Tammikuisten höpinäketju

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Jadine
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
esmema sanoi:
Voi uskon Aurorainen, että tuosta terkan lausahduksesta on tullut paha mieli! Kun on itse herkillä ja jännittää raskauden onnistumista..
Oon kyllä huomannut saman, että itku on herkässä ja lähes joka päivä tulee itkettyä jotain. Mulla on taipumusta itkuisuuteen ja ärtymiseen PMS-oireina, joten on aika loogista, että nyt vielä isommalla hormonimäärällä koen samaa. Tällä viikolla, kun kävin verikokeessa itkin sen jälkeen, vaikka en edes verikoetta jännitä, eikä se yleensä tunnu miltään. Tuli vaan jotenkin herkkä ja surkea olo. 😢
Samaten kaikki mitä mies tekee ärsyttää aivan suunnattomasti, mutta yritän olla koko ajan mulkoilematta murhaavasti 😆
Click to expand...

Samaistun kyllä täysin! 💛 Minäkin otin aika alussa mieheni tavattuani puheeksi sen että PMS oireilee mulla sitten ihan kunnolla, ei mitään pientä kireyttä vaan kyllä sisäiset demonit ottaa ihan kunnolla vallan hetkeksi. 🤯😄 Vaikka en haluais pistää kaikkea hormonien piikkiin, ni pistän jotain silti 😅, koska kyllä ainakin ite oon joutunu opettelemaan keinoja selvitä PMS:stä, varsinkin parisuhteessa, kun kyllähän se voi kumppanillekin aika yllätys olla. Raskaana ollessa on ollu alusta alkaen yllättävän maadottunut olo, mutta kyllä todellakin hormonit heittelee ihan uudella tavalla. Minun mies on tosi rauhallinen ja osaa tunnistaa aika hyvin sen yritänkö rakentavasti keskustella meiän suhteesta vai onko mun tarkotus ihan vaan purkaa stressiä ja jännitystä häneen ja provosoida. Kyllä sitä välillä miettii, että paljon täytyy myös miesten kestää.

Ja ymmärrän niin tuon verikokeen jälkeisen fiiliksen! 💕
 
esmema sanoi:
Voi uskon Aurorainen, että tuosta terkan lausahduksesta on tullut paha mieli! Kun on itse herkillä ja jännittää raskauden onnistumista..
Oon kyllä huomannut saman, että itku on herkässä ja lähes joka päivä tulee itkettyä jotain. Mulla on taipumusta itkuisuuteen ja ärtymiseen PMS-oireina, joten on aika loogista, että nyt vielä isommalla hormonimäärällä koen samaa. Tällä viikolla, kun kävin verikokeessa itkin sen jälkeen, vaikka en edes verikoetta jännitä, eikä se yleensä tunnu miltään. Tuli vaan jotenkin herkkä ja surkea olo. 😢
Samaten kaikki mitä mies tekee ärsyttää aivan suunnattomasti, mutta yritän olla koko ajan mulkoilematta murhaavasti 😆
Click to expand...
Voin niin samaistua tähän et se mitä mies tekee on ärsyttävää! 😂 välillä hengittääkin ihan väärin 🙈 onneksi vielä oon saanu pidettyä suuni kiinni. Mut kaikista rasittavinta on et nukahtaa ihan sekunnissa kun itsellä kestää vähän kauemmin ja sit alkaa kuorsaaminen 😅
 
Aurorainen sanoi:
Ekan neuvolan jälkeen esimerkiksi kävelin kotiin itku kurkussa, kun neuvolan th sanoi ettei kertoisi raskaudesta kellekään ennen vkoa 12, kun keskenmenoriski on niin korkea. Se yksi huolimaton lause meni täysin ihon alle ja varsinkin, kun itsekin on hyvin tietoinen (välillä ehkä liiankin) riskeistä. Suututti ja suretti ihan urakalla.
Click to expand...

Argh, miten raivostuttava kommentti! 🤬 Ensinnäkin ihan turhaa pelonlietsontaa keskenmenoista. Eiköhän kaikki ole niistä tietoisia ja auttaako niiden pelkääminen yhtään mitään? Ei.

Toisekseen toikin antaa kuvan, et viikko 12 olis joku maaginen raja, jolloin keskenmenonriski jotenkin radikaalisti romahtaa. Sehän laskee koko ajan ja eniten siel ihan ekoilla viikoilla. Ja se on jo aika matala jo jossain viikolla 8. Ja esim. viikko 11 tai 13 ei pahemmin eroa viikon 12 riskiluvuista.

Ja kaikista eniten ärsyttää toi, et joku ulkopuolinen sanelee, milloin joku saa tai ei saa kertoa raskaudestaan. Ja äh tommonen kulttuuri, että onhan keskenmeno nyt hirveän noloa ja häpeällistä, jos on jo kertonut raskaudesta, että älkää nyt vaan missään tapauksessa kertoko kellekään. 🙄 Yök. Mä niin toivoisin, että noista tabuista päästäisiin, että keskenmenoja tai lapsettomuutta tms. lapsien saamiseen liittyviä kipeitä asioita ei tarvitsisi salailla tai häpeillä. Jokainen yksilö tekee itse päätöksen milloin haluaa kertoa ja en itsekään nyt vielä ole halunnut kaikille asiasta huudella. Mutta argh, en kyl halua, et joku oletus olisi, ettei saa kertoa, jos siltä tuntuu.
 
Mua kans ärsytti, kun varhaisultrassa kyselin, et paljonkos se keskenmenoriski enää on. Oli esikoisen kohdalla niin mukava, kun kätilö sanoi, että kun syke löytyy ja kaikki muutenkin kunnossa niin riski on enää 2-3% luokkaa, joka helpotti kyl mieltä paljon.

Noh tämä kätilö oli paljon pessimistisempi 😅 Se alkoi puhua, että ei mitään turvarajaa oo ja todennäköisyys on edelleen semmonen "alle 10%" ja sitä se on ihan sinne loppuun asti, että millon vaan voi käydä x, y tai z siellä kohdussa ja se on sit siinä. Ja luetteli tosiaan eri komplikaatioita mitä voi tapahtua. 🤦🏻‍♀️😅 Wtf.

Tajuan kyllä, että ei ikinä voi luvata, et nyt ei enää voi mitään käydä, mutta kyllähän se monia helpottaisi kuulla, et riskit on jo tosi pienet. Ei se oo mikään lupaus, ettei mitään varmasti käy.

Ja joo toki "alle 10%" on myös vaik 0,01%, mut kylhän toi saa sen enemmän kuulostamaan siltä, et ihan vikoilla viikoillakin on viel joku 8-9% mahdollisuus, mikä on tietty täysin bs. 😅

En tajuu, miks ei voi antaa ennemmin toivoa ja huojennusta odottajille, kun edelleenkään se pelko ei auta yhtään mitään. Onneks nyt ite olin jo aika hyvin perillä eri riskeistä ja niiden todennäköisyyksistä ennen tota, niin pystyin jättää hänen kommentit omaan arvoonsa. 🙄
 
Mustikkatäplä, KIITOS, olen täysin samaa mieltä sun kanssa! 🙌🏻

Oon niin tyytyväinen, että kävin varhaisultrassa ja siellä oli niin viimisen päälle empaattinen ja asiantunteva kätilö, joka heti kerto kaksosraskaudestakin enemmän. Että joo, on riskiraskaus ja esim raskausmyrkytyksen riski on hieman kohonnut, MUTTA että minun tapauksessa riskit on aika pienet sen suhteen että sikiöt on omissa pusseissaan ja heillä on omat istukat. Sen jälkeen onnitteli ja kehotti nauttimaan ihanasta uutisesta. Ja myös kerto kuinka kaksosraskautta seurataankin lopussa hieman tarkemmin, jotta riskejä sitten voidaan minimoida. Kyllähän siitä jää ihan eri fiilis ku sellasesta ehkä hieman tätimäisestä kommentista, että voi tyttörukka kun ei vielä kannata iloita ollenkaan, kun ikinä ei voi tietää mitä VOI sattua. Ite kyllä osaan pirut maalata seinälle ja miettiä kauhuskenaariot eli siihen en tarvi ammattilaiselta tukea, mutta välillä on vaan niin tärkeää kuulla, että kaikki luultavasti tulee menemään hyvin.

Ja juuri se, että jos tulisikin keskenmeno niin en ite ainakaan haluaisi, enkä ehkä pystyisikään, itekseni niin isoa asiaa käsitellä. Kyllä silloin tarvitsisi läheisten tukea omaa mielenterveyttä tukemaan. Luonnollisia elämään kuuluvia asioita molemmat, sekä raskaudet että keskenmenot ja toivoisi, että niillä olisi pikemminkin yhdistävä kuin erottava vaikutus ihmisten välillä.
 
Moikka kaikille, oon seuraillut taustalla jonkun aikaa ja ajattelin nyt yrittää liittyä mukaan keskusteluun, kun nt-ultra on takana ja kaikki hyvin😊. Esikoisen raskauden aikana alkuun seurailin myös mutta sitten keskustelu hiljeni ihmisten siirryttyä salaiselle puolelle. Kakkosta siis odotellaan, esikoinen nyt 2 vuotias. Toivottavasti pystyisin olemaan aktiivinen nyt, tätäkin viestiä kirjoitin vaikka kuinka moneen otteeseen, kun aina tulee jotain keskeytyksiä😄
 
Stellaris sanoi:
Moikka kaikille, oon seuraillut taustalla jonkun aikaa ja ajattelin nyt yrittää liittyä mukaan keskusteluun, kun nt-ultra on takana ja kaikki hyvin😊. Esikoisen raskauden aikana alkuun seurailin myös mutta sitten keskustelu hiljeni ihmisten siirryttyä salaiselle puolelle. Kakkosta siis odotellaan, esikoinen nyt 2 vuotias. Toivottavasti pystyisin olemaan aktiivinen nyt, tätäkin viestiä kirjoitin vaikka kuinka moneen otteeseen, kun aina tulee jotain keskeytyksiä😄
Click to expand...
Tervetuloa! 😁
itsekin alkuun meinasin seurailla taustalla nt-ultraan asti mut ei malttanut kuitenkaan kun on se ultra vasta loppukuusta.. ja vertaistuen tarve alkoi olla jo suht iso. Nyt kun saisi noi tarvittavat viestit täyteen niin pääsisi tuonne salaiselle puolelle 😅
 
marjis85 sanoi:
Tervetuloa! 😁
itsekin alkuun meinasin seurailla taustalla nt-ultraan asti mut ei malttanut kuitenkaan kun on se ultra vasta loppukuusta.. ja vertaistuen tarve alkoi olla jo suht iso. Nyt kun saisi noi tarvittavat viestit täyteen niin pääsisi tuonne salaiselle puolelle 😅
Click to expand...
Kiitos! Mä oon monta kertaa ajatellut liittyä keskusteluun mutta aina jänistänyt. Jäi vähän esikoisesta harmittamaan kun en missään facen isoissa ryhmissä osannut liittyä keskusteluun ja täällä en sitten enää täysin hiljaiselle foorumille viitsinyt alkaa yksin kirjoittelemaan että pääsisin salaiselle puolelle niin jospa nyt😅
 
Onpa kiva, että tänne on nyt tullut samaan aikaan paljon uutta porukkaa. On tääkin puoli taas kivasti aktivoitunut. Tervetuloa kaikille uusille 😊
 
Tervetuloa Stellaris! 😊
Hauskaa, että täällä on ihmisiä erilaisissa elämäntilanteissa, osa ensimmäistä kertaa ihmettelemässä kaikkea ja osalla jo kokemusta! Huomaatteko, että nyt toisella (tai useammalla) kerralla suhtautuu raskauteen eri tavalla?
 
esmema sanoi:
Tervetuloa Stellaris! 😊
Hauskaa, että täällä on ihmisiä erilaisissa elämäntilanteissa, osa ensimmäistä kertaa ihmettelemässä kaikkea ja osalla jo kokemusta! Huomaatteko, että nyt toisella (tai useammalla) kerralla suhtautuu raskauteen eri tavalla?
Click to expand...
Kyllä mää oon ainakin ottanut tän vähän rennommin nyt eikä oo niin kiire päästä raskauden loppuun ja saada vauvaa syliin. Etenkin nyt kun olot on vähän helpottanut ja ultrassakin käyty, niin nyt on semmonen olo, että tässä ja nyt on hyvä. Ja toki kun on jo yksi lapsi niin ei vanhemmuskaan enää niin mietitytä. En oo myöskään seurannut niin tarkkaan sikiön kehitysvaiheita ym.
 
esmema sanoi:
Tervetuloa Stellaris! 😊
Hauskaa, että täällä on ihmisiä erilaisissa elämäntilanteissa, osa ensimmäistä kertaa ihmettelemässä kaikkea ja osalla jo kokemusta! Huomaatteko, että nyt toisella (tai useammalla) kerralla suhtautuu raskauteen eri tavalla?
Click to expand...
Sama täällä kuin edellisellä, että ei ole niin kiire loppuun eikä ehdi tai muista seurata raskautta ihan samalla intensiteetillä kuin ensimmäisen kanssa. Esikoisen kanssa tyyliin joka päivä googlettelin jotain ja luin päivittäin vaun appin tekstit ja nyt hyvä jos viikon vaihtumisen muistan😄
 
Tää mulla kolmas kerta ja erittäin rennosti tullu otettua. Esim verikokeisiin mennessä unohdin koko pissatestin oton, vaik aijemmin mikään ei unohtunut, siel labrassa ihan hölmönä et mikä plv kunnes muistin neuvolan purnukan. Sit kun syö jotain muistaa jälkikäteen et ainii se pastorointi homma. Ennen selvitti kaiken mitä suuhunsa laittoi. Lihan jne kohdalla ei kyl unohdu! Mut kyl tässä omat stressit ja menettämisen pelko ei oo päästäny helpolla vaik fiilis rento. Mut kuuluu kai asiaan.
 
Huomasin et lidl myy ens ma alkaen mamma vaatteita. Onko kokemusta leggareista et onko hyvät? Ajattelin hm.ltä hankkia,kun aijemmat oli sieltä,mut annoin kaikki pois kun olin varmaa et ei enää ikinä.. mut noi lidukan huomattavasti halvemmat. aattelin kysellä et onko jollain tietoa kestääkö nää mitää vai lörpähtääkö heti ekassa pesussa? Nyt aattelin mennä mahd pienillä hankinnoilla. Tyylii vaa leggarit ja farkut/ housut kun tunikoita löytyy aika paljon joilla varmasti pärjää.
 
Itse tuntee kyllä olevansa niin ensikertalainen kuin voi olla, lähinnä näiden neuvola-asioiden kanssa. Oon muutenkin niin huono muistamaan asioita, ja nyt tämä raskaus tuntuu sumentavan aivoja vielä vähäsen enemmän. Käypähän kalenteri tutuksi! 😁 Huomenna ois jo nt-ultra, onneksi sattui vapaapäivälle ettei tarvi aina kesken työpäivän kadota. Muuten kyllä meillä on aivan rento ja mukava meininki, ja onneksi miehellä on terävä pää, niin ei tarvitse aivan oman aivosumun voimalla koittaa muistaa kaikkea. 😅

leena: Mulla nyt loogisesti ei noista äitiysvaatteista oo kokemusta, mutta muuten voin kyllä suositella lidlin vaatteita! Ei oo menny farkut tai leggarit pesukoneen jälkeen sen kummemmaksi kuin muidenkaan liikkeiden housut. 👍 Lidl kyllä yllättää vaatteiden suhteen, silloin kun sieltä itselle jotain mieluista löytyy. ☺️
 
Leena: Kaksplussalla muistan lukeneeni jonkun äitiysleggingsivertailun, jossa yhtenä oli Lidlin äitiysleggarit. Varmaan löytyy googlailemalla!

Tuntuu et nyt on alkanut tulla ajankohtaiseksi kunnon äitiysleggareiden tai housujen hankkiminen. Turvotus mahasta on alkanut helpottaa mut nyt alkaa ihan vissiin jo kohtu olla sen verran pullukka et esim eilen venytellessä perusleggingsien vyötärö kiristi tosi inhottavasti... Mulla oli viime raskaudessa kahdet erilaiset h&m leggarit mut ne oli niin ohkasta kangasta ettei ilman pitkää helmaa voinut kotoa poistuessa käyttää...

Tammikuinen: tsemppiä nt-ultraan huomiselle! Aivosumu on niin tuttua... työkaverit nauroi yksi päivä kun löysivät mut tyhjästä huoneesta tuijottamasta seinää yksikseni kun olin jäänyt miettimään et mitä tein ko huoneessa🤣
 
Kiitos Stellaris tsempeistä ja myötätunnosta tuohon aivosumuun! 😂👍 Nt-ultrassa oli kaikki mallillaan, jäi kyllä hyvä mieli. Pieni ihminen vastasi ilmeisesti viikkoja 11+6 eli kolme päivää enemmän kuin aiemmin katsottiin, mutta la pysyi vielä ainakin samana. 🥰 Hauskasti hän siellä heilui ja myllersi, pienen pieni nenä myös erottui. Tuli ehkä hieman kärsimätön olo, kun tahtoisi saada vielä paremman näkyvyyden pieneen ja edes yhdet ultrakuvat kotiin. Pitää alkaa perehtymään yksityisiin, meidän julkisella on lääkärin sanoin on niin huonot koneet että ultrakuvia ei saa muuten kuin kännykällä nappaamalla. 🥺 Onkos muut saaneet alkuraskauden ultrakuvia kotiin, vai onko pitänyt mutkata yksityisen kautta?
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top