Tammikuiset 2019

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Vaiana
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
@ihuna ja @Hoopakka kiitos tiedosta salmiakista... kääk :wideyed: miten pystyn elämään kokonaan ilman....:sorry:
 
Hankala olla töissä ku pahoinvointi iski mut onpahan jotain positiivista ku sentään merkki et beibe siellä kehittyy [emoji7]
 
Mua on hämmentänyt se, miten erilaista tietoa vaikkapa allergialääkkeiden käytön osalta liikkuu. Neuvolasta sanottiin, että setiritsiini on turvallinen ja sitä olenkin nyt syönyt koko ajan. Nyt kun vielä löytyisi sellainen nenäsuihke, jolla tukkoisuus häviäisi... Oon joutunut ottamaan otrivinia, josta oon saanut monenlaista ohjetta.
Ja töissä olen minäkin yrittänyt olla. Oon lastensuojelussa sosiaalityöntekijänä niin olipa kiva kun pahoinvointi iski toissaviikolla isossa verkostopalaverissa...
 
Mä teen töitä 100% työajalla ja opiskelen siinä sivussa AMK:ssa. Hoitoalalla sekä työ että opiskelu. Hankalinta on yhteensovittaa nämä sekä perhe. Äitiysloman pääsen aloittamaan vasta 3 viikkoa ennen laskettua aikaa. Toivottavasti kunto kestää sinne asti. Jos ei, niin sitten pitää tehdä joku plan B. Opiskelua aijon jatkaa ilman keskeytyksiä, mutta töistä olen pois niin kauan kuin huvittaa. Toisin sanoen niin kauan kuin rahat riittää ;)
 
Töissä olen minäkin, kaksivuorotyö ja työaikoja pakko noudattaa. Vähän hirvittää jos hirveät pahoinvoinnit alkaa, eihän siinä auta muu kun saikun haku :yuck:
 
Mä olen kotona hoitovapaalla. Kuopus täytti juuri 2 vuotta, joten jos tästä raskaudesta lapsen saisi syliin asti niin sitten onnistuisi äippärahojen ketjutus..:) Keikkaa heitän välillä mutta kokopäivätöihin en ole menossa tässä välissä.
 
Töissä toki niinku oon ollut oikeastaan aina ja tosi hankala edes kuvitella muuta. Mulla on kaks korkeakoulututkintoa joista jälkimmäinen vaativalla alalla jolle valmistuin 2009 ja sen jälkeen ollut alan töissä. Ei siis ihme että 36-vuotiaana esikoista odottaessa pelkkä ajatuskin kotiin jäämisestä on todella kummallinen :D Vaikkakin toki hyvällä tavalla ehdottomasti. Mulla on toiminimi jolla voin tehdä äippäriltä hommia vaikka muutaman tunnin viikossa, jos ehdin ja jaksan. Ne ekat neljä kuukauttahan (?) saa vissiin ihan hyvää äitiyspäivärahaa mutta oon ymmärtänyt, että sen jälkeen laskee merkittävästi?

Toki mieskin jää mielellään kotiin jossain vaiheessa, joten pitää tutkailla sitäkin vaihtoehtoa vielä. Onhan tässä aikaa!
 
Kuulostaa tutulta, Embo. Mullakin kaks korkeakoulututkintoa ja työ on sanellut elämän hyvin pitkälti tähän asti. Tuntuu tosi hassulta jäädä kotiin, mutta kenties tämä muutos tekee sittenkin ihan hyvää. :)
 
Mä ainakin uskon, että tää on just hyvä aika olla vähän aikaa pois työelämästä, kun niitä taukoja ei ole aiemmin ollut. Ei ole enää niin vasta valmistunut, että olisi hirveä kiire hankkia sitä elintärkeää kokemusta ja toisaalta iän myötä on ymmärtänyt, ettei se substanssi aja ohi, vaikka vähän aikaa olisikin poissa :)
 
Moi kaikki! Hyppään remmiin mukaan :) la 8.1, ensimmäistä odottelemme. Veikkaan että laskettu siirtyy viikolla tai jopa kahdella kun plussa antoi odottaa itseään kp 42 asti!
26v mittarissa! Kahdeksan vuotta työelämässä, ihan positiivisin mielin odottelen että pääsee olemaan kotosalla
:)
 
Embo sanoi:
Mä ainakin uskon, että tää on just hyvä aika olla vähän aikaa pois työelämästä, kun niitä taukoja ei ole aiemmin ollut. Ei ole enää niin vasta valmistunut, että olisi hirveä kiire hankkia sitä elintärkeää kokemusta ja toisaalta iän myötä on ymmärtänyt, ettei se substanssi aja ohi, vaikka vähän aikaa olisikin poissa :)
Click to expand...
Silloin kun ekaa odotin niin mielelläni lähdin töistä äippälomalle, kun vuosia olin tehnyt töitä. Ja vieläkin olen äippälomalla.:happy:
 
Mie teen vuorotyötä ja samalla sit vielä opiskelen, kiirettä pitää.Koulu vähän vaikeutuu nyt tämän raskauden myötä, mutta ei mahottomuus ole edelleen valmistua vuodenpäästä :)
 
Mua vähän pelottaa, jos pahoinvointi menee oikein pahaksi kun olen määräaikaisessa työsuhteessa ja omalta työpaikalta hoitovapaalta.
 
Pitkään on täällä kans ensin opiskeltu pitkää ja sen jälkeen suoraan työelämään jossa sitten hankittu useampi vuosi työkokemusta... Tuntuu kivalta tässä vaiheessa päästä vähän pidemmälle vapaalle, varsinkin kun on vakituinen työpaikka :)
 
Mä kans käyn töissä, ja vapaapäivät on aika harvassa. Vielä ei mitään ongelmaa kun ei juurikaan ole mitään oireita, mutta vähän pelottaa et mitäs sit kun maha alkaa kunnolla kasvaa ja jos tulee jotain oireita ja vaivoja, fyysistä työtä kun teen. Toivon kyllä et pystyisin töissä olemaan ihan sinne virallisen äippäloman alkuun asti, mutta saa nähdä. :)
 
Mä tiedän jo nyt, etten pysty töissä olemaan loppuun asti. Tarkoitus siis palata elokuussa omalle työpaikalle ja lähihoitajan töihin.
 
Amk tutkinto täälläkin ja työelämässä jo useita vuosia. Nykyisessä työpaikassa lähtee käyntiin viides vuosi. En osaa edes kuvitella mitä sitten kun jään hetkeksi kotiin.

Tuota mahan kasvua odotan ehkä eniten sekä innolla että kauhulla. Koitan pitää raskauden salassa niin pitkään kuin vaan mahdollista (niin töissä että lähipiirissä). Toisaalta olen kauhea hölösuu että voi olla vaikeata. Suurin syy miksi haluan pitää sen omana asiana on se että olen aina ollut sitä mieltä että ei lapsien saaminen ole mulle niin tärkeetä. Enkä nytkään kokenut sitä vauvakuumetta. Mies kun lasta on jo vuosia halunnut niin en enää keksinyt syitä kieltäytyä kun ei se ajatus lapsesta nyt niin kauhea ollut :D

Oliko muilla vauvakuumeilut yms vai "vahinkolapsi" ( jos niin nyt saa sanoa)? Viikonloppuna
 
Esbana sanoi:
Amk tutkinto täälläkin ja työelämässä jo useita vuosia. Nykyisessä työpaikassa lähtee käyntiin viides vuosi. En osaa edes kuvitella mitä sitten kun jään hetkeksi kotiin.

Tuota mahan kasvua odotan ehkä eniten sekä innolla että kauhulla. Koitan pitää raskauden salassa niin pitkään kuin vaan mahdollista (niin töissä että lähipiirissä). Toisaalta olen kauhea hölösuu että voi olla vaikeata. Suurin syy miksi haluan pitää sen omana asiana on se että olen aina ollut sitä mieltä että ei lapsien saaminen ole mulle niin tärkeetä. Enkä nytkään kokenut sitä vauvakuumetta. Mies kun lasta on jo vuosia halunnut niin en enää keksinyt syitä kieltäytyä kun ei se ajatus lapsesta nyt niin kauhea ollut :D

Oliko muilla vauvakuumeilut yms vai "vahinkolapsi" ( jos niin nyt saa sanoa)? Viikonloppuna
Click to expand...

Kuumeilua ja toivottua. Tämä onkin luultavasti meidän viimeinen. :D
 
Kovasti kuumeiltu ja toivottu, miehen mielestä 2 lasta saa riittää itse haluaisin kolme :D esikoinen taas noh ei voi sanoa että vahinko mutta tietoinen vahinko o_O
 
Ollaan oltu yhessä jo kauan ja lapsiasia oli jo tulossa meidän väliin kun mies aina vaan sanoi et ei oo valmis... lopulta keskustelut hänen vanhempien kanssa auttoi ja helmikuussa tehtiin päätös siitä et lapsi saa tulla. No itsehän olin jo niin kauan odottanut, että hankin ovulaatiotestejä kasan ja kun niitä käytettiin niin tärppäs, ainakin kovasti toivon niin, 6+4 tänään ja lauantaina ultraan, jännittää...
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top