Mä en taas tajua mitä tapahtu.
Tulimme kaupasta. Esikoinen sai armottoman raivarin kun en päästänyt häntä heti kaverille (ukkonen tulossa jne) hän oli siis kun myrskyn merkki ja kumpparit vilisi katonrajassa kun tupaan juoksi. Koira kun on tuommoinen heikkohermoinen, otti pojan kohtauksen raskaasti ja minun tullessa sisään yritti tukkia kolinalla oven raosta karkuun pihalle, löi päänsä karmiin. Sain blokattua karkuyrityksen polvellani ja korotin ääntäni (nyt sisälle sieltä!!!) ja oven äkkiä kiinni ja koira tuhannen pakokauhussa juoksi tyttären huoneeseen pöydän alle piiloon. Aikansa siellä oli kunnes meni eteiseen oven eteen korvat luimussa ja häntä koipien välissä. Huoh. Suuri ja mahtava paimenkoira...
Siis mä en voinu kun istahtaa sohvalle ja kelata hetken että mitä just tapahtu ja miksi minä menetin malttini? Joukon ainoa aikuinen, kaksi lasta ja koira seuranani. Tyttäreni on ainoa viisas joka tuli mulle huutamaan että älkää kiusakko koiraa!!!
Eilen meillä oli kylässä kaksi todella vilksta lasta, 5 ja 7 vuotiaat. Koira oli ulkona narussa. 5 vuotias kiskoi narusta ja kiersi narua kaulansa ympäri jne. Kielsin useasti. Vanhempi lapsi halitteli ja oli muutenkin erittäin lähellä koiraa jatkuvasti. Lopulta koira ärähti. Laitoin koiran pois lasten välittömästä läheisyydestä ja mietin, että taitaa olla sen viimeinen kesä. Käytös muuttunut todella. Araksi ja pelokkaaksi ja arvaamattomaksi. Ei taida olla hyvä yhdistelmä tulevaisuudessa taaperon kanssa joka kiskoo karvoista ja tukkii sormia sen suuhun. Se voi jopa purra vanhempia lapsiani.