Taaperoarki

Meillä hanskat on iso ongelma, koska sitten neiti ei saa otetta rakkaasta pupusta... :rolleyes: Pitäisi olla sormikkaat, mutta siinä menisi varmaan monta tuntia että ne saisi käteen, jos sellaiset ylipäätänsä löytäisi. Nyt alkaa lohduton itku joka kerta, kun laitan hanskat käteen, sitten minä asettelen sitä pupua kainaloon, ja lopulta neiti onnistuu jotenkin saamaan sen suuhunsa. o_O
 
Hiekkalaatikolla ollaan oltu jo tovi ja hiekkaa ym on syöty varmaan kilokaupalla, mutta poikaa viehättää edelleen vesi kaikesta eniten. Tänään oltiin kävelyllä puistossa joka oli täynnä maantasolla olevia pieniä suihkulähteitä. Poikahan meni ihan sekaisin ja melkein juoksi edes-takas rinta rottingilla ja heilutti käsillään ja huusi ja kiljui. Ihmiset vähän katteli että onkohan tolla kaikki ihan kunnossa :smiley-ashamed004

Tänään meillä oli pienen pieni accident täällä hotellissa. Poika oli suihkun jälkeen vain sukat jalassa ja terrorisoi huoneen lankapuhelinta sängyn vieressä kivilattialla. Hetken päästä kuului kolahdus ja kauhea huuto. Poika makasi naamallaan KAKASSA! Oli sitten hätä iskenyt ja poika oli päättänyt että kakalla on kiva leikkiä kunnes oli sitten liukastunut ja kaatunut naama edellä siihen läjään... Noh, siinä sitten nopeasti suihkuun kun naama ja koko pää, silmät, korvat, hiukset olivat ruskeat. Kädet olivat tiukasti nyrkissä, molemmissa pienet pökäleet. Voi luoja.... o_O:eek::laughing021:sad015
 
Ihana pikkulatte ja pupu :Heartred

Meidän pikkumies raahaa peittoaan, eli sellaista fleecetäkkiä ympärinsä. Voitte kuvitella monta kertaa tuo on astunut sen peiton päälle ja lentänyt nenälleen... :confused: ja siltikin se pitää aina hakea pinnasängystä kun on vähänkin paha mieli tai väsynyt :Heartred
 
Oh my! :laughing025

Mä arvostan tietty erityisesti tota lattemammaa, mutta toi kylppäri ennen ja jälkeen lapsia pätisi meillä aika hyvin keittiöön. Ja se tyttö puutarhaletkun kanssa, miehen kanssa molemmat todettiin, että tiedetään jo mikä ilme meidän neidillä on, kun se keksii jotain vastaavaa. :rolleyes:
 
Sama täällä, kylppäri ennen ja jälkeen näyttää tutulta (tosin meidän lapsi uisi wc-pytyssä tai vaipparoskiksessa). Ja voisin pistää rahani likoon sen puolesta, että siinä vikassa nukkumiskuvassa lapsella olis vielä kakkavaippa :grin
 
Meilla seka kylppari etta keittio ovat pojalle no go-aluetta. Tosin olohuoneessa poika myllertaa omat lelunsa ja kaiken irtilahtevan sekasotkuun... Olen joskus ollut aika jarkyttynyt, miten uhmakkaan ja vahvan oloisesti se heittelee tavaroita, tai hakkaa tavaroita (omia lelujaan) lattiaa tai seinaa vasten. o_O
Lisaksi tuntuu uskomattomalta, etta olen joskus aikaisemmin huuhdellut vesihanan alla pojan leluja ennen leikkia (esim. purulelut). Nyt tuota roinaa on jo sen verran (palikoita, helistimia, palloja, pikkuautoja jne.) etta ma vaan heittelen niita lattialta suoraan lelukoriin ja poika itse onkii ne lelukoristaan suoraan suuhunsa.
Ainoastaan tutteja huuhtelen edelleen.
 
Pistetään nyt tähän ketjuun; tasan vuosi sitten alkoi kova ponnistaminen ja puolen tunnin päästä sylissä oli pieni poika. Nyt se poika, iso mies jo, kirmaa tuossa lattialla, kujeilee ja selostaa koko ajan jotain omalla kielellään. Mä en jää kaipaamaan niinkään niitä ensimmäisiä kuukausia, vaikka tuntuukin haikealta kun miettii miten pieni ihminen voikaan olla ja miten lyhyen aikaa se kestää, enemmän tiedän jääväni kaipaamaan juuri tätä vaihetta kun poika on vielä pieni mutta silti niin iso että osaa jo vaikka mitä. Ja suloinen kuin mikä, ei kai ihminen voi suloisempi ollakaan kuin yksivuotiaana?

Meillä toistui tänä vuonna perjantaina ihan sama kuvio kuin vuosi sitten samana perjantaipäivänä; minä menin iltapäivällä Kärkkäisen Sikapäiville (jonka jälkeen vuosi sitten alkoi supistelemaan, onneksi ei tällä kertaa! :D) ja mies oli maalla 1,5 tunnin ajomatkan päässä ihan samassa tapahtumassa kuin vuosi sitten (jolloin sitten soitin hänelle että oletko jo vapautunut velvollisuuksistasi, voisit lähteä ajelemaan kotiin päin pikkuhiljaa...) Mietiskelin tätä kaikkea juuri perjantaina, kun hoksasin että ihan samalla kaavalla mennään kuin viime vuonna. Tosin miehellä oli tällä kertaa matkassa eräs pikkumies, vuosi sitten samana päivänä se oli vielä meikäläisen matkassa hyvin tiiviisti :)

On ihanaa olla tuon tomeran ja upean yksivuotiaan äiti, en voisi toivoa enempää. Niin paljon kuin jossain vaiheessa ehdin pelätä että en saa koskaan lapsia, tuntuu tämä todella hyvältä. <3
 
Joskus kun seuraa vieresta pojan touhukkaita leikkeja ja ihanaa jokeltelua, niin miettii, etta mitapa me silla toisella lapsella. Tassa on kaikki, mita me tarvitsemme. :)
Vuosi sitten tahan aikaan oli aika iso olo. :grin
 
Mä mietin tossa viime viikolla, että vuosi sitten laskettu päivä hurahti ohi ja olin aika hajalla, ja ajattelin että tää on kamala viikko... Niin vuoden päästä tuli sitten tämä viikko, mikä ei tosiaan ollut erityisen hehkeä myöskään. Innolla odottelen lokakuuta, jospa tänäkin vuonna asiat kääntäisivät silloin parempaan... :rolleyes:
 
Eipä sitä tosiaan meinaa edes muistaa, että poika on joskus ollut avuton, lattialla yhdessä kohtaa makaava rääkyvä rääpäle (onneksi ei muista :wink). Viikarilla riittää vauhtia yllättävän paljon :) Vaarallisia tilanteita riittää. Muuten on tosi ihanaa, että päiviin on löytynyt hyvä rytmi ja asiat tuntuvat olevan tällä hetkellä mallillaan. Nukutaan, syödään ja touhutaan hienosti. Sitä uhmaikää ootellessa sitten kai... :rolleyes:
 
Neiti on jossain määrin alkanut viihtyä omassa huoneessaan. Meillä on kaksi lelulaatikkoa, joista toinen vietiin omaan huoneeseen, yllättäen ne lelut ovatkin alkaneet kiinnostaa. Tänään heräsin myöhemmin, ja neiti oli jo syönyt puuronsa. Sain kuitenkin kaikessa rauhassa syödä aamupalan ja lukea lehden, kun tyyppi leikki ihan itse omassa huoneessaan omilla leluillaan. :eek: Meillä keittiöstä näkee suoraan sinne sen huoneeseen, ja välillä vilkaisin sinne, siellä se selosti pehmoleluille ummet ja lammet. :grin En olisi uskonut, että tämäkin päivä tulee.
 
Oho, sitä odotellessa! Meillä poika roikkui lähinnä puntissani tänään, kun yritin tehdä keittiöhommia. Tai olin siis kävelytuki, mutta vähän hankalasti poika oli naama eri suuntaan kuin minä, joten mun olisi pitänyt peruuttaa, että hän olisi päässyt kävelemään o_O

Ai niin, eikä olisi pitänyt nauraa Sophien kakkajutulle, pilkka osui heti omaan nilkkaan. Laitoin pojan tänään potalle, käänsin katseeni muutamaksi sekunniksi ja kun katsoin poikaa uudestaan, hän oli ehtinyt nousta seisomaan, nostaa potan käteensä, kakata lattialle siihen, missä potta oli hetkeä aiemmin ollut ja pissatkin tulivat juuri, kun siinä mietin, että rupeanko itkemään vai nauramaan... :grin
 
Ääh, meillä on vissiin pysyväksi osaksi arkea tullut ihana ilmiö nimeltä iltavilli. Tuossa klo 20 alkaa ihan älytön riehuminen, levitellään kaikki talon kaapit ja laatikot lattialle, kiipeillään, kontataan karkuun, huudellaan iloisesti, räkätetään jne. Tätä tunti, kunnes väsähdetään niin, että itku tulee. Onneksi ei vielä osaa juosta... Ei sillä, että vähän osattiin odottaa tätä, kun mahassa tuo aloitti myös riehumisen aina samaan aikaan. Vielä kun tietäisi, milloin toi loppuu... ehkä 10-vuotiaana?
 
Niitä elämän pienempiä iloja: lapsen taholta tuleva perheväkivalta. Yleensä kyllä tahatonta, mutta yhtäkaikki kivuliasta ja usein toistuvaa. Eilen sain järeellä Otter box -kotelolla suojatun puhelimeni keskelle naamaa kiitettävällä voimalla. Tän päivän olosta päätellen nenään saatto tulla ehkä jopa pieni hiusmurtuma.
Ja miksi tää ei oo valitusketjussa? Koska se ON arkea. *huokaus* :smiley-angry026
 
Muokattu viimeksi:
Oh, meillä neiti on alkanut vihata pukemista, ja heittäytyy kaikella voimallaan taaksepäin, eli pää tulee voimalla meikäläisen rintalastaan, joka on jo valmiiksi mustelmilla... :confused:
 
Taaperoarki on muuttunut kolhuiksi, mustelmiksi ja jopa verenvuodatukseksikin. Poika nimittäin kompuroi milloin missäkin. Aluksi pelästytti kovasti tuo rönyäminen, mutta nyt jo rauhallisesti katsotaan, että ei mitään pahaa vahinkoa ole sattunut ja sitten lohdutellaan. Luulisi, että oppii noista vahingoista jotain, mutta ei... Rajoja pitää kokeilla joka päivä, että jokos tänään onnistuisi tämä tai tämä kiipeily... :rolleyes:
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top