Tammikuun 2013 odottajat <3

Keskustelun 'Laskettu aika tammikuussa 2013' aloitti Janeh, 26 huhti 2012.

Vaihda nimimerkki! | Näin pääset alkuun/apua! | Top 100
  1. mamma8 Aloittelija

    Nii joo, voisin tietenki kertoo vähä itestäni, oon siis 26v ja ennestään on 5v ja 4v tyttöt nimeltään venla ja neea, sit löytyy viel aku niminen poika joka on sen 2v. ja en kyl itekkään oon kauheesti foorumeil kirjotellu joten tää on ihan uutta mullekkin.. :)

    26pv ois nt-ultra joten sitä nyt sit jännätään ihan kauheesti.. :) saapa nähä montako on masus, tunne on kyl et ois useempi. ku miettii edellisiä raskauksii nii oon paljon väsyneempi ja pahaaoloo on 24/7 oksentaa ei kyl oo tarvinu ku pari kertaa mut muuten on jatkuvasti yökötys oloja.. :( tuntuu et masuki kasvanu hujaukses isoksi.. :D
  2. caro89 Uusi käyttäjä

    Nyt uskaltaudun minkäkin mukaan, kun ultrassa tänään selvisi pikkuisen olevan hengissä ja kaiken hyvin (: Olen siis 22.v esikoista odotan yksin, mutta hyvillä mielin. Rv siis 10+5 ja la 12.01.2013. Isää meillä ei matkassa, mutta kyllä tästä selvitään ystävien tukemana.
    Normaaleita raskausoireita ollut: väsymystä, pissattaa tiheeseen, pahoinvointia ihan kunnolla, mahan nipistelyä, jotkut hajut tekee todella pahaa yms.
  3. Hannamk Uusi käyttäjä

    Aamulla tein testin ja tulos oli positiivinen!
    Laskujeni mukaan laskettu aika olisi 22.1.2013. 

    Nyt meidän perhe odottaa innolla lisäystä! Niilo poika 8kk 4pv saa sisaruksen.. :)

  4. Ariel78 Uusi käyttäjä

    Hei,

    Luin tätä ketjua monta viikkoa, mutta en vielä uskaltautunut mukaan. Laskettuaika piti olla 15.1.2013.
    Neuvolan ultrassa vko 9+0 alkio vastasi nuoren naislääkärin mukaan vkoa 6+1 eikä sykettä näkynyt.
     Viimeiset kuukautiset oli 10.4. mutta lääkäri sanoi, että olisi silti mahdollista että olen hedelmöittynyt myöhemmin. 9 päivää piti odottaa uutta ultraa, jotta asiaan saatiin varmuus. Raskaus todettiin tuulimunaksi. Alkiota ei ole ollut missään vaiheessa ja ensimmäinen lääkäri oli antanut väärän diagnoosin ja turhaa toivoa. Varmistivat diagnoosin vielä naisten tautien osastolla keskussairaalassa ja antoivat lääkkeet tyhjennykseen. Juhannus vietettiin meillä nyt surullisissa tunnelmissa. Tyhjentyminen alkoi lääkkeiden laittamisen jälkeen melko nopeasti ja supistuskivut olivat melkoisia seuraavan vuorokauden.

    Nyt yritetään vain vastoinkäymiset unohtaa ja mennä eteenpäin. Toiveissa on uusi raskaus vielä tämän vuoden puolella. Onnea teille kaikille, jotka saatte tammikuussa pitää sylissänne omaa pientä rakasta. Toivottavasti minäkin saan vielä saman vuoden puolella. Lapsi on todellakin lahja ja sen saaminen jonkun korkeamman kädessä.
  5. Untamoinen Tuttu foorumilla Lokakuun äidit 2019

    Tervetuloa uudet odottajat mukaan :)

    Ariel78, otan osaa teidän suruun, on ollut varmasti rankka kokemus :( Kyyneleitä piti pyyhkiä kun luin sun tekstiä. Toivotaan, että tulet pian uudelleen raskaaksi ja todella saat vauvan syliisi ensi vuonna! Lapsen saaminen ei tosiaan ole meidän käsissä, siitä olen täysin samaa mieltä. Halaukset ja tsempit sinulle ja miehellesi eteenpäin!
  6. Armastus Uusi käyttäjä

    Hei!

    Liityn mukaan hieman myöhäisessä. Ensikertalainen olen, ikääkin jo 30 täynnä :) Laskettu aika 5.1.2013. Ensimmäiseen ultraan menossa nyt torstaina, jännittävää onko kaikki kunnossa.
    Helpolla olen ilmeisesti tähän asti selvinnyt, vain aivan lievää pahoinvointia, etenkin kahvista. Rinnat olleet välillä tosi kipeät ja turvoksissa, ja sen kyllä huomaa kun normaalioloissa ei juur noita rintoja ole...
  7. Santa_Ines Aloittelija

    Heipsu! Mäkin ajattelin ilmoittautua tänne, mulla laskettu aika olisi näillä näkymin 4.1.2013:) Olen 22-vuotias nainen pk-seudulta ja esikoista odottelen innolla. Toivon niiiin kovasti tyttöä!
    Viikkoja tällä hetkellä 12+3 ja ekassa ultrassa kävin viikoilla 10+6. Ja siellä näkyi 47mm pitkä tyyppi kellumassa. Lääkäri vaan totesi siinä kohtua tunnustellessaan, että olisi luullut sen perusteella, että raskaus olisi pidemmällä, mutta kuitenkin ultrassa näytti sitten ihan oikein viikot ja  yksi vaavi siellä kuitenkin vaan oli, rupesin vaan ihmettelemään, että miksiköhän kohtu on sitten jo muka niin "suuri"??
    Hirvee kuvotus heti alkumetreiltä kesti noin viikolle 10, on ihanaa kun jaksaa taas pysyä hereillä, tehdä töitä ja ennenkaikkea urheilla. Mulla nousi paino ekojen viikkojen aikana monta kiloa (en ole edes uskaltautunut vaa'alle, ettei alkais nin kovin masentamaan kun tässä vaiheessa ei ole hyvä jos niitä kiloja vielä hirveesti kertyy.) Turvonnut olo kaikinpuolin, mutta tuntuis, että pikkuhiljaa alkaa helpottamaan. Pissalle joudun heräämään pari-kolme kertaa yössä etenkin,jos olen juonut paljon vettä ennen nukkumaanmenoa, mutta siis tuntuu että rakko täyttyy paljon nopeammin kun kohtu jo painaa sitä:) Mut aika jännää. Mulla on neuvola taas 2.7. ja kovasti odotan jo seuraavaa ultraa! :)
  8. Rosalina Ei muuta elämää Kesäkuunmammat 2015

    Heips!
    Lyöttäytyisin porukkaan mukaan, kun nyt vihdoin sain LA:n selville. :)
    Olen 23v naisenalku. Meillä on mieheni kanssa 8kk ikäinen hurmuripoika, ja Juniori nyt matkalla.<3
    Mulla ei ehtiny tulla yksiäkään kk:a synnytyksen jälkeen, joten kesti ennenkuin pääsin keskussairaalaan ultrattavaksi. No tänään selvis, viikkoja pitäis olla kasassa nyt 9+5. :)
    Onhan tässä ollu jaksamista, kun on väsyttäny melkosesti ja ällötystä on pitäny karkottaa jatkuvalla syömisellä (joka on silti vähäistä, esikoisen imetyskin loppui juuri, kun maito loppui...) ja samalla vielä jaksaa vahtia vauhdikasta pikkumiestä. Mutta jospa se tästä... Esikoisesta pahoinvointi kesti rv 15-16 asti, toivottavasti tästä ei kestä niin pitkään.:P
    Masu pullottaa turvotuksen takia jo komiasti, ihan niinkuin ensimmäiselläkin kierroksella. Jotenka juhannuksena annoin sit masun näkyä ja salaisuus paljastui. Ihanaa, kun ei tarvi enää yrittää piilotella tätä masua.^^,
    Olikin jo niin ikävä raskausaikaa, masua ja jopa synnytystä.....=)) <3
  9. nassuli87 Uusi käyttäjä

    heips! ajattelin minäkin ilmoittautua tänne. LA ois 31,1,2013 ja neljäs ois tulossa. ennestään kolme poikaa,joten se tyttö ois tervetullut ja odotettu nyt :)
  10. sinilintu Aloittelija

    Hei!

    Ilmoittaudun myös ryhmään näin hieman "jälkijunassa", vaikka pitkä tiehän tässä on vielä edessä. Mulla on tänään menossa 12+1, laskettu aika on 11.1.2013. Käytiin torstaina np-ultrassa ja siellä vauveli köllötteli ja kaikki oli hyvin, niskaturvotus ok ja koko vastasi tarkalleen päivää. 

    Minä olen 33-vuotias kirkkonummelainen äiti ja perheeseen kuuluu 13kk ikäinen  poika ja mies. Ajateltiin hankkia ainakin nyt toinenkin tähän samaan syssyyn, kolme kiertoa yritettiin, kuten viimeksikin. Plussan tein 3+5, tosin tein sen jälkeen vielä muutaman, kun oli niin haaleaa aluksi, enkä oikein tahtonut uskoa :D Varhaisultrassa kävin 7+4 ja silloinkin kaikki oli kunnossa ja alkion koko vastasi täsmälleen aikaa, helpotti odotusta. Oireita on ollut lähinnä väsymys ja huono olo, muutaman kerran on tullut tavarat ylöskin. Nyt viime aikoina on vähän vähentynyt, mut nyt tulin vähän kipeäksi, niin on taas täytynyt vierailla pöntöllä. Myös rinnat ovat olleet arat. On mennyt todella nopeasti tämä raskaus ensimmäiseen verrattuna!
  11. Tanatar Uusi käyttäjä

    Heissan. kävin 3.7.12 np-ultrassa ja kaikki oli niinkun piti vastas viikkoja ja tulee äitiinsä kyl :D ultrakun laitettiin niin sie se piti diskoo mut sit kun huomas jot häntä tutkitaan niin hetti kyljelleen kasvot meihin päi nukkumaan jottei meinannu niskapoimu mittausta saada :D. mut kyl sit onneksi saatiin. laskettu aika muuttui kans. eka arvioitiin 8.1.13 mut nyt se muuttu 11.1.13
  12. Kaisuli84 Uusi käyttäjä

    Minä tänne jo ilmottauduinkin aiemmin onnellisena, mutta suureksi surukseni pitää täältä nyt myös poistua. Kyllä itkin kun luin Ariel78:n kirjoituksen, samankaltaisessa tilanteessa itsekin nyt. Eilisestä asti on muutenkin ollut itku kovin herkässä. LA piti olla 23.1.2013 ja olin niin onnellinen tästä raskaudesta, toinen lapsi olisi meille ollut. Eilen oli siis ensimmäinen ultratutkimus ja ei siellä kohdussa sitten ollutkaan ketään ei mitään, tuulimuna. :((  Kohtu oli suurentunut mutta tyhjä, olo on petetty. Kroppani on uskonut olevansa raskaana jo 11 viikkoa eikä vieläkään anna periksi. Ja oireetkin on olleet ihan kunnollisia, pahoinvointia mikä onneksi ei kestänyt kuin vajaa 3 viikkoa ja väsymystä, rintojen arkuutta ym.. Nyt odottelen josko vuoto tai kivut alkaisi tai sitten lääkkeellinen tyhjennys. Pelottaa. Ja aikakin menee ehkä vasta ensi viikon lopulle ellen lähde jonottamaan päivystykseen.  Ai niin, tätä kyllä tosi paljon pelkäsin, ettei siellä mitään ole, koska sydänääniä ei kuultu ja sikiötutkimusverikokeiden arvot olivat niin pienet (S-hCG-B-V 24 ja S-PAPPA 66) mutta tottakai sitä halusi toivoa silti parasta------ja samalla pelätä pahinta. =(

    Tänään kun aamulla heräsin en voinut uskoa sitä todeksi, tuntui, että oliko se vain pahaa unta, mutta ikävä kyllä ei se ollut, totta se oli. Haluaisi saada sieltä kohdusta mahdollisimman pian ulos kaiken ylimääräisen ja sitten alkaa yrittämään uudestaan, yhden kuukautiset ilmeisesti kannattaa pitää väliä. Mutta väkisin jo nyt ajattelee, että mitäs seuraavaksi?!

    Toivon kuitenkin muille tammivauvaa odottaville onnea odotukseen ja että kaikki menee hyvin. Tuntuu niin pahalta ajatella, että nyt vauva on tulossa meille aikaisintaan vuoden päästä, jos silloinkaan. :´(              "ja ulkona kesäyö, satoi kasvoille kyyneleitä...."
  13. Kaisuli84 Uusi käyttäjä

    Ja vielä näin jälkiviisaana... olis pitänyt mennä sinne varhaisultraan!! mutta näin hoitovapaalaisena tuntui isolta rahalta.. no ei tuntuis enää. :(  Olisi pitänyt kuunnella vaistojaan paremmin, mut niinku sanotaan, myöhäistä rypistää kun on jo...
  14. Ecsu Aloittelija

    Hei kaikki pitkästä aikaan :)

    En ole oikein koneelle kerinnyt kirjottelemaan kun pojan kanssa menee niin hurjasti aikaa kun kasvaa :). Oppi juuri konttaamaan, kolme hammasta tullut ja seisoo jopa tukea vastenkin ja tosiaan ikää on vasta 6kk :) On niin ihana nähdä miten noi pikkuset kehittyy ihan hirmusen nopeasti. :) Pojalla oli 2.7. neuvola ja hän on nyt sitten 9150g ja 74cm pitkä iiiso mies siis jo :)

    Ja uudesta vauvasta. :) Ultrassa oltiin reilu viikko sitten ja siellä hänen pienen pieni sydän sykki <3 Aina vaan yhtä ihana nähdä tuo sama ilmiö :) Tarkka LA olis nyt sitten 2.1. saas nähdä syntyykö samana päivänä kun veljensä eli 1.1 :D Hyvin oltiin siis masussakin kehitytty :) Alustavasti kätilö sekä neuvola täti tyttöä on arvellut mutta viimekertaisen "erehdyksen" jälkeen en edes vaivaudu kysymään :) Jännityksellä siis odotellaan :) <3 Kaverikin sai viime yönä pienen tyttösen <3 :) Niin ihanaa! :) <3

    Aika taas mennä kun poika heräs <3 :)! Seuraavasta käynnistäni täällä en vielä tiedä mutta yritän tulla hieman useammin :) Hyvää odotusta kaikille teille ihanaisille naisille :) <3
  15. pauliina* Aloittelija

    Täältä liittyy myös yksi matti myöhänen. Olen pk-seudulta 22 vuotias äiti. Esikoinen syntynyt kesäkuussa -11 ja nyt toinen pieni matkalla <3 la olisi 23.1.2013 mutta katsotaan mitä näyttää maanantaina ultra.
  16. Jempula Aloittelija

    Kai se täytyy liittyä remmiin! Meillä odotetaan esikoista ja laskettu aika varmistui juuri eilen 20.01.2013.
    Minkäänlaisia raskausoireita ei ole ollut mikä on ollut mahtavaa mutta toisaalta on mietitty että onkohan siellä ketään. Eilen sitten sai varmistuksen ja siellähän se pikkuinen vilkutti että täällä ollaan <3
  17. Kaisuli84 Uusi käyttäjä

    Edellisessä viestissä mietin, että mitä seuraavaksi. Se seuraava tuli tämän viikon maanantaina, mun äiti kuoli. :´(  Tuulimunaraskauskin muuttui kovin mitättömäksi asiaksi tämän rinnalla. En ymmärrä miten elämäni voi jatkua, ikävä on niin kova. Sanoinkuvaamattoman paha olla! :(
  18. Ramana Peruskäyttäjä

    Voi Kaisuli84, suurimmat osanottoni :'( sanat eivät riitä.. Paljon voimia ja jaksamista, yritä kestää vaikka päivä kerrallaan! *halaus*
  19. Singalong Aloittelija

    Hei!

    Olen 34-vuotias esikoisen odottaja pk-seudulta. LA on 20.1.2013. Raskaus on lähtenyt täysin luomuna ja tuli meille yllätyksenä, olin meinaan keväällä laihduttanut 17 kiloa ja erittäin niukkaenergisellä ruokavaliolla valmistautumassa lihavuusleikkaukseen, joka minulle piti tehdä kesäkuun puolessavälissä. Toisin sitten kävi, toukokuun menkat ei alkanut kuulua vaikka mahaa kipristeli ja kipuili ihan niinkuin menkkasäryissä. Reilua viikkoa myöhemmin tein testin ja rehellisesti sanottuna ensireaktioni oli järkyttynyt, täysi shokki. Tein kaksi testiä ihan siksi etten halunnut uskoa. Itkin kaksi ensimmäistä päivää tätä maailman huonointa ajoitusta, olin meinaan juuri saanut kuulla pääseväni unelmieni työpaikkaan ja tämä leikkausasia oli myös päällimmäisenä mielessä. Tilanne kuitenkin on se että keskeytys ei missään nimessä käynyt ees mielessä, olemme mieheni kanssa olleet 8 vuotta yhdessä ja meillä on ihan ok taloudellinen tilanne ja vakituiset työpaikat. Ja tosiaan tuota ikääkin on jo.. Päätin että jos se pikkukatkis päättää mukana pysyä, sillä on tarkoituksensa ja hän olkoon lämpimästi tervetullut.

    Nyt siis mennään viikoilla 13+3 ja olo on ollut tosi hyvä, ei pahoinvointia juuri lainkaan. Mieli on parantunut shokista ja vauvan tuloon liittyy jo hyvin paljon positiivisiakin asioita. Minulle tehtiin maanantaina Naistenklinikalla istukkabiopsia hyvin lievästi suurentuneen down-riskin takia joka seulakokeissa todettiin ja tulokset pitäisi tulla tämän viikon lopulla tai ensi viikon alussa. Samalla saamme tietää myös vauvan sukupuolen koska tahdoimme niin. Elämme siis jänniä aikoja :)

    Tervehdys siis kaikille muille tammikuussa vauvansa saaville :)
  20. marimus Peruskäyttäjä

    Voi Kaisuli84. Olin viime viikon matkoila ja huomasin vasta nyt viestisi. Syvät osanottoni.

    Singalong: mieletön tarina. Tässä taas nähdään, ettei elämää voi suunnitella hirveästi etukäteen :). Onnea odotukseen ja tervetuloa mukaan!

Jaa tämä sivu