Tänään ajattelin tehdä...

Tökkönen, miten teillä meni etelän reissu vauvan kanssa? Mä olen itse lähinnä kauhistellu ihmisiä, jotka lähtee pienen vauvan kanssa kauas reissuun, että miten ne uskaltaa/viitsii?? Meidän lapsonen on kyllä sellainen tapaus että en missään nimessä haluaisi lähteä, ellei olis isoa porukkaa, että voisi jakaa hoitovuoroja. Mulla ainakin pää räjähtäisi, kun poitsun kitinää joutuisi kuuntelemaan pienessä hotellihuoneessa, shoppailusta, kävelyistä, rannalla löhöilystä ja muista harrasteista ei pystyisi nauttimaan. Eikä tietoakaan, että miehen kanssa voisi syödä rauhassa pitkän kaavan mukaan. Lisäksi voin kuvitella, miten tukalaa meidän pojalla olisi siellä kuumassa, kun muutenkin jatkuvasti hikoilee... Kun mietin, minkälaista taistelua meidän päivät kiukkuineen ja unitaisteluineen usein on, niin ei kyllä meidän loma tuntuisi kovinkaan lomalta... Me ollaan muutenkin puhuttu, että pienten lasten (ehkä alle 3-vuotiaat) kanssa tuskin ollaan menossa minnekään risteilyä pidemmälle... Näin meillä.
 
Meillä meni kyllä reissu todella hyvin! Matkustelu ja lomailu lasten kanssa ylipäätään vaatii ensin pienen päivityksen siihen omaan fiilikseen, että mitä reissulta odottaa... Meillä on se 4v. esikoinen jonka kanssa ollaan jonkin verran reissattu, ja totuttu jo siihen ettei niistä pitkän kaavan illallisista tarvii enää kuin unelmoida :-D

Lasten kanssa tehdään reissussa lasten juttuja ja ne aikuisten matkat on osa menneissyyttä ja odottaa taas joskus tulevaisuudessa. Onneksi ollaan ehditty kiertää maailmaa jo ennen lapsia :-)

Ei siis suunniteltu edes tekevämme mitään pitkiä shoppailuja, illallisia, rannalla löhöilyjä tai myöhään nukkumisia vaan mentiin lasten ehdoilla eli nukuttiin päikkärit huoneessa viileessä ja käytiin hippasen aiemmin syömässä. Sielläkin yksi aikuisista yleensä paimensi lapsia. (Meitä oli 4aikuista ja 4lasta). Päivät kuluivat altaalla ja rannalla, missä ei siis todellakaan löhöilty... Vuokrattiin kyllä auto päiväksi ja kierrettiin koko porukalla saarta ja sekin meni todella hienosti! Pitää sietää vaan pientä sekasortoa ja sitä kitinääkin niin lasten kanssa reissaaminen on tosi kivaa! Ja aina voi lahjoa jäätelöllä ja uhkailla uimakiellolla niin pahimmatkin uhmaikäiset on ruodussa :-D
Näin meillä, vaihtoehtona sille ettei matkusteta ollenkaan, jolloin mun sielu itkisi kaipuutaan maailmalle...
 
Minä kans haaveilen matkasta. Eniten siinä huolestuttaa, että jos lapsi sairastuu. Tuntuu niin turvalliselta asua parin kilsan päässä oyksista :D eihän sitä tietenkään saa pelossa elää, tämä taitaa olla taas näitä eka muksu juttuja :D
 
Johtunee kyllä myös siitä, että just oltiin tiputuksessa neljä päivää. Kerron tarkemmin sitte kun pääsen takasin tuonne salaiselle puolelle. Mehut ollu vähissä niin ei oo tullu kirjotettua tänne tarpeeksi.. :/
Niin lensin pihalle sieltä :D
 
Kiva, että teillä on matkustelu onnistunu! Joo, varmasti onkin asennekysymys. Itse en vaan näkisi itseäni lomalla ihan pienten kanssa, en vaan osaisi siitä nauttia. Pelkästään ajatus siitä, että maksan kalliin matkan, mutta aika menee vauvan tarpeiden täyttämiseen, ei houkuttele. Sitten kun lapse(t) ovat siinä iässä, että kävelevät omin jaloin ainakin lyhyitä matkoja, syövät melko lailla itsenäisesti ja ollaan päästy eroon vaipparumbasta suurimmilta osin, sitten voisin kuvitella meidän perheen pidemmällä reissulla. Kevääksi ollaan suunnittelemassa Ruotsin risteilyä. Etelään voisin lähteä kyllä kahden alle kouluikäisen kanssa. Mutta tämän naperon kanssa, joka nukkuu huonosti päivällä ja on kiukkuinen, on tosi turhautunut, kun ei osaa liikkua, ei viihdy paikallaan pitkään edes sylissä, ei tykkää olla vaunuissa/rattaissa paikallaan eikä kyydissäkään välttämättä, ei tykkää kuumasta eikä viihdy rintarepussa... jää kyllä ulkomaan reissut vielä tekemättä. Jos sitä ei osaa nauttia vauvan kanssa olemisesta kotona, niin ei siitä kyllä osaa nauttia reissussakaan, sen verran vaativa tapaus meillä. Nyt annetaan pojan kasvaa ja kehittyä, että hän itse saisi jotain iloa tuollaisista reissuista. Kyllä me halutaan lapsille jossain vaiheessa tarjota niitä elämyksiä, ei se oman ajan puute reissussa ole niin paha, jos näkee lastensa nauttivan ja viihtyvän! Mutta nykyisellä kokoonpanolla en uskoisi meidän kenenkään hirveästi pitävän reissussa olemisesta. Suunnitellaan ja haaveillaan koko perheen reissuista sitten tulevaisuudessa.
 
Mua on mietityttänyt reissaamisen osalta vain lentomatka, mutta Tökkönen taas to the rescue kertomaan miten se menee. Varmaan googlettamallakin löytys kaikkeen vastaus, mut mikään ei korvaa kokemuksen syvää rintaääntä :D
Eli sallitaanko myös vauvalle 23 kg ruumaan menevää (tuliaisostokset mielessä :wink)? Miten lento meni, haitteko tippoja tms vauvan korvia varten?
Ruokailu. Joka paikassa kehotetaan pakkaamaan lapselle omat ruuat mukaan, mutta eikö nykyään joka maailman kolkasta löydy soseita? Hitsi kun ei matkustettu aiemmin, niin olis riittänyt omat maitokannut :D

Sama fiilis kuin Tökkösellä, reissuun on päästävä kun on tottunut siihen ja ainakin itelläni on jo niin kova kaipuu etelän lämpöön kun raskausaikana en uskaltanut lähteä reissuun. Ja toisaalta happy mother = happy family :wink
Sen verran järjellä kuitenkin ajattelen, että 'ei ikinä kanarialle'-lupauksistani huolimatta, oon valmis vaihtamaan kaukomaat kanariaan kun taitaa olla ainut suht lähellä oleva paikka jossa talvella edes hiukan lämpimämpää.
 
Juu, on me reissattu. Pentutreffeillä, parissa koiranäyttelyssä ja Farmari-messuilla. Sen mä vaan sanon, että voi luoja, kun tuo kersa on kuumainen. Sillä ei kärsi olla päällä paljon mitään, kun alkaa karjuminen. Eli mieluummin niin, että ohkasesti vaatetta päälle ja vaikka viltti siihen sitten, että sitä raottamalla saa neitin lämpöä säädeltyä.
 
Heh, Möttönen :-D Voin kertoa miten meillä on toimittu... Kesäkuussa meilläkin riitti omat kannut, eli siltä osin oli todella helppo matka. Ja joo, minäkin olen joutunut luopumaan "ei ikinä kanarialle" lupauksestani jo aikoja sitten. Kanariat, Kreikat ja Egyptit on nähty jo ja jokunen kaupunkilomakin on tehty lapsen kanssa. Kahden kanssa vasta yksi reissu takana.

Mutta koneeseen ei mitään tippoja olla hommattu, vaikka korvakierrelapsi perheestä löytyy. Tyttöä aikanaan imetin nousujen ja laskujen aikana, ei korviin silloin sattunut. Poju ei ollut noista moksiskaan, hän nukkui ison osan lennosta manducassa tai muuten sylissä, lopun aikaa oli tyytyväinen kun sai seistä sylissä :-)

Vauvalle sallitaan yleensä sama matkatavara 23kg, mutta se voi vaihdella yhtiön mukaan.

Meillä oli tytölle vielä 2vuotiaanakin jotain mössöruokia varuilta mukana, koska vaikka niitä soseita kyllä kaupoista löytyy niin maut on erilaisia ja niissä on usein suolaakin mukana :O Eli siksi on roudattu omia ruokia. Muttei tietenkään koko reissun ajaksi, muuten se 23kg menee niihin ruokiin :-D Kun valitsee huoneistohotellin tai huoneen keittonurkkauksella, voi kohteessa tehdä ite jotain helppoa lounasta. Ja meillä on ollut matkalla aina periaate että ihan sama mitä syö, kunhan suostuu syömään edes jotain. Ei olla hirveesti stressattu ruokaympyrän toteutumisesta. Esim. tyttö eli ranskalaisilla ja spagetti bolognesella viikon Kreikassa. Ja Fetalla, koska se sattuu olemaan hänen intohimonsa :-) Ja koska ei tykkää ulkomaisista maidoista, juo hän reissun päällä vettä ja mehua. Ei mielestäni ole haitaksi jos viikon tai kaksi elää vähän kökömmällä ruoalla.

Mutta rohkeesti vaan reissuun, jos siitä tykkää. Itsekin kaipaan kaukomaille, mutta ollaan ajateltu että niistä lomista saa enempi irti kun lapset on isompia. Voi ottaa nekin mukaan snorklaamaan ja muita juttuja tekemään, nyt ei vielä pystyisi, siksi noi lähemmätkin lätäköt riittää:-D
 
Meidän matkustelut ovat aina sellaisia, että mennään kaupunki"lomalle" ja siellä kierrellään aamusta iltaan museoita ja muita historialisia nähtävyyksiä. Usein ollaan menty jo 21-22 aikoihin nukkumaan niin jaksaa sitten taas kierrellä heti aamusta, kellokin on aina soimassa. :p Tällaisille matkoille ei ehkä vauvaa saatika taaperoa kannata ottaa, joten pidetään ehkä nyt vähän taukoa matkustelusta.
 
Mä harrastan myös sellaista nähtävyyksien välillä ravaamista ja yleistä paikallista tunnelmaa fiilistelyä. Hienosti on mennyt tytön kanssa. Hotellille pitää vaan palata ennen mahdotonta iltakiukkua ja pitää vähän suunnitella sillein reittejä, ettei vauva paistu auringossa ja missä tehdää ''huoltotauot''. Kanssa pitää funtsia valmiiksi että minne ottaa vaunut mukaan ja minne mennään liinan kanssa.

Meillä suunnitelmissa lähteä autolla Eurooppaa kiertämään nyt tulevina kesinä. Saas nähdä onnistuuko vuoden ikäisen kanssa vai pitääkö odottaa kauempaan :p Tykkään matkustaa sillein hitaaseen tyyliin muutenkin (lentäen viikko Aasiassa ei ole ihan mun juttu), joten lasten mukaan ottaminen ei ole varsinainen ongelma:)
 
Miten ihania ja rohkeita suunnitelmia /toteutuksia. Passi pikkuiselta tosiaan löytyy mutta matka saa vielä odottaa. Mä lensin myös ulos tuolta toiselta puolelta kun en oo ihmeemmin ehtiny kirjoitella . Meillä myös tooosi vaativa tapaus täällä. I feel you vihdoin totta 2015.. onks tää joku kohtalon ivaa mut viimeseks jää
 
Aika moni vaan katosi vauvojen synnyttyä. Ihan ymmärrettävää, mutta mielestäni ihan hyvä että tota salaista puolta myös päivitellään. Nopsaahan sinne pääsee sitten takaisin, jos jaksaa/pystyy/innostuu taas kirjoittelemaan:)

Tsemppejä kauheesti vauveleiden kanssa! Jos yhtään lohduttaa niin vauvavuosi on loppujen lopuksi nopeesti ohi ja vain hetki omasta elämästä!
 
Kaiket yöt kun valvoo, niin toisaalta toivoo, että oiskin pian vauvavuosi ohi :D mutta se tunne kestää vain sekunnin kun kattoo tuota tuhisevaa ipanaa. On tämä semmosta :Heartred
 
Mä kai oon niin iloinen kun on tällä normipuolella taas elämää :D En tiedä miks ei oo jaksanut salaiselle puolelle, kai niin turn off kun luin säännöt/ohjeet :)
Mä olin eilen ihan valmis lähtemään töihin. Mutta ei siitä sen enempää, tuollaiset ajatukset unohtuu onneksi nopeesti :D
 
Tää puoli on kyllä harmittavasti hiljentynyt melkein olemattomiin. Tuolla salaisella puolen on enempi juttua, mut yritetään vähän piristää tätä puolta myöskin.
 
En ole minäkään käyny ollenkaan tuolla salaisella puolella... Kyllähän nämä vauvat kasvaa nopeasti. Meillä ei yöt ole olleet ongelmallisia yleensä, mutta päivät tosi usein jatkuvaa taistelua milloin nukkumisen, syömisen tai muuten vaan viihtymisen kanssa. Ja mulla on vielä ollut yleisesti ottaen hyvät hermot haastavien lapsien kanssa. Nyt vaan tuntuu, että pinna katkeaa äkkiä! Poika osaa olla todella vaativa kyllä! Mutta... sanotaan, että vaativista ja suurempi tarpeisista vauvoista tulee usein keskivertoa älykkäämpiä :) Vauveli esittää nytkin niin älykästä, kun aikuisten naureskellessa toisilleen sekin yhtyy nauruun, vaikka kukaan ei ole katsonut sinne päinkään :D Ja kyllähän tuo olis niin kova menemään ja kiinnostuu tosi monista jutuista, että varmasti tulee jonain päivänä olemaan suuri äidin ja isin riemu :Heartred
 
Me lähdetään matkalle kolmen alle kouluikäisen kanssa ensi kuussa. Luotan siihe, että hyvin menee.
Ei kait sillä niin väliä, missäpäin maailmaa sitä naperoa hoitaa. Tavaraa vaan tulee hillittömästi mukaan!!!
 
Vihdoin totta 2015! Mä niin yhdyn sun tekstiin! Täälläkin yks supervaativa pienimies.. tuntuu aina olevan jotain narisemisen aihetta! Tosin nyt on ilmestynyt alas kaks hammasta, joten nekin on varmaan viimepäivinä kiukuttanut :) mut ihanaa et on muitakin.. kaikki toitottas et pitää nauttii vauva-ajasta..ja kun se on niin lyhyt aika.. totta sekin, mutta musta nää on ollut kyl tosi pitkät 5kk ja ei tästä aina vaan voi nauttia. Kaiken lisäks meijän pikkunen alkoi vierastamaan tosi aikaisin, jo 3kk iässä, joten eipä kelvannut kuin äidin tai iskän syli ja seura. Nyt onneks vähän helpottaa vierastaminen ja voi mennä mummon luo hoitoon. päästään huomenna iskän kans kaksin reissuun, yks yö poissa kotoo tekee varmasti hyvää ja sit jaksaa taas :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top