Hellurei!!!
Eka aamu äitinä valkeni aurinkoisena ja pakkasta on! Ihana ku ei tartte ulos lähteä!:D
Nukuin ihan ok:sti, joku viis tuntia ehkä yhteensä, kerran vessassa käväsin mut muuten sai unta. Seiskalta olin laittanu kellon soimaan ku kasista ysiin oli teholla eka vierailuaika minne tietty halusin mennä. Otin nallen, sukat ja hatun mukaan ja lähin saattajan kanssa teholle. Matka maan alta sinne on puol kilsaa, hyvin jaksoin kävellä :D
Olo ollu tosi jees, pikkasen sattuu tikkeihin et istuminen on vähä hankalaa oikeella kankulla mut hyvin siihen nähden et eilen illalla on pungertanu vauvaa maailmaan!
Siellä se meidän pikkuvauveli makoili ja nukkui<3 pikkasen oli saanu kipulääkettä mut nyt oli ihan ok! leikkaus alkaa kohta, yheltä saan soitella et mitä sinne kuuluu sitten!!! jännittää :D Puristi sormea ja mulkas mua kerran, aivan ihana poika <3 oon ihan myyty!!!!
Synnytyksestä... Huh olipahan kokemus.... en halua pelotella ketään mun jutuilla, kerron niinku kaikki oikeesti meni :D
Ööh siis eilen klo 12 lääkärin oli määrä laittaa uus tabu mut sano et on yli kahelle sormelle aUki ni voi lähtee kalvojen puhkasuun ja siis synnärille. tuli siis aika äkkilähtö toisin sanoen:D mies oli jo onneks tulossa pian muutenki tänne ni laitoin vaa viestin et tuukki suoraa synnärille sitte ;)
Kalvot puhkastiin yhen maissa, sattui aikalailla kyllä! Tai siis ku oli niin vähän auki ni tuntu kyllä tosi pahalta se..hiki valu otsalla.. Vedet meni ja siinä sitte sain tipan ja makoilin ja ooteltiin. Ihana kätilö oli päivävuorossa. Tipalla alettiin sit lisää sitä ainetta jonka pitäs käynnistellä suppareita..aluks ne oli lieviä ja puuskuttelin ja aattelin et näähän on ihan jees vielä... Kolmen maissa vaihtu kätilö, ja sit alkoki olee jo aika paha olla, supistukset oli ihan jäätäviä!!! Oli pakko saada ilokaasua sitte ja se vähän auttokin mut meinas kyllä toivo mennä ku alko olo olla aika hullu. lihakset kouristeli ja silmissä sumeni mut sit aina suppareiden välissä olin ihan normi. Mies oli koko ajan vieressä ja anto aina kaasuputken ku tuli tarve. Neljän maissa sit muistaakseni pyysin epiduraalia. sisätutkimus antoi sille luvan eli oli jo melkein 5cm auki. Tuntu et kuolen siihen odotukseen ku anestesialekuri ei tullu heti.. Puudutus tuli, ei satu ollenkaan!!! Päinvastoin ku ajattelee et saa sillä helpotusta ni kestää kaikki piikit ja muut, mikään ei vedä vertoja supistuksille!! Yht äkkiä ehkä joskus puol kuus se epiduraali alko jo vaikuttaa ja sit tuli yht äkkiä IHANA OLO!!! siis ihan uskomatonta että se auttoi. pieniä supistuksia tuntu alavatsassa mut ei sattunu YHTÄÄN ENÄÄ!!! Melkein meinas itku tulla ku oli niin ihanan rauhallinen olo ja sit vaa piti odotella et se pikkasen lakkaa sen vaikutus et tuntuu ponnistuksen tarvetta. Yht äkkiä tunsin et joku tennispallonkokoinen on koht haaroissa :D kätilö tsekkas ja sanoki et oho, 10cm auki jo et kohta voit ponnistella.. sit se häippäs pitkäks aikaa pois ja mä vaan makoilin. Välillä tuntu siltä et kohta on vauva haaroissa ku tuli supistuksia... :D Jännä tunne ku ei sattunu ollenkaan, tuns vaan et kohta se tulee se vauva.. Kun kätilö tuli taas ni sanoin et voisinko jo ponnistella ku se olis jo tulossa se vauva :D se tsekkas tilanteen ja sano et pää onki jo tossa et annas mennä!!!:))
Suppareita tuli aika harvaan mut sillon ku tuli ni pää punasena ponnistin!jA taaskaan en tuntenut yhtään kipua!! siis uskomatonta! Ihan ku olis kovaa kakkaa punnertanu ulos, ei kummempaa tunnetta. Ponnistus kesti ehkä joku 15 min, tipalla lisättiin ainetta et tulis nopeemmin ja sieltähän hän sitten tulikin ehkä 10ponnistuksen jälkeen <3 Pikkasen kätilö leikkas hänelle tilaa välilihaan, sekään ei tuntunu missään ku puudutti. Parempi et leikkas ennenku repesi. Sit jo seuraavalla työnnöllä vauva tulikin ulos! Repesin hysteeriseen onni/paniikki-itkuun ,en muista siitä paljoa mitään enää! vauva meni heti pois hetkeks, isä meni mukana kuvaamaan, ihana huuto vaan raikas käytävältä:D istukka tuli kans heti ja kaikki meni muutenki ok. Vauva tuotiin vaunuissa mun viereen hetkeksi, upea tunne!!! Sit isä lähti lääkäreiden mukana viemään sitä klinikalle. Mä jäin ommeltavaks siksi aikaa, sekään ei sattunu ollenkaan. Makasin ihan rauhallisena vaan ja tuntu niin uskomattomalta! En enää muistanu mitään kipuja enkä mitään pahaa, olin vaan niin helvetin onnellinen! Kun mies tuli takas kameran kanssa ni ihailtiin vaan kuvia <3 Olin heti niin hyväkuntonen et ompelun jälkeen menin suihkuun ja saatii iltapalaa sitte huoneeseen. Ja omenamehuskumppaaki oli!! Ihana ku sai syötyä, kello ysin aikaan. 11olin syöny viimeks mut ei sitä nälkää ees huomannukkaan :D
Sit pääsin osastolle puol kymmenen aikaan ja mies lähti kotiin ajelee. Tulin heti laittaa kuvii koneelle, ja mese ja facebookchätit oli täynnä kavereita jotka halus jutella:D
Soitin viel yöllä klinikalle ja siel oli kaikki ok! vauva voi hienosti.
Laitoin kellon soimaan tänään tosiaan ja menin kattomaan sitä tunniksi, nyt on leikkaus meneillään...huh ku jännää!
Tässäpä meidän kuulumisia! Haluan toivottaa onnea kaikille jolla koitos vielä edessä! mun vinkki on että pyytäkää kivunlievutystä heti ku tuntuu siltä, ei tartte kärsiä!!! Ilokaasu oli mulle ihan ok! ei se vie suppareita veke mut se auttaa pahimpaan kohtaan ettei taju lähde.. Mut voin vakuuttaa et ku näätte vauvan ni te ette enää muista miltä se tuntui edes!!! Ajatelkaa sitä palkintoa mikä odottaa pinnistyksen päässä ni kestätte!!!