Follow along with the video below to see how to install our site as a web app on your home screen.
Note: This feature currently requires accessing the site using the built-in Safari browser.
Onko jollain muuten kokemusta raskaushepatogestoosista eli raskauskolestaasista? Minulla on sappihappoarvo koholla, maksa-arvo normaali. Äidillä oli minua odottaessa tämä sama, ja pelottaa hirveästi osastohoitoon joutuminen
Mulla epäillään myös hepatoosia. Maksa-arvot on koholla ja sappiarvot rajoilla. Nyt edetään niin että viikottain otetaan verikokeet ja reilun viikon päästä kontrolli äitipolille. Tarvittaessa aloitetaan lääkitys, jos kutina pahenee tai arvot nousee. Viikkoja vasta 32+2, pitää toivoa että arvot pysyis maltillisena.
Ei ole aiempia sektioita, kun esikoista odotan. Perätilan takia kuitenkin on edessä. Aika sovitaan ensi viikolla. Jännittää tosi paljon.
Kyllä siinä sektiossa vaan omat jännityksensä on vaikka se suunniteltuna meneekin yleensä tosi hyvin ja rauhallisesti. Missä sairaalassa sinut leikataan?
Naistenklinikalla. Kuinka kauan sinulla on kestänyt toipuminen leikkauksen jälkeen?
Ai että, tää raskaus tuo kyl kaikki kipeät asiat hormonimyrskyissä pintaan. Oon seuraillut yhessä keskusteluryhmässä muille järjestettyjä baby showereita, ja kyllä tunnen kateuden piston sydämessä! Olisin halunnut että edes joku järjestäisi mullekin kutsut, mutta tiedän ettei niitä tule Mulla ei ole oikeastaan yhtään sellaista ystävää joka tällaista tekisi. Pari kaveria on, mutta niidenkin kanssa olen vähemmän tekemisissä. Sama homma oli esikoisen kohdalla, jolloin sitten kutsuin itse porukkaa kylään. Tämä on myös ongelma kun yritän miettiä kummeja tälle tulevalle... Anteeksi tämä vuodatus, mutta tuntuu vaan niin pahalta olla näin yksinäinen
Täälläkään ei ole babyshoweria kukaan järjestänyt. Pitkäaikaiset kaverit asuu eri puolilla Suomea. Ois ollut ihan kiva kyllä.
Mä sain esikoisen aikaan muutamasta kerhosta äitikavereita, niitä vähän nähnyt. Aika yksin täälläkin ollaan muuten. Järjestän itse itselle ohjelmaa jos ei huvita olla yksikseen.
Tämä voisi olla myös minun kirjoittamani..Joo ei mullakaan ole sitä ongelmaa että olisin liikaa itsekseni, eli tekemistähän riittää kun on esikoisen ja omia harrastuksia ja vaikka mitä. Mutta sellaisia ystäviä kaipaa, läheisiä jotka tosiaan olis niitä parhaita kavereita. Sellaista jolle vois soittaa ja puhua mistä vaan, jonka kanssa kahviteltais, jonka kans lähtis vaikka keikalle, jolle mä olisin tärkeä... nyt on kavereita, mutta heidänkin kanssaan on tiukkaa sopia mitään kun aikaa ei vaan löydy (muut jutut menee edelle). Esimerkkinä nyt se että pyysin yhtä mun ystävää kummiksi esikoiselle. Kun hän sai kesällä lapsen, mä sain tietää vasta myöhemmin eikä tullut edes kutsua ristiäisiin. Eli ne jotka on mulle läheisiä, ei kuitenkaan näe mua sellaisena ystävänä.
Miksi sektioon?