Tammikuiset 2019

Onko jollain muuten kokemusta raskaushepatogestoosista eli raskauskolestaasista? Minulla on sappihappoarvo koholla, maksa-arvo normaali. Äidillä oli minua odottaessa tämä sama, ja pelottaa hirveästi osastohoitoon joutuminen :sad001
 
Onko jollain muuten kokemusta raskaushepatogestoosista eli raskauskolestaasista? Minulla on sappihappoarvo koholla, maksa-arvo normaali. Äidillä oli minua odottaessa tämä sama, ja pelottaa hirveästi osastohoitoon joutuminen :sad001

Mulla epäillään myös hepatoosia. Maksa-arvot on koholla ja sappiarvot rajoilla. Nyt edetään niin että viikottain otetaan verikokeet ja reilun viikon päästä kontrolli äitipolille. Tarvittaessa aloitetaan lääkitys, jos kutina pahenee tai arvot nousee. Viikkoja vasta 32+2, pitää toivoa että arvot pysyis maltillisena.
 
Mulla epäillään myös hepatoosia. Maksa-arvot on koholla ja sappiarvot rajoilla. Nyt edetään niin että viikottain otetaan verikokeet ja reilun viikon päästä kontrolli äitipolille. Tarvittaessa aloitetaan lääkitys, jos kutina pahenee tai arvot nousee. Viikkoja vasta 32+2, pitää toivoa että arvot pysyis maltillisena.

Täällä tänään alkoi lääkitys, tuo adursal. Kontrollilabrat alkuviikosta ja keskiviikkona aika äitipolille.
 
Mites muita jännittää, tammikuu lähestyy? Mulla tosin nyt joulukuun puolelle sattuu sovittu sektioaika.. ilmeisesti kiinnikekipuja nyt sitten alkanut olla sekä selkä kipeä... Olikos muilla täällä niitä aiempia sektioita tehty? Minulla siis kaksi takana. Rv 36+4 tänään.
 
Ei ole aiempia sektioita, kun esikoista odotan. Perätilan takia kuitenkin on edessä. Aika sovitaan ensi viikolla. Jännittää tosi paljon.
 
Ei ole aiempia sektioita, kun esikoista odotan. Perätilan takia kuitenkin on edessä. Aika sovitaan ensi viikolla. Jännittää tosi paljon.

Kyllä siinä sektiossa vaan omat jännityksensä on vaikka se suunniteltuna meneekin yleensä tosi hyvin ja rauhallisesti. Missä sairaalassa sinut leikataan?
 
Kyllä siinä sektiossa vaan omat jännityksensä on vaikka se suunniteltuna meneekin yleensä tosi hyvin ja rauhallisesti. Missä sairaalassa sinut leikataan?

Naistenklinikalla. Kuinka kauan sinulla on kestänyt toipuminen leikkauksen jälkeen?
 
Naistenklinikalla. Kuinka kauan sinulla on kestänyt toipuminen leikkauksen jälkeen?

Toivuin melko hyvin, ekassa sektiossa en tarvinnut kotona juuri edes särkylääkettä. Molemmissa sektioissa pääsin 4 päivän päästä kotiin. 1kk on sitä varovaista aikaa ja toipumista rauhassa, sitten se olo alkaa normalisoitua.
 
:sad001 Ai että, tää raskaus tuo kyl kaikki kipeät asiat hormonimyrskyissä pintaan. Oon seuraillut yhessä keskusteluryhmässä muille järjestettyjä baby showereita, ja kyllä tunnen kateuden piston sydämessä! Olisin halunnut että edes joku järjestäisi mullekin kutsut, mutta tiedän ettei niitä tule :sad001 Mulla ei ole oikeastaan yhtään sellaista ystävää joka tällaista tekisi. Pari kaveria on, mutta niidenkin kanssa olen vähemmän tekemisissä. Sama homma oli esikoisen kohdalla, jolloin sitten kutsuin itse porukkaa kylään. Tämä on myös ongelma kun yritän miettiä kummeja tälle tulevalle... Anteeksi tämä vuodatus, mutta tuntuu vaan niin pahalta olla näin yksinäinen :sad001
 
:sad001 Ai että, tää raskaus tuo kyl kaikki kipeät asiat hormonimyrskyissä pintaan. Oon seuraillut yhessä keskusteluryhmässä muille järjestettyjä baby showereita, ja kyllä tunnen kateuden piston sydämessä! Olisin halunnut että edes joku järjestäisi mullekin kutsut, mutta tiedän ettei niitä tule :sad001 Mulla ei ole oikeastaan yhtään sellaista ystävää joka tällaista tekisi. Pari kaveria on, mutta niidenkin kanssa olen vähemmän tekemisissä. Sama homma oli esikoisen kohdalla, jolloin sitten kutsuin itse porukkaa kylään. Tämä on myös ongelma kun yritän miettiä kummeja tälle tulevalle... Anteeksi tämä vuodatus, mutta tuntuu vaan niin pahalta olla näin yksinäinen :sad001

Sama tunne täällä :sad001 muutama parempi ystävä olevinaan minullakin on ja itse olen sinne päin Baby showeria järjestänyt mutta ei kyllä mitään ole minulle päin järjestetty. Harmittaa.
 
Mäkin oon ollut vaihtelevasti yksinäinen. Sairasloman alussa oli jotenkin tosi vaikea sopeutua olemaan päivät yksin kotona. Sitten menin mukaan kaikenlaiseen odottajille olevaan toimintaan kuten joogaan ja perhevalmennukseen ym. Sen jälkeen aika on mennyt nopeasti ja on ollut todella kiireinen olo. Se on tuonut myös sellaista sosiaalista toimintaa, jota kaipailin vaikkei vielä varsinaisesti uusia ystäviä olekaan löytynyt.

Yleisesti mulla yksinäisyyden tunnetta eniten aiheuttaa se ettei ole oikein ketään ystävää lähellä, josta saisi ekstempore seuraa esim. kävelylenkille tai kahvilassa istumiseen ym. Mulla on kyllä useita hyviä ystäviä, joista osan olen tuntenut ihan lapsesta saakka. Kaikki asuvat kuitenkin aika hajallaan automatkan päässä. Mä olen välillä kateellinen mun miehelle, kun sillä on asunut ystäviä lähellä ja ollut saunailtaa ja frisbee golfia ym.
Me ollaan asuttu alueella, jossa mun mies on asunut lapsuutensa. Oon vaan huomannut, että ei ole kovin helppo tutustua uusiin ihmisiin.

Mullakaan ei ole ollut babyshoweria. Se ei ollut vielä yleinen, kun ystävät sai lapsia. Joten se ei ole ollut ystäväpiirissä tapana. Onneksi se on pysynyt itselle sen verran vieraana ilmiönä ettei sitä ole osannut kaivata.
 
Muokattu viimeksi:
Täälläkään ei ole babyshoweria kukaan järjestänyt. Pitkäaikaiset kaverit asuu eri puolilla Suomea. Ois ollut ihan kiva kyllä.:happy:
Mä sain esikoisen aikaan muutamasta kerhosta äitikavereita, niitä vähän nähnyt. Aika yksin täälläkin ollaan muuten. Järjestän itse itselle ohjelmaa jos ei huvita olla yksikseen.
 
Täälläkään ei ole babyshoweria kukaan järjestänyt. Pitkäaikaiset kaverit asuu eri puolilla Suomea. Ois ollut ihan kiva kyllä.:happy:
Mä sain esikoisen aikaan muutamasta kerhosta äitikavereita, niitä vähän nähnyt. Aika yksin täälläkin ollaan muuten. Järjestän itse itselle ohjelmaa jos ei huvita olla yksikseen.

Joo ei mullakaan ole sitä ongelmaa että olisin liikaa itsekseni, eli tekemistähän riittää kun on esikoisen ja omia harrastuksia ja vaikka mitä. Mutta sellaisia ystäviä kaipaa, läheisiä jotka tosiaan olis niitä parhaita kavereita. Sellaista jolle vois soittaa ja puhua mistä vaan, jonka kanssa kahviteltais, jonka kans lähtis vaikka keikalle, jolle mä olisin tärkeä... nyt on kavereita, mutta heidänkin kanssaan on tiukkaa sopia mitään kun aikaa ei vaan löydy (muut jutut menee edelle). Esimerkkinä nyt se että pyysin yhtä mun ystävää kummiksi esikoiselle. Kun hän sai kesällä lapsen, mä sain tietää vasta myöhemmin eikä tullut edes kutsua ristiäisiin. Eli ne jotka on mulle läheisiä, ei kuitenkaan näe mua sellaisena ystävänä.
 
No höh. Onpas ikävää että ystäväsi ei ole edes ristiäisiin kutsunut. Eihän se ole mukavaa huomata että toinen ei välitäkään niin paljon ystävyydestä kuin itse.
Toivottavasti löytäisit jostain mukavan ihmisen ja sydänystävän. Itse oon ainakin huomannut että vanhetessa vaikea löytää hyviä ystäviä.
Joo oon huomannut kanssa että joittenkin kaa tosi vaikea sopia treffejä. Onneks yks kaveri asuu naapurissa niin vähän helpompi.:happy:
 
Joo ei mullakaan ole sitä ongelmaa että olisin liikaa itsekseni, eli tekemistähän riittää kun on esikoisen ja omia harrastuksia ja vaikka mitä. Mutta sellaisia ystäviä kaipaa, läheisiä jotka tosiaan olis niitä parhaita kavereita. Sellaista jolle vois soittaa ja puhua mistä vaan, jonka kanssa kahviteltais, jonka kans lähtis vaikka keikalle, jolle mä olisin tärkeä... nyt on kavereita, mutta heidänkin kanssaan on tiukkaa sopia mitään kun aikaa ei vaan löydy (muut jutut menee edelle). Esimerkkinä nyt se että pyysin yhtä mun ystävää kummiksi esikoiselle. Kun hän sai kesällä lapsen, mä sain tietää vasta myöhemmin eikä tullut edes kutsua ristiäisiin. Eli ne jotka on mulle läheisiä, ei kuitenkaan näe mua sellaisena ystävänä.
Tämä voisi olla myös minun kirjoittamani..
Ymmärrän siis täysin:Heartred
 
Takaisin
Top