Tammikuun touhukkaat tohinat!

Onnea Tiittanalle kun päset äitiyslomalle! Mulla se on edessä "vasta" viikon päästä. Kyllä se voi silti vähän oudolta tuntua, että joku muu oikeasti ottaa vastuun näistä hommista, mutta toisaalta olen jo viikkojen ajan ollut enemmän kuin valmis lähtemään ja ajatukset olleet ihan kokonaan muualla.

Piia, en minäkään ole mikään yleinen lastenhoitaja/viihdyttäjä/mikälie tyyppi, enkä vielä muutama vuosi sitten ollut edes oleskellut pikkulasten läheisyydessä kovinkaan paljon lastenvahtivuoroista puhumattakaan. On kyllä ihanaa kun joku lapsi selvästi tykkää musta ja olen nyt oppinut sellaisista leikki-ikäisistä sen, että kun kyselen lapselta hänen touhuistaan ja pyydän kertomaan leluista tms, niin silloin homma yleensä sujuu :) Hoidosta ja kasvatuksesta (käytännössä siis) en tosiaan vielä tiedä juuri mitään tai osaa ajatella, minkälainen äiti tulen siinä mielessä olemaan, mitä nyt vauvanhoitoon yrittänyt perehtyä tässä raskaana ollessa), en edes ole ollut sellaisessa "vastuullisen aikuisen" roolissa! Huh, siitä tulee aikaimoinen oppimisprosessi, mutta eiköhän siihen rooliin kasva vähitellen.

Mulle muuten kasvaa sellaista vauvatukkaa! Huomasin eilen. Siis ohuita haivenia tohon otsalle. Mulla on pitkät otsahiukset, niin uudet hiukset erottuvat melko selvästi. Luin tuosta ilmiöstä jostain. Saa nähdä, pysyykö ne päässä enää synnytyksen jälkeen ja alkaako tässä muutenkin sitten kaljuuntua niinkuin pelottelevat :p
 
Kittis Mulla lähti varmaan järjettömästi hiuksista siinä 6kk synnytyksestä. Lähtikin vielä niin salakavalasti, eikä tupottain harjatessa tai pestessä, kuten useilla kavereillani. Muualla päässä tätä ei paljon näkynyt, kuin ohimoilla ja tarkoittikin se sitä, että otsatukka oli ihan pakko leikata. Mulla oli todella pitkä tukka yli lapaluiden, mutta nyt oli pakko leikata hartioille, kun tukka oli latvoista ohutta ja ponnarissakin näytti hiirenhännältä :eek: 2-vuotta hiuksia sai kasvatella päähän ja heti, kun näyttää taas hyväkuntoiselta odotan toista ja varmasti tukka lähtee taas :grin Noooh, olen päättänyt nyt kokeilla kaverin suosittelemaa priorin kapseleita, joilla hän sai nopeasti sairaudenaiheuttamat kaljuläiskät piiloon. Kaksi lastakin on tässä välissä imettänyt ja letti on paksu, kuin mikäkin! :rolleyes:

Mä taas olen lasten kanssa touhuaja, MUTTA en lässyttäjä. Suorastaan inhoan, kun joillain on tapana muuttaa ääntään lässytykseksi aina lapselle puhuttaessa... Kyllä toki itsekin puhun pehmeämmin ja lempeämmin, mutta EN lässytä tai muuta omaa ääntäni. Yksi kaverini taas aina kullittelee lastaan joka paikassa. Itsekin kotona kyllä kullittelen poikaamme, mutta silloinkin liitän nimen mukaan tai sanon äidin kullaksi. Samoin tekevät isovanhemmat. Tullut vain mieleen, että aina kun tämä kutsuttu kulta-rakas on meillä äitinsä kanssa kylässä, että meneekö muut lapset sekaisin tästä, kun hekin ovat vanhemmilleen niitä kulta-rakkaita. Eikö voisi vain kutsua nimellä tai sitten edes liittää lapsensa nimen siihen eteen... Mahtoikohan kukaan ymmärtää mitä haen tällä takaa :grin
 
Juu kyllä minä ainakin tajusin! En kanssa oikein ymmärrä, miksi puheääntä muutetaan lapselle puhuessa (ok, vauvalle puhuessa voi käydä niin vähän niinkuin vahingossa mutta kuitenkin). Yritän pitää äänen normaalina ja pikku kullan tietoisena myös siitä, mikä hänen oikea nimensä on, ainakin kodin ulkopuolella :)
 
Piia84 se kätilö ei mitenkään vaikuttanut ylikannustavalta tohon luomusynnytykseen, vaikka sanokin että on parempi jos synnytys pääsee kunnolla käyntiin ennenkun kovia lääkkeitä ruvetaan antamaan. Se vaan kerto sen epiduraalin laiton niin yksityiskohtasesti ja että sitten ei välttämättä pysty enää kävelemään ja äidin sekä vauvan vointia tarkkaillaan tarkasti aluksi. Mua jotenkin hirvittää tommoset kovat lääkkeet. Jouduin käyttämään muutama vuosi sitten kovia kipu- ja masennuslääkkeitä jotka sai mut aivan toiseksi ihmiseksi ja eivät sopineet mulle ollenkaan. Siitä on jäänyt mulle kauheat traumat. Suhtaudun kokemuksieni takia hyvin negatiivisesti kaikkiin lääkkeisiin, vaikka tiedänkin että niistä voi myös olla suuri apu.
 
Jossain tutkimuksissa on todettu,että lässyttämisestä olisi jopa hyötyä vauvalle, näin mieheni minulle kertoi kun muutama päivä sitten keskuttelimme juuri tästä "ihanasta" lässyttämisestä. Itse lässytän välillä koirillemme samoin mieheni. Ja lässytämme myös toisillemme, yleensä tosin vitsillä. Lapsille puhuttaessa en oikeastaan lässytä mutta kyllä ääneni muuttuu hieman, esim jos leikin lapsen kanssa ääneni on innostuneempi ja hellempi. Se kai tulee luonnostaan, sillä olen hyvin lapsenmielinen ja tykkään leikkiä. Mutta tiedän että tulen aivan varmasti lässyttämään vauvalleni, mutta en kyllä varmaan julkisilla paikoilla, ainakaan niin paljon.
 
Mäkään en niin hirveen innoissani oo muiden lasten kanssa touhuamaan, paitsi noiden sisarusten lasten. Hauskaa muuten huomata että meille palautui mun niille sisarusten lapsille ostamia vaatteita :)

Mulla alkaa äitiysloma maanantaina, tosin eroa arkeenhan ei tule kun olen esikoisen kanssa kotona :) Välillä kauhistuttaa kuinka mä pärjään 2 pienen lapsen kanssa kotona kun on niin vaivalloista nyt välillä esikoisenkin kanssa touhuaminen. Sitten muistuu mieleen, että niin tosiaan mullahan ei oo tätä mahaa tässä sitten enää ja lonkkakipukin alkaa helpottaa synnytyksestä :) Tosin voi se silti olla haastavaa, ikäeroa tulee 1v 2vk jos laskettuna päivänä syntyy.

Mua on alkanut mietityttää toi epiduraali, haluanko sitä seuraavassa synnytyksessä. Se neula on aika järkyn kokonen millä sitä pistetään ja selvishän siitä synnytyksestä jo kerran ilman niin ehkä toinenkin kerta menis :)
 
Mietin myöskin tuota epiduraalia vielä. Jäätävän kokoinen se neula!! Ajattelin yrittää aluksi ilman mitään, mutta sitten miettiä vaihtoehtoja jos aivan sietämättömäksi käy. Senhän näkee sitten. :)
 
Ai hitsit kuulostaa tosi hyvältä toi järkyttävän kokonen neula, näin neulakammoisen korvaan :)
 
  • Tykkään
Reaktiot: Ann
No älä muuta sano! :D neuvolan tätin kanssa oli eilen kovasti juttua synnytyksestä ja alkoi jännittää aivan simona! Nous kauhee tsemppi päälle, että kyllähän minä sen saan pukellettua ilman neulojakin, on se varmasti sen arvoista.
 
Anteeks Nannai1, ei ollu tarkotus pelotella lisää. Jos yhtään helpottaa niin kyllä siinä puudutetaan ensin pienellä neulalla ja et sä ite nää sitä neulaa kun siellä selän takana touhuillaan.
 
Mie kyllä otan sen spinaalin (tai epiduraalin) käyttöön oikein mielelläni jos sellaisen kerkiää antamaan :grin:grin Mullon vaan mielessä ne kauheempaakin kauheemmat kivut ja väsymys esikoisen syntymästä, vaikka toki eihän se nyt ees lopulta kauaa kestänytkään... kun toiset aukee 20 tuntia, ja enemmänkin... Omakokemus lääkkeen laitosta on se, että se ei sattunut ollenkaan,yhen yhä supistustakaan ei tullut sinä aikana (vaikka niitä tuli kolmen min. välein tasasesti muutoin koko ajan ennen laittoa ja mikä parasta se auttoi ihan yli hyvin. Toisella siskolla onkin sitten ihan päinvastaiset kokemukset kaikkien kolmen lapsen kohdalla... Mie kävin pumpun kanssa veskissäkin kävellen :) Neulakammo mulla on sitten tonne alapäähän! Hui kauhia, jos joku yrittääkin sohia tonne pimperoon jotain puudutteita.... ajatuskin kauhistuttaa niin että heti meni ihan kananlihalle:grin:grin

Mutta se on oikeasti todella hyvä homma, että meitä löytyy moneen lähtöön noiden kivunlievitysten kanssa ja mielenkiinnolla jo odotankin että päästään jakamaan kertomuksia keskenämme :love017:love017:love017

Mies lähtee tänään reissuun ja huomenna illalla/yöllä palailee kotiin (näitä autoharrastuksia) on nyt viimeinen reissu ennenkuin bebe on maailmassa. Taas tänään vessassa käydessä klökö löytyi housusta ja n. tunti löydöksestä yksi kipeä menkkajomotus alamahalle (oltiin pojan kans päikkäreillä). Eikä yhtään auta se, että viime yönä näin unta että miehen sisko sitten joutu lähtemään mun kanssa synnyttämään kun mies oli tällä kyseisellä reissullaan ja poika meni anopille hoitoon siksi aikaa! No, jospa ei nyt kuitenkaan vielä... mutta viikon päästä sais jo vaikka tulla kun kerenny kaikki ensi viikon ohjelmat tekemään :happy119:happy119:smiley-ashamed005:rolleyes:

btw, ihanaa kun oli tullut näin paljon tekstiä lyhyessä ajassa:love7

eka viikko mammalomaa takana ja toivottavasti pian sen saa jakaa uudenkin perheenjäsenen kanssa :love7:love7
 
Joo tosiaan se epiduraalin laitto ei satu sitten yhtään, eikä sitä neulaa näytetä! Siinä maataan kyljellään selkä pyöreänä, eikä laittoa näe. Toki ne kertovat mitä tekevät. Mulla on epiduraalista todella hyvä kokemus, enkä olisi esikoisen synnytyksessä ilman sitä pärjännyt. Sen verran nopeen tahtiin synnytys sitten eteni, että kivut olivat kanssa moninkertaiset. Sain hetken levätä kivuilta ja kerätä voimia ponnistamaan. Ilman epiduraalia olisin varmasti ollut ihan puhki supistuskivuista, enkä olisi enää jaksanut ponnistaa. Kuitenkin valvottuja tunteja oli parin vuorokauden edestä.

Itse ainakin päätin olla yhtään miettimättä koko synnytystä kivunlievityksen suhteen. Menen ihan sen mukaan miltä silloin tuntuu ja olen lääkkeittä niin kauan kun vain kykenee. Mutta luomuna en aio synnyttää sen voin jo sanoa :p

Tuli muuten viimeyönä nukuttua ihan hiukka hyvin taas! Mistä ihmeestä tätä unta vaan piisaa! Sänkyyn mennessä, en ollut yhtään väsynyt ja aloin kirjaa lukemaan. No en montaa sivua eteenpäin päässyn, kun oli pakko alkaa nukkumaan. Mulla aina herätyskello soimassa aamuisin, että olisin ennen esikoista hereillä ja aamupala valmiina, mutta enhän minä mitään jaksanut herätä! Nukuin sitten vielä pari tuntia kauemmin ja tuli otettua sellaiset 10h yöunet :grin Pakko se oli sitten panna vähän tuulemaan ja kohta onkin koko kämppä puunattu, pyykkiä pesty, leivottu ja samalla leikitty lapsen kanssa! Päivällisen jälkeen mennään kyllä koko perhe lenkille ja lämmitetään vielä sauna :) Voisiko viikonlopun paremmin aloittaa! :)
 
Mua ei hirveästi kauhistuta nuo neulat. Siis tietty olen mieluummin katsomatta kun otetaan vaikka kyynärtaipeesta verta, mutta etenkin jos ei satu niin ottakoot ihan rauhassa. Siinä mielessä se kivunlievityskään ei pelota. Semmoinen tippakanyylin neula kämmenselässä ei kyllä hirveesti houkuta, pitää varmaa pyytää jotain sideharsoa ympärille jos se häiritsee. Mulla ei ole koskaan semmoista ollut, niin voihan olla, ettei sihen edes kiinnitä huomiota siinä.

Maha alkaa olemaan aika valtava ja koko ajan tiellä. Mä oon ihan muumimamma, 54 kilon lähtöpainoon +14 kg jo... Käytiin eilen kaverin kanssa syömässä ja en meinannut pystyä edes istumaan pöydässä kun pitäis kuitenkin vähän nojailla eteenpäin ettei oo ruokaa paidalla. Ainut vaihtoehto oli työntää tuolia taaksepäin ja roikkua siinä reunalla. Onneks oli se mahdollisuus, toisin kuin semmoisessa loosissa jossa on kiinteät penkit... ja ruokaa meni paidalle kuitenkin! :D On tän pallon kanssa eläminen oikeesti vähän koomisen tuntuista välillä, onneks ei enää kauaa niin voi jättää äitiysfarkutkin nurkkaan ja vaan kotoilla collegehousuissa... ja pianhan vauva on täällä ja en ole enää näin superkömpelö. Miltäköhän se maha sit mahtaa tuntua niin pitkän ajan jälkeen...

Kirjoittelin noista vauvahaivenista tuossa. Mulla on myös toinen kummallinen juttu, mikä tuli itselle yllätyksenä: pienet luomet. Siis tosi tosi pienet, mutta sellaiset ulkonevat. Niitä on etenkin kaulassa. Toivon mukaan lähtevät pois tai sitten pitää mennä leikkauttamaan myöhemmin. Pitäis päästä eroon parista muustakin luomesta, joten ehkä menisivät samalla. Outoja ilmiöitä nämä!
 
Muokattu viimeksi:
Kittis, määpä tiedän! Se tuntuu semmoselle roikkuvalle mahanahkalaukulle joka menis ihan vyölaukusta!! :smiley-bounce022:smiley-bounce022:smiley-bounce022

Nojoo, pitäs tonne toiselle palstalle varmasti valittaa, mutta valitampa nyt tänne. Siis tämä aamu... on ollu tämän raskauden vaikein aamu ja päivä ikinä. Heräsin 5.30 hienoiseen kivun tunteeseen joka meni ohi ja juuri kun olin vaipumassa uneen niin uudelleenhan se tuli. Supistuksia?-ajattelin, ja unet jäikin sitte siihen. Ei niitä sitten sen enempää tullutkaan... mutta on kyllä hankala olla, ihan sama mitenpäin olen. Seisaalta tulee sellanen tasanen poltteleva tunne koko mahaan ja ihan tonne rööreihin asti. Istuen se häviää, mutta selkä ei kauaa jaksa istua. Kummallakin kylellä on paha olla ja varsinki kädet ottaa ja puutuu. lisäksi tuntuu kun sormia laittaa nyrkkiin ettei ole voimia sormissa oikein kunnolla, turvoksissa? ei oikein silmin näe että ois paisuneet mitenkää urakalla mutta...maha painaa ja vauva elämöi ihan urakalla, käy ihan tosi kipeesti vlistä kun heittää kai kärrynpyörää... en oo kyllä yhtään varma siitä että ois pää alaspäin tuolla enää o_O

Piti ihan aamusella mittailla verenpainettakin muutamaan otteeseen kun pääkin oli sitten kipeä, mutta ei ne paineet nyt onneksi mitää hälyttäviä olleet... Täällä on flunssaa liikenteessä. Lieköhän sitten tulossa kipeäksi.

Olo on ku norsulla ja oma paino vaan ahdistaa kehoa, voi kun tää loppus jo pian.....
 
Vaikka mulla onkin kauhea piikki-ja verikammo niin mun pitää nimenomaan saada nähdä jos joku ottaa verta tai pistää mua neulalla. Se on just pahinta jos en näe sitä. Mulla on niin hirveät traumat tipan laitostakin, joku nuori mies hoitaja yritti kerran laittaa mulle tippaa 15 minuuttia. Se oli aika tuskanen kokemus.

Mun käy oikeesti kateeks teitä joilla paino on noussu noin hyvin. Mä tunnen itseni jotenkin niin huonoksi ja melkeimpä koen epäonnistuneeni kun paino ei ole noussut paljon mitään. Ja kun kaikki tuntuu olevan niin huolissaan ja huomauttelee että muista syödä. Ja mähän syön koko ajan. No jos vaikka saisin näinä viimeisinä viitenä viikkona edes muutaman kilon lisää.

Piia84 mulla on ollut ihan samanlaisia tuntemuksia. Onneks tänään on ollut vähemmän, mut eilinen ilta ja yö oli yhtä tuskaa. Varsinkin se alapään polttelu oli ihan kauheeta.
 
Flunssa iski :sad001 Kaamee olo. Vaikka kuumetta ei ookaan. Tässä pitäs huomiseks väsätä vielä täytekakkua (miehen pojan 7v synttärit) ja järjestellä. Mies saa imuroida huomenna. Pitää vissiin lisää panadolia ottaa että kykenee leipomistouhuihin.

Mulla ei oo ku pari kiloo noussut paino. Mutta edellisessä raskaudessa sitä tulikin sitten reiluu 20kg ja ei niitä ehtinyt laihduttaa ennen tätä raskautta. Nyt onkin sitten tod.näk. tuosta ylipainosta johtuen raskausdiabetes. Ärsyttävää. Näitä synttäreitäkin miettiny, ku pitää hillitä itsensä ettei liikaa tuu syötyä makeeta. Mikä voi olla vaikeeta kun tässä jo reilu kuukausi eletty sokerittomana :D Jostain syystä tekee kokoajan mieli suklaadonitsia :D Pitänee sellanen tilata mieheltä vierihoito-osastolle sitten :)
 
Elä Nannai huolehdi! Pääasia että vauva on terve ja kasvaa hyvin! :) jokainen odottaja on omanlaisensa ja eikös se ole juuri parasta niin. Jotkut pysyy simpsakoina ja hoikkasina ja jotkut paisuu kuin pullataikina :D vaihtaisin kyllä osaa sinun kans samantien ko itte olen levinny naamaa myöten ainaki 5metriä ja painoa tullu lissää semmoset pienet 17kg. Ei ole kengännauhojen sitomisesta puhettakaan täällä enää ja ainoat ulkovaatteet mitkä päälle mahtuu on miehen. aikalailla potuttaa vyöryä kylillä eteenpäin ko vastaan sipsuttellee semmosia ikihoikkia äitejä vaunujen ja mahojen kans! Mutta, mie olen tämmönen ja sillä sipuli :) se lohduttaa että ukko tykkää eikä kavahda muutoksia. Niin! Ja nätti masu oli sulla! Niinkuin muillakin kuvansa jakaneilla :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top