee. Mä oon aivan varma että käynnistykseen menee ja sekös vasta pelottaakin..
 
Mieki haluaisin jo synnyttää. Vesien menolla en toivo synnytyksen alkavan. Neuvolan ohje oli täällä, että jos vedet menee niin pitää lähteä ambulanssilla kulkemaan tuo matka (reilu 200km). Toivon, että pääsen miehen kanssa omalla autolla matkaan.
 
Mulla on moonflower ja Crysade ihan samanlaisia fiiliksiä. Toisaalta en osaa ees uskoo et meillä on kohta vauva, mut välillä olo on sellanen, että haluais tän olevan jo ohi. Mulla on ollu vain yks kivulias supistus (kai) mut päivittäin niitä pirullisia vihlontoja tuolla kellarissa, en tiiä johtuuko kohdunkaulan kypsymisestä vai siitä kun ipana ruuvaa päätään alaspäin. Käveleminen on käytännössä lähes mahdotonta, koska heti kun lähtee liikkeelle, tuntuu et kuset tulee just housuun. Vaik olis just tulossa pissalta. :hungover:
 
Mulla meno on vielä hyvinkin sutjakkaa ja ärsyttää kun ihmiset ei tajua sitä. Mua tänäänkin kiilattiin kaupassa parkkihalliin mennessä ku tottakai tällänen rantapallo jää kakkoseksi rollaattorimummoillekin. Hitosti korpeaa, ukot oikein juoksuaskelin meni siihen mun edelle. Ja eilen yhden lenkillä maleksivan pariskunnan ohi kävelin, ni ne kun tajus ni piti laittaa vitosvaihde silmään ja äkkiä kävellä mun edelle.:wacky:
 
Mulla ainaki on toosa välillä ihan hellänä, ku tää ruuvaa päänsä kanssa..
 
Joo se on niin hämmentävää kun toisaalta odottaa että tää loppuis jo ja sais sen pienen syliin ja hetken päästä pelkää sitä että kohta meitä on kolme ja on vastuussa toisesta ihmisestä ja apua. Ja jännittää kans se että tulee ikävä mahaa ja potkuja,vaikka nyt tuntuu ettei se oo mahdollista :'D tääl ei vieläkään pientäkään merkkiä mistään. Harmittaa aivan sikana jos joutuu käynnistää,must se on jotenki luonnotonta :/ ja kun kuulemma tekee vielä enemmän kipeetä kun normi synnytys. Onko näin?
 
Olen myös kuullut paljon, että käynnistys kivut on paljon kovemmat kuin luonnollisesti käyntiin lähteneessä synnytyksessä.

Mä olen henkisesti valmistautunut ja varautunut siihen, että käynnistykseen mennään..
 
Joo sitä mä meinasin kans että on kivuliaampaa,jos se nyt on edes mahdollista :D mä kans oon kaikille kyselijöille sanonu että kysykää uudestaan sit parin viikon päästä ku tiedän käynnistyspäivän.. ilonen yllätyshän se ois kun tuliskin itestään. Siis todella ilonen. Ja onhan niitäki paljon joiden eka kipee suppari onkin sit jo synnytys supistus.. mut näillä mennään!
 
Mitä tekemistä äitiyslomalla? Mä kuolen tylsyyteen ja töihin on ikävä :/ . Keittelen lypsykone, tutti, tuttipullo, tissikumikeittoa, siivoan pihaa ja taloa, leivon ja olen kipeä ja kyllästyn :sad001. Tallillakaan ei viitsi juosta, kun hevoset laitumella, kaikki ystävät töissä eikä miehestäkään ole seuraa, ennemmin sen naama jo vähän ärsyttää..uskaltaisko sitä vielä mennä vaikka salille tekemään vaikka ylätaljaa, hauiksia tai jotain, kun kävelylenkki tuntuu kaukaiselle idealle toosakivun kanssa..
 
Niin ja äitiyslomalla oltu vasta parisen viikkoa ja savu nousee jo korvista..annettakoot ajatukseni anteeksi, mutku yht.äkkiä repästään 20 vuoden työputken jälkeen alas, niin on kuulkaas opettelua..vauvalle on jo kaikki valmista, kämppä ja piha ylisiistit, kahvilat koluttu, pakkanen tursuaa..ehkä alan kutomaan..liikuntaa vaan mieli halajaisi kovin.
 
Muokattu viimeksi:
Takaisin
Top