Viimeisen viikon oon vatvonu juupas-eipäs kiinteiden aloitusta, että odottaako tasan puolivuotiaaksi (14.1. saakka) vai ei. Syyt puolesta ja vastaan on ollu ihan yhtä typeriä: oon halunnu odottaa, koska haluan täysimettää suositusten mukaisesti 6 kk (viikko tai kaks sinne tai tänne on varmaan tosi merkittävä); ja oon halunnu aloittaa, koska seuraava neuvola on tasan sinä päivänä kun tyttö täyttää 6 kk, enkä halua sanoa siellä ettei olla maistettu vielä mitään (enkä ainakaan syöttää ekaa kertaa kiireellä samana aamuna, neuvola-aika on jo kympiltä)... :P Äly hoi?
Eilen pyysin miestä päättämään, niin lopputulos on, että aloitetaan kahta päivää ennen kuin tyttö täyttää 6 kk. Voin hyvillä mielin sanoa täysimettäneeni puolivuotiaaksi ja silti kertoa neuvolassa hoitajalle, että kiinteät on aloitettu. :D
Isompi juttu, joka pitäis myös ensi viikolla hoitaa, on perhepedistä luopuminen. Nyyh. Toisaalta ihanaa saada mies takas viereen (on nukkunu puoli vuotta olohuoneessa, kun ei me kolmistaan mahduta sänkyyn), mutta miten mä kestän sen, ettei tyttö ookaan kainalossa! Ja ennen kaikkea miten mä jaksan yösyötöt, kun pitää ihan oikeesti vääntäytyä ylös eikä vaan vähän kääntää kylkeä ja tyrkätä tissi suuhun. Kääk.
Niin ja nukkumajärjestelyä aletaan muuttaa siksi, että tuon liikkuvaisen tytön kanssa parisängyssä nukkuminen on jo aika stressaavaa, pelkään että ryömii/kierii joskus vielä lattialle yöllä. Ja aloitetaan opettelu vasta ens viikolla, koska tällä viikolla meillä on useampana päivänä vieraita ym. Ei liikaa äksöniä samaan aikaan.