Syyskympit syksyllä 2011

Keskustelun 'Laskettu aika syyskuussa 2010' aloitti Kaika, 5 syys 2011.

Vaihda nimimerkki! | Näin pääset alkuun/apua! | Top 100
  1. Mymmeli-85 Hyväntuulinen höpöttäjä

    Heimoi!

    Pikaseen vaan tulin kertomaan, että kaikki täällä ookoo, mitä nyt pientä flunssaa jo ties monettako viikkoa putkeen. Meillä on tällä hetkellä suuren suuria nettiongelmia, niin palailen sitten vähän enempi asiaan, kun saadaan piuhat kuntoon! :)
  2. Kaika Kommentoinnin ninja

    Moikka tänne!

    Missäs kaikki oikein luuraa?
    Mulla on ihan ikävä teitä - ei noista maaliskuisista mammoista ole mihinkään verrattuna meihin ;D
    Kaipa sekin vaikuttaa, että siellä on niin paljon ekaa odottavia?

    Tänne ei mitään uutta - remppa edistyy ja mä voin paksusti.
    Onneksi on vika raskaus, ku ei varmaan kestäis avioliitto enää yhtään lisää...
    Meitsi ei vaan siedä suurimmaksi osaksi miestäni silmissäni. Kaikki mitä tekee tai jättää tekemättä risoo niin maan perkeleesti. Mahtavaa varmaan olla tämmöisen tuuliviirihormonihirviön kanssa :-O

    : Meilläkin oli jossain kohtaa adoptiosta puhetta ja nyt tämän raskauden jälkeen, jos haluamme perheeseen lisäystä, on adoption paikka.
    Arvostan suuresti sun miehen näkemystä. Ei meinaan ole kovin yleistä, että mies olisi adoption kannalla.

    Mitenkäs Purrilla sujuu viime metrit?

  3. Thilduska Sanaisen arkkunsa ammentaja

    Kiitos Kaika!
    Mä oon ollut jo ihan itkun partaalla ton äijän kanssa, kun se on niin saamaton, mutta kait se on sitten tätä raskautta vaan. Hermot menee sen kanssa jatkuvasti, just siitä syystä, kun se ei tee mitään mitä pyytää :D

    Kiirettä pitää tän arkirumban kanssa aamulla neiti tarhaan, itse kouluun ja sitten kaupan kautta kotiin. Tuntuu, ettei viikolla saa aikaiseksi yhtään mitään. Synttärit tuli ja meni, vaikka vielä ensi viikonloppunakin tulee muutama vieras.

    Tuntuu, että neiti kasvaa kauhealla vauhdilla ja ymmärtää jo vaikka mitä. Esimerkiksi, kun sanon, että mennäänkö laittamaan ruokaa, niin hän kipittää keittiöön, syömään, niin mennään syöttötuolin viereen seisoman. Vaihdetaanko vaippa, niin mennään vessan ovelle ja yläkertaan tai kylpyyn tarkoittaa, että mennään turvaportille rappusten eteen odottamaan, että saa kiivetä rappuset itse ylös. Itse hän sanoo ampaa, kun otan hammasharjan esille. Keekä, kun raahaa meidän kenkiä ympäri kämppää. Äiti tietenkin ;) Tööttööt, kun lauletaan yhtä autolaulua. Hyyää yyää, kun menee nukkumaan. Leipä on päppä ja puuro on puu ja maito on edelleen se mammammama. Neiti osaa jo riisua itse sukat, meillä ei oikeastaan sisällä käytetä sukkia ja housut kanssa sekä vaippa lähtee, jos on pelkkä vaippa päällä. Kovasti neiti on alkanut myös leikkimään viime aikoina. Hän sai sellaisen vauvojen palapelin lahjaksi ja siitä on ihana irroittaa palasia ja sitten yrittää laittaa niitä takaisin, mikä ei tahdo onnistua. Toinen suosikki on neidin oma pikkuinen tuoli, jota hän siirtelee ympäri olohuonetta ja istuu siinä milloin missäkin nurkassa ja taas sitä tuolia siirretään. Kolmas leikki on, että kuljetaan pipon kanssa ympäri kämpää ja yritetään laittaa sitä päähän, mikä onnistuu ehkä yhdellä kerralla sadasta.

    Kohta on jo joulu! Viime viikonloppuna sytytin kynttilät ja ah miten rentouttavaa se jo oli. Jotenkin on vaan ihan joulufiilis ja nyt kun neitikin tajuaa entistä enemmän tänä  jouluna. Sitäkin odotan innolla, että sataa ensilumi, niin pääsee naperon kanssa ulos peuhaamaan.

    Joo, tuuhan Purri kertomaan kuinka viimeiset metrit sujuu! Ja muutkin kertoilkaahan mitä pikkuisille, jo vähän isommille taaperoille kuuluu :)

    Jospa sitä alkaisi raahautumaan kohti koulua.
    Mukavaa viikkoa ja värikästä syksyä kaikille!
  4. Mamma_76 Puuhakas puhuja

    Elossa!
    Vaikka en täällä ehdi kauheesti huhuilemaan. Napero on lähtenyt liikenteeseen, ja oikeesti ei tee muuta kuin pahojaan ja kaikkea kiellettyä, heti kun selkäni käännän. Illasta kun pojan olen saanut nukkumaan, kääriydyn sohvan nurkkaan, ja hyvä kun jaksan olla sen tunnin hereillä.
    Asuntoa ei olla vieläkään saatu, ja se kiristää pinnaa koko perheellä.
    Täällä jumitetaan,eikä mitään voida. Yksityiselle ei vuokralle mennä, ja näinä aikoina kunnei tiedä tuleeko lama,ei omaa osteta. Perseestä konsanaan!!

    Mielen tila alkaa olemaan taas syyskondiksessa, eli masennusta pukkaa. Eikä *elevissä auta tuon ukon saamattomuus joka asiassa. Pitäskö munkin pistää kaikki vaan "pläskiks"?

    No, eipä tässä sen kummempaa.
    Paljon Onnea kaikille 1 -vuotiaille naperoille

    Ps. Oli muutoman kuukauden salasanat hukassa tänne...
  5. Purri Sanaisen arkkunsa ammentaja

    Käskystä!

    Paksusti etenee :D Oli tullu 2vk:n aikana 2kg :D :D tosin siis johtuen siitä, et edellisellä käynnilläni olin just oksennellu edellisen päivän ja yölläki, enkä aamulla ollu saanu ku banskun pysyy sisällä :) Elikkä ei hätiä mitiä.. verenpaine on huuuurrrrrjassa nousussa.. Viimeks oli 107/68 ja nyt 111/68!!! :D :D :D Siis vitsit, mitenhän mä kestän tollasen jyrkän noususuhdanteen? Pissa käväs protskujen osalta plussalla, kävin labrassa eikä ollu mitää häikkää missää.. tiiä sit mitä oli... ja siis paras oli ku just sillo 2vk sitte mun käskettii syödä enempi ja tänää sit ihmetteli ku paino oli nousussa :D :D Itehä käski mun syödä!!

    Mut muuten menee ihan Ok.. mies ny on idiootti niinku on ollu jo pitkään, mut seki pikku hiljaa hiffailee, et oikeasti mul ei vältsyy enää kovin helppoa ole..Paras ollu taas et ensin herra käskee mun levätä enempi ja sit ku lepään, ni nalkuttaa ku mitää en oo tehny :D En oikeesti osaa kohta muuta ku nauraa sille päi naamaa, et kumpiha täs taas on raskaana??
  6. Pikatsu Hyväntuulinen höpöttäjä

    Moikka moi!

    Pitkästä aikaa! Päivät menee lentämällä ja vaikka lueskelen päivittäin tätä foorumia niin tuntuu ettei ole aikaa kirjoitella! Kauhulla odotan mihin päivät katoaa sitten kun kuukauden päästä aloitan työt! Huh!

    Maru: rakennusprojektista: meillä on tarkoitus tehdä yhteen tasoon ja noin 150 m2 talo. Materiaalina meillä todennäköisesti tulee olemaan kevytbetoniharkot eli kivitaloa ollaan suunniteltu. Tää talo on puutalo ja molemmilla oli jo tätä tehdessä haaveena kivitalo. Pohjaa olen kovasti mietiskellyt ja pikkuhiljaa alkaa muotoutumaan. Marraskuun loppuun mennessä pitäisi tästä nykyisestä talosta muuttaa pois ja sen jälkeen onkin talvi aikaa suunnittella uutta taloa. Pohjan kanssa teemme todennäköisesti siten, että ensin pyörittelen sitä itse päässä ja paperilla ja kun jonkinlainen käsitys on siitä mitä haluamme, pyydämme arkkitehtiä tekemään luonnokset. Sen jälkeen kun meillä on pohja tiedossa, marssin keittiöfirmoihin suunnittelemaan keittiön! :) Huomasin tätä taloa tehdessäni, että oli hyvä, kun se rumba oli poissa ennen varsinaista rakentamista, sen aikana ei olisi millään ehtinyt keskittyä siihen kunnolla! Laitahan sinäkin raporttia miten teillä raksailut edistyy!

    Mila: Kyllä saa sinulle hattua nostaa miten hienosti olet pärjäillyt! Harmi, että tukijoukot ovat noin vähissä. Tiedän tunteen osittain, sillä meillä isovanhemmat hoitaisivat poikaa enemmän kuin mielellään mutta asuvat kaikki niin kaukana, että sen vuoksi hoitoapua ei juuri ole! Toivottavasti eksäsi on viimein rauhottunut "kiusaamasta" sinua ja voit taas keskittyä omiin juttuihin! Ja todellakaan hänen naisjuttujaan sun ei tarvi kuunnella sekuntiakaan!

    Kaika: Siellä raskaus etenee huimaa vauhtia! Tuosta ultrasta jo tietty hetki mutta onnea silti hyvistä tuloksista! Ja huh nuita hormoneita, varmasti huojentava ajatus tietää että viimeinen raskaus menossa.. :D

    Mammaliina: Huh nuita miehiä! Tuo saamattomuus on niin ärsyttävää! Toivottavasti sielläkin menty jo parempaan suuntaan!

    Pojanäiti: Mahtavaa, adoptio! Kerrohan miten mies suhtautui ajatukseen vai joko olet asiasta keskustellut! Toivottavasti tuo olisi teillä se toimiva ratkaisu. Adoptio tosin taitaa olla melko pitkä prosessi, mutta aivan mahtava idea!

    Thilduska: Sielläkin uusi raskaus jo noin pitkällä! Kyllä aika vaan menee! Paljon siellä tyttö jo ymmärtää asioita ja niin ihanan kuuloisia nuo touhuilut! Meillä ei mun mielestä olla vielä läheskään niin pitkällä, tosin monestihan tytöt on fiksumpia! ;)

    Mamma: Kiva kuulla sustakin, ihmettelinkin hiljaiseloa siellä suunnalla! Tsempit asunnon löytämiseen! Meillä sama tuska menossa ja vuokra-asunto hakusessa! Että voikin olla vaikeaa! huoh!

    Purri: Eipä mee kauaa niin siellä ollaan jo synnyttämässä! Varmasti alkaa olla jo tuskaisia oloja ison mahan kanssa! Huvitti kyllä noi neuvolajutut, onneksi näköjään otat ne aika lunkisti. :D

    Omaa: Meilläkin viimein ovat 1 vee synttärit lähestymässä. Ensi viikonloppuna olisi tarkoitus juhlistaa, kun sunnuntaina on se oikea päivä. Vieraita on tulossa nin 15 aikuista ja 3 lasta. Tarjoilujen kanssa oonkin tässä jo stressaillut ja huomenna niitä täytyy viimeistään alkaa väsäilemään. Onneksi äiti tulee minua auttelemaan leipomusten kanssa. Poitsu on kehittynyt hurjaa vauhtia täytettyään 10 kuukautta. Taisin viimeksi jo kertoillakkin että oppi konttamaan 10,5 kk:n iässä, melko pian oppi nousemaan tukea vasten ja nyt kovasti jo kävellään tukea vasten. Taaperokärryn kanssa kävelisi vaikka päivän jos antaisi. Täytyy vaan olla koko ajan kääntämässä kun ei sitä vielä osaa. Leikkiminen on meilläkin kehittynyt kovasti. Legot on kova juttu ja kaikkien autoa/traktoria muistuttavien kanssa ajellaan ja tietty päristellään. Hampaita on nyt 7 kappaletta ja uutta näyttäisi olevan tulossa. Ihana kiukuttelun taito on opittu myös, oikein huvittaa teatreelisuus kun ei saa jotain periksi. Konttaa hieman kaummaksi ja lysäyttää pään ja hartiat alas, jonka jälkeen hirveä itku ja kyyneleet. :D Syöminen on täällä mennyt melko rasittavaksi, kun haluaisi itse syödä mutta eihän se vielä oikein onnistu. Ruokaa on sitten joka paikassa! Kovasti on kiinnostunut mitä äiti ja isä syö, mutta sitten kun oikeasti tarjoaa sitä ruuaksi (maistelujen sijaan) niin eipä se kiinnostakkaan. Purkkiruualla mennään siis edelleen. Toki kovasti tykkää sormiruokaa syödä ja olenkin sitä alkanut tarjoilemaan, eli leipää, banaania, kurkkua, tomaattia jne. Tavallisen maidon ajattelin nyt aloittaa, josko sen maha kestäisi. Kun sitä voi syödä niin helpottuu kummasti tuo tavan ruuan antaminenkin. Ensi viikolla meillä sitten 1 vee neuvola, jonka jälkeen mitat tiedossa! :) Omasta painoasiasta vielä sen verran, että kevään jälkeen olen saanut 5 kiloa pois, mutta tarkoitus olisi vielä ennen vuoden loppua saada toiset 5 kiloa pois! Ensi vuodelle jää sitten vielä kolmas mokoma! Ohops, mutta tulipas pitkä tarina! Nyt äkkiä vielä vähän kotitöiden pariin, kun poika nukkuu!


  7. Purri Sanaisen arkkunsa ammentaja

    Pikatsu: en mä jaksa stressata vielä neuvolan jutuistaki :D :D Tuntuu et iha tarpeeks on stressiä kaikesta muusta ja jos ei ole muuten, ni mies sit kyl aiheuttaa harmaita hiuksia :D Ja ku olo on ittelläni hyvä, ni mitä mä suotta panikoisin :) Tosin veikkaan kyl, ettei tää vauveli oo kyydissä loppuun asti, mut sit kuitenki se yllättää ja on 2 vk yli aikaa :D :D
  8. Kaika Kommentoinnin ninja

    VALIVALI-kuulumisia:

    Tänne ei mitään muuta, ku kiirettä ja nyt sitten ei meinaa kroppa pysyä vauhdissa mukana. PRKL- vanha akka kun tekee lapsia, ni tätä se sit on ;D
    Mulla jymähti viime ke selkä ja hoidoksi määrättiin lepoa ja ei saisi nostella. Jep jep.
    Olin yhden vrk ihan totaalilevossa ja kas kummaa, se auttoi.
    Mutta enhän mä nyt voi makoilla seuraavaa puolta vuotta!
    Lisäksi mulla antaa jo ny kudokset ja liitokset niin paljon periksi, että on häntäluukin kipänä jo ja kyljellä nukkuminenkin vaikeaa. anteeksi valivali - viesti, mutta kyllä mua risoo, niin että pää meinaa räjähtää! Olen nyt viikon pois saliltakin, joten sekin vaikuttaa, kun sitä vaan lepuuttaa ja mässää suklaata niin, että pian olen kunnon valas >:-|
    Ja tietty nyt kun koulussa 1. jakso lopuillaan, alkaa tentit ja raporttien dl:t paukkua, ni sekin sit ressaa.
    Olin sitten vielä koko eilisen sairaalassa, kun esikoiselle tehtiin tommoinen rutiini "kives alemmas"- leikkaus (, joka kuitenkin stressaa, kun toinen nukutettiin jne.).

    No mutta, mä jatkan mun lepohetkeä ennen ku pitää alkaa lihapataa paistamaan perheelle päivälliseksi ja odottaa tuolla toi oma eka nettisovellus koodaajaakin..

    Huh huijakkaa!
  9. Iiii-saaa Sanavalmis juttuseppä

    Moi!
    Ensiksi Kaikalle tsemppejä. On se inhottavaa, ku tulee tollassia raskauden aikana :( JA kouluun tsemppejä myös. Hyvä kun remppa edistyy!

    Oma napa: Elämääni on tullut uusi mies (sokkotreffeillä tavattiin), pienin askelin mennään. Tosi maltillinen ja aikuinen, kunnollinen ukkeli, sama maku ruoan suhteen, elämän suhteen (pukeudutaan kyllä eri tyyleillä, mutta... :D). Sellaista tarvitsenkin, koska.. itse etenisin suhteissa salamana, tietty olen oppinut edellisestä suhteesta paljon, mutta jos tämä uusi tapaus ois yhtään periksi antavampi.. niin en tiedä :D Oltais varmaankin kihloissa seuraavassa kuussa, en tiedä.. tai sit ei :D Mutta siis, oon tehnyt ukolle selväksi, että haluan edetä nnnnnnnnnniin hitaasti jajaja. Kuitenkin, en halua maalailla mielessäni kuvia tulevaisuudesta, ettei sit tipu liian korkealta. Päivä kerrallaan siispä :))
    Poju on lähteny kävelemään, vierastaa vielä joitain ihmisiä, yöllä herää vieläkin kerra. Nyt olen alkanut nukuttamaan omaan sänkyynsä.
    Ainiin, ja nyt kun tuo mies on tullu mun elämään niin olen alkanut ihmettelemään, miten olen selvinnytkään kaikesta yksin.. oon ollu ehkä maailman yksinäisin ihminen, en tiedä millä voimalla.. olen istunut yksin, miettinyt yksin.. Kai se on vaan se, kun on pakko eikä ole muita vaihtoehtoja.

    Ps. Painan vihdoinkin 65,5 kg, niin ku ennen raskautta. Vikat 3-4 kiloa ei sitten meinannu lähtä miiiiiiillään! Ahkeralla jumpalla lähti.

    Purri: Siis pahoinvointia on? :/
  10. Purri Sanaisen arkkunsa ammentaja

    Mila: No ei ny varsinaisesti oo pahoinvointia.. Ihan jonku äkillisen mahataudin sairastin tossa muutama viikko takaperin, mut sen jälkee ei oo ollu mitää :) Linea tuli näkyviin ja sai mut nyt sit jännää iha tosissaan, ku sillo ku Edithistä tuli linea esille, ni meni 3 viikkoa ja neiti oli maailmassa :D Eli syntyis tää vauva etuajassa sitten aika reippaasti, jos samalla kaavalla etenis :D
  11. PojanÄiti Sanaisen arkkunsa ammentaja

    Hepsansaa!!

    Uijui, milalla on sutinaa ♥ :D
    Mahtava homma!! Toivottavasti sutisee ihan kunnolla!

    Tällain pikapikapikaa vaan kun kauppaan ollaan justiinsa lähdössä.

    Adoptio on ON THE GO. Mies oli innoisaan asiasta. Tässä nyt vasta lähinnä guuglaillaan asian tiimoilta, mutta siis asia tapahtunee kyllä jos vain hyväksyvät meidät hakijoiksi. Nyt heti ei missään tapauksessa, ei talouskaan kestäisi, mutta parin vuoden päästä, sitten kun olen itse työelämässä. Ja ajateltiin pamauttaa kunnolla koko potti ja otettaisiin mieluusti useampi (maks 2). Suomessa kun ei adoptiolapsia juurikaan ole ja nekin vähät annetaan ensisijaisesti lapsettomille niin ulkomailta sitten ja kun mietittiin niin olisi kiva ottaa kaveri kanssa, jottei sitten tunne itseään ihan outsideriksi tullessaan kun jo kerta on sisaruksia talossa. Näin tää menis jos maailma ois täydellinen... Saap nähä.

    Uh... nyt täytyykin jo mennä. moks! Josko vielä illalla kerkeisin...
  12. Mymmeli-85 Hyväntuulinen höpöttäjä

    Nonni!

    Morjensta vaan kaikille! Vihdoinkin saatiin netti toimimaan. Tekisi taas mieli kirjoittaa kilometrin mittainen valitusteksti, mutta jätän tällä kertaa väliin. Totean vaan, että on se kumma, miten erinäiset yritykset hoitaa asiakassuhteitaan...tuntuu, että ihan sama, toimiiko palvelu vai ei tai kulkeeko se tieto siellä yrityksen sisällä mihinkään...

    Erittäin lämpimät (ja myöhäiset) synttärionnittelut kaikille! Meillä tuo juhlapäivä on nyt keskiviikkona ja silloin järkätään kahvit. Kutsuttuina ei oo muita, kuin isovanhemmat, enot, tädit ja sedät sekä kummit. Ehtiihän niitä isompia juhlia järkkäillä sitten myöhemminkin! emoticon

    Voi tuota hymiöiden sekamelskaa...ei mitään järkeä..huoh...

    Meilläkin on nyt sitten lähdetty kävelemään. :) Vielä ei kyllä ihan koko aikaa kävellä, mutta pitkiäkin matkoja on menty! Ja äiti on ylpeä! :D Yösyömisestä tehtiin loppu nyt viikonloppuna. Yllättävän vähillä itkuilla meni. Luulen, että pojukin on tyytyväinen, kun ei tartte heräillä yöllä syömään... :D Seuraava etappi olisi sitten pinnasänkyyn siirtyminen ja sitten tutista luopuminen.

    Minä sitten ilmoitin töihin, että jään hoitovapaalle. Oli ehkä vähän tyhmää lähteä yhdistämään koulua, töitä ja lapsenhoitoa, mutta tulipahan testattua. Nyt sitten täytyy tulla pikkuisen vähemmällä toimeen, mutta eiköhän se onnistu. Ja jos tuntuu, että menee liian tiukalle, niin ainahan sitä pääsee takaisin töihin...

    Nyt tarttee alkaa listata synttäritarvikkeita ja lähteä sitten lounaan jälkeen kauppaan, joten kommentointi jää, mutta kaikille oikein kovasti tsemppiä kiireeseen ja kaikkeen mahdolliseen ja palaillaan taas. Toivottavasti vähän lyhyemmän tauon jälkeen! :D
  13. Kaika Kommentoinnin ninja

    Mymmeli: Onnea kävelystä! Se on menoa sitten.
    Ja juu, oli aikas heviä, kun kokeilin itsekkin tuota työ+koulu+lapsen hoito kotona yhdistelmää..
    Tässäkin on ihan tarpeeksi, että opiskelen+hoidan kotona lasta+olen raskaana :D
    Mutta opiskelu on kyllä kivaa tässä samalla - saa omia ajatuksia ajatella ja itse en ole sitä tyyppiä, että saisin ihan kamalat kicksit pelkästään siitä, koska seuraava kakka tulee ja mitä sosetta laittaisin...(siis silloin, ku ovat ihan pieniä). Aina vähän haastaa omaa pääkoppaa ja jaksaa sitten tätä kodin pyörittämistäkin paremmin.

    : Hienoa, siellä on asiat selvitetty ja adoptio on valittu!!

    Mila, niin sitä pitää! Mä olen superiloinen sun puolesta!

    Omaa: Koska tää mun nälkä loppuu?? Mä olen jo uudella kymmenluvulla ja huh- ihan outoa :/
    Sinne meni sitten ne tiputetut 10 kg samoin tein..ihan kamalaa, jos mä joudun TAAS tiputtamaan painoa.. Mutta ku on vaan nälkä. Ei mulla tämmöistä ollut viimeksi..
    Muuten kaikki ok, tsemppailen, että saan hommat kasaan tällä viikolla, jotta voin olla koko ens viikon reporankana (ja syödä :D).
  14. Mymmeli-85 Hyväntuulinen höpöttäjä

    Dodi! Joskos sitä vähän kommentoisikin! :D

    Kaika: Juu, itsellekin opiskelu ja lapsen-/kodinhoidossa on ihan tarpeeksi. Kun joskus olisi kiva nähdä tuota miestäkin... :D Meinasi jo ahdistus iskeä, kun meni muutama viikko siten, ettei ehditty viettää ollenkaan aikaa yhdessä... Joko siellä on tentti- ja deadline-stressi helpottanu? Siellä taitaa masuasukki kasvaa hurjaa vauhtia, kun nälättää koko ajan. Ite en kyllä enää edes muista raskausajasta muuta, kuin sen hirmuisen väsymyksen. :D

    PÄ: Onnittelut adoptiopäätöksestä! :) Hienoa, että löysitte molemmille sopivan ratkaisun! Itse olen miettinyt, että jos minun tulevaisuus on kotiäitinä, niin voisin jopa harkita jonkin sortin sijais-/tukiperheeksi ryhtymistä, mutta en ole vielä asiasta miehen kanssa jutellut, eikä tuo asia kyllä vielä ajankohtainen olekaan.

    Purrin raskaus on jo hirmuisen pitkällä. Hui-jui! :)  Niinkö meinaat, että kahden viikon päästä voisi olla nyytti jo sylissä?!

    Mila: Melkoiselta kuulosti tuo eksäsi touhuilu. Minun(kin?) mielestä hyvä, ettet lähtenyt siihen kelkkaan! :) Mites asiat on tämän uuden miekkosen kanssa edenny/jatkunu/menny? (anteeksi uteliaisuus) Ja oot sinä kyllä ollu melkoinen sissi, kun oot yksin huolehtinu kaikesta ja selvinny noin hienosti! Isot peukut ansaitset! :D

    Pikatsu: Mitenkäs siellä ruokailut sujuu nykyisin? :) Täälläkään ei syömisestä varmaan tulisi mitään, jos poikaa pitäisi syöttää. Tsemppiä painonpudotukseen. Kuulostaa kyllä hyvältä tuo tahti! :)

    Mamma: Toivottavasti saatte asunnon mahdollisimman pian! :) Mikäs muuten on nyt mielentila? Ootko saanu masennuksen väistymään?

    Thilduska: Kerrassaan ihanalta kuulostaa nuo teidän neidin touhuilut! :D Ja raskauskin on jo melkein puolessa välissä! Hurjaa! :) Tsemppiä arkirumbaan!

    Mitäs Mammaliinalle kuuluu? Saitteko perhetyöntekijää apuun?

    Tänne ei mitään ihmeempiä kuulu. Toisen lapsen yritys alkaa varmaan tässä lähiaikoina, kunhan joskus ehdittäisiin tuon miekkosen kanssa edes nähdä toisiamme. Onneksi kuukauden päästä jään töistä pois, niin sitten helpottaa! :D Osaisko joku sanoa, miten kannattaa toimia, kun minulla ei vieläkään ole menkat alkaneet, että miten testailun kanssa? Minulla oli tässä taas pieni kriisi tuosta raskautumisesta, kun jotenkin tuntuu, että on hirmuinen paine valmistua ja työllistyä, että onko sittenkään sopiva aika saada lisää lapsia (jos niitä on tullakseen), mutta sain onneksi juteltua asiasta miehen kanssa, ja pään taas järjestykseen! :D

    Jassoo, kai se on mentävä lämmittämään jotain syömistä itelle ja pojalle, ja kissakin kinuaa ruokaa tuossa jaloissa. Eli ei muuta, kuin hyviä viikonloppuja kaikille mammoille ja muksuille! :)
  15. Iiii-saaa Sanavalmis juttuseppä

    Moi!

    Uusi suhde:
    Hyvin menee, hiljakseen tutustutaan.. vaikuttaa kyllä koko ajan fiksummalta ja kiinnostavammalta ihmiseltä :)) Ja olen joo iloinen, etten exääni takaisin ole ottanut.
    Muuten elämä menee myös eteen päin, eilen olin pääsykokeissa ja sitten saapi nähdä muutaman viikon päästä, että pääsinkö sisään. Haluan ajatella, etten päässyt, etten pety :D Pääsykokeet menivät suht hyvin kuitenkin, mutta silti odota liikoja.

    Mymmeli: Onnea lastentekopuuhiin! <3

    Vauvakuume: Mullakin taas vaihteeksi vauvakuume, onneksi edelleen ei ole mahdollisuuksia alkaa niitä suunnittelemaan, kun suhde on vielä niin tuore ja haluan uuren ammatin ja uusi mieskin sanoi, että jos haluaa lapsia, niin ei tekisi niitä ikinä niin, että olisi alle vuoden ollut jonkun kanssa yhdessä ja olen NIIIIN samaa mieltä :) (Mutten tuomitse niitä, jotka tekevät vaikka heti lapsia, ku ovat vasta tavanneet - kaikki tyylillään :))

    PÄ: JÄNNÄÄÄÄ! :) Ja ihailtavaa tuo adoptio.

    Kaika: Oho, kai se painontulo taas tasaantuu? :o

    Purri: Mut silti, oh jesus kuinka pitkällä oot jo? Ihan ku oisit vasta äskettäin kirjoittanut tänne, että olet raskaana? :O APUAA, kuinka aika meneekään vikkelää..... Jännittääkö?
  16. Purri Sanaisen arkkunsa ammentaja

    Mila, ei mua oikeastaa jännitä :D toivon vaa et vauva päättää lähtee syntyy maanantaina, ni Edith ois jo valmiiks isovanhempiensa hoivissa :D :D Ei tarttis alkaa soittelee, et "tuutteko hakemaan" :D Kun siis mieheni varaan en laske, että hoitais. Se ei nimittäi haluu olla päivääkää pois töistä, joten... ja muutenki mul on vähä semmonen olo, etten ees ilmota sille, ku sairaalaan lähden, vaan vasta sitte ku vauva on maailmassa että "nyt syntyi". mut oisha täs 5 viikkoo vielä edessä tätäkin...
  17. Purri Sanaisen arkkunsa ammentaja

    Ja pitää tulla tänne ihmettelee/hehkuttaa :D

    Mies oli eilen KOKO päivän kotona, ei käyny ees salilla! Sit vaikka Canalilta tuliki futista, niin herra vei Edithin kävelee käytäviä edes takasin ja kylvetti Edithin!!! Lähti kyllä baariin sit ku Edith oli jo yöunilla, mutta kuitenkin. No tänää ku herra kotiutu, ni ensimmäiseks se puki Edithille ulkovaatteet päälle ja ilmotti vaa mulle et "me lähetää vähä kävelemään". Ja olivat yli puol tuntia poissa! Olin siis odottanu niitä takas huomattavasti aiemmin, koska Edith oli vasta heränny, mies ei vaihtanu sen vaippaa enne ulosmenoa eikä Edith ollu syöny mitää... No sit kävi ilmi et tulivat takas, koska neiti kaatui ja löi huulensa...  Vaan eipä se mitää näyttäny häiritsevän :D :D Nyt molemmat on unten mailla ja tää mamma datailee :D :D

    Ai, sain mä elämäni ekat lapaset siihen kuntoon, et peukut pitäis vielä kutoa ja oisivat valmiit :) Tosin ovat aivan liian isot Edithille, et luulenpa, että kulkeutuvat Edithin kummitädin pojalle, elleivät oo liian pienet hänelle :D Sit ne lähtee vaa jonneki :D
  18. piia84 Sanaisen arkkunsa ammentaja

    vihdoin minäkin täällä! työt kun alko niin tätä mammaa ei sitten pahemmin oo täällä näkyny :(

    Syyskuun alussa käytiin siell ätoscanassa ja sen jälestä onki sitte menny kaikki päin persettä miehen kanssa. Periaatteessa vois sanoa, että elellään tässä sama katon ja joo, jutskaillaan niitä näitä, mutta olo on ku kämppiksen kans ois. ei seksiä ja hellyydenosoituksia, ei yhtään mitään.. Ajattelin tässä että mennään jouluun saakka näin ja katotaan mitä tuleman pitää. Kauheeta sanoa mutta suunnitelma B omalta osaltani alkaa olla valmis ens vuoden puolelle jos tullaan siihen lopputulokseen lopulta, ettei meillä vaan yksinkertasesti oo yhteistä tulevaisuutta.

    Paino jyllää edelleen samassa, se ei vaan laske mihinkään, ja eipä oo nyt viime päivinä sitten ees motivaatiota riittänytkään.

    Koirat läks uusiin koteihin osaksi siksi, että minä kuluin aivan totaaliseen loppuun perheen, työn ja koirien välissä. On ainakin yksi asia vähemnä mistä ei tarvitse tuntea huonoa omaatuntoa.

    Samuel: täytettiin lokakuum 2. päivä 1v!!nyt jo kovasti koitetaan kävellä!! ottaa useita askelia jo ja intona opettelee lisää koko ajan :)  eikä oo tullunna vielä pahempia kaatumisia, onneksi! aika pitkään poju harjotteli ihan seisaallaan oloa ja tanssahdellen harjotti tasapainoaan =DD syyskuun puolessa välissä rupes itte syömään lusikalla ruokaa ja aika vauhdilla nyt on ruokavalio ollu muuttumassa enemmän meidän tekemäksi ruoaksi. siirtymävaihetta eletään maitotuotteisiin, hieman varovaisesti oon sitä tehnyt mutta eipä tuo mahalle ole mitään sanonut, onneksi :) sanoja ei vielä tuile minkäänlaisia mistä voisi edes kuvitella saavansa selvää. omaa höpinää kyllä sitäkin enemmän =P

    itelläni ois työhaastattelu 3.11 saas nähä ;)

    nyt on mentävä, lähemmä mummoloimaan kun on edes tämä yksi vapaapäivä!
  19. Maya_L Hyväntuulinen höpöttäjä

    Hei kaikki

    ja ensimmäisenä suuren suuret onnittelut kaikille 1-vuotiaille näin jälkikäteen! Ihanan iloisia pirskeitä ja juhlijoita ollut joka kodissa. Tästä innolla seuraavaan vuoteen!

    Töiden aloitettua ei mamma ole edes tamman selkään päässyt jo kuukauteen! Sillä hiljaista on ollut tälläkin rintamalla. Lukemassa olen kuulumisianne käynyt - ihana fiilistellä teidän kanssa vaikka porukkaa on paljon vähentynytkin. Olette tärkeitä!

    Ihana lukea myös muiden raskautuneiden kuulumisia ja varsinkin Purrin loppumetrit alkavat jännittämään todenteolla. Kuinka kaiken voikaan unohtaa niin totaalisti vuoden aikana?

    Meilläkin siis on projekti pikkukakkonen - yht'äkkiä yllättäen mutta niin tervetulleena. Tosin ensimmäinen ultra meni uusiksi sillä toinen on vielä pienen pieni. Ilmeisesti emännän "työn aloitus stressi" sai kierron sekaisin ja "tikuttamaankin" jouduin neljä kertaa viikon välein ennen kuin saatiin edes haamu - mutta nyt ultrassa on todettu, että pikku matkalainen on jälleen kyydissä.  Onneksi näin, toinen vaihtoehto olisi ollut jälleen kasvanut kysta aivolisäkkeessä. Tämä oli tuplaten ihania uutisia!  Ensimmäisessä neuvolassa vain nauroin kun olin unohtanut aivan kaiken mitä olin Helmen neuvolassa kertonut. =0)

    Pojanäidille nostan hattua adoptiosta! On ihanaa kun on ihmisiä joilla riittää rakkautta jaettavaksi! Teitä tarvitaan!

    Onnea myös kaikille pesänrakentajille! Nauttikaahan oman kodon rakentamisesta vaikka välillä siinä saa hampaita purrakin. Oi ihanuutta! Ja Mamman perheelle lähetetään sylillinen oikean kodon tuulia, jotta se sopiva paikka teillekin löytyisi. Tuo välimallissa eläminen on todella raskasta. Mutta aletaan orientoitumaan tuohon Jouluun - johan se näyttää kuvastojen muodossa kotio kantautuvan... ;0)

    Milamariaalle onniteluita uuden tuttavuuden suhteen! Nauttikaahan arjesta tuosta tärkeästä ja rakkaasta! Ja toivotaan parasta pääsykokeiden suhteen. Olet sinä ennättänyt!

    Piia84: Täällä peukutetaan työhaastattelun puolesta! Toivottavasti onnistaa!

    Meille ei arkea kummempaa - kiirettä likinnä. Kotona kerkeää käydä neitokaisen hoitamassa ja nukkumassa - ja lennetään jälleen. Hieman jänskättää kuinka mahtavat suhtautua raskautumisuutiseen - vaikka yllätys tämä meillekin oli. Aion kuitenkin kertoa hyvissä ajoin ennen koeajan päättymistä että jää mahdollisimman positiivinen fiilis kaikille. Ja englantilaisten eduksi on sanottava, että ovat ihanan perhekeskeisiä - aivan toisin kuin suomalaiset kollegansa. 

    Neitikin aloitti 11kk perhpäivähoidossa. Löysimme ihanan paikan maalta, jossa perheen oma tyttö on 18kk + pari vanhempaa poikaa. Neiti on alusta asti ollut todella innoissaan ja tykännyt olla tuolla. Helpottaa todella paljon kun ei tarvitse jännittää "jättämistä" - ja on ihana mennä noutamaan toinen kun hän heti tulee halaamaan ja nousee syliin vilkuttamaan muille. Se on äitin murunen. <3 

    Kävelty on jo 6 viikkoa ja neiti on kova touhuamaan. Hän nimeää eläimiä; koira - hau hau, lammas - pääää, hevonen - haahaa, lehmä - ammuu. Rakastaa vanhempien työkannettavia ja lukee mielellään kuvastot, kirjat yms. Näyttää kun haluaa nukkumaan, syömään tai vaipan vaihtoon ja on erittäin kova kulkemaan asioilla itsekseen. Välillä meinaa äidille iskeä paniikki joko ajan suhteen tai sen suhteen ettei kanssa ihmiset varo näin pientä kävelijää vaikka hän olisikin aivan vanhemman jalkojen juuressa. Parikin kertaa on tehnyt mieli ottaa pesäpallomaila käyttöön kauppareissulla. Ja sauna - ultimate paras juttu - varsinkin hoitaa sitä löylykauhaa (ei juurikaan osu kiukaalle - mutta näinhän se on paras ja fiilis säilyy ;0D ). Vauvauinnissa käydään edelleen ja se on ihan pop!

    Koittakaahan kaikki pysyä flunssakautena turvassa pöpöiltä ja nautitaan näistä ihanista illoista kynttilänvalossa. 
  20. Maya_L Hyväntuulinen höpöttäjä

    Hei kaikki

    ja ensimmäisenä suuren suuret onnittelut kaikille 1-vuotiaille näin jälkikäteen! Ihanan iloisia pirskeitä ja juhlijoita ollut joka kodissa. Tästä innolla seuraavaan vuoteen!

    Töiden aloitettua ei mamma ole edes tamman selkään päässyt jo kuukauteen! Sillä hiljaista on ollut tälläkin rintamalla. Lukemassa olen kuulumisianne käynyt - ihana fiilistellä teidän kanssa vaikka porukkaa on paljon vähentynytkin. Olette tärkeitä!

    Ihana lukea myös muiden raskautuneiden kuulumisia ja varsinkin Purrin loppumetrit alkavat jännittämään todenteolla. Kuinka kaiken voikaan unohtaa niin totaalisti vuoden aikana?

    Meilläkin siis on projekti pikkukakkonen - yht'äkkiä yllättäen mutta niin tervetulleena. Tosin ensimmäinen ultra meni uusiksi sillä toinen on vielä pienen pieni. Ilmeisesti emännän "työn aloitus stressi" sai kierron sekaisin ja "tikuttamaankin" jouduin neljä kertaa viikon välein ennen kuin saatiin edes haamu - mutta nyt ultrassa on todettu, että pikku matkalainen on jälleen kyydissä.  Onneksi näin, toinen vaihtoehto olisi ollut jälleen kasvanut kysta aivolisäkkeessä. Tämä oli tuplaten ihania uutisia!  Ensimmäisessä neuvolassa vain nauroin kun olin unohtanut aivan kaiken mitä olin Helmen neuvolassa kertonut. =0)

    Pojanäidille nostan hattua adoptiosta! On ihanaa kun on ihmisiä joilla riittää rakkautta jaettavaksi! Teitä tarvitaan!

    Onnea myös kaikille pesänrakentajille! Nauttikaahan oman kodon rakentamisesta vaikka välillä siinä saa hampaita purrakin. Oi ihanuutta! Ja Mamman perheelle lähetetään sylillinen oikean kodon tuulia, jotta se sopiva paikka teillekin löytyisi. Tuo välimallissa eläminen on todella raskasta. Mutta aletaan orientoitumaan tuohon Jouluun - johan se näyttää kuvastojen muodossa kotio kantautuvan... ;0)

    Milamariaalle onniteluita uuden tuttavuuden suhteen! Nauttikaahan arjesta tuosta tärkeästä ja rakkaasta! Ja toivotaan parasta pääsykokeiden suhteen. Olet sinä ennättänyt!

    Piia84: Täällä peukutetaan työhaastattelun puolesta! Toivottavasti onnistaa!

    Meille ei arkea kummempaa - kiirettä likinnä. Kotona kerkeää käydä neitokaisen hoitamassa ja nukkumassa - ja lennetään jälleen. Hieman jänskättää kuinka mahtavat suhtautua raskautumisuutiseen - vaikka yllätys tämä meillekin oli. Aion kuitenkin kertoa hyvissä ajoin ennen koeajan päättymistä että jää mahdollisimman positiivinen fiilis kaikille. Ja englantilaisten eduksi on sanottava, että ovat ihanan perhekeskeisiä - aivan toisin kuin suomalaiset kollegansa. 

    Neitikin aloitti 11kk perhpäivähoidossa. Löysimme ihanan paikan maalta, jossa perheen oma tyttö on 18kk + pari vanhempaa poikaa. Neiti on alusta asti ollut todella innoissaan ja tykännyt olla tuolla. Helpottaa todella paljon kun ei tarvitse jännittää "jättämistä" - ja on ihana mennä noutamaan toinen kun hän heti tulee halaamaan ja nousee syliin vilkuttamaan muille. Se on äitin murunen. <3 

    Kävelty on jo 6 viikkoa ja neiti on kova touhuamaan. Hän nimeää eläimiä; koira - hau hau, lammas - pääää, hevonen - haahaa, lehmä - ammuu. Rakastaa vanhempien työkannettavia ja lukee mielellään kuvastot, kirjat yms. Näyttää kun haluaa nukkumaan, syömään tai vaipan vaihtoon ja on erittäin kova kulkemaan asioilla itsekseen. Välillä meinaa äidille iskeä paniikki joko ajan suhteen tai sen suhteen ettei kanssa ihmiset varo näin pientä kävelijää vaikka hän olisikin aivan vanhemman jalkojen juuressa. Parikin kertaa on tehnyt mieli ottaa pesäpallomaila käyttöön kauppareissulla. Ja sauna - ultimate paras juttu - varsinkin hoitaa sitä löylykauhaa (ei juurikaan osu kiukaalle - mutta näinhän se on paras ja fiilis säilyy ;0D ). Vauvauinnissa käydään edelleen ja se on ihan pop!

    Koittakaahan kaikki pysyä flunssakautena turvassa pöpöiltä ja nautitaan näistä ihanista illoista kynttilänvalossa.