Meillä on kauhee sotku kokoajan. Lapset ja mies ja eläimet sotkee ja mä kuljen perässä imurin kanssa. Vähä kun lumisateessa loisi lunta... Mä oon tämmönen ärsyttävä tip top täti ja haluan että paikat aina kunnossa, harmi vaan kun oon ainoa meidän perheessä joka sitä haluaa.
Ei tullut mitään oireita. Todellisuudessa oon kyl ollut koko raskauden kovin fyysisen homman äärellä vaikken urheile, niin häärään jatkuvasti ja nostelen raskastakin, imuroin ja luuttuan joka päivä, kannan kaikki 5 kauppakassia kerralla, häärin heinä- ja purupaalien kanssa kanilassa ym. Ei mun kroppa oo ollut siitä pahoillaan tai siis kohdunsuulla mitään. Toki nyt supistelee ja kiristelee mut ois sitä ilman touhuakin.
Ja ennenku joku ehtii, niin kyllä, pitää olla siistiä. Mä ahdistun pahasti jos on sotkua. Toki tämä puunaaminenkin ahdistaa mutta vähemmän. Täs on taustalla varmaa äitini ja mummuni jotka olleet samanlaisia siivoushulluja, muistan kun mumm oli niin tarkka ja kaikki piti olla just eikä melkein. Äiti taas oli vihainen jos oli sotkua. Meitä oli 4 sisarusta ja kaikki siivosimme taloa paniikissa ennenkun äiti tulee töistä ettei se taas huuda... Ja huusi se silti. Juoksi imurin kanssa ja motkotti. Usein ajoi meidät ulos että sai siivota rauhassa. Että tää on mulla korvien välissä.
