Tänään minua harmittaa, koska..

Voi ei fuji. Asuuko kuitenkin samassa kaupungissa? Voihan olla että vauva syntyy pari viikkoa ennen tai jälkeen. Silloin ku esikko syntyi niin jaksoin ekat vieraat ottaa vastaan vasta yli kaksi viikkoa synnytyksestä. Tässä tapauksessa oli miehen vanhemmat :) naapurit kävi ennen heitä kahvilla mutta se oli puolen tunnin vierailu niin jaksoi hyvin, appivanhemmat taas tulivat päivällä ja jäivät yöksi kun kaukaa tulevat. Onhan se niin että ainakin se pari viikkoa olis hyvä olla toipumisaikaa. Itsellä ainakin stressasi varsinkin imetyksen aloitus ja jälkivuoto ekoina päivinä. Ei niin helppoa kun voisi kuvitella :grin
 
Samassa kaupungissa -.- ja jos syntyy ajoissa niin en silti mielellään ihan heti rupea juoksemaan ympäri kyliä.. Tietty se nyt ei haittaisi jos olis vaan tunnin tai pari jossain ja syö ja lähtee kotiin.. Mut riippuu ihan siitä että miten lähtee se arki sitten rullaamaan..

Mut niin jotenkin se miten anoppi asian ilmoitti ottaa vaan päähän. Toisaalta mies kun on ainoa lapsi niin se on aina vähän pompottanut miestä.. Mut onneks mies oli tässä asiassa mun puolella just että kattoo jaksamisen mukaan ja ymmärtää että mulle kuitenkin rankempaa jne.
 
Muokattu viimeksi:
Mahaa vääntää niin että sattuu... ummetus hajottaa... onko kenelläkään keinoja helpottaa? :(
 
Täälläki ummettusta minä takii sit masu kipeä. Mm kuivatettua luumuja suositellaan ummetukseen ja sit pitää juoda runsaasti nesteitä
 
Kävin ultrassa jossa ultraajana toimi neuvolalääkäri. Hän ei ensinkään osannut käyttää ultraus laitetta, toiseksi hän ei osannut mitata sikiötä tai tarkistaa onko siellä enempää kuin yksi. ja lopuksi se vaan totesi olet raskaana. Onnea. Eli näillä mennään ensiviikolla neuvolaan.
 
Toivottavasti Elma ens ultraaja olisi kokeneempi! :)
Vähän ulos aiheesta kun tuli tosta mieleen kun odotin esikoista ja sit joskus rv 25+ menin yksityiselle lääkärin kun supisteli usein ja sit se oli ulkomaalainen lääkäri ja se halusi ultrata mua nooh ei se uskaltanu painaa vähäkään mun maha kun pelkäsi et satuttaa vauvaa eikä osannut yhtään käytä ultralaitetta xD sitten mä sanoin sille lääkärille annapa se ultra tänne ja ultrasin itse ja esittelin sille lääkärille että tossa sikiön pää ja tossa näkyy syke. Se lääkäri veloitti aika pienen summan multa sitten kun taisi sitä vähän nolottaa :D :D :D
 
Ummetukseen paljon nesteitä ja eiköhän pahimpaan myös levolac tms ole ihan toimiva vai eikös niitä enää saa käyttää?
 
Mun ummetus helpotti ja muuttu ripuliksi... ai että vääntää vatsaa... :(

Tosin ruokavalio ollut tänään irttis, sipsi, kahvi, pizza linjasta...
 
Me päätettiin jo viime jouluna, et tää joulu ollaan kotona. Ei suoraan sanottuna kiinnosta v***ujakaan ravata appivanhemmilla. Ja uskon, et mun äiti ymmärtää, et halutaan olla ihan omassa rauhassa :) Jos ei, ni eipä oo mun ongelma :D
 
Ilmotin heti et jouluks en lähde kotoa mihinkään (yleensä oltu mun vanhempien luona). Onneks mulla on ymmärtävä äiti <3

Ja appiukko ja miehen isovanhemmat asuu naapurissa niin ei senkään puolesta ongelmaa :)
 
Me ollaan oltu kaikki joulut (4 kpl) kahdestaan kotona. Mulla ei ole mitään intressejä viettää mulle ja miehelle tärkeää juhlaa sukulaisten nurkissa. Tehtiin ratkaisu ekana yhteisenä jouluna ihan vain sen takia, että kierre alkaa niin herkästi. "Viime joulun olitte siellä niin nyt kyllä olette täällä." Käydään toki molempien vanhempien luona (kaikki eronneet ja kaikilla uudet puolisot) ennen tai jälkeen joulun, mutta itse aatto ja joulupäivä ollaan kotona herkkujen keskellä.
 
Meillä sit taas mies ei ihan periaatteesta halua olla kotona jouluna.. Perhejuhla ja kuuluu hänen mielestään mennä sit noille.. Viime vuonna tappelu tuli ihan ku olisin halunnu jäädä kotiin ja edellis vuonna myös oli pakko mennä vaikka toivuin leikkauksesta -.- me kun ei ilmeisesti miehen kanssa olla perhettä ihan vaan kahdestaan tai edes lapsen kanssa niin hänen mielestä pakko mennä. Nythän tänä vuonna vaan sen takia antaa olla että laskettu aika on niin tossa hollilla :DD
 
Me ollaan oltu jouluaattona millon missäkin. Viimejoulu oltiin kotona ❤ sitä edellinen mun vanhemmilla jonne myös miehen isä tuli. Itse tykkään laittaa joulua ja nautin suunnattomasti katsella lasten lahjan aukaista oli se sitten missä tahansa ❤
 
Jos mä olen jouluna vielä synnyttämätön, vietän aikaani mielellään vanhemmillani, he asuvat 20km lähempänä sairaalaa ja lapset joudun kuitenkin viemään heille hoitoon. Uskon kuitenkin, että aattona ollaan sairaalassa, joko toipumassa tai synnyttämässä :)
 
minäkin sanoin ja kaikki ovat ymmärtäneet että minä en kotoa mihinkään jouluksi lähde. Laskettu aika tosin 8.12, mut isovanhemmat kolmen tunnin päässä. En kyllä tiedä miten jaksan niiden yövierailuakaan, kun tulevat vauvaa katsomaan.
aion kyllä pyhittää ensimmäiset viikot imettämiselle, mies saa olla kodinhoitaja.
 
Tuo viuksen systeemi kuulostaa samalta kun meilläkin :grin

mun mielestä on ihan ookoo että tulevat käymään (kahvit, päiväksi..) mutta se yökyläily on rankkaa. Epäilen että tämä kuopus syntyy viikko ennen joulua eli tottakai suku ryntää meille joulupyhinä kun ovat vapailla. Tarvitaan silti esikon hoidossa ehkä anopin apua itse synnytyksen aikana ja toisaalta tuntuu pahalta ehdottaa että voisivatko mennä hotelliin yöksi. Mun kroppa oli ainakin ihan sekaisin se pari viikkoa synnytyksestä. Tissisekoilut, turvotus, ilmavaivat, jälkivuoto, hormoonihepulit ja elämän rytmi. Ei vaan jaksa viikkoa vieraita vaikka tärkeitä ovatkin. Vaikeita tilanteita kyllä ja ristiriitaista.
 
Me ollaan oltu joulut aina puoliks mun ja puoliks miehen vanhemmilla. Mut molemmat asuvat n. 500 km päässä, joten tänä vuonna ollaan ensi kertaa kotona. Jos appivanhemmat haluaa tulla avuksi, niin teretulemast. Ollaan kotoisin itäsuomesta ja sikäläisessä kulttuurissa on tavallista, että naapurit ja sukulaiset tulevat lapsen saaneiden avuksi, tuovat ruokaa ja muuta.
 
Kuulostaa niin oudolta tuo avun saanti.... kun nuorimmaiseni syntyi, olin eronnut 1 kk aikaisemmin. Mulla oli myös ennestään 1 v lapsi. Olin yksin heti kun pääsin sairaalasta. Äiti hoiti esikoista synnäri ajan ja toi sen kotiin kotiuduttuani ja sanoi että, en ikinä opi omatoimiseksi jos hän auttaa. No siinä hoidin kodin, taaperon, vauvan, ruuat, imetykset, kauppareissut, siivoamiset, lapsivuoteen, taaperon pottarumbat, yö valvomiset (6 kk koliikki) yksin. Lasten isä ei ollut kuvioissa. ei ollut autoa joten kävelin kauppaan. Olin 21v.

Kyllä sitä vaan pärjää kun on pakko :)
 
Se on kait sitä yhteisöllisyyttä :-) Moni selviää ja pärjää vaikka keskityleirillä, mutta toisinkin voi elää. Monesta ulkomaalaisesta suomalaisten sisäänpäinkääntyneisyys on suorastaan kummallista. Mun vanhemmat asuu nyt samassa talossa pikkuveljen perheen kanssa ja hoitavat lähes päivittäin lapsenlasta tunnin-pari, jolloin äiti pääsee esim kauppaan rauhassa. Ruuan tekevät viikonloppuisin yhdessä jne.
 
Se on se mihin oppii. Äiti kasvatti neljä lastaan yksin ja sen mallin olen saanut häneltä. En mä tarvitse apua tai en pyydä sitä, se on imetty äidinmaidosta :) en pyydä yleensä apua mieheltänikään.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top