Tammikuun turinoita :)
- Ketjun aloittaja melela
- Aloituspäivämäärä
Naadja kiitos tiedosta :) Eli en mee herättelee. Tosin aika usein vauva herää kyllä just tohon surkeeseen itkuun itekki, mut täytyy seurata et herääkö.
Carina meillä on kakan koostumut muuttunut tosi usein esim. saman viikon sisällä. Tulee vihreetä ja ryynimäistä, tulee vetistä tai sitten vähän kiinteetä ja keltaista. Olen ajatellut sen kyllä olevan ihan normaalia! Kakkajututhan on tosi yksilöllistä. Naapurin vauva esim. kakkii puoli vuotiaana vaan kerran viikossa! Se, että maito on tosi vetistä ajattelisin johtuvan siitä, että rasvaisempi takamaito ei ehdi tulla. Esim. mulla oli pari päivää suihkutissi ongelma ja vauva tuli kylläiseksi ennenko tissi oli tyhjä ja sai vain etumaidon (saattaa laihtua tämän takia) joten syötin kaksi kertaa peräkkäin samasta tissistä, jonka luin auttavani suihkutissiongelmaan ja näin vauva sai myös rasvaisemman takamaidon. Mulla siis oli rinnat tosi pinkeenä. Johtui varmaan siitä, että poika söi tosi usein yöllä ja näin maidon määrä lisäänty.
http://www.babyidea.fi/imetys/ipalsta/suihkutissit.html
Okei, tämä on tällaista musta tuntuu tietoa eli saa olla toista mieltä ja en tosiaan tiennyt että maidon koostumus voi muuttua tuossa vaiheessa!
Carina meillä on kakan koostumut muuttunut tosi usein esim. saman viikon sisällä. Tulee vihreetä ja ryynimäistä, tulee vetistä tai sitten vähän kiinteetä ja keltaista. Olen ajatellut sen kyllä olevan ihan normaalia! Kakkajututhan on tosi yksilöllistä. Naapurin vauva esim. kakkii puoli vuotiaana vaan kerran viikossa! Se, että maito on tosi vetistä ajattelisin johtuvan siitä, että rasvaisempi takamaito ei ehdi tulla. Esim. mulla oli pari päivää suihkutissi ongelma ja vauva tuli kylläiseksi ennenko tissi oli tyhjä ja sai vain etumaidon (saattaa laihtua tämän takia) joten syötin kaksi kertaa peräkkäin samasta tissistä, jonka luin auttavani suihkutissiongelmaan ja näin vauva sai myös rasvaisemman takamaidon. Mulla siis oli rinnat tosi pinkeenä. Johtui varmaan siitä, että poika söi tosi usein yöllä ja näin maidon määrä lisäänty.
http://www.babyidea.fi/imetys/ipalsta/suihkutissit.html
Okei, tämä on tällaista musta tuntuu tietoa eli saa olla toista mieltä ja en tosiaan tiennyt että maidon koostumus voi muuttua tuossa vaiheessa!
Tarunen
Puuhakas puhuja
Heips kaikille,
vauva nukkuu ihanan sikeästi ja äiti valvoo :D Eipä ole järkeä tässäkään, mutta aika ihanaa, kun on vain ihan pirteä olo (kostautuu varmasti aamulla). Pirteä kun sain eilen aamulla nukkua yhteentoista saakka. Mies heräs pojan kanssa ja antoivat mun viel nukkua, yli ihanaa. Eilen tuntui muutenkin olevan aivan ihana päivä. Oltiin vain ja köllöteltiin kotona koko päivä, tuollaisia päiviä kiitos lisää!
Viikonloppuna muutetaan. Vähän on muuttaminenkin erilaista näin vauvan kanssa, kun ei voi vaan kantaa ja pakata, vaan pikkuherra vie siitäkin ajasta aina puolet. No onneksi ollaan jo viety uudelle asunnolle pari kuormaa tavaroita, niin ei ois niin kova homma enää. Jännittäviä aikoja kuitenkin, kun kaikki tutut ja kaverit jää tänne ja uudelta paikkakunnalta ei tunne oikein ketään.
Meillä kanssa käytetään vauvan kanssa kantoliinaa ja reppua. Olen ollu niihin tosi tyytyväinen, kun saa kädet vapaaksi. Tuo pikkuherra kun ei tässä vaiheessa viihdy oikeestaan ollenkaan yksin omissa oloissaan. Ei puhettakaan, että makaisi vain sitterissä ja olisi tyytyväinen. Kantorepussa se on aika paljon ja siinä pikkuherra viihtyykin hyvin.
Iines* kurja jos teillä vauva näkee painajaisia. Itsekin olen huomannu, että meillä poika näkee tosi paljon unia, mutta onneksi ei viel painajaisia. Tosin hereillä ollessaan poika säikähtää välillä tosi helposti. Esimerkiksi kun hänet ottaa syliin, niin jos nopeasti nostaa tai laskee, niin säikähtää.
Itse en kyllä malta olla reagoimatta vauvan itkuihin, kun musta tuntuu, että noin pienen itkuihin pitää viel reagoida tosi helpostikin. Kuitenkin se rakentaa sitä turvallisuuden tunnetta ja vaikka sanottaisiin mitä, niin en kyllä antaisi pojan vain itkeä lohduttomasti yksin, kun kerran voin syliin otolla rauhoittaa pojan hetkessä ja saada hänelle hyvän mielen.
On se kyllä jännä, että tietää mukamas hirmuisen hyvin miten vauvoja tulisi kasvattaa, mutta sitten kun tuo tuhisija on maailmassa, niin harakoille menee kaikki hyvät neuvot. Että pääsisi helpommalla myöhemmin, kun nukuttaa vauvan heti omaan sänkyynsä ja ei reagoi jokaiseen itkuun ja kitinään ym… No joo meillä vauva nukkuu meidän välissä ja reagoin kyllä kaikkeen… Että se niistä fiksuista neuvoista. Musta vaan tuntuu tällä hetkellä, että on pojalle parhaaksi että se saa tuntea mahdollisimman paljon rakkautta ja läheisyyttä.
Niin ja sen tutin kanssa, jota päätin olla käyttämättä, kävi sitten niin, että en malttanu olla antamatta pojalle tuttia, kun se haki lohtua imemällä omia käsiään… No poika on niin tyytyväinen, kun sai tutin ja annan sen myös nukkumaan mennessä ja juu heräileehän se välillä kun tutti meinaa tipahtaa suusta ja minä nukun vieressä ja laitan tuttia aina takaisin pienen suuhun, mutta kun se vain ihan selvästi tykkää siitä.
Niin ja samoin kun Säde niin olen antanu myös lohtutissiä, jos sitä toisen pahan olon saa pois niinkin helposti niin taasen siihenkin olen sortunut. Että se niistä kaikista hyvistä vauvan hoitovinkeistä… Minkäs sille mahtaa, kun haluaa vaan, että toisella ois kaikki hyvin. Kyllä ne vinkit varmaan toimisi, jos olisi hiljainen vauva, mutta meillä kun poika alkaa lohduttomasti itkeä, niin ei äiti malta sitä kuunnella. Varsinkaan, kun pian se itku muuttuu sellaiseksi, että koko poika huutaa ihan punaisena ja kun sen ottaa syliin, niin se painaa päänsä äitiä vasten ja hymyilee.
Tarunen: tietysti vauvan itkuihin pitää reagoida, mutta silloin kun vauva on hereillä ja kommunikoi aikuisen kanssa. Unessaan vauvaa ei pidä häiritä. Silloinhan vauva käsittelee päivän asioita REM-unen aikana, joka on todella tärkeää vauvalle. Usein vauvat valittavat ja uikuttavat tässä univaiheessa, ja jos aikuinen hyssyttelee silloin vauvaa, ei vauva opi siirtymään univaiheesta toiseen (tämä on hus:in sivuilta lainattua). Samoin, jos tutti tippuu yöllä ja vauva ei herää siihen kunnolla, ei sitä kannata laittaa suuhun takaisin. Kaverini teki tätä, ja nyt 8 kk poika ei osaa nukkua ilman tuttia. Kaveri ravaa laittamassa pojalle tutin n. 20 kertaa yössä...
satu`
Puuhakas puhuja
Näitä teidän juttuja kun lukee, niin mä oon varmasti maailman kaikkeuden kamalin äiti!
Ensinäkin musta tää vauva-aika ainakin on pääosin ihan kamalaa ja mä vihaan tätä ylikaiken.. musta on äärimmäisen rasittavaa, että musta ollaan noin riippuvaisia ja että mun koko elämän pitäis tällä hetkellä pyöriä vain ja ainoastaan yhden pienen ihmisen ympärillä.
Mä annan vauvan välillä oikeesti vaan itkeä yksinään.. varsinkin iltasin, kun itku on selvästi sellasta ns. väsymys itkua kun ei malttais nukahtaa. Oon päättänyt, että iltasin kun iltapesujen ja viimisen syötön jälkeen viedään omaan sänkyyn, niin siellä sitten pysytään siihen asti kunnes nukahdetaan.. ja siis yleensä tää rumba on sitten sitä, että siellä vähintäänkin se tunti pitää ensin kitistä ja ulista ennenku uni saa vallan. Tuttia käyn välillä laittamassa ja silittämässä päätä jos ihan kauheen lohduttomasti itkee, mut muuten annan (ehkä liikaakin?) kitistä yksikseen.
Päivisin jos johonkin täytyy lähteä, niin itsekkäästi kyllä meikkaan ja laitan itseni valmiiks, vaikka poitsu kuinka kiljuis syliin sitterissä - välillä lohdutan silittämällä ja tuttia antamalla, jotta rauhottuu.. ja jos nälkä yllättää jätkän sellasella hetkellä, kun mulla on "parempaa tekemistä", niin tuen tuttipullon sitterissä huovilla niin, että toinen syö tavallaan itsekseen. Tietty oon sillai lähellä kokoajan, että nään pullon olevan hyvin ja jätkän imevän.
Tottakai meillä välillä sylissäkin ollaan, mut mä oon kyllä niin paska äiti että mua ei kiinnosta pitkiä pätkiä seurustella ja jutella tuon kanssa - onneks on isovanhemmat ja muut vieraat, jotka sitten tekevät sitä munkin edestä!
Eilen oli kyllä niin kauhee päivä taas vaihteeks.. miehen töissä ollessa on ollu jotenkin pakko tsempata itteään ja on ollu pakko jaksaa, mut eilen sen vapaalla ollessa mun oma olo sitten kai jotenkin purkautu. Tota pientä kattoessa ja sen jokaisesta äännähdyksestä pääs vaan itku.. mä niin säälin tuota pientä miestä, kun sillä on tällänen tunne vammanen äiti, joka ei vieläkään tunne mitään maailman suurinta rakkautta tota rääpälettä kohtaan. Kyllä mä siitä suurimmaks osaks tykkään, mutta edelleen jos mun annettais palata vanhaan tai jos voisin vaan antaa ton pois jollekin ja unohtaa että sitä on koskaan ollutkaan, niin tekisin kyllä niin! Mä pelkään, että toi jätkä kasvaa jotenkin kieroon ja samanlaiseks tunne vammaseks mun kanssa, jos aavistaa mun tunteet.. vaikka yritän kyllä kauheesti peitellä omaa oloani ja pussailla vauvaa jne.. silti jotenkin tuntuu, että kyllä se noinkin pieni vaistoaa ettei kaikki oo niinkuin pitäis. Mies saa paljon enemmän hymyjä ja tyytyväistä pientä miestä.. mun sylissä lähinnä kitisee ja ränisee.
Mies haluais edelleen jossain vaiheessa vielä toisenkin lapsen - mä haluaisin ottaa ranteesen jonkun tatuoinnin, joka muistuttais mua siitä, että mä en sitä toista todellakaan halua, vaikka kuinka biologiset kellot alkais tikittelemään.. sterilisaatiokin on mielessä käynyt. Mä vaan pelkään, että tää toinen lapsi keskustelu tulee kolauttaan meidän suhdetta tosi pahasti joskus aikanaan.
Ensinäkin musta tää vauva-aika ainakin on pääosin ihan kamalaa ja mä vihaan tätä ylikaiken.. musta on äärimmäisen rasittavaa, että musta ollaan noin riippuvaisia ja että mun koko elämän pitäis tällä hetkellä pyöriä vain ja ainoastaan yhden pienen ihmisen ympärillä.
Mä annan vauvan välillä oikeesti vaan itkeä yksinään.. varsinkin iltasin, kun itku on selvästi sellasta ns. väsymys itkua kun ei malttais nukahtaa. Oon päättänyt, että iltasin kun iltapesujen ja viimisen syötön jälkeen viedään omaan sänkyyn, niin siellä sitten pysytään siihen asti kunnes nukahdetaan.. ja siis yleensä tää rumba on sitten sitä, että siellä vähintäänkin se tunti pitää ensin kitistä ja ulista ennenku uni saa vallan. Tuttia käyn välillä laittamassa ja silittämässä päätä jos ihan kauheen lohduttomasti itkee, mut muuten annan (ehkä liikaakin?) kitistä yksikseen.
Päivisin jos johonkin täytyy lähteä, niin itsekkäästi kyllä meikkaan ja laitan itseni valmiiks, vaikka poitsu kuinka kiljuis syliin sitterissä - välillä lohdutan silittämällä ja tuttia antamalla, jotta rauhottuu.. ja jos nälkä yllättää jätkän sellasella hetkellä, kun mulla on "parempaa tekemistä", niin tuen tuttipullon sitterissä huovilla niin, että toinen syö tavallaan itsekseen. Tietty oon sillai lähellä kokoajan, että nään pullon olevan hyvin ja jätkän imevän.
Tottakai meillä välillä sylissäkin ollaan, mut mä oon kyllä niin paska äiti että mua ei kiinnosta pitkiä pätkiä seurustella ja jutella tuon kanssa - onneks on isovanhemmat ja muut vieraat, jotka sitten tekevät sitä munkin edestä!
Eilen oli kyllä niin kauhee päivä taas vaihteeks.. miehen töissä ollessa on ollu jotenkin pakko tsempata itteään ja on ollu pakko jaksaa, mut eilen sen vapaalla ollessa mun oma olo sitten kai jotenkin purkautu. Tota pientä kattoessa ja sen jokaisesta äännähdyksestä pääs vaan itku.. mä niin säälin tuota pientä miestä, kun sillä on tällänen tunne vammanen äiti, joka ei vieläkään tunne mitään maailman suurinta rakkautta tota rääpälettä kohtaan. Kyllä mä siitä suurimmaks osaks tykkään, mutta edelleen jos mun annettais palata vanhaan tai jos voisin vaan antaa ton pois jollekin ja unohtaa että sitä on koskaan ollutkaan, niin tekisin kyllä niin! Mä pelkään, että toi jätkä kasvaa jotenkin kieroon ja samanlaiseks tunne vammaseks mun kanssa, jos aavistaa mun tunteet.. vaikka yritän kyllä kauheesti peitellä omaa oloani ja pussailla vauvaa jne.. silti jotenkin tuntuu, että kyllä se noinkin pieni vaistoaa ettei kaikki oo niinkuin pitäis. Mies saa paljon enemmän hymyjä ja tyytyväistä pientä miestä.. mun sylissä lähinnä kitisee ja ränisee.
Mies haluais edelleen jossain vaiheessa vielä toisenkin lapsen - mä haluaisin ottaa ranteesen jonkun tatuoinnin, joka muistuttais mua siitä, että mä en sitä toista todellakaan halua, vaikka kuinka biologiset kellot alkais tikittelemään.. sterilisaatiokin on mielessä käynyt. Mä vaan pelkään, että tää toinen lapsi keskustelu tulee kolauttaan meidän suhdetta tosi pahasti joskus aikanaan.
alina
Näppärä viestien naputtelija
Mulla tulee mieleen sun puheistas satu tuo mun avomies n. kuukausi sit.
Se kun on kärsinyt ahdistuksesta, paniikkikohtauksista ja masennuksesta teini-iästä asti. Se lopetti syksyllä lääkkeiden syönnin, kun ei ymmärrettävästi halua lääkkeitä syödä.
No, tossa kuukaus takaperin sillä oli vähän samankaltasia ajatuksia tuota pikkuista kohtaan kun sulla. Sitä alkoi ahdistamaan aina jos pikkuinen vähän kitis yms. Otin asian puheeks, et mä en yksin jaksa hoitaa vauvaa ja haluun et mies alkais kans nauttimaan vauvasta. Oikeestaan pakotin sen aloittamaan lääkityksen uudestaan.
No nyt on alkanut lääkkeet vaikuttaa (nehän ei heti ala tehoomaan vaan menee muutama viikko) ja asiat on sujunut paljon paremmin.
Sen huomaa myös tytöstä, ei oo ollut enää niin levoton yms. vaikuttaa paljon tyytyväisemmältä, eikä itke ja kitise enää juuri yhtään miehen sylissä, ja vaikka kitisiskin, ei mies enää ahdistu siitä läheskään yhtä paljon tai usein kun ennen lääkitystä.
Kyllä nuo pienet vaan vaistoo kauheesti tunnetiloja.
Tällä nyt en tarkoita sitä, et sun pitää popsia kans lääkkeitä, mut niillä tää kaikki meillä on mennyt parempaan suuntaan. Oli se mulle ainakin tosi rankkaa katseltavaa kun huomas et mies ei nauti oikeesti yhtään tilanteista vauvan kanssa, välillä mietin et meneekö täs nyt koko suhde paskaks kun tuntui et oon yksinhuoltaja suhteessani. Vaikuttaahan tollaset jutut koko perheeseen.
Mutta satu, tsemppiä, kyl kaikki ajan kanssa!
En mäkään koko ajan nauti äitiydestä, en tosiaankaan, muakin ahdistaa ajatus siitä, että tuo pikkuinen on ihan riippuvainen musta. Paljolti oottelen sitä aikaa, että tyttö jo kävelee, nukkuu omassa huoneessaan, syö kunnon ruokaa yms. Elikkäs toivon, että pari-kolme vuotta menis tooosi nopeesti.
Enkä meinaa elaa niin, että koko mun elämä pyörii tytön ympärillä. Mulla on omakin elämä elettävänä, vauva nyt vaan tulee siinä virran mukana. Mutta oman aikani otan kyllä ihan varmasti.
Tuosta itkemisestä: Mä en jotenkin raaski kuunnella vauvan itkua, joten paljon mä pitelen pikkuista sylissä (nytkin) jotta sen olis parempi olla. Monesti kyllä itku on väsymysitkua, joka tapahtuu kun vauva on pistetty jo nukkumaan. Silloin auttaa kyllä useemmiten tutti. Yleensä vauva alkaakin itkemään just siks, et nukahtaessa/puoliunessa tutti tipahtaa, ja itku loppuukin myös samantien kun tutin laittaa takas suuhun, siihen se yleensä nukahtaakin.
Lohtutissiä tarjotaan sillointällöin kans, ellei vauva meinaa mitenkään rauhottua. Sitten otetaan pari huikkaa ja rauhotutaan (ja puklataan nekin pois) :D
Se kun on kärsinyt ahdistuksesta, paniikkikohtauksista ja masennuksesta teini-iästä asti. Se lopetti syksyllä lääkkeiden syönnin, kun ei ymmärrettävästi halua lääkkeitä syödä.
No, tossa kuukaus takaperin sillä oli vähän samankaltasia ajatuksia tuota pikkuista kohtaan kun sulla. Sitä alkoi ahdistamaan aina jos pikkuinen vähän kitis yms. Otin asian puheeks, et mä en yksin jaksa hoitaa vauvaa ja haluun et mies alkais kans nauttimaan vauvasta. Oikeestaan pakotin sen aloittamaan lääkityksen uudestaan.
No nyt on alkanut lääkkeet vaikuttaa (nehän ei heti ala tehoomaan vaan menee muutama viikko) ja asiat on sujunut paljon paremmin.
Sen huomaa myös tytöstä, ei oo ollut enää niin levoton yms. vaikuttaa paljon tyytyväisemmältä, eikä itke ja kitise enää juuri yhtään miehen sylissä, ja vaikka kitisiskin, ei mies enää ahdistu siitä läheskään yhtä paljon tai usein kun ennen lääkitystä.
Kyllä nuo pienet vaan vaistoo kauheesti tunnetiloja.
Tällä nyt en tarkoita sitä, et sun pitää popsia kans lääkkeitä, mut niillä tää kaikki meillä on mennyt parempaan suuntaan. Oli se mulle ainakin tosi rankkaa katseltavaa kun huomas et mies ei nauti oikeesti yhtään tilanteista vauvan kanssa, välillä mietin et meneekö täs nyt koko suhde paskaks kun tuntui et oon yksinhuoltaja suhteessani. Vaikuttaahan tollaset jutut koko perheeseen.
Mutta satu, tsemppiä, kyl kaikki ajan kanssa!
En mäkään koko ajan nauti äitiydestä, en tosiaankaan, muakin ahdistaa ajatus siitä, että tuo pikkuinen on ihan riippuvainen musta. Paljolti oottelen sitä aikaa, että tyttö jo kävelee, nukkuu omassa huoneessaan, syö kunnon ruokaa yms. Elikkäs toivon, että pari-kolme vuotta menis tooosi nopeesti.
Enkä meinaa elaa niin, että koko mun elämä pyörii tytön ympärillä. Mulla on omakin elämä elettävänä, vauva nyt vaan tulee siinä virran mukana. Mutta oman aikani otan kyllä ihan varmasti.
Tuosta itkemisestä: Mä en jotenkin raaski kuunnella vauvan itkua, joten paljon mä pitelen pikkuista sylissä (nytkin) jotta sen olis parempi olla. Monesti kyllä itku on väsymysitkua, joka tapahtuu kun vauva on pistetty jo nukkumaan. Silloin auttaa kyllä useemmiten tutti. Yleensä vauva alkaakin itkemään just siks, et nukahtaessa/puoliunessa tutti tipahtaa, ja itku loppuukin myös samantien kun tutin laittaa takas suuhun, siihen se yleensä nukahtaakin.
Lohtutissiä tarjotaan sillointällöin kans, ellei vauva meinaa mitenkään rauhottua. Sitten otetaan pari huikkaa ja rauhotutaan (ja puklataan nekin pois) :D
Enpä oo hetkeen täällä käynyt, mutta jos nyt muistais kommentoida yhteen sun toiseen..
Poika on nyt 2kk korjatun iän mukaan ja tässä viime päivät oon laittanu 50-56cm vaatteita pois. Meidän pikku rääpäle on kyllä omasta mielestäni hurjan lihava, 6kg/57cm, mutta ei kuulemma haittaa.
Kakka muuttu meillä mustanvihreäksi ekan rota-rokotteen jälkeen, eikä sinappikakkaa ole sen jälkeen näkynyt. Poika syö äidinmaitoa, korviketta ja maissivelliä.
Alkoholista, tupakasta ja menemisistä... juu, sorry, paska äiti täälläkin :P tupakkaa menee murto osa siitä mitä ennen raskautta, juodessa about saman verran. Baarissa oon käyny pari kertaa, eka illanvietto oli kun poika 2.5 viikkoa (oli kyl sairaalassa viel sillon). Jouluna tuli juotua useampaan otteeseen lasi punkkua ruuan kanssa tai saunaolut, muuten en kotona tissuttele. Shoppailemassakin oon muutaman kerran käynyt yksin, ja ulkona syömässä. Kyllä pojat kahdestaan pärjää niin mamma pääsee tuulettumaan.
Oltiin jouluna sukuloimassa mun isovanhempien luona, ja oli kyllä aika helmeä kun oli monta syliä johon pystyi lapsen laskemaan. Mies oli osan ajasta mukana, päästii kahdestaan saunomaankin :)
Sitten semmoinen, mikä itseä mietityttää.... Hikoileeko teidän vauvat? Meidän poika hikoilee nimittäin tosi paljon, sekä syödessä että muuten. Sydänvikaa ei epäillä koska se ultrattiin 3vko ikäisenä. Vaikea vaan pukea lasta ulos kun tuntuu että aina on liikaa vaatetta, ja sylissä kun pidän ni on laps ja mamma hiestä kosteena...
Poika on nyt 2kk korjatun iän mukaan ja tässä viime päivät oon laittanu 50-56cm vaatteita pois. Meidän pikku rääpäle on kyllä omasta mielestäni hurjan lihava, 6kg/57cm, mutta ei kuulemma haittaa.
Kakka muuttu meillä mustanvihreäksi ekan rota-rokotteen jälkeen, eikä sinappikakkaa ole sen jälkeen näkynyt. Poika syö äidinmaitoa, korviketta ja maissivelliä.
Alkoholista, tupakasta ja menemisistä... juu, sorry, paska äiti täälläkin :P tupakkaa menee murto osa siitä mitä ennen raskautta, juodessa about saman verran. Baarissa oon käyny pari kertaa, eka illanvietto oli kun poika 2.5 viikkoa (oli kyl sairaalassa viel sillon). Jouluna tuli juotua useampaan otteeseen lasi punkkua ruuan kanssa tai saunaolut, muuten en kotona tissuttele. Shoppailemassakin oon muutaman kerran käynyt yksin, ja ulkona syömässä. Kyllä pojat kahdestaan pärjää niin mamma pääsee tuulettumaan.
Oltiin jouluna sukuloimassa mun isovanhempien luona, ja oli kyllä aika helmeä kun oli monta syliä johon pystyi lapsen laskemaan. Mies oli osan ajasta mukana, päästii kahdestaan saunomaankin :)
Sitten semmoinen, mikä itseä mietityttää.... Hikoileeko teidän vauvat? Meidän poika hikoilee nimittäin tosi paljon, sekä syödessä että muuten. Sydänvikaa ei epäillä koska se ultrattiin 3vko ikäisenä. Vaikea vaan pukea lasta ulos kun tuntuu että aina on liikaa vaatetta, ja sylissä kun pidän ni on laps ja mamma hiestä kosteena...
Tuosta huudattamisesta. Meillä kun on myös tuo esikoinen, on välillä kyllä pakko huudattaa vauvaa. Yleensä hänellä on juuri kaamea nälkä tai herää muuten vain, kun oon pukemassa esikoista tai laittamassa esikoiselle ruokaa ym. Silloin kyllä annan huutaa, koska en myöskään aina raaski esikoisen antaa odottaa. Muutenkin tää alku on ollut mulle siinä mielessä raskas, kun ei ole saanut kunnolla aikaa esikoisen kanssa ja hän kun on ollut meille kaikki kaikessa jo lähes neljä vuotta :). Mutta nyt mä alan käymään kerran viikossa siskoni ja esikoisen kanssa uimassa. Aleksi saa jäädä isän hoivii siksi aikaa. Pitäis vaan alkaa pumppaa maitoa sitä varten ja se onkin sitten uusi asia mulle. En esikoisestakaan pumpannut syöntiä varten ollenkaan, joten neuvoja kaivataan maidon säilytykseen ja lämmittämiseen! Eli jos pumppaan maitoa niin se ilmeisesti ensin jäähdytetään ennen kun laitetaan jääkaappiin? Saako rintamaitoa lämmittää mikrossa vai vain vesihauteessa? Kuinkakohan paljon tällainen 2kk vauva syö suurinpiirtein (6kg, 57cm)? On meillä varuilta myös korviketta.
Kyllä muuten meni aika pieleen nuo vaatehankinnat ennen raskautta. Meillehän koko ajan sanottiin, että tää voi syntyä ennen aikojaan, kun mulla oli niitä supistuksia paljon (syntyi siis 41+3) ja myös painosta sanottiin, että alle neljä kiloa on. Ostin sitten toppapuvun ja pieniä bodeja jotka on jo saanut laittaa pois. Meillä olis voinut käyttää 62cm vaatteita alusta asti tai ainakaan tuota toppapukua ei olis kannattanut ostaa noin pienenä.
Myös tuo ulkovaatetus mietityttää. Mä oon nyt pukenut vaunuihin (pakkasta 5-10 astetta), body, potkarit, villasukat, yläosaan villatakin, kypärämyssyn, toppamyssyn, toppapuvun ja sitten vielä laittanut toppapussiin. Poika on ollut ihan kuumissaan vaunuissa. Mutta mistä tässä sitten vähentää, kun nyt lämpötila menee nollaan? Yläosaan on kuitenkin saatava enemmän vaatetaa, kun se ei ole kokonaan toppapussissa. Mitä teillä on vaunuissa päällä?
Kyllä muuten meni aika pieleen nuo vaatehankinnat ennen raskautta. Meillehän koko ajan sanottiin, että tää voi syntyä ennen aikojaan, kun mulla oli niitä supistuksia paljon (syntyi siis 41+3) ja myös painosta sanottiin, että alle neljä kiloa on. Ostin sitten toppapuvun ja pieniä bodeja jotka on jo saanut laittaa pois. Meillä olis voinut käyttää 62cm vaatteita alusta asti tai ainakaan tuota toppapukua ei olis kannattanut ostaa noin pienenä.
Myös tuo ulkovaatetus mietityttää. Mä oon nyt pukenut vaunuihin (pakkasta 5-10 astetta), body, potkarit, villasukat, yläosaan villatakin, kypärämyssyn, toppamyssyn, toppapuvun ja sitten vielä laittanut toppapussiin. Poika on ollut ihan kuumissaan vaunuissa. Mutta mistä tässä sitten vähentää, kun nyt lämpötila menee nollaan? Yläosaan on kuitenkin saatava enemmän vaatetaa, kun se ei ole kokonaan toppapussissa. Mitä teillä on vaunuissa päällä?
Tarunen
Puuhakas puhuja
Naadja, juu sen olen huomannut myös, ettei tuttia kannata alata keskellä yötä asettamaan, lähinnä vain kun poika on nukahtamassa, niin silloin haluaa tutin, monesti otankin tutin pois, kun poika nukkuu, ettei sitten enää kunnon unesta herää siihen, että tutti tippuis.
Satu' jaksamisia sulle sinne! Kun vain hoidat pojan perustarpeet, niin et sä huono äiti ole. Kaikenlaisia tunteita saa olla ja uskon, että sunkin rakkaus poikaa kohtaan kehittyy, kun poika kasvaa ja alkaa kommunikoimaan enemmän. Muista ettet ole yksin tuon asian kanssa! Oletko muuten ottanu yhteyttä toisiin äiteihin, joilla on ollu tai on raskaudenaikaista masennusta? Heiltä vois saada hyvää vertaistukea, niin huomaisit, että takuulla suomessakin on paljon äitejä, joilla on samanlaisia tunteita kuin sulla. Ja muista että on tärkeä päästä purkamaan tunteitaan ja kun tuntuu, että ahdistaa, niin älä jää vauvan kanssa kaksistaan. Itse olen ainakin huomannu, että yksin vauvan kanssa on tosi raskasta olla koko päivän, varsinkin jos poika itkee paljon. Sillo on paljo helpompi mennä kylään johki, niin siellä riittää aina lohduttelijoita, kun niin moni tahtoo vauvan syliin :) Jaksamisia sinne ja kannattaa oikeesti miettiä, jos mies vois jäädä kotiin ja sinä mennä töihin. Siinä miehesikin näkisi oikeasti haluaako sen toisenkin vauvan.. voithan aina hänelle sanoa, että jos hän haluaa sen toisenkin vauvan, niin hänen pitää silloin olla valmis antamaan aikansa sille vauvalle.
Meillä äiti nukkui melkein yhteentoista, ihanaa <3
Missähän muuten luomuleena menee ja moni muu, joista ei ole kuulunut pitkiin aikoihin mitään??
Satu' jaksamisia sulle sinne! Kun vain hoidat pojan perustarpeet, niin et sä huono äiti ole. Kaikenlaisia tunteita saa olla ja uskon, että sunkin rakkaus poikaa kohtaan kehittyy, kun poika kasvaa ja alkaa kommunikoimaan enemmän. Muista ettet ole yksin tuon asian kanssa! Oletko muuten ottanu yhteyttä toisiin äiteihin, joilla on ollu tai on raskaudenaikaista masennusta? Heiltä vois saada hyvää vertaistukea, niin huomaisit, että takuulla suomessakin on paljon äitejä, joilla on samanlaisia tunteita kuin sulla. Ja muista että on tärkeä päästä purkamaan tunteitaan ja kun tuntuu, että ahdistaa, niin älä jää vauvan kanssa kaksistaan. Itse olen ainakin huomannu, että yksin vauvan kanssa on tosi raskasta olla koko päivän, varsinkin jos poika itkee paljon. Sillo on paljo helpompi mennä kylään johki, niin siellä riittää aina lohduttelijoita, kun niin moni tahtoo vauvan syliin :) Jaksamisia sinne ja kannattaa oikeesti miettiä, jos mies vois jäädä kotiin ja sinä mennä töihin. Siinä miehesikin näkisi oikeasti haluaako sen toisenkin vauvan.. voithan aina hänelle sanoa, että jos hän haluaa sen toisenkin vauvan, niin hänen pitää silloin olla valmis antamaan aikansa sille vauvalle.
Meillä äiti nukkui melkein yhteentoista, ihanaa <3
Missähän muuten luomuleena menee ja moni muu, joista ei ole kuulunut pitkiin aikoihin mitään??
Tarunen, noi "hyvät neuvot" mistä mainitsit on tietynlaisen länsimaalaisen kehityksen tulosta. Luin Minna Niemelän Imetysopasta (tosi hyvä kirja!) ja sain luottamusta siitä perhepetiin, vauvan lohduttamiseen yms. Nykyään kaikki "oot totuttanu tän vaan nukkuu sylissä" ja "myöhemmin teillä on ongelmia, kun ei nuku omassa sängyssä" jutut menee ohi korvien. Suosittelen kirjaa muutenkin imettäville äideille. Kaikki tärkeä samassa paketissa. Itse hoitelen just sammasta neuvojen mukaan! Tyhmä vaiva muuten!
Tuttia en antanu aluks, et imetys lähtee sujuu ja nyt mun "ongelma" on että vauva ei sitä huoli. Oon kokeillu sekä silikoni et luonnonkumi tuttia. Pelkään, että kun se löytää nyrkit ja peukalon niin mitens niistä sit pääsee eroon?? Onko muilla samanlaista ongelmaa? Tutti pysyy suussa ainoastaan, jos pidän sitä ja näin käytän sitä automatkoilla, kun ei voi muuten lohduttaa.
Satu, suosittelen kans vertaistukea ja tuteista puhumista. Et oo huono!! Mua yllätti kans tää kokonaisvaltaisuus vaikkka kaikki siitä puhui. Nyt mietin et tää alku on lyhyt aika mun elämässä, mutta kaikkensa antaminen vauvalle vaikuttaa puolestaan hänen koko elämään. Tosin mulla ei ole masennusta ja sen kanssa on varmasti paljon rankempaa! Eikä nyt ole tarkoitus luoda mitään lisätaakkaa sulle tai muillekaan.
Kokeilin muuten ekan kerran äitiyspakkauksen kestovaippaa mio. Toimi, tosin lisäisin vähän imua ja jonkun kuivaliinan tai -paperin. Helpomminlaitettaviakin kestovaippoja on! Mut onnistu kun laitto imun eka kuoreen!
Tuttia en antanu aluks, et imetys lähtee sujuu ja nyt mun "ongelma" on että vauva ei sitä huoli. Oon kokeillu sekä silikoni et luonnonkumi tuttia. Pelkään, että kun se löytää nyrkit ja peukalon niin mitens niistä sit pääsee eroon?? Onko muilla samanlaista ongelmaa? Tutti pysyy suussa ainoastaan, jos pidän sitä ja näin käytän sitä automatkoilla, kun ei voi muuten lohduttaa.
Satu, suosittelen kans vertaistukea ja tuteista puhumista. Et oo huono!! Mua yllätti kans tää kokonaisvaltaisuus vaikkka kaikki siitä puhui. Nyt mietin et tää alku on lyhyt aika mun elämässä, mutta kaikkensa antaminen vauvalle vaikuttaa puolestaan hänen koko elämään. Tosin mulla ei ole masennusta ja sen kanssa on varmasti paljon rankempaa! Eikä nyt ole tarkoitus luoda mitään lisätaakkaa sulle tai muillekaan.
Kokeilin muuten ekan kerran äitiyspakkauksen kestovaippaa mio. Toimi, tosin lisäisin vähän imua ja jonkun kuivaliinan tai -paperin. Helpomminlaitettaviakin kestovaippoja on! Mut onnistu kun laitto imun eka kuoreen!
Peukaloinen
Vauhtiin päässyt keskustelija
Miimi sä varmaan ja toivottavasti oot saanu neuvolasta Äidinmaitokirjasen, jossa opastetaan rintamaidon säilytyksestä näin:
Lypsetty maito säilyy vuorokauden jääkaapissa. Samaan astiaan voi kerätä useamman lypsykerran maitoa kunhan jäähdytät maidon huolella juoksevan kylmän veden alla ennen astiaan lisäämistä.
Pakastimessa maito säilyy kolmen kuukauden ajan. Vesihauteessa lämmitetty maito säilyy käyttökelpoisena tunnin ajan.
Synnärillä lypsymaito laitettiin suoraan jääkaappiin kylmävesiastiaan, toimii hyvin kotonakin jos lypsät maidon esim. pullopussiin. Kumirenksulla vaan pussin suu kiinni ja veteen.
Älä lämmitä rintamaitoa mikrossa! Mikroaallot tuhoaa maidon ravintoaineet.
Sitten kakka-asiaa: meilläkin on nyt parit viime kakat ollu vihertäviä. Luulin aluksi että johtuu sammaslääkkeestä mutta kun teillä muillakin on niin kai se maidon koostumus sit jotenkin on muuttunu? Tietääkö kukaan mikä siinä muuttuu?
Sammakseen oli pakko hakea lääke kun ei kotikonstit enää auttanu. Onneksi tuo meidän tytär osaa ottaa lääkkeen hienosti eikä siitä ole tullut mitään taisteluja :) Toivotaan että alkaa nyt tepsiä!
Lypsetty maito säilyy vuorokauden jääkaapissa. Samaan astiaan voi kerätä useamman lypsykerran maitoa kunhan jäähdytät maidon huolella juoksevan kylmän veden alla ennen astiaan lisäämistä.
Pakastimessa maito säilyy kolmen kuukauden ajan. Vesihauteessa lämmitetty maito säilyy käyttökelpoisena tunnin ajan.
Synnärillä lypsymaito laitettiin suoraan jääkaappiin kylmävesiastiaan, toimii hyvin kotonakin jos lypsät maidon esim. pullopussiin. Kumirenksulla vaan pussin suu kiinni ja veteen.
Älä lämmitä rintamaitoa mikrossa! Mikroaallot tuhoaa maidon ravintoaineet.
Sitten kakka-asiaa: meilläkin on nyt parit viime kakat ollu vihertäviä. Luulin aluksi että johtuu sammaslääkkeestä mutta kun teillä muillakin on niin kai se maidon koostumus sit jotenkin on muuttunu? Tietääkö kukaan mikä siinä muuttuu?
Sammakseen oli pakko hakea lääke kun ei kotikonstit enää auttanu. Onneksi tuo meidän tytär osaa ottaa lääkkeen hienosti eikä siitä ole tullut mitään taisteluja :) Toivotaan että alkaa nyt tepsiä!
myttö78
Vauhtiin päässyt keskustelija
Voi kökkö, kirjoittelin aamulla pitkät pätkät ja painoin sitä hemmetin peruuta-nappulaa argh!!! Eiku uudelleen...
Meillä on nyt nimijuhlat juhlittu, poika sai nimen Mio Elmeri <3
Oli oikein mukavat pippalot. Ainoa miinus, että olin itse tosi väsynyt. Koko viikko oli ollut touhua täynnä ja nukuin vikat kolme yötä ennen kemuja tosi vähän. Sain tsempata tosissani juhlissa. En kuulemma näyttänyt väsyneeltä (!), mutta kaikki varmaan huomasi sen, kun pidin "puheen". Lausuin lyhyen, herkän runon ja itkin ensi säkeestä alkaen...mutta niinpä vieraatkin kyynelehti! Nyt on ihanan helpottunut olo, kun ei ole mitään ohjelmaa alkuviikolla. Ja viime yönä nukuttiin paremmin kuin ties milloin viimeksi!
Mä en anna Mion juurikaan itkeä yksin. En kyllä esim. säntää luokse heti, kun herää vaan annan viihtyä yksinään niin kauan kuin suinkin. Ja jos nukkuessaan itkustaa, annan olla. Mio kyllä itkee aika harvoin "tosissaan", että ehkä senkin takia tulee otettua silloin nopeasti syliin.
Meilläkin vasta opetellaan tutin syöntiä. Lohtutissiä, tai oikeastaan nukahtamistissiä, on tosiaan tullut annettua, kun tutti ei ole kelvannut...Mies saakin tutin pysymään paremmin suussa. Neuvolassa sanoivat, että vauva voi oppia tutille vielä 3-kk iässä, että kannattaa vaan yrittää.
Meillä on nyt nimijuhlat juhlittu, poika sai nimen Mio Elmeri <3
Oli oikein mukavat pippalot. Ainoa miinus, että olin itse tosi väsynyt. Koko viikko oli ollut touhua täynnä ja nukuin vikat kolme yötä ennen kemuja tosi vähän. Sain tsempata tosissani juhlissa. En kuulemma näyttänyt väsyneeltä (!), mutta kaikki varmaan huomasi sen, kun pidin "puheen". Lausuin lyhyen, herkän runon ja itkin ensi säkeestä alkaen...mutta niinpä vieraatkin kyynelehti! Nyt on ihanan helpottunut olo, kun ei ole mitään ohjelmaa alkuviikolla. Ja viime yönä nukuttiin paremmin kuin ties milloin viimeksi!
Mä en anna Mion juurikaan itkeä yksin. En kyllä esim. säntää luokse heti, kun herää vaan annan viihtyä yksinään niin kauan kuin suinkin. Ja jos nukkuessaan itkustaa, annan olla. Mio kyllä itkee aika harvoin "tosissaan", että ehkä senkin takia tulee otettua silloin nopeasti syliin.
Meilläkin vasta opetellaan tutin syöntiä. Lohtutissiä, tai oikeastaan nukahtamistissiä, on tosiaan tullut annettua, kun tutti ei ole kelvannut...Mies saakin tutin pysymään paremmin suussa. Neuvolassa sanoivat, että vauva voi oppia tutille vielä 3-kk iässä, että kannattaa vaan yrittää.
Peukaloinen, kiitos vinkeistä! Mä en saanu neuvolasta mitään ohjekirjasia, kun en tajunut itse pyytää. Ne vissiin kuvittelee, että kun on toista kertaa asialla, niin osaa ja tietää jo tarpeeksi! No sunnuntaina olis tarkoitus sitten pumpata maitoa valmiiksi, kun lähden sinne uintireissulle esikoisen kanssa.
Meillä kanssa nimiäiset ohi ja nimeksi tuli Aleksi Martti Mikael. Oli kyllä kamalaa pitää sitä puhetta, kun itku tuli vääjäämättä. Mutta onneksi myös täällä ne on jo takana päin.
Huomenna olisi sitten vuorossa mun jälkitarkastus ja pitäis sitten pyytää lähete sinne sterilisaatioon. Mulle riittää nämä kaksi lasta ja kun hormonaalinen ehkäisy ei käy, pitää ottaa radikaalit jutut käyttöön :). Saa nähdä milloin sitten pääsee siihen leikkaukseen. Saattaa mennä kyllä tovin aikaa.
Meillä kanssa nimiäiset ohi ja nimeksi tuli Aleksi Martti Mikael. Oli kyllä kamalaa pitää sitä puhetta, kun itku tuli vääjäämättä. Mutta onneksi myös täällä ne on jo takana päin.
Huomenna olisi sitten vuorossa mun jälkitarkastus ja pitäis sitten pyytää lähete sinne sterilisaatioon. Mulle riittää nämä kaksi lasta ja kun hormonaalinen ehkäisy ei käy, pitää ottaa radikaalit jutut käyttöön :). Saa nähdä milloin sitten pääsee siihen leikkaukseen. Saattaa mennä kyllä tovin aikaa.
iines*
Puuhakas puhuja
Heips!
Mä oon pukenut vauvalle vaunuihin bodyn, sukkahousut ja sukat, villasukat, tumput, kypärämyssy, villapipo ja kunnon pakkasella villahousut ja villatakin. Sitten vielä toppapuku ja äitiyspakkauksen pussiin vielä ja lämmin on ollut. Hienosti on pärjänny ilman tuota villapukuakin vaikka on ollu pakkasta. Mulla on vaunuissa lämpömittari jolla oon vähän seurannu hengitysilman lämpötilaa.
Itkusta.. Mä en anna vauvan itkeä, ei vaan pysty kuunteleen sitä yhtään kun tulee niin paha mieli itelle.. Myös lohtutissiä on nyt muutaman kerran saanu nukkuun mennessä. Jotenkin tuntuis kamalalta jättää vauva vaan itkemään.. Oon myös sitä mieltä että se rakentaa nyt sitä turvallisuuden tunnetta ja sen haluan hänelle antaa.
Onko kaikkien vauvat jo saanut nimen?
Moikka! Meijän tyttö sai viime sunnuntaina nimen Peppi. Muita nimiä en miehen pyynnöstä julkista! Minuakin kiinnostaisi onko muiden vauvat jo saaneet nimet, siis Melelan ja nobodyn vauvat ainakin mutta muut?
Minä puen meidän tytölle bodyn, housut ja sukat, villapuvun, kypärämyssyn, hatun ja tumput ja villasukat ja toppapuvun. Ja sitten vielä makuupussiin vaunuihin. Jos ulkona ei kauheen kylmä ole eli vaikka -5 niin laitan toppapuvun tilalle sen ohkasemman ulkopuvun tai jätän villapuvun pois.
Meinaa välillä käydä vähn rankaksi tää elämä kotona kun esikolla kunnon uhma-kausi menossa! Onhan se tietysti suurimman osan ajasta ihan kilttikin ja tykkää kovasti siskostaan, mutta kun mies on töissä niin meinaa olla välillä aika haastavaa huomioida molempien lasten tarpeet ja vielä itsensä siinä sivussa.
Oletteko muuten harkinneet vauvauintia? Itse meinasin että jos kävis kokeilee!
Minä puen meidän tytölle bodyn, housut ja sukat, villapuvun, kypärämyssyn, hatun ja tumput ja villasukat ja toppapuvun. Ja sitten vielä makuupussiin vaunuihin. Jos ulkona ei kauheen kylmä ole eli vaikka -5 niin laitan toppapuvun tilalle sen ohkasemman ulkopuvun tai jätän villapuvun pois.
Meinaa välillä käydä vähn rankaksi tää elämä kotona kun esikolla kunnon uhma-kausi menossa! Onhan se tietysti suurimman osan ajasta ihan kilttikin ja tykkää kovasti siskostaan, mutta kun mies on töissä niin meinaa olla välillä aika haastavaa huomioida molempien lasten tarpeet ja vielä itsensä siinä sivussa.
Oletteko muuten harkinneet vauvauintia? Itse meinasin että jos kävis kokeilee!
Meillä pojan nimeksi tuli Aleksi.
Me ei olla vauvauintia ajateltu, mutta esikoisen kanssa aloitetaan nyt sunnuntaina säännöllisesti käymään uimassa. Näin saan yhteistä aikaa esikoisen kanssa ja mies taas Aleksin kanssa. Mulla sanottiin neuvolassa, että uinti ei ole kielletty, mutta siinä saattaa olla rintatulehduksen riski, kun on märissä uikkareissa ja viileässä ilmassa. Joten nyt sitten pulikoin esikoisen kanssa lasten altaassa ilman, että kastelen yläosaa. No, pääasia, että poika pääsee uimaan.
Nyt sitten sain lähetteen sinne sterilisaatioon, joten toden totta, meille ei sitten enempää lapsia tule, kuin nämä kaksi. Tavallaan haikea mieli, vaikka asia on ihan päivän selvä muutenkin. Nyt sitten pitää nauttia jokaisesta sekunnista tämän pikkumiehen kanssa ja imeä kaikki ihanuus vauva-arjesta.
Me ei olla vauvauintia ajateltu, mutta esikoisen kanssa aloitetaan nyt sunnuntaina säännöllisesti käymään uimassa. Näin saan yhteistä aikaa esikoisen kanssa ja mies taas Aleksin kanssa. Mulla sanottiin neuvolassa, että uinti ei ole kielletty, mutta siinä saattaa olla rintatulehduksen riski, kun on märissä uikkareissa ja viileässä ilmassa. Joten nyt sitten pulikoin esikoisen kanssa lasten altaassa ilman, että kastelen yläosaa. No, pääasia, että poika pääsee uimaan.
Nyt sitten sain lähetteen sinne sterilisaatioon, joten toden totta, meille ei sitten enempää lapsia tule, kuin nämä kaksi. Tavallaan haikea mieli, vaikka asia on ihan päivän selvä muutenkin. Nyt sitten pitää nauttia jokaisesta sekunnista tämän pikkumiehen kanssa ja imeä kaikki ihanuus vauva-arjesta.
iines*
Puuhakas puhuja
Mä haluaisin käydä vauvauinnissa mutta en tiedä pääseekö tääläpäin... Taitaa ryhmät olla aika täynnä ja vielä kun ei omalla paikkakunnalla sitä järjestetä niin voipi olla vielä hankalampaa kun aina oman paikkakunnan vauvat on etusijalla... :/
Pitäs kyllä alkaa jo selvittään asiaa koska pianhan sinne vois jo mennä :)
Samoin oon ajatellut että ois kiva mennä vauvamuskariin! Ne vaan on jo aamusta ja me ei oikein olla aamusta siihen aikaan päästy vielä mihinkään :D
Minkälaisia ristiäisiä/nimiäisiä ootte järjestänyt?
Ja toinen kysymys: Kun teiän vauva on hereillä niin mitä te puuhaatte? Jutteletteko te koko sen ajan vauvan kanssa ja "leikitte" tai jotain vai onko vauva itekseen esim sitterissä? Mä oon yrittäny olla koko sen ajan vauvan kanssa mitä se on hereillä ja oon höpötelly vaikka mitä juttuja, mutta eihän sitä tietenkään aina kokoaikaa voi :) Tuntuu vaan jotenkin siltä että jos jättää vauvan yksin sitteriin vaikka niin luulen että se on yksinäinen tai jotain vaikken kyllä tiedä voiko se olla niin :D
Miimi Ihanaa, että pääsette uimaan. Olen ite haaveillu vauva uinnista, mutta en tiedä jaksanko. Who:n julkaisun mukaan kylmälle altistuminen ei aiheuta rintatulehdusta! (tiedän, olen itsekin saanut neuvolasta ohjeen suojata rinnat kylmältä, ettei tule tulehdusta) Flunssaankin tarvitaan bakteeri tai virus aiheuttamaan oireet, samoin rintatulehdukseen tarvitaan hoitamaton tukos tai bakteeri. Suurempi riski on ne puristavat uikkarit ja pidentynyt imetysväli.. siitä voi ehkä saada tiehyttukoksen, jos rinta ei tyhjene seuraavalla imetyksellä kunnolla. Joten mä kyllä uisin ihan rauhassa, jos se tuntuu muuten miellyttävältä.
Mä oon pukenu tosi usein liikaa. Vauva on kait joku ihmeen kuumakalle! Viimekski jouduin ottaa melkein haalarinki pois ja kantaa loppumatkan kotiin!
Iines, Mä yleensä vaipanvaihdon jälkeen "leikin" vauvan kanssa ja silloin se on just syöny ja ihanan virkee. Se on kiva, kun jo niin seuraa ja hymyilee ja ääntelee. Samoin se tykkää "jumpata" massullaan ja lattialla. Sitten laitan sitteriin seuraamaan mun tekemisiä tai kantoliinaan, johon yleeensä nukahtaa. Mut kyllä mullekin joskus tulee olo, et tohon mä sen vaan jätän yksin ihmettelee ja sit yritän edes jutella sille :D Mut eihän se nyt vaarallista ole, kun istuu ihan mielellään sitterissä..
Tulipas pitkä sepostus. Sori, et oon niin aktiivinen kommentoimaan kaikkee tää foorumi on vaan sellanen henkireikä! :)
Mä oon pukenu tosi usein liikaa. Vauva on kait joku ihmeen kuumakalle! Viimekski jouduin ottaa melkein haalarinki pois ja kantaa loppumatkan kotiin!
Iines, Mä yleensä vaipanvaihdon jälkeen "leikin" vauvan kanssa ja silloin se on just syöny ja ihanan virkee. Se on kiva, kun jo niin seuraa ja hymyilee ja ääntelee. Samoin se tykkää "jumpata" massullaan ja lattialla. Sitten laitan sitteriin seuraamaan mun tekemisiä tai kantoliinaan, johon yleeensä nukahtaa. Mut kyllä mullekin joskus tulee olo, et tohon mä sen vaan jätän yksin ihmettelee ja sit yritän edes jutella sille :D Mut eihän se nyt vaarallista ole, kun istuu ihan mielellään sitterissä..
Tulipas pitkä sepostus. Sori, et oon niin aktiivinen kommentoimaan kaikkee tää foorumi on vaan sellanen henkireikä! :)
Säde, mä kanssa ihmettelin tota kylmyyden aiheuttamaa rintatulehdusta. Mulle kuitenkin synnärillä sanottiin, että siihen tarvitaan bakteeri sekä tietty rikkinäinen rinnan pää. Synnärillä ei siis sanottu mitään kylmyydestä ja sen vaikutuksesta rintatulehdukseen. Tosin mulla ainakin rinnat reagoivat heti kylmää ilmaan vihlomalla.
Me käytiin esikoisen kanssa vauvamuskarissa. Oli kiva, kun se oli illalla ja samassa päiväkodissa mihin esikoinen sitten aikanaan meni. Tuli samalla tehtyä tutustuminen paikkaa :).
Mä oon jo hakenut Aleksille hoitopaikkaa. Haluan sen samaan pieneen päiväkotiin missä esikoinen on ja sinne on puolentoista vuoden jonot! Toivottavasti saadaan se sinne silloin kun halutaan. Tänään mulla tuli ensimmäisen kerran fiilis, että on ihana olla kotona. Töihin ei ole yhtään ikävä, vaikka työtäni rakastankin. Esikoisesta oli hirmuinen kiire töihin ja aloitinkin työt, kun esikoinen oli 5kk.
Mulla on tänään "vapaa"ilta. Ainakin siltä tuntuu, kun saa olla tänään vain vauvan kanssa. Esikoinen ja mies lähti katsomaan Hifk-Jokerit matsia. Meillä kyllä minä olen se perheen penkkiurheilija ja varsinkin lätkäfani, joten kyllä harmitti kun ei itse päässyt matsia katsomaan :).
Me käytiin esikoisen kanssa vauvamuskarissa. Oli kiva, kun se oli illalla ja samassa päiväkodissa mihin esikoinen sitten aikanaan meni. Tuli samalla tehtyä tutustuminen paikkaa :).
Mä oon jo hakenut Aleksille hoitopaikkaa. Haluan sen samaan pieneen päiväkotiin missä esikoinen on ja sinne on puolentoista vuoden jonot! Toivottavasti saadaan se sinne silloin kun halutaan. Tänään mulla tuli ensimmäisen kerran fiilis, että on ihana olla kotona. Töihin ei ole yhtään ikävä, vaikka työtäni rakastankin. Esikoisesta oli hirmuinen kiire töihin ja aloitinkin työt, kun esikoinen oli 5kk.
Mulla on tänään "vapaa"ilta. Ainakin siltä tuntuu, kun saa olla tänään vain vauvan kanssa. Esikoinen ja mies lähti katsomaan Hifk-Jokerit matsia. Meillä kyllä minä olen se perheen penkkiurheilija ja varsinkin lätkäfani, joten kyllä harmitti kun ei itse päässyt matsia katsomaan :).