Tammikuun turinat
- Ketjun aloittaja DT
- Aloituspäivämäärä
MarinaMelina
Sanavalmis juttuseppä
Esikko tänään 3vuotta♥ mihin tämä aika katoaa? Molemmat niin isoja likkoja jo.
Kuopus sanoo koko ajan enemmän sanoja, juoksee, kiipeää jo lasten pöydälle ja penkeille
syöttää nukkea ja harjaa sen hiuksia...leikkii leikkejä jo niin etevästi, legojakin osaa jo rakentaa. Mihin äitin vauva katosi? Tässähän tulee iso haikeus. Jostain syystä nyt on tullut kauhea ikävä imetystä ja muutenkin vaaviaikaa.
Meidän tytöt on kyllä sellasia vauhtihirmuja että päätä huimaa, kuopuksen kiipeilyvaihe jo kunnolla vauhdissa..kiipeää jo tosi korkealle ja vauhdilla..apua.
Vauhdikasta uuttavuotta kaikille :D
Kuopus sanoo koko ajan enemmän sanoja, juoksee, kiipeää jo lasten pöydälle ja penkeille
syöttää nukkea ja harjaa sen hiuksia...leikkii leikkejä jo niin etevästi, legojakin osaa jo rakentaa. Mihin äitin vauva katosi? Tässähän tulee iso haikeus. Jostain syystä nyt on tullut kauhea ikävä imetystä ja muutenkin vaaviaikaa. Meidän tytöt on kyllä sellasia vauhtihirmuja että päätä huimaa, kuopuksen kiipeilyvaihe jo kunnolla vauhdissa..kiipeää jo tosi korkealle ja vauhdilla..apua.
Vauhdikasta uuttavuotta kaikille :D
Synttäreitä juhlitaan viikon päästä, mutta tänään perheen kesken kuopusta jo vähän juhlistettiin!
NiBaBa
Sanaisen arkkunsa ammentaja
Voi että, mäkin nautin viimisistä viikoista vielä tän vauvan kanssa, kun kohta tuo pikkuinen menee jo nimellä taapero!! Aivan ihanaa, mutta myös T O D E L L A haikeaa! Aika on mennyt niin nopeasti, että en kestä! Myös vauvakuume nostaa taas pahasti päätään, mutta pakko myös kuunnella järjen ääntä :) Vaikka mies mulle sanoi eilen, että haluaisi massuun jo vauvan, kun poikakin tuntuu jo niin isolta 
Juuri eilen poikaa imettäessä tirautin pari kyyneltä, kun mietin, että kuinka paljon tuota nyyttiä rakastaakaan! Ja mun uuden vuoden kohokohta oli, kun poikaa sängyllä nukuttaessa ikkunasta näkyi raketit. Vaikea selittää sitä tunnetta mikä tuli, mutta se tuntui voitolta. Olen kyllä niin kiitollinen meidän pienestä perheestä ja tänäkin vuonna koitan olla paras mahdollinen äiti ja vaimoke noille miehille
Juuri eilen poikaa imettäessä tirautin pari kyyneltä, kun mietin, että kuinka paljon tuota nyyttiä rakastaakaan! Ja mun uuden vuoden kohokohta oli, kun poikaa sängyllä nukuttaessa ikkunasta näkyi raketit. Vaikea selittää sitä tunnetta mikä tuli, mutta se tuntui voitolta. Olen kyllä niin kiitollinen meidän pienestä perheestä ja tänäkin vuonna koitan olla paras mahdollinen äiti ja vaimoke noille miehille
Hah, mä aloin nauttia vauva-ajasta enemmän siinä 3 kk + aikaan, eli kun alkoi olla vuorovaikutuksessa enemmän.
Nyt kun katson pojan ihan vauvavideoita, niin tuota alkuaikaakin kaipaa. Sitä pientä nyyttiä, joka itkee kimeällä äänellä.
Seuraava vauva kun tulee, niin on ihan mielenkiintoista katsoa, kumpaa mieltä olen silloin. Että kiva aika alkaa 3 kk iästä, vai että ihanaa kun on taas vauva. Vai ajatteleeko mitään, kun on niin väsynyt.
Mun tekis mieli ostaa lisää Duploja. Poika sai enoltaan niitä lisää, ja äiti täällä rakentelee niitä yksinään. Poika purkaa kyllä mielellään.
Nyt kun katson pojan ihan vauvavideoita, niin tuota alkuaikaakin kaipaa. Sitä pientä nyyttiä, joka itkee kimeällä äänellä.
Seuraava vauva kun tulee, niin on ihan mielenkiintoista katsoa, kumpaa mieltä olen silloin. Että kiva aika alkaa 3 kk iästä, vai että ihanaa kun on taas vauva. Vai ajatteleeko mitään, kun on niin väsynyt.
Mun tekis mieli ostaa lisää Duploja. Poika sai enoltaan niitä lisää, ja äiti täällä rakentelee niitä yksinään. Poika purkaa kyllä mielellään.
Me saatiin duplo metsäneläin ja sorsapuistosetti ja mekin miehen kans rakenneltu innolla :D mietin vaan onko nuo elukat niin pieniä että tämmöinen vois niellä vielä ne? Tai siis yrittää? Nuohan on 2v alkaen. Yhtälaillahan suuri osa alle 3v tunkee vielä pientä tavaraa suuhun. Mun silmään nuo settien sorsat ja orava näyttää niin pieniltä.
Poika ollu kiukku viime päivät. Yöt taas vaan pyörii sängyssä. Itkeskelee eikä meinaa nukahtaa millekään unille. Eilen valvoi klo 22. Kovasti yrittää ottaa itse askelia mutta huteraa on ja lisäksi alas puhjennut etuhampaiden lisäksi kolmas hammas joten hampaitakin luvassa.
Poika ollu kiukku viime päivät. Yöt taas vaan pyörii sängyssä. Itkeskelee eikä meinaa nukahtaa millekään unille. Eilen valvoi klo 22. Kovasti yrittää ottaa itse askelia mutta huteraa on ja lisäksi alas puhjennut etuhampaiden lisäksi kolmas hammas joten hampaitakin luvassa.
Emma93
Näppärä viestien naputtelija
Mä en oo osannu tyttöö mieltää vauvaks enää pitkään aikaan kun niin aikaseen alko liikkeelle lähtee.. :D toinen nousi jo tukea vasten seisomaan puolen vuoden jälkeen ja nyt jo menee pallon päälle istumaan ja siinä pomppii,eikä oo kertaakaan lentäny siitä! Tällä tytöllä on niin uskomattoman hyvä tasapaino ollu alusta lähtien kun seisoma asentoon vaan pääsi niin aina osas kaatua takapuolelleen ettei pahemmin lennellyt nurin. Käveltiin jo 9kkn jälkeen ja nyt meno on jo hurjaa. Niin vahvarakenteinen tyttö on että tiedä vielä miten lahjakas liikunnallisesti tulee. Tanssiaskeleitakin löytyy jos minkä laista.. :P itse jos makaan lattialla niin osaa jalkaa nostaa ja nousta päälle istumaan,sit siinä pomppii. :D eka vuosi oli meillä niin helppo,etten olis voinu haaveillakaan tällaista ekan lapsen kohdalle. Varmaan haluisin jo toisen jos olis jalka kunnossa ja vakituinen työ. Mutta kerkeehän tässä vielä kunnian nuori oon. :)
Hyvää alkanutta vuotta kaikille!
On kyllä niin nopeasti aika mennyt, meidän poika täyttää vuoden 16.1. Reipas pikku-ukkeli. Vielä ei kävele, tukea vasten seisoo, ilman tukea ihan välillä. Pieni ja siro ja aina vauhti päällä. Äidin rakkain! Koskaan ei ole vierastanut, todella sosiaalinen ja nauravainen tapaus, jonka kanssa on kyllä niin helppo lähteä mihin vaan, kun viihtyy ihmisten parissa.
Imetys jatkuu lapsentahtisesti ja saa jatkua niin kauan, kun poika rinnalla haluaa käydä. Alun imetysvaikeuksien jälkeen olen nauttinut todella paljon, kun ollaan saatu imetys toimimaan ja nyt se onkin helppoa ja nopeaa. Ja meidän yhteinen hetki.
Toisesta lapsesta kovasti haaveilen, mies ei edelleenkään lämpene ajatukselle. Ristiriitaisissa tunnelmissa tämän kanssa, mutta ehdottomasti nautin joka hetkestä perheeni kanssa ihan tämmöisenäänkin.
On kyllä niin nopeasti aika mennyt, meidän poika täyttää vuoden 16.1. Reipas pikku-ukkeli. Vielä ei kävele, tukea vasten seisoo, ilman tukea ihan välillä. Pieni ja siro ja aina vauhti päällä. Äidin rakkain!
Koskaan ei ole vierastanut, todella sosiaalinen ja nauravainen tapaus, jonka kanssa on kyllä niin helppo lähteä mihin vaan, kun viihtyy ihmisten parissa. Imetys jatkuu lapsentahtisesti ja saa jatkua niin kauan, kun poika rinnalla haluaa käydä. Alun imetysvaikeuksien jälkeen olen nauttinut todella paljon, kun ollaan saatu imetys toimimaan ja nyt se onkin helppoa ja nopeaa. Ja meidän yhteinen hetki.
Toisesta lapsesta kovasti haaveilen, mies ei edelleenkään lämpene ajatukselle. Ristiriitaisissa tunnelmissa tämän kanssa, mutta ehdottomasti nautin joka hetkestä perheeni kanssa ihan tämmöisenäänkin.
Emma, kuulostaa samalta, ku meillä esikoisen kohdalla ja voihan se olla, että nyt tätä junnua pitää nii vauvana, ku meille ei enää vauvoja suunnitellusti tule. Kävelemään esikoinen lähti hieman aiemmin, mutta poitsulla varmemmat liikkeet ja mielestäni parempi tasapaino. Toisaalta neiti kiipeili jo vuoden iässä mihin vaan, ja poitsulla vasta matalan tason päälle kiipeäminen onnistuu.
Käytiin 1-vuotisneuvolassa. Painoa lähemmäs 11 kg ja pituutta 77 cm. Hieman pidemmäksi olisin aavistellut, kun 80 cm vaatteet juuri sopivat, mutta onkai tuota pyöreyttä sitten vastaavasti sen verran, vaikka ihan käyrillä menee ja sopusuhtaiseksihan tuo terkkari sanoi. :P
ja voihan se olla, että nyt tätä junnua pitää nii vauvana, ku meille ei enää vauvoja suunnitellusti tule. Kävelemään esikoinen lähti hieman aiemmin, mutta poitsulla varmemmat liikkeet ja mielestäni parempi tasapaino. Toisaalta neiti kiipeili jo vuoden iässä mihin vaan, ja poitsulla vasta matalan tason päälle kiipeäminen onnistuu.Käytiin 1-vuotisneuvolassa. Painoa lähemmäs 11 kg ja pituutta 77 cm. Hieman pidemmäksi olisin aavistellut, kun 80 cm vaatteet juuri sopivat, mutta onkai tuota pyöreyttä sitten vastaavasti sen verran, vaikka ihan käyrillä menee ja sopusuhtaiseksihan tuo terkkari sanoi. :P
Poika oppi eilen iltana kävelemään :) tallusti koko olkkarin poikki ja eteisen käytävää. Vielä ei osaa vaihtaa suuntaa, menee vaan niin pitkään kun suoraa pääsee ja sitten kontilleen. Viime yö meni yllättäen rauhallisemmin ja tänä aamun ei ole itkeskellyt ollenkaan. Oli tosi kiukkuinen viikon sisään.
Meillä on nyt treenattu seisomista ilman tukea. Pidän poikaa käsistä kiinni, kun hän seisoo, sitten päästään irti ja poika jää seisomaan hetkeks. Yleensä alkaa hurja kikatus, kun hän huomaa seisovansa ite ja sit tietty pyllähdetään. :)
Tukea myöten, pöydät, sohva jne., kävellään jo tosi reippaasti, kävelykärry ei o pahemmin kiinnostanu.
Mut eiköhän täälläkin kohta kävellä. :)
Tukea myöten, pöydät, sohva jne., kävellään jo tosi reippaasti, kävelykärry ei o pahemmin kiinnostanu.
Mut eiköhän täälläkin kohta kävellä. :)
Täällä Sumppi on ihan sama vaihe menossa. Ja poika konttaa niin vauhdilla, että ei varmaan ainakaan etenemisvauhdin puolesta ole kiire kävelemään. Hauskinta on tällä hetkellä, kun poika konttaa vähän matkaa eteenpäin, kääntyy katsomaan peräänsä ja sitten äiti tai iskä lähtee perään. Siitäkös riemu repeää, poika oikein kiljuu riemusta ja meinaa tikahtua nauruunsa. Ja taas mennään pätkä eteenpäin, odotus, takaa-ajo, räkätys. 
Ja poika konttaa niin vauhdilla, että ei varmaan ainakaan etenemisvauhdin puolesta ole kiire kävelemään. Hauskinta on tällä hetkellä, kun poika konttaa vähän matkaa eteenpäin, kääntyy katsomaan peräänsä ja sitten äiti tai iskä lähtee perään. Siitäkös riemu repeää, poika oikein kiljuu riemusta ja meinaa tikahtua nauruunsa. Ja taas mennään pätkä eteenpäin, odotus, takaa-ajo, räkätys. Meillä myös sama leikki kuin Indiellä. Lisäksi menee nurkan tai huonekalujen taakse piiloon ja kun tulemme näköetäisyydelle, niin taas karkuun hirveetä kyytiä tuolla omalla tyylillään eli vasen jalkapohja maata vasten, mutta muuten konttausasennossa. Kävelee jo pitämällä vain yhdellä kädellä kiinni eilen esim. roikkuvasta heijastimesta ja otti eilen myös 3 askelta ihan ilman tukea, kun tuli miehen luota minun luokse. Potalta nousi ilman apua ylös ja pysyy jonkun hetken seisaaltaan ilman tukea, muttei nouse vielä keskeltä lattiaa seisomaan.
Kävelee jo pitämällä vain yhdellä kädellä kiinni eilen esim. roikkuvasta heijastimesta ja otti eilen myös 3 askelta ihan ilman tukea, kun tuli miehen luota minun luokse. Potalta nousi ilman apua ylös ja pysyy jonkun hetken seisaaltaan ilman tukea, muttei nouse vielä keskeltä lattiaa seisomaan.
Teillä pikkis80 kävellään kohta jo kovaa vauhtia :) Meillä alko samalla tavalla sillon vajaa 11kk iässä, alkuun piti kiinni jostai vaikka ei ois tukea kävellessä tarvinnu ja sit kohta menikii jo pitkiä matkoja yksin kävellen. Ekat pari viikkoo ite kävellessä piti olla aina joku lelu kädessä että uskalsi kävellä, vissii tarvii vaa jostai pitää kiinni ei väliä onko se äidin paidan helma vai lelu, molemmat tukee yhtä hyvin Poika on siis kohta 1,5kk kävelly mut ei osaa kuitenkaa vielä nousta seisomaan keskeltä lattiaa, aina on kontattava kohonkii mistä saa tukea että pääsee kävelemään.
Poika on siis kohta 1,5kk kävelly mut ei osaa kuitenkaa vielä nousta seisomaan keskeltä lattiaa, aina on kontattava kohonkii mistä saa tukea että pääsee kävelemään.
Meillä ollaan nyt viikon sisällä myös opittu ottamaan askelia niin, että pidetään äidin (tai isän) kädestä kiinni.
Kävelykärryä työntää hirveän etukumaralla asennolla, mikä alkoi häiritä mua, joten kokeilin josko kävelis käsi kädessä. Jouluna ei suostunut, mutta nyt kävelee (sitä ennen otti kertaalleen pari askelta isäänsä kohti ilman tukea, ja kaatui iloisena syliin).
Pääasiassa käsi on löysästi turvana, mutta välillä pitää ottaa kovempi ote, kun poika alkaa huojua, eikä tykkää yhtään jos "kaatuu", vaikkei satutakaan kun niksauttaa polvet koukkuun ja menee pyllylle. Tää on kuitenkin iso siirtymä meillä, seuraavaksi poika sitten kävelee. Ehkä olis syytä tilata ne kengät.
Poika on myös noussut kyykystä seisomaan, mutta ei lähde siitä kävelemään. Useammin nousee lähellä jotain tukea, että saa siitä sitten pian kiinni, ja toki niin että useammin pitää tuesta kiinni kuin on pitämättä.
Ja sitten toiseen asiaan. Olen käynyt lukemassa tuolla tän vuoden tammikuisissa synnytyskertomuksia ja/tai synnytystä ennakoivia oireita, ja niin nousi vuoden takaiset jutut mieleen! Eikö Mellulla ollut monena yönä supistuksia, jotka sitten laantu aamuun mennessä? Ja muistan, miten tuli tykättyä melkein jokaisesta jutusta, ja miten sitä odotti että poksahtaisi ja pääsisi eroon vatsasta ja tukalasta olosta.
Mutta itselle hurjinta on se, että samalla kun tuntuu että ympyrä sulkeutuu (vuosi kulunut synnytyksestä, nää tammivauvat on jo tai on kohta 1-vuotiaita, nyt seuraavan vuoden tammivauvat syntyy ja äidit on samoissa tunnoissa kuin me silloin), niin mulla on se kaikki taas edessä 2-3 kk kuluttua, riippuen siitä milloin vauva päättää syntyä.
Piti miehellekin tää todeta ääneen. Mies kovin ymmärtäväisesti nyökytteli, mut en tiedä ymmärsikö se oikeasti
Kyllä se toisaalta in ihmetellyt, miten nopeasti tää toinen raskaus on mennyt. Esikoinen sen tekee...
Kävelykärryä työntää hirveän etukumaralla asennolla, mikä alkoi häiritä mua, joten kokeilin josko kävelis käsi kädessä. Jouluna ei suostunut, mutta nyt kävelee (sitä ennen otti kertaalleen pari askelta isäänsä kohti ilman tukea, ja kaatui iloisena syliin).
Pääasiassa käsi on löysästi turvana, mutta välillä pitää ottaa kovempi ote, kun poika alkaa huojua, eikä tykkää yhtään jos "kaatuu", vaikkei satutakaan kun niksauttaa polvet koukkuun ja menee pyllylle. Tää on kuitenkin iso siirtymä meillä, seuraavaksi poika sitten kävelee. Ehkä olis syytä tilata ne kengät.
Poika on myös noussut kyykystä seisomaan, mutta ei lähde siitä kävelemään. Useammin nousee lähellä jotain tukea, että saa siitä sitten pian kiinni, ja toki niin että useammin pitää tuesta kiinni kuin on pitämättä.
Ja sitten toiseen asiaan. Olen käynyt lukemassa tuolla tän vuoden tammikuisissa synnytyskertomuksia ja/tai synnytystä ennakoivia oireita, ja niin nousi vuoden takaiset jutut mieleen! Eikö Mellulla ollut monena yönä supistuksia, jotka sitten laantu aamuun mennessä? Ja muistan, miten tuli tykättyä melkein jokaisesta jutusta, ja miten sitä odotti että poksahtaisi ja pääsisi eroon vatsasta ja tukalasta olosta.
Mutta itselle hurjinta on se, että samalla kun tuntuu että ympyrä sulkeutuu (vuosi kulunut synnytyksestä, nää tammivauvat on jo tai on kohta 1-vuotiaita, nyt seuraavan vuoden tammivauvat syntyy ja äidit on samoissa tunnoissa kuin me silloin), niin mulla on se kaikki taas edessä 2-3 kk kuluttua, riippuen siitä milloin vauva päättää syntyä.
Piti miehellekin tää todeta ääneen. Mies kovin ymmärtäväisesti nyökytteli, mut en tiedä ymmärsikö se oikeasti
Kyllä se toisaalta in ihmetellyt, miten nopeasti tää toinen raskaus on mennyt. Esikoinen sen tekee...
MarinaMelina
Sanavalmis juttuseppä
Joo niinhän se meni Kobe, yöt ja loppu vaiheessa päivätkin supistellessa mutta monta viikkoa tuloksetta, aluksi pelättiin että tulee ja lopuksi toivottiin että tulis jo :D ..sitten tulikin tyttö rytinällä kun saatiin homma käyntiin Hurjaa miten se aika vaan juoksee..
Hurjaa miten se aika vaan juoksee..
Mulla on muuten nyt se sama ajatus kuin jollain toisella silloin vuosi sitten, että miten sitä toista voi ikinä rakastaa yhtä paljon kuin esikoista
Hassua, miten toi poika näyttää välillä tosi isolta pojalta
Tukassa kunnon pyörre takaraivolla ja joissain vaatteissa jalat näyttää pitkiltä ja hoikilta (toisissa vaatteissa taas jalat näyttää lyhyiltä vauvajaloilta), ja ne kujeelliset hymyt ja naurut ja keksityt leikit.
Aika kauan on leikitty kukkuu-leikkiä. Poika kurkkii esim. nojatuolin käsinojan takaa (menee kyykkyyn ja nousee suoraksi). Uusin leikki on sellainen, missä poika seisoo tukea vasten ja tömistää askelia. Me sitten miehen kanssa matkitaan näitä pikkuaskelia, ja pojasta se on tosi hauskaa, ja vuorotellen tömistellään. Ihan hölmöjä leikkejä, mutta poika tykkää.
Nää leikit vielä menee, mutta en tiedä meneekö sitten vanhempana sen monimutkaisemmat leikit. Ilmeisesti niitäkin suositellaan leikittäviksi ainakin kerran päivässä lasten kanssa.
Hassua, miten toi poika näyttää välillä tosi isolta pojalta
Tukassa kunnon pyörre takaraivolla ja joissain vaatteissa jalat näyttää pitkiltä ja hoikilta (toisissa vaatteissa taas jalat näyttää lyhyiltä vauvajaloilta), ja ne kujeelliset hymyt ja naurut ja keksityt leikit.
Aika kauan on leikitty kukkuu-leikkiä. Poika kurkkii esim. nojatuolin käsinojan takaa (menee kyykkyyn ja nousee suoraksi). Uusin leikki on sellainen, missä poika seisoo tukea vasten ja tömistää askelia. Me sitten miehen kanssa matkitaan näitä pikkuaskelia, ja pojasta se on tosi hauskaa, ja vuorotellen tömistellään. Ihan hölmöjä leikkejä, mutta poika tykkää.
Nää leikit vielä menee, mutta en tiedä meneekö sitten vanhempana sen monimutkaisemmat leikit. Ilmeisesti niitäkin suositellaan leikittäviksi ainakin kerran päivässä lasten kanssa.