Tammikuun turinat

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja miuk
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Sama tilanne Nausicaä. Viimeksi kans hävisi oireet, joten ei sitäkään toivo. Sillon tais olla viikko 7. Siksi nyt onkin vaan odottava fiilis kun tietää et mitä tahansa voi vielä tapahtua vaikka nyt rinnat onki ollu pirun kipeät. Viimeksi tais se pahoinvointiki alkaa joskus viikon 5 lopussa elikkä sitä odotellessa.. Täällä mies ei meinaa uskoa että rinnat on niin kipeät ja tökkii niitä tahallaan. Ei ne ukot vaan tajua. Meil tosin taitaa vähän molemmilla olla siitä edellisestä kokemuksesta sen verran ikävät muistot ettei kummatkaan ajatella mun olevan oikeasti raskaana ennen kuin ultrassa näkyy jotain.
 
Voimia DarkMimosalle <3

Mä oon taas sairaslomalla.. la su yönä tuli rusehtavaa vuotoa ja sunnuntaina kävin sitten yksityisellä kun sairaala ei ottanut koska vuoto ei ollut kirkasta eikä superrunsasta.. Onneksi kaikki oli kuitenkin hyvin vastasi 7+5 eli tänään jo 8+0 poks :) pienenpienet kädet ja jalatkin erottui ultrassa.. heh ollaan jo kahdesti päästy kurkistamaan :) Vuoto johtui istukasta joka on suoraan kohdunsuunpäällä ja pieneenpieni hematoomakin löyty suoraan istukan alta.. eli nyt torstaihin asti täyslepo ja sen jälkeen urheilu/nostokielto np ultraan asti :/ Nyt jo ihan tylsistymässä että mitähän sit kun ei saa mitään tehdä, mutta tietysti pienen parhaaksi levätään :) Toisaalta eilen oli taas ihan kamala pahoinvointi että toisaalta ihan hyväkin olla kotona.. vaikka tuntuu että ihmistenilmoilla se olo ei ehkä oo iihan niin paha kun ei kerkee niin siihen keskittyä ja pitää skarpata ettei jää kiinni.

Varasin myös np ultran joka on 19.2 eli ei montaakaan viikkoa enään.
 
Ihana kuulla ettei kaikilla vuoto aina tarkoita pahinta! :) Mua vähän huvittaa, kun en vielä halua kenellekään kertoa ja viikonloppuna on yhet juhlat jossa jäisin aika nopeasti kiinni jos en alkoholia joisi. En myöskään osaa valehdella mistään antibiootista, joten meinasin että ostaisin alkoholintonta viiniä ja täyttäisin sillä normaalin viinipullon. Kaikkea sitä ihminen keksii :P
 
Voi ei osanotot kaikille pikkusen menettäneille.. on se hurjan raskas asia kuitenkin.. Eilen varasin neuvola ajan joka on ensi viikon torstaina eli rv 7+1.. vähä kuitenki pelottaa pääseekö sinne asti vaikka ihan nurkan takana onkin.. Onhan n itä oireita kuten välillä vielä alavatsaa juilii kipeesti ja illalla paha olo tulee itelle yleensä.. rinnat vähän kipeät ja pistelee välil. Jotenki kuitenki vähä taka alalla pysyn täältä kun on niin epävarma olo tästä raskaudesta. Varmasti enemmän sitte np ultran jälkeen höpötän täällä.. Huomenna sitten poksuu viikot 6+0. Toivotaan että pikkuset pysyy matkas!
 
RouvaAA oi hyvä kun syy vuotelulle selvisi ja kaikki nyt levolla asettuu :) ja ihanaa että masussa kaikki hyvin ja ootte päässet tiirailemaan!

Mulle tosta alkoholista ja kiinnijäämisestä mieleen, et mun tilanne on sinänsä helpompi. Oon viimeks juonu alkoholia 2013, kun ei vaan sen jälkeen oo tehny mieli ja totesin et mun kroppa ei kestä enää krapulaa. Sit oon vaan todennu et helpompi olla ottamatta Se yksikin ja sit lähtee autolla viihteelle, säästää takseissa jne. Mut vitsi kun ihmisillä kesti aikansa tajuta et toinen ei,vaan halua juoda.,kaikki raskausepäilyt tuotiin siis silloin esiin. Mut,nyt kun kaikki jo tietää et en juo, niin eivät enää jaksa ihmetellä. Siitä mä ekana jään kiinni kun en lähdekään tupakalle normitapaan :)

Kävin labrassa ja hiton lääkäri ei sit voinu mainita et piti olla syömättä!! Olisin ihan mielelläni ollut tunkematta väkisin sit aamupalaa suuhuni ja sit sain pari niin huvittavan kuulost yökkikohtausta että en voinu muuta kun kikattaa ittelleni hysteerisenä :D soitin neuvolaan ja sanoivat että voin nyt syödä somacia muutaman päivän et maha,rauhoittuu.

Hei eilen olikin yrjötön päivä! Mut illalla oli kyllä niin inhottava yökkisolo että kesti pitkään saada unen päästä kiinni. Ja sit kun vihdoin nukkuu makeesti niin kello,herättää labraan. Onneks mies on nyt vienyt esikon hoitoon. Nyt ei vaan jaksais tehdä mitään, veto pois ja just sellnen inhottva riippana etova olo. BLAAH...

Parempia olotiloja kaikille <3
 
Jauhelihan paistaminen teki tänään tiukkaa! Jotenkin siinä oli niin paha imelä haju, että huhhuh!!

Lisää oireita tänne vaan, kiitos!!

Ihan hullua, kun alkaa tätä oireettomuutta itsellensä järkeilemään. Mietin ton kohdun kasvun ja kipuilun suhteen, että jospa se on edellisistä raskauksista niin venähtänyt, ettei samalla lailla enää kipuile kasvaessaan. Turvotuksen puuttumiseen selitin itselleni, että istukka on nyt varmaan takaseinässä, kun molemmissa aiemmissa se on ollut etuseinässä. ...kunnes muistin, että näillä viikoilla istukka taitaa olla vielä olla vielä suht isolla alalla kohdun seinämää. :shifty:

Olispa ollut jo huomenna ultra, mutta viikon saa vielä jännätä!!:nailbiting:

Hyvä kikka alkoholin kanssa Hope!! :joyful: Kierrekorkilllinen viinipullo tosiaan vaan! Ja toivot, ettei kukaan pyydä saada huikkaa...on meinaan aika pahoja noi holittomat viinit!! :rolleyes:
 
Joo, pitää tosiaan toivoa ettei kukaan pyydä maistiaisia. Voihan sitä aina juoda suoraan pullon suusta ja valitella flunssaa niin varmasti ei maistu kenellekään :D En olekaan koskaan maistanut mitään alkoholittomia viinejä, joten uus kokemus sekin. Baarissa pitää sitten katella mitä tilaa. Viimeksi kun olin raskaana ja yritin tilata alkoholitonta ja baarissa ei ollut niin pyysin että jos saisin vaikka appelsiinimehun drinkkilasiin että vois ehkä väittää sen olevan alkoholillista. Baarimikkona työskentelevä nainen katsoi mua kun olisin ihan pimahtanut.

Toi tipaton olisi ollut niiin hyvä syy! Harmi että oon ollu suunnittelemassa itse näitä kyseisiä juhlia, joten tässä vaiheessa tuntuu vähän turhan myöhäiseltä ilmoittaa että olenkin tipattomalla. Onneksi tän jälkeen ei olekaan tiedossa mitään pippaloita...
 
Ei jumankekka että ottaa toi mies aivoon! En tiiä onko tää nyt hormonaalista ylireagointia vai onko toi oikeesti ihan pässi, mutta aika p*skaa tää kaikki yhdessäoloaika kotona on. Pitäis kai yrittää ymmärtää sitäkin, kun sillä on tosi aikasia vuoroja, mutta kun kaikki kommunikointi tuntuu olevan puhinaa ja huokailua... Pitäis tosiaan pakata tässä koko aika muuttoa varten, joka on jo lauantaina, eikä toi oo yhen ainutta tavaraa vielä laatikkoon laittanu. Mun pitäs pystyä esikoisen hoidon lomassa. Tuolla toi mies taas nukkuu.. Huoh. Vähän pelottaa ajatus pienestä vauvasta tähän :/
 
Onko Mielipidekysymys teilläpäin tarjolla esim. seurakunnan tarjoamaa ilmaista pariterapiaa? Että jos on parisuhteessa tulehtunut tilanne, niin suosittelen rohkeasti sellaisesta hakeen apua. :) Meillä oli parisuhteessa tosi iso kriisi pari vuotta sitten ja hakeuduttiin sellaiseen ja vaikka nyt ollaan kriisivaiheesta jo yli, niin käydään edelleen siellä muutaman kuukauden välein ja koetaan se tosi hyväksi.
 
Mielipidekysymys yritetään vaan olla miettimättä sitä vauvaa siihen arkeen vielä. Mullakin on välillä päiviä, jolloin ajattelen että ei helvetti mulla on tällä kohta kolme vauvaa mukaanluettuna mieheni :D että no way en selviä ikinä! Mutta sit vaan yrittää elää hetken ja päivän kerrallaan ja vaikka ottaa tavotteeks selvitä ensin tästä alkuraskaudesta :) Mutta täysin normaalia miettiä ja kauhistella. Jos mä olisin,ollut täysin varma tästä toisesta lapsesta, niin sitä ei olisi laitettu alulle ollenkaan. Mutta sit vaan päätin että en jaksa enää miettiä päätäni puhki ja jos sydän sanoo kyllä niin sitä seurataan. Kaikkea ei voi elämässä etukäteen suunnitella ja varmistaa, on vaan luotettava että elämässä pärjää. Ja jos ei pärjää, niin apuakin saa :) Tsemppiä muuton ja aivoon ottavan miehen kanssa :) Et ole tuntemusten kanssa yksin!
 
Anell, aika ison osan mun ajatuksista kirjotit juuri. Miestä en voi moittia, se on ihana ja pyörittää kotia kun minä vaikerran, mut raskausaika, tuleva arki ja siihen liittyvä ahdistus on kyllä niin tuttua. Kuinka jaksan?
 
Kiitos Belle ja Anell :) Melkeen vähän teki mieli itkeä tirauttaa noita lukiessa, ehkä oon vähän herkillä.

Meillä on tosiaan ongelmamme (kelläpä ei olis) ja tuossa syksyllä puhuttiinkin terapiaan menosta, mutta asiat sutten lutviutu vähän niinku omalla painollaan. Ei kaikki mitään ruusuista edelleenkään tosiaan oo, mutta ei meillä varsinaista kriisiä enää oo päällä. Tässä nyt vaan kaatuu liikaa asioita samaan aikaan päälle. Ehkäpä tää taas tästä kun ollaan saatu muutettua ja kun ultraan päästään ettei tartte stressata onko tuolla mahassa ketään.

Vaikka kyllä silti pelottaa, jos syksyllä oikeesti oon kahen alle kaksvuotiaan kanssa yksin kotona. Ja jos vauva onkin joku koliikkitapaus tms. Ja jo loppuraskaus pelottaa, kun esikoisestakin meni selkä ja vatsa oli muutenkin niin valtava etten pystyny tekee oikeen mitään, niin miten tota pientä ihmistä sitte nostelen pöytään ja pyllypesulle. Paniikki iskee :/
 
Kiva nyt on ihan semmonen olo niinku olis funssa tai joku tuloillaan. :meh: Paleltaa ja päätä särkee ja kurja olo. Pelottaa että jos tulee kuumetta kun mulle sanottiin että kuume ei saa nousta yli 38:n ja pitää ottaa Panadolia heti jos alkaa kuume nousemaan.

Eikö se vissiin oo suht yleistä että raskauden aikana tulee jotain flunssaa? Onko teillä ollut, ja miten kovasti tätä kannattaa nyt alkaa panikoimaan?
 
Mä olin ollu viis päivää jo flunssassa ennen plussausta. Otrivinia käytetty viikon verran. Se vähän huoletti. Lämpöä oli koko ajan reilu 37 ja lämpöä mulla on tosi harvoin. Plussauksen jälkeen epäilin, että lämpö johtui raskaudesta.
 
Mielipidekysymys sanoi:
Kiitos Belle ja Anell :) Melkeen vähän teki mieli itkeä tirauttaa noita lukiessa, ehkä oon vähän herkillä.

Meillä on tosiaan ongelmamme (kelläpä ei olis) ja tuossa syksyllä puhuttiinkin terapiaan menosta, mutta asiat sutten lutviutu vähän niinku omalla painollaan. Ei kaikki mitään ruusuista edelleenkään tosiaan oo, mutta ei meillä varsinaista kriisiä enää oo päällä. Tässä nyt vaan kaatuu liikaa asioita samaan aikaan päälle. Ehkäpä tää taas tästä kun ollaan saatu muutettua ja kun ultraan päästään ettei tartte stressata onko tuolla mahassa ketään.

Vaikka kyllä silti pelottaa, jos syksyllä oikeesti oon kahen alle kaksvuotiaan kanssa yksin kotona. Ja jos vauva onkin joku koliikkitapaus tms. Ja jo loppuraskaus pelottaa, kun esikoisestakin meni selkä ja vatsa oli muutenkin niin valtava etten pystyny tekee oikeen mitään, niin miten tota pientä ihmistä sitte nostelen pöytään ja pyllypesulle. Paniikki iskee :/
Click to expand...

Asioilla on tapana järjestyä. :) Ne on vähä semmosia asioita, ettei niitä etukäteen ensinnäkään voi tietää eikä murehtimalla ratkaista. Jos sitten tulee paha olla, niin just vaikka neuvolassa aukaisee suunsa, jotta sais sitte apua. Ja ihan meistä jokainen voi siihen väsymyksen tilaan joutua vaikka yhdenkin pienen kans. :) armoa itseä kohtaan eikä liian korkeaa kynnystä itselle (ja vaikka sille parisuhteellekaan) avun pyytämiseen. <3
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top