Tammikuun turinat

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja amanita
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Mä yritän jo ruveta ajattelemaan niin, että vauva syntyy viimeistään (vajaan) 10vk päästä. Tai että todennäköisimmin 6-10vk päästä. Nyt 32+2. Eli yrittäen olla kiinnittämättä niin paljon huomiota laskettuun päivään. Et ei tuntuisi niin kamalalta, jos menee yli lasketun. En tiedä sopiiko kaikille, mutta itsellä ehkä jotenkin auttaa.
 
Ja samaa mieltä kuin Warheart, että hyvä se on vauvalle olla niin pitkään masussa kuin on tullakseen sieltä. Että ei oo kiirettä 37+ synnyttää... Tai siis toivottavasti en ole silloin kuitenkaan ihan niin kurjassa kunnossa et en kestäis oottaa.
 
Sain ajan huomiseks lääkärille niin pääsee tarkistaan että kaikki on kunnossa. Ja niin kävi ekan lapsen kohdalla että alko supistaan jo ennen 30 viikkoo ja sanottiin ettei laskettuun aikaan asti pysy mutta kuinkas vaan jaksokin olla mahassa sinne 41+4 asti. :) toinen lähti itekseen syntyyn 39+1 ja siitä otin kaikki maailman estopiikit ja pillerit 34 viikolle asti. Edellisiin pohjautuen en usko että tää vielä syntyä haluaa mutta haluan olla varma että kaikki on kunnossa.
 
Ton lasketun ajan antaminen voitas kyllä lopettaa, täysin turhaa stressiä aiheuttaa niin monille. Mä oon ajatellut, et varmaan maaliskuun loppuun mennessä on vauva syntynyt, 13.3. on laskettu aika. Raskaushan on yliaikainen vasta 42+0--> joten harva oikeasti yliaikaista synnyttämään joutuu. Ekaa odottaessa tuli pikkusen hätä, kun ajattelin ettei eka synny varmasti ennen laskettua aikaa, koska sitä mulle kaikki toitottivat, mut kummasti sitä oltiin synnyttämässä 38+1 :D Kaks edellistä raskautta sit meni kyl pidemmälle kuin tämä eka ja uskoisin nytkin menevän.
 
Joo ihan typerä yksi päivämäärä, jota sitten tulee tuijoteltua ja laskettua. Vaikka tosin kivahan se on päivämäärä olla, jotta saa jäätyä joskus äitiyslomalle ja kelan paperit pistettyä. ;) Mulla on tällä kertaa ollut kolme eri laskettua aikaa, joten mikä se niistä nyt oikeesti on, ei voi tietää. Vauva tulee kun on valmis. :)
 
Sukulaisnainen sanoi mulle ettei enää saa nostella tai kantaa painavia juttuja. Mielelläni tottelen. :)

Rv34+4
 
mä jouduin toissa viikolla torstaina naistenklinikalle osastolle viikoksi lepoo, verenvuodon takia. Nyt oon kotilomalla ja toivon että pikkunen malttaisi olla masussa vielä hetken. Osastolla sain kaikki mahdolliset piikit yms, jos päättäisi tulla ennen aikojaan. Verenvuoto jäi vähän mysteeriksi, pääasia ettei tullut istukasta.
 
Nalsulainen, mukava et oot päässy kotiin välillä. Mitkä viikot sulla on? Toivotaan rauhallista jatkoa masun kanssa sulle. Tsemppiä!
 
32 +0 just tänään. Ihanaa olla kotona, kauhee huoli lapsukaisista jotka sit onneks sai olla mummin luona sen aikaa kun olin osastolla. Toivottavasti nyt pikkunen pysyis edes muutaman viikon masussa kasvamassa. Lauantaina olis raskas päivä edessä kun rakas isäni lasketaan haudan lepoon <3
 
Tänään sitä on tullut ajateltua enemmänkin että lauantaista lähtien sitä ollaan virallisesti mammalomalla! Tarkottas sitä että viis viikkoa laskettuun ja max seittemän viikkoa, niin se masukas ois viimestään sylissä :love017

Hieman siis alkaa jo pyöriä sukat jaloissa :laughing021

Viimeyönä sain pitkästä aikaa nukuttua, ja jatkoin unia vielä klo 11 saakka ja nytkin tuntuu että ois voinu vielä hetken torkahtaa ennen lasten hakemisia, mutta pakko tehä ruoka valmiiksi että päästään syömään ja vältytään nälkäkiukuttelulta!
 
Tänään sitä on tullut ajateltua enemmänkin että lauantaista lähtien sitä ollaan virallisesti mammalomalla! Tarkottas sitä että viis viikkoa laskettuun ja max seittemän viikkoa, niin se masukas ois viimestään sylissä :love017

Hieman siis alkaa jo pyöriä sukat jaloissa :laughing021

Viimeyönä sain pitkästä aikaa nukuttua, ja jatkoin unia vielä klo 11 saakka ja nytkin tuntuu että ois voinu vielä hetken torkahtaa ennen lasten hakemisia, mutta pakko tehä ruoka valmiiksi että päästään syömään ja vältytään nälkäkiukuttelulta!
Täällä kans asiat todentuu kun mammaloma alkaa huomenna!:)
Ihanaa. Olen nauttinut raskaudesta, sillä näillä näkymin viimeistä viedään. Toisaalta olisin valmis luopumaan näistä poltoista ja viilloista/vihlonnoista. Nautin vauvasta vatsassani. Naureskelen sen möyryämisille.
Synnytys alkanut hiipua ajatuksiin. Vauva syntyy, kun on valmis maailmaan. Mutta miettiihän sitä, koskahan haluaa syntyä jne :). Kolmas vesisynnytys haaveissa.

Tänään aloitin kaappien siivousta, jota aioin tehdä vasta 2-3 viikon päästä. Mutta kun iski joku "inspiraatio". Helppoa kun varastosta hain poikien vanhat vauvanvaatteet, harsot, lakanat, peitot.. Ja nyt niitä pyörittelen koneessa.

Olenko ainut, jolla ajatukset välillä sekavat? Välillä ihan onnensa kukkuloilla, että ihanaa saada vauva syliin. Välillä hirvittää, että olikohan tämä ihan viisasta :D.
Meillä ollut nyt huonompia öitä. Isompien poikien huonoja unia, koirien elämöintiä, vauvan jumppatreeniä, vatsa kramppeja.
Välillä kauhea huono äiti olo, kun ei jaksa lasten kanssa touhuta :/. Ruutuaika ylittyy tuolloin "kivasti". Onneksi meillä kuitenkin touhuillaan ja harrastetaan niin olen päättänyt olla ressaamatta asiasta.
 
Täällä kans asiat todentuu kun mammaloma alkaa huomenna!:)
Ihanaa. Olen nauttinut raskaudesta, sillä näillä näkymin viimeistä viedään. Toisaalta olisin valmis luopumaan näistä poltoista ja viilloista/vihlonnoista. Nautin vauvasta vatsassani. Naureskelen sen möyryämisille.
Synnytys alkanut hiipua ajatuksiin. Vauva syntyy, kun on valmis maailmaan. Mutta miettiihän sitä, koskahan haluaa syntyä jne :). Kolmas vesisynnytys haaveissa.

Tänään aloitin kaappien siivousta, jota aioin tehdä vasta 2-3 viikon päästä. Mutta kun iski joku "inspiraatio". Helppoa kun varastosta hain poikien vanhat vauvanvaatteet, harsot, lakanat, peitot.. Ja nyt niitä pyörittelen koneessa.

Olenko ainut, jolla ajatukset välillä sekavat? Välillä ihan onnensa kukkuloilla, että ihanaa saada vauva syliin. Välillä hirvittää, että olikohan tämä ihan viisasta :D.
Meillä ollut nyt huonompia öitä. Isompien poikien huonoja unia, koirien elämöintiä, vauvan jumppatreeniä, vatsa kramppeja.
Välillä kauhea huono äiti olo, kun ei jaksa lasten kanssa touhuta :/. Ruutuaika ylittyy tuolloin "kivasti". Onneksi meillä kuitenkin touhuillaan ja harrastetaan niin olen päättänyt olla ressaamatta asiasta.

Et oo ainut kel myllää ajatukset. Mulla ollu jo vuosia vauvakuume ja sit ku reilu vuos sit tapasin mieheni joka sanoi et haluu kyl tulevaisuudessa lapsia nii olin iha onneni kukkuloilla. No tää raskaus ei ollu suunniteltu ollenkaa ku oli tarkotus et mä oon käynyt koulun enne ku ruetaa miettii perheenlisäystä, mut ku ei tohon ehkäisyy voi luottaa 100%. No tän koko ajan oon tietysti ollu onnellinen ku vihdoin saan vauvan mut sit välil tullu pelko et oonko viel valmis tähän ja kaikki se mitä muut ajattelee ku ollaa seurusteltu nii vähä aikaa vast.
 
mimk Eipä muiden mielipiteistä kannata välittää :) Me ollaan edetty miehen kanssa aikas nopeesti, mentiin kihloihin tyyliin 3kk seurustelun aloittamisesta, tulin raskaaksi, kun oltiin oltu juuri ja juuri vuosi yhdessä. Mentiin sitten raskauden aikana naimisiin ja nyt on toinen vaavi tulossa. Esikoinen täyttää viikon päästä vuoden :D
Kyllä sitä välillä tulee mietittyä, kuinka oikein jaksan olla kahden pienen kanssa kotosalla, kun en mikään kodinhengetär oo koskaan ollut ja mun terveydentilakaan ei aina niin hyvä oo perussairauden takia. Että jaksanko antaa molemmille yhtä paljon huomiota.. Tosin mies jo lupasi, että voi sitten pitää osan vanhempainvapaasta, jos mulla alkaa liikaa pää hajoileen kotona :D
 
Et oo ainut kel myllää ajatukset. Mulla ollu jo vuosia vauvakuume ja sit ku reilu vuos sit tapasin mieheni joka sanoi et haluu kyl tulevaisuudessa lapsia nii olin iha onneni kukkuloilla. No tää raskaus ei ollu suunniteltu ollenkaa ku oli tarkotus et mä oon käynyt koulun enne ku ruetaa miettii perheenlisäystä, mut ku ei tohon ehkäisyy voi luottaa 100%. No tän koko ajan oon tietysti ollu onnellinen ku vihdoin saan vauvan mut sit välil tullu pelko et oonko viel valmis tähän ja kaikki se mitä muut ajattelee ku ollaa seurusteltu nii vähä aikaa vast.
Eiköhän nämä ajatukset ole siis ihan normeja ;).
Itse miettii, kun vanhemmat lapset jo vähän isompia että huh, kaikki alkaa alusta :D.
Rahahommat välillä mietityttää, mutta aion kyllä niin nauttia kotonaolosta!

Asioilla on tapana suttaantua ja niillä on tarkoituksensa. Eletään luottavaisina tähän päivään, huomisesta ei tulisi murehtia <3
 
Kyllähän noi ajatukset heittelevät laidasta laitaan... Välillä sitä väsyneenä kiroaa, et kenen idea tämä taas oli, mut kyl se olo menee sit ohi :D Nukkumisesta voi vain haaveilla ja kahden helpon vauvan jälkeen henkisesti valmistaudun jo siihen, että vois olla samanlaista helvettiä kuin esikoisen kanssa. Toisaalta kun neljäs jo tulossa, niin sitä vähän tietää mikä on normaalia ja mikä ei, mikä auttaa mihinkin ja menee melko rutiinilla vauvan hoitaminen, kuten imetykset liinassa, vuorokauden rytmittäminen ja ennakoiminen..

Mullahan kahdella isommalla muksulla eri isä kuin nuorimmalla ja tällä tulevalla... Tunnettu ollaan miehen kans ihan teinistä, mut yhdessä ollaan oltu vasta keväällä 3 vuotta. Kihlat melko nopeasti ja lapsihaaveita kun oli molemmilla niin mentiin sit naimisiinkin. Kyllähän sitä varmasti ihmiset puhuu ja arvostelee, mut me ollaan onnellisia! Mä oon koko ikäni miettinyt mitä muut ajattelee, niin alkaa nyt olemaan jo vissiin sit ikää tarpeeksi tajuamaan, että itselleen tässä eletään :) Niin monta vuotta sitä on elämästään hukannut kaiken turhan murehtimiseen, että kyllä on töitä saanut tehdä, että antanut itselleen luvan elää.
 
Kyllähän noi ajatukset heittelevät laidasta laitaan... Välillä sitä väsyneenä kiroaa, et kenen idea tämä taas oli, mut kyl se olo menee sit ohi :D Nukkumisesta voi vain haaveilla ja kahden helpon vauvan jälkeen henkisesti valmistaudun jo siihen, että vois olla samanlaista helvettiä kuin esikoisen kanssa. Toisaalta kun neljäs jo tulossa, niin sitä vähän tietää mikä on normaalia ja mikä ei, mikä auttaa mihinkin ja menee melko rutiinilla vauvan hoitaminen, kuten imetykset liinassa, vuorokauden rytmittäminen ja ennakoiminen..

Mullahan kahdella isommalla muksulla eri isä kuin nuorimmalla ja tällä tulevalla... Tunnettu ollaan miehen kans ihan teinistä, mut yhdessä ollaan oltu vasta keväällä 3 vuotta. Kihlat melko nopeasti ja lapsihaaveita kun oli molemmilla niin mentiin sit naimisiinkin. Kyllähän sitä varmasti ihmiset puhuu ja arvostelee, mut me ollaan onnellisia! Mä oon koko ikäni miettinyt mitä muut ajattelee, niin alkaa nyt olemaan jo vissiin sit ikää tarpeeksi tajuamaan, että itselleen tässä eletään :) Niin monta vuotta sitä on elämästään hukannut kaiken turhan murehtimiseen, että kyllä on töitä saanut tehdä, että antanut itselleen luvan elää.
Minä olen käynyt kovan tien jotta olen vähän oppinut elämään itseäni ja perhettäni varten.
Ettei tarvitse muista välittää tai tehdä asioita heidän kauttaan.
Kelpaan tällaisenaan ja jos en, ei minun tarvitsekaan juuri hälle kelvata. Vielä on opittavaa.
Ikä varmasti auttanut tässä asiassa.

Olen saanut poistettua elämästäni ihmisiä, jotka veivät paljon mutta antoivat hyvin vähän.
Nyt minulla on muutama hyvä ystävä. Laatu korvaa määrän <3
Rakastava mies. 2 tervettä lasta. Mitä muuta voisin toivoa? :)

Näinpä, nuo "tympeät" ajatukset väistyy kyllä sitten tieltä ;)
Vatsassa tuossa taas myllää niin mahdottomasti!
 
Joo täysin samaa mieltä tuosta vauvan synt.ajasta. parempi, ku se tulis silloin ku on valmis. Ei se ole mikään kilpailu,kenen lapsi on ekana valmis. Mulla käynnistettiin eka 38+4 ja vauva tai mun paikat ei selvästikään oltu vielä valmiita siihen.
Samoja fiiliksiä myös mussa. Toisena päivänä tuntuu, että aloinki vielä tähän ja toisena sitä jo nii odottaa uutta tulokasta!

Ei sillä ole väliä, kauan on ollu yhdessä ennen ku lapsen tekee. Pääasia että itse on tyytyväinen ratkaisuun. Jokainen on oman onnensa seppä :)

Mulla on laskettuun vielä aikaa. Mutta näiden supistelujen takia pitäs kyllä vähän alkaa jo touhuamaan noita vauvajuttuja valmiiksi, et jos se sattuu olemaan liian hätäinen tulemaan ulos. Ainaki noi aiemmat oli melko loppuun asti. Et sikäli jotenki luotan että tämäkin menis samaa kaavaa. Mut ihailen teitä kaikkia joilla tulee noita siivous/touhuamisspurtteja! Tulis mullekkin:hilarious:
 
Täälläkin on miekkosen kanssa edetty nopeesti. Tavattiin 2015 lokakuussa ja vakavampi seurustelu alko 2016 huhtikuussa. Heti melkein sain tietää olevani raskaana mutta meni jo viikolla 5 kesken. Sitten menikin pari kuukautta ja taas raskaana ja tässä sitä ollaan. Alusta asti miehen jahkaillessa tiesin ote kyllä että tuon pässin kanssa haluan kyllä olla tappiin asti. En mää aikoja mieti vaan sitä että mikä milloinkin tuntuu oikeelta. Mentiin kihloihin jouluaattona ja jatketaan matkaa tästä eteenpäin ja ehkäpä joskus myös naimisiin. Vieläkin huomaan siitä uusia puolia jotka on semmosia mitä oon ite miehessä ettiny. Se tykkää mun edellisen liiton lapsista ja hyväksyy ne osaks elämäänsä. Kasvattaa niitä ja vie kivoihin paikkoihin. Tukee myös mua niiden kasvatuksessa. On sosiaalinen ja tutustuu mun ystäviin eikä jää nurkkaan murjottaan. Sen kanssa tehdään yhdessä paljon juttuja ja mennään reissuihin. Edellinen mies oli erakko jota ei ikinä saanu liikkeelle niin alko vähän elämä tympiin. Toki siinäkin oli hyvät puolensa mutta ehkäpä vaan kaipasin jotain jonka kanssa myös tehdään asioita. Mut nyt on hyvä olla. Se on pääasia.

Ja mulle annettiin eilen parin viikon saikku. Vielä kokeileen töihin mut olis lääkäri kirjottanu myös loppuajankin mut jotenkin ajattelin etten oo vielä valmis ja kirjotetaan lisää sit mikäli tarve vaatii.
 
Mammaloman eka päivä täällä:) :smiley-bounce013
ja kyl täälläki ajatukset juoksee välillä todellakin laidasta laitaan...välillä on iha "kauhusta kankee" et mihin tuli viel ryhdyttyä ja täähän voi syntyä jo 3vko sisällä :D
pyykit laittaa kuivuu ja sit ajattelin viel pestä nuo harsot ja miehen tuomat vauvan vaatteet :)
labraan viety pissanäyte,iltapv tietää/näkee tulokset omakannassa...paineet oli eilen hyvät mitä mittailin,tänää en oo viel mitannu,pitää koht puolii mittailla :) mut olo on kyl ainaki ny parempi mitä parina viime päivänä :)
 
Takaisin
Top