Vieena, tsemppiä sinullekin!
Työskentely vauvan kanssa on kyllä aikamoinen onnenpeliä! Muutenkin kaikki nämä vauva-jutut on ihan täysin arpaa; koska tulee raskaaksi, millainen raskaus, koska syntyy, vauvan luonne, onko koliikkia, nukkuuko öisin, vääntääkö vatsaa, äidin hormoonit... kaikki menee ihan tuuripelillä ja sen tietää vasta, kun sen tietää. Ihan pienen vauvan kanssa voi vielä työskennellä, jos vauva viihtyy itsekseen lattialla sen puolisen tuntiakin (ja nukkuu pitkiä päikkäreitä), mutta jos se haluaa koko ajan läheisyyttä ja aktiviteettia, niin sitten ei. Isomman lapsen kanssa on kyllä mahdotonta tehdä töitä. Kun vauva lähtee liikkumaan ja tutkimaan ympäristöä, niin sitten ei kyllä pysty keskittymään mihinkään. Ja tämä vaihe kestää aika monta vuotta. Meidän esikoistyttö on itsekseen viihtyvä ja muutenkin helppo tapaus, mutta ei kyllä olisi minun opiskelu onnistunut kotona lapsen kanssa. Nyt menee joskus poikkeuspäivinä, että isä hoitaa lasta kotona ja itse opiskelen vieressä. Mutta kyllä silti äidille tulee asiaa ja kaikenlaisia keskeytyksiä, vaikka isä onkin vastuussa. Parasta on olla ihan poissa. Nyt olen öisin tehnyt opiskelujuttuja, kun lapsi ja isä ovat menneet nukkumaan. itsellä unet kärsii, mutta jotenkin olen jaksanut. Tämä on ollut mulla tällainen tsemppaus vuosi - olen painanut ihan äärirajoilla, kun tiedän, että vauva tuo sitten isoja muutoksia synnyttyään.
Lisäyksenä: Vieena, tuo kodin ja vauvan hoito on oikeasti todella rankkaa. Pakota mies tekemään juttuja HETI! Tulee vähemmän ongelmia myöhemmin. Meille parasta on ollut, että minä olen vain poissa ja mies on lapsen kanssa kahdestaan. Joutui ottamaan vastuun jo pienestä vauvasta. Samalla kotitöistä kannattaa keskustella aika tarkasti. Kotityöt oikeasti lisääntyvät eksponenttiaalisesti lapsen synnyttyä, eivätkä ne lopu koskaan. Meillä tuli iso muutos, kun tulin nyt uudestaan raskaaksi ja voin huonosti koko syksyn. Samalla opiskelin, joten minun illat meni sohvalla maaten. Miehen oli pakko hoitaa enin kotitöistä, viedä lasta päiväkotiin, miettiä ruokajuttuja jne... Minulla on vielä ihan aktiivinen ja kiltti, tekevä mies, mutta se ei ole saanut mitään opastusta kotitöihin (luulen, että sun miehellä voi olla samanlainen kulttuurinen ympäristö) lapsuudenkodissaan. Tietysti se on jo joutunut tekemään kotihommia ennen lapsen syntymää, mutta kotitöiden määrä on lapsen kanssa ihan eri. Vastuu on arjen kulusta on ihan eri.
Juuri nyt ovat mies ja lapsi pari viikkoa isän kotimaassa sukuloimassa. Minä tulin jo aikaisemmin Suomeen. Hän eilen sanoi, että on niin mukavaa olla isänä siellä, kun lapsen voi jättää sukulaisten hoiviin. Hän voi katsoa jalkapalloa tai käydä naapurissa kahvilla ym. Täällä Suomessa on vain minä ja hän, joten lapsi on mukana aina. Vastuu lapsesta on koko ajan 24/7. Itse ajattelin aivan samaa. Etelämpänä on rankempaa olla nainen, mutta helpompaa olla äiti. Naisilla on paljon kotitöitä, vapaudet ovat erilaisia, mutta äitinä olossa ei ole mitään "ongelmia", itsensä tutkiskeluja. Lähes aina perheet ovat isoja ja asuvat lähekkäin, joten pienen vauvan voi jättää suvun naisten (tai miestenkin) hoitoon pariksikin tunniksi helposti ja itse lähteä vaikka ihan ostoksille yksin, ilman lasta. Tämä on sellainen asia, jota minä en ole koskaan voinut tehdä. Lapsi oli lähes aina minun kanssani. Isoissa perheissä on myös aikuisseuraa koko ajan, joten hyvin harva on lapsen kanssa kahdestaan pitkiä aikoja. Meni vähän OT, mutta tuli mieleen, tuosta Vieenan kodin, vauvan ja töiden hoidon kommentista.
nyt 38+3