Hei Kaikille!
Ehkäpä minäkin uskallan liittyä ketjuun mukaan, nyt menossa viikot 5+3.
Meillä on miehen kanssa melkoisen pitkä lapsettomuus taival kuljettuna, jo yli 12 vuotta ilman ainuttakaan plussaa. Tätä taivalta varjosti oma sairaalloinen ylipainoni ja pudotinkin 40 kiloa, jotta päästiin hakeutumaan hoitoihin. Vuonna 2020 päästiin tutkimuksiin ja mitään muuta vikaa ei löytynyt kuin ovuloimattomuus. Aloitettiinkin sitten syksyllä -20 ovulaationinduktio hoidot jotka eivät tuottaneet tulosta. Syksyllä -21 tehtiin tulokseton inseminaatio ja tämän jälkeen lääkäri päättikin että jatketaan nyt sinne altaan syvimpään päätyyn ja aloitetaan ivf hoidot lyhyellä kaavalla. Ensimmäinen ivf hoito oli tammikuussa -22, silloin saatiin 14 kypsää munasolua, mutta hedelmöittyneitä oli vain neljä ja lopulta yksi ainut selvisi siirtoon asti ja pakkaseenkaan ei saatu mitään. Tämä oli ensimmäinen kerta jolloin tuli ihan totaalinen romahdus.

Tästä ei sitten raskaus alkanut.
Maaliskuussa mentiin sitten uuden hoidon suunnittelukäynnille jossa lääkäri kertoi epäilevänsä munasoluissa jotain problematiikkaa. Suunniteltiin toinen ivf kierros pitkällä kaavalla alkamaan huhtikuun lopulla. Noh sitten huhtikuun alussa sairastuin jo toistamiseen koronaan, mutta silti sain lääkäriltä vihreää valoa ja saatiin aloittaa toinen ivf kierros kuun loppupuolella. Tämä oli huomattavasti rankempi hoito sen pitkäkestoisuuden vuoksi. Tuloksena saatiin 4 kypsää munasolua, mutta vain yksi hedelmöittyi normaalisti. Tästä tiedosta ei enää romahdusta tullut koska olin jo asennoitunut siihen että näissä hoidoissa voi käydä mitä vaan. Paljon en tämän yhden alkion varaan laskenut, mutta niin vaan testi näytti räikeää plussaa ensimmäistä kertaa ikinä.

Olo on vielä ihan täysin epäuskonen tälläisen matkan jälkeen ja täällä ollaan varpaillaan varmaan koko raskaus, mutta kävi miten kävi niin ainakin tiedän nyt että raskaus on kohdallani edes mahdollinen, koska alkoi kyllä näiden vuosien jälkeen toivo loppua.
